Itkeminen on synnynnäinen reaktio, kun tuntuu pahalta fyysisesti tai psyykkisesti (tai liikuttuu). Toki itkuherkkyyskin vaihtelee, jokainen tavallaan. Tavasta sitten opitaan(jos opetetaan ettei saa itkeä= on ok näyttää vain tiettyjä tunteita) pois, ja monesti tuo vaikuttaa kehoon(ja päähän) monina muina särkyinä ja jännitystiloina. Sitten kun ihminen uskaltaa taas kokea/näyttää tunteensa, vaikkapa niiden analysoimisen tai niistä puhumisen sijaan, ja kertoo itselleen että nyt mun on ok tuntea näin ja näyttää se(itkeminen on "sallittua" esim hautajaisissa), se itku tulee usein niilläkin jotka normaalisti eivät pillitä. Itkemistä voinee opetella(Ks. elokuva Holiday)
. Tai se tulee kun ei ole enää resursseja sen pidättelemiseen: nälkä, väsy, järkytys. Sitä pidetään usein heikkouden merkkinä, mutta oikeasti se on tehokas keino lieventää stressiä ja saada huomiota omalle tunnetilalle.
Ja poonustietoa!! Itkevän ihmisen näkeminen aktivoi myös omissa aivoissa samoja alueita, kuin itkeminen. Siksi se vetoaa/liikutta/TAI joitakin äärettömästi ahdistaa tai jopa suututtaa. Tämä on reaktio siihen, ettei pysty käsittelemään sitä, että itsekin saattaisi haluta hieman pillittää silloin tällöin(kärjistetysti/alitajuisesti), mutta koska miehet/vahvat ei itke, niin se vaan ärsyttää ja tulee vihaiseksi ja avuttomaksi jos ei voi lopettaa toisen itkua.
Eikä tässä kaikki: tekokyynelissä ei ole samoja protskuja kuin oikeissa itkukyynelissä, eikä se myöskään lievitä sitä stressiä koska ne stressiprotskut eivät poistu elimistöstä.
Ja vielä trendinäkökulma: itkeminenhän on tulossa taas muotiin. Obamakin hieman julkisesti nyyhkytti niitten lasten ampumisista puhuessaan, herätti kyllä myötätuntoa niin 130% että. Että jos Ameriikan presidentti saa itkeä julkisesti liikutuksesta, niin ehkä muutkin. Karjalan miehillä tuskin on toivoa, mutta naiset saattavat elättää itsensä tulevaisuudessa prostituution sijaan itkemisellä.
Prepare for the worstest.