Shrink

[KKK]

^ Kyllä mä sen tiedän, ettei tätä juoksemalla karkuun pääse. Eikä edes motskarilla.

Osa tästä on ihan selkeästi parisuhdehuttua - eikä tästä valmista tule niin kauan kuin kauhan varressa olen minä yksin.

Jos tää nyt ihan paskimman mahdollisen skenaarion kautta menee, niin onneksi tiedän että kaverin yläkerrassa on pari huonetta vapaana ja mulle alustavasti varattuna.

Tän pisemmälle ei kestä just nyt pahinta vaihtoehtoa ajatella.

[annepa]

^Ymmärrän. Meillä se meni siihen asti että sanoin ääneen hellulle että minä en ala yksin tätä hommaa kehittään, joko nyt jätkä ryhdistäydyt tai saat ryhdistäytyä yksin. Meni perille. Ei se silti tilannetta pelastanut, mullahan on vaan olo pahentunut kuukauden sisään. Ei ole hääviä. Ehkä tässä kuitenkin ns mennään pohjan kautta, eli ensin pahenee (paljon) ja sitten paranee. Pakko uskoa tähän, olon on pakko parantua jossain vaiheessa.

Mullakin on backup plan, ei tarvi olla taivasalla, jos tulee lähtö.

Tarkotin, että hyvä että pääset edes hetkeksi pakoon ahdistusta. Toki siihen pitää sitten palata, mutta esim. mua auttais kyllä nyt ihan hitosti jos tuo rinnan päällä oleva musta möykky häviäis vaikkapa tunniksi.

Mulla oli jo ties kuinka mones yö vajailla unilla. En pääse nukkuun illalla mut kuitenkin herään aamulla suht ajoissa. Nukkumiseen käytetty aika siis jää liian lyhyeksi. Lisäksi nukkuminen on muuttunut mustaksi, eli en muista näkemiäni unia. Se on yleensä ollut aika hälyttävä oire.

[Ylermi Ylihankala]

Tsemii KKK:lle!

[KKK]

^ On sanottu. Mooo-onta kertaa. En jaksa/halua revittelemään kaikkea auki, mutta tässä on edessä aika fundamental läjä setvittävää, pitkältä, pitkältä ajalta. Senkin tiedän, että joudun vielä kysymään itseltäni aika isoja kysymyksiä.

Mutta eipä tämä elämä näinkään voi jatkua.

Lasten puolesta tuntuu kyllä jo valmiiksi pahalta, vaikkei tämä pahimman kautta menisikään. Joutuvat joka tapauksessa viattomina keskelle sellaista, mitä eivät ole aiheuttaneet eivätkä voi ymmärtää.

[annepa]

Oon tosi pahoillani ja vielä enemmän jos oot yksin tossa tilanteessa.

[KKK]

No en "yksin" per se. Ei toisellakaan osapuolella ole mitään ruusuisia illusioita siitä mikä tilanne on. Meinaa vaan usko loppua, kun sen reilu kk takaperin tapahtuneen tärskyn jälkeen sitä on kysynyt että "minkä kaiken pitäisi muuttua". Vastauksen saatuani olen parhaani mukaan pyrkinyt näitä toteuttamaan. Samaan aikaan toinen vastapuoli jumittaa minun näkökulmastani niissä vanhoissa asemissa. Minä olen myös ääneen sanonut, mikä vastapuolessa vituttaa. Tiedän että sanomiseni on kuultu, mutten pysty parhaalla tahdollakaan näkemään, että niillä jotain vaikutustakin olisi ollut.

Sota-aiheesta allegoriaa käyttääkseni: meikäläinen nousi juoksuhaudasta ei-kenenkään maalle heiluttelemaan valkoista neuvottelulippua. Vastapuolen juoksuhaudoista ei edelleenkään näy muuta kuin tarkka-ampujien kiikaritähtäimiä. Rupee olemaan vähän suojaton olo tässä seisoskella...

[exsu]

Tsemppiä KKK:lle! Voi olla, että tuollaisessa kriisitilanteessa, jossa molemmat perheen aikuiset on joutuneet kokeilemaan jaksamisensa äärirajoja, ei välttämättä kannata alkaa tekemään mitään valtaisia koko perheen tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja, vaan keskittyä aluksi arjen tasaamiseen ja palauttelemiseen päivä ja hetki kerrallaan.

En tietenkään tiedä mikä tämä vaimon case tässä on, mutta itse toimin usein niin, että jaksan tukea toista akuutin kriisin aikana hyvinkin pitkään ja kärsivällisesti, mutta heti kun tilanne tasoittuu, niin tulee itselle sellainen tyhjän takin fiilis ja ihan täydellinen tunteettomuus. Tavallaan se kaikki energia on jo käytetty sen pahimman yli pääsemiseksi, ja sitten kun toisella alkaisikin olemaan voimaantuneempi fiilis, niin itse ei voi osallistua siihen millään tavoin, vaan ennemminkin etääntyy. Vaatii aikaa päästä yhtä aikaa samalle viivalle, ja vasta siinä voi arvioida mihin suuntaan ollaan menossa.

[annepa]

Niin, eli yksin. Tympeää.

No exsu ehtikin ilmineerata mistä se voi johtua. Enpä olekaan tullut ajatelleeksi. Kiitti!

[KKK]

jaksamisensa äärirajoja

Tästä juuri kyse.

Järjellähän asian ymmärtää juuri näin olevan, että nyt pitäisi jaksaa olla kärsivällinen, mutta kun ei vaan pysty. Ei edes pilleripurkin avulla.

Mietin sitäkin, pitäiskö muuttaa vähäksi aikaa pois kotoa selvittelemään asioita... mutta se että koko arki kaatuis jäljellejäävän niskaan ei kyllä auta mitenkään koko vyyhden selviämistä.

[Ylermi Ylihankala]

Tsemppiä KKK:lle! Voi olla, että tuollaisessa kriisitilanteessa, jossa molemmat perheen aikuiset on joutuneet kokeilemaan jaksamisensa äärirajoja, ei välttämättä kannata alkaa tekemään mitään valtaisia koko perheen tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja, vaan keskittyä aluksi arjen tasaamiseen ja palauttelemiseen päivä ja hetki kerrallaan.

+1

Keskittyy ensiksi siihen, että yrittää levätä ja olla ilman konflikteja. Pyrkii siihen, että huolehtii ensisijaisesti omasta käytöksestään, ettei ainakaan itse aiheuta turhaa kuormitusta arkeen. Sitten vasta, kun mieli on kirkkaampi ja olo kevyempi, alkaa ratkomaan näitä isoja kysymyksiä.

[nowaysis]

Jos Davekin on jo lähes harkinnut vihreän teen juomista, voisin suositella sua(toki muitakin) tutustumaan mindfulness -tekniikkaan. Google auttaa. Tutkitusti toimii monenkinlaiseen paskaan ja antaa työkaluja niihin en vittu kestä tätä -hetkiin.

Vuosien tai vuosikymmenien ongelmat harvoin selviävät kuukaudessa. Anna aikaa, vaimolle ja itsellesi.

Itse ajattelen, että ihmisen mieli on kykeneväinen luomaan monenlaisia ongelmia, mutta myös selviämään niistä. Se vaatii tosin sen, että uskoo onnistuvansa.

[prosessi]

Monimuotoinen identiteettikriisi.

1. Nuppi

Työnteko on nykyään kivaa, siinä määrin kivaa, että se käy huumeesta. Ongelma muodostuu siitä, että hakeudun toistuvasti niin hankaliin neuvotteluihin puhumaan niin vaikeista asioista, että olen koko ajan ylikierroksilla. Haittaa nukkumista ja aikaansaa sen, että juttelemisen sijaan puhumme miehen kanssa lähes jatkuvasti työasioista. Keskustelunaiheena ne ovat tietenkin mielenkiintoisia, koska tavoitteenamme on muuttaa maailmaa, eikä se ole ihan helppoa, mutta ei niiden pitäisi syödä kaikkea tilaa kevyemmältä jutustelulta. Toisaalta ulkopuolisten kanssa noista asioista ei välttämättä saa tai toisaalta edes pysty puhumaan, koska osa on salassapidettävää ja osa taas niin vaikeasti hahmotettavaa, ettei ulkopuolinen kovin helposti tajua mistä noissa jutuissa ylipäänsä oikein on kyse. Paras "ulkopuolinen" keskustelukumppanini on itse asiassa ollut yritysverotoimiston lakimies, jonka tehtävänä oli laatia arvonlisäveron ohjausdokumentti meille. Juttelimme kahden kuukauden ajan vähintään viikottain puhelimessa, jotta ohjaus saatiin sellaiseen muotoon, jonka tarvitsimme. Lisäksi hän antoi loistavia neuvoja sen suhteen, miten minun pitäisi perustella asioita sille muulle lakimiesarmeijalle, joka ei osaa olla asettelematta kapuloita rattaisiin. Mutta kokonaisuutena tilanne on hankala, kun samalla toivoo, että voisi puhua näistä asioista enemmän, ja toisaalta toivoo, että niistä voisi puhua vähemmän. Plääh.

2. Kroppa

Toinen ongelma on sitten kroppani. Viimeisimmästä synnytyksestäni on pian 1,5 vuotta aikaa, joten nyt kroppani alkaa olla ihan kelvollisessa kunnossa. Vähän voisi paino vielä tippua, mutta itse asiassa se tippuu koko ajan ihan omia aikojaan, eli mitään aktiivista laihdutusta ei tarvitse tehdä. Nyt pitäisi kuitenkin tehdä lopulliset päätökset siitä, tuleeko tähän perheeseen vielä yksi lapsi vai ei, sillä en uskalla synnyttää yli 37-vuotiaana (jolloin riskit moninkertaistuvat). Tavallaan haluaisin vielä yhden lapsen, kun kerran perhe-elämämme sujuu hyvin ja on kivaa, mutta toisaalta en haluaisi taas pilata kroppaani ja ehkä terveyttänikin yli vuodeksi. Erityisesti tuo oman kropan pilaaminen häiritsee minua, kun mies on hoikka ja pitkä atleetti, joka ei suvaitse itselleen edes pientä "kaljamahaa". Toisaalta myöskään yrittäjyys ja lastenhankinta eivät kovin hyvin sovi yhteen, jos raskauden kanssa tulee ongelmia. Vain keskimmäinen raskauteni sujui täysin ongelmitta, joten riskikerroin on suuri. Mies haluaisi vielä yhden lapsen, minä kriiseilen.

[Diddley Bow]

Vuosien tai vuosikymmenien ongelmat harvoin selviävät kuukaudessa. Anna aikaa, vaimolle ja itsellesi.

Vuosien ja vuosikymmenien. Tai sitten tilataan muutoauto pihalle ajoissa ja pilatataan molempien kärsimys.

[nowaysis]

Asianomainenhan itse vihjasi, että hän on katsonut peiliin eikä pitänyt näkemästään. Harvinaisen suoraselkäistä puhetta muuten tuollainen suomalaiselta mieheltä

[KKK]

Keskivaikea masennus. No, ei tullut yllätyksenä. Saas nähdä kuin nopeasti paranee, kun tältä on tuntunut n. 30 vuotta...

[annepa]

Hyvä että tuli diagnoosi, sekin voi jo auttaa. Selviäminen voi käydä suht nopeaakin kun saa hoitoa ja on motivoitunut. Mulla meni puolisen vuotta. Minusta se oli nopea.

[KKK]

Tänään on ollut kyllä sellainen päivä, että harmittaa ettei tullut hakeneeksi saikkua. Tappelu koko maailmaa vastaan alkoi heti aamusta. Kaikki nukkuivat pommiin paitsi vaimo joka taas vaihteeksi valvoi viime yön. Pennut eivät usko puhetta, ellei karju. Seuraavaksi rouva tulee silmille. Jne. Voi isäkissan vittu.

Lisäksi ketoapina väsyttää ja tämä kolmatta viikkoa jatkuva yskänlouskutus alkaa pikku hiljaa käydä nupin päälle. Mikään kotikonsti ei tehoa, Kodesania ei uskalla ottaa kun sitten viimeistää tipahtaa silmät ristissä. Toivottavasti eilen saatu antibioottikuuri puree pian.

Melkoisen perse päivä paskoilla fiiliksillä. Ini ini ja vali vali.

[Haemaeraemies]

Töissä vituttaa ja hajottaa big time. Esimies-arvioinnista El Hefe veti niin paskat pisteet ettei mitään holttia, mutta eipä se mitään muuta. Ei edes se kiinnosta ketään että SD:stä on 3/5 ihmisestä hakemassa uutta duunia täyspäiväisesti koska pomo on viittä vaille psykopaatti mitä tulee ihmisille puhumiseen. Uskomattoman tahditon tapa ilmoitella asioita ja kun tekijät ärähtää takaisin niin tulee ihmettelyä että et kai sinä nyt itseesi tuollaisesta ota.

No mitä luulet kun sävy on aina pilkkaava / vittuileva. Saatanan saatana, nyt se etätyö jostain että pääsee Chiang Maihin karkuun

[Haemaeraemies]

Ai niin,

Entinen vuokraemäntä rupesi sitten vaikeaksi, veikkaan vähän että joku on sanonut sille että " joojoo,valitat kato jostain olemattomasta, niin saat pari sataa takuuvuokria". No, huono idea kun toinen asukas sattuu olemaan A: todella tarkka kaikesta, B: siivousfriikki joka tallensi kaiken mikä oli valmiiksi huonosti, ja bonarina vielä C: juristi.

Taisi täti nyt lyödä kätensä paskaan, veikkaan ma, nimittäin siellä ei ollut mitään mitä ei lasketa normaalin kulumisen piikkiin. Ahne paskiainen.

[nowaysis]

Hämpsy

[masa]

Kommuunielämää:

Kagosvaimon ukko tuli suomeen ja on täällä tammikuun alkuun saakka. Oma veljeni tulee perheineen jouluksi, samoin vanhempani ja vaimon faija morsiammineen. 25 pv vuoron vaihto ja viarailulle tulee Brother In Law:n veli perheineen Englannista kahdeksi päiväksi, kun vanhempani ja veljeni perhe lähtee pois. Meillä on siis 23-27.12 välisenä aikana 18 henkeä sekalaisena seurakuntana neljä päivää putkeen.


Mun vieraanvaraisuuteni on alkanut käymään höyryillä pari viikkoa sitten..


Tammi - helmikuussa mua ei taida paljoo kotona viikonloppuisin näkyä.

[KKK]

^ Vanhaan hyvään aikaan olisin vastaavassa tilanteessa vetänyt vinceneilit, eli pienessä sievässä koko ajan.
Nyt tarvii opetella sosialiseeraamaan selvästäpäin, joulunpyhät n. 10-12 hengen porukassa ja perään visiitit molempien vanhempien luona. Joten ymmärrän ainakin osittain fiilarisi...

[MrM]

Mä en jumalauta kestäis alkuunkaan tollasta härdelliä omassa kämpässäni. Mun kämpässä viettää aikaansa yli 2 päivää kerrallaan vain 1-2 itseni vapaasti valitsemaa ihmistä, kiitos, joista toinen olen minä itse. Ilman omaa rauhaa laukeaa nuppi.

[NuoriDaavid]

^Tolla menolla sulla jää suvun perintökalleutena kulkeva pahkaan tehty käkikello saamatta!1

[Kiukkutipu]

Joo. Tuollaisen määrän ihmisiä sietää kotonaan joidenkin juhlien merkeissä ehkä muutaman tunnin mutta että aamukahvin aikaan pitäis katsella vieraita naamoja? Eissaatana.