Homopariskuntien adoptio-oikeudesta

[nowaysis]

Eiköhän se iskän seura ole extrajännää myös siksi (vain siksi?), että se on yleensä harvinaisempaa. Se vanhempi, jolta tulee suurin osa perushoivasta, alkaa tuntua ajan myötä hieman borelta. Uskoisin, että työssäkäyvä äitikin muuttaa pian "juhlavanhemmaksi" koti-isään verrattuna.

[Gat]

Eiköhän se iskän seura ole extrajännää myös siksi (vain siksi?), että se on yleensä harvinaisempaa. Se vanhempi, jolta tulee suurin osa perushoivasta, alkaa tuntua ajan myötä hieman borelta. Uskoisin, että työssäkäyvä äitikin muuttaa pian "juhlavanhemmaksi" koti-isään verrattuna.

Ei ainakaan meillä sen 4 (korjaan 5) vee iän jälkeen.
Itse asiassa äitin työajat olivat omituisemmat, joka toinen päivä iltavuoro kirjastossa seitsemään asti. Ja usein lauantainakin töitä kirjastossa. Joten inssi-isääni näin enemmän.

[nowaysis]

Ajattelinkin enempi tuota pikkulapsivaihetta, alle 3v. jolloin katsotaan suurimman osan perusturvallisuudentunteesta muodostuvan.

[Gat]

Suvinen:
Sinä olet elävä esimerkki, miksi ns. Tehotytöt, mieluiten puolialasti mutta raskaan konetuliaseen kanssa, kiihoittavat miehiä: Sellainen poistaa homouden tarpeen!! On naisen efektit teillä, mutta jossain määrin ajattelette kuin mies!! Panemisen lisäksi toteutuu se henkinen kumppanuuskin!!

Enkä muuten niin väitä, että sukupuoliroolit tai mieltymykset rakentuisivat kasvatuksesta. Päinvastoinhan yritin sanoa, että keskimäärin, siis keskimäärin voivat olla synnynnäisiä. Vaan niinpäin, että jos tytöllä tai pojalla ne tunteet tai taipumukset luonnostaan on, silloin on hyväksi, jos esim poikamaisella pojalla on poikamainen tai siis miehinen isä. Oli se sitten vaikka homomajuri, hyväksytään esimerkkisi.

[Gat]

Enkä muuten niin väitä, että sukupuoliroolit tai mieltymykset rakentuisivat kasvatuksesta. Päinvastoinhan yritin sanoa, että keskimäärin, siis keskimäärin voivat olla synnynnäisiä. Vaan niinpäin, että jos tytöllä tai pojalla ne tunteet tai taipumukset luonnostaan on, silloin on hyväksi, jos esim poikamaisella pojalla on poikamainen tai siis miehinen isä. Oli se sitten vaikka homomajuri, hyväksytään esimerkkisi.

Entä miehinen nainen? Aika moni lepakkonaisista on miehisempi kuin keskiverto kynäniska amisjamppa. Pissaamaan eivät kykene poikalapsiaan opettamaan, esimerkillä siis; mutta mitä muita piirteitä pitäisi tuolla miehisellä esimerkillä mielestäsi vahvistaa tai kannustaa?

Nyt menin sanattomaksi. Ruutupaitainen butch-rekkalesbo poikalapsen isän korvikkeena?? Voisi toimiakin...

[Vesper]

Se siitä esimerkistä ja naisen mallista sitten.

No näinpä. Itse myös kuljin jatkuvalla syötöllä isän mukana metsässä ja kalahommissa, vähän isompana myös rakennuksilla ym. Lapsuuden parhaat kaverit oli poikia ja leikit poikamaisia. Silti musta kasvoi prinsessa.

[nowaysis]

Ja mun äiti taas on meikkaamaton, keimailematon, kokkaamaton eikä siis mitenkään perinteisen kodinhengetärmäinen*. Itse taas olen vahvasti tähän rooliin* rakastunut ajatusten tasolla(käytännössä en tosin aina jaksa toteuttaa;)), eikä se isältäkään ole opittua. Apua, onko?

[prosessi]

Äähym...
En olisi uskonut, tai nyt ehkä väärin tulkitse, että juuri sinä lipsuisit tuollaiseen, minkä nyt ehkä väärin näen humanistipellejen käsityksenä, että ihminen on "tabula rasa" ilman synnynnäisiä ja nimenomaan myös sukupuolesta riippuvia taipumuksia.

Tulkitsit väärin. Se, että stereotypiat ovat huono malli noudatettavaksi silloin, kun todellistakin tietoa on tarjolla, ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka hyvinkin voivat olla tyypillisempiä jommalle kummalle sukupuolelle. Ongelma syntyy vasta silloin, kun yksilöitä ei nähdä yksilöinä, vaan stereotypian edustajina.

[NuoriD]

Elävästä elämästä.. (ussan tunnilla) .

Mennään pahasti aiheesta sivuun, mutta mitä ajattelet siitä, että opetat tuhansia vuosia vanhaa taikauskoa totena nuorille viattomille (kielikuva) lapsille? Uskotko itse siihen, mitä opetat?

[nowaysis]

Elävästä elämästä.. (ussan tunnilla) .

Mennään pahasti aiheesta sivuun, mutta mitä ajattelet siitä, että opetat tuhansia vuosia vanhaa taikauskoa totena nuorille viattomille (kielikuva) lapsille? Uskotko itse siihen, mitä opetat?

Hoidin yhden päivän reissussa olevan työkaverin luokkaa, siitä ussa. Itsehän olen täysi pakana enkä tietenkään usko mihinkään höpöukkoihin. Toki toisinaan saatan opettaa myös uskontoa, ja opetan niitä vanhoina (opettavaisina)tarinoina, ja uskon että niin moni vanhempikin ne haluaa lapsilleen opetettavan. Yksikään muksu ei ole ikinä kysynyt uskonko itse siihen, mutta en toki epäilisi sanoa että en.

Usein sanon, että kukin uskoo mihin haluaa. Jos joku kysyy, kävelikö Jeesus oikeasti vetten päällä tms, niin sanon että jokainen voi itsekseen miettiä haluaako niin uskoa. Totena en missään nimessä opeta sellaista, mihin en itse usko.

[NuoriD]

Hoidin yhden päivän reissussa olevan työkaverin luokkaa, siitä ussa. Itsehän olen täysi pakana enkä tietenkään usko mihinkään höpöukkoihin. Toki toisinaan saatan opettaa myös uskontoa, ja opetan niitä vanhoina (opettavaisina)tarinoina, ja uskon että niin moni vanhempikin ne haluaa lapsilleen opetettavan. Yksikään muksu ei ole ikinä kysynyt uskonko itse siihen, mutta en toki epäilisi sanoa että en.

Usein sanon, että kukin uskoo mihin haluaa. Jos joku kysyy, kävelikö Jeesus oikeasti vetten päällä tms, niin sanon että jokainen voi itsekseen miettiä haluaako niin uskoa. Totena en missään nimessä opeta sellaista, mihin en itse usko.

[EveryWoman]

^^Ilman loukkaamistarkoitusta: Suvisella on pointti.

[nowaysis]

Aiempaan viitaten..
En katso tarvitsevani täällä(saati muuallakaan) mitään irtopisteiden keräilyä tai palstakunniaa, ja tarkoitukseni oli juurikin yrittää selitää sitä, miksi ihmisillä on asioista erilaisia mielipiteitä. Esitystapa on tällä palstalla vapaa, ja tulee olemaan jatkossakin. Kaiken kaikkiaan palstailen lähinnä omaksi viihdykkeekseni tylsinä hetkinä, enkä todellakaan jaksa aina miettiä kuinka moni lukee juttuni loppuun asti tai ylipäänsä ollenkaan. Kuten olemme huomanneet, muutamilla palstailijoilla on tähän paljon tunnepitoisempi suhde, jolloin ehkä tulee helpommin loukkaannuttua/loukattua.

Ai niin. Pertti ja ND, olen toiminut sekä aineen- että luokanopena.

[NuoriD]

Ai niin. Pertti ja ND, olen toiminut sekä aineen- että luokanopena.

[MGandhi]

Hiljaiseksi vetää tämä paskalasti. Palaillaan...

My mother was a martyyyyr... my brother was a martyyyyyr and I'm a martyyyyyyr tooooooo...

[Ylermi Ylihankala]

Hiljaiseksi vetää tämä paskalasti. Palaillaan...

Jos tuo oli paskalasti, niin takapihallasi lienee tekojärvi paskaa.

[prosessi]

Tässä on kyse ydinperheen kaipuusta eikä mistään homo/yh-vihasta.

Muiden osalta taas kyse taitaa myös olla juuri tuosta sinun kaipuustasi jonkinlaiseen yhdenmukaiseen malliin, jonka pitäisi muita parempana jotenkin sopia kaikille. Muita häiritsee se, ettet oikein halua hyväksyä sitä, että se mikä sinusta on paras malli, voi jonkin muun kohdalla olla yksiselitteisesti huonompi kuin se sinun mallisi, koska ihmiset ovat erilaisia.

[NuoriD]

Tässä on kyse ydinperheen kaipuusta eikä mistään homo/yh-vihasta.

Muiden osalta taas kyse taitaa myös olla juuri tuosta sinun kaipuustasi jonkinlaiseen yhdenmukaiseen malliin, jonka pitäisi muita parempana jotenkin sopia kaikille. Muita häiritsee se, ettet oikein halua hyväksyä sitä, että se mikä sinusta on paras malli, voi jonkin muun kohdalla olla yksiselitteisesti huonompi kuin se sinun mallisi, koska ihmiset ovat erilaisia.

Pelottaa jo etukäteen sanoa tämä, mutta sanon nyt kuitenkin:

Kyllä uskoakseni lähtökohtaisesti kahden huoltajan malli on parempi, kuin yhden huoltajan malli.

Toki yksi hyvä huoltaja saattaa olla parempi, kuin yksi hyvä+ yksi huono huoltaja.

Luonnollinen perustila on, että lapsella on kaksi huoltajaa.

[nowaysis]

Juu, niin minustakin. Kaksi voi jakaa vastuun, kaikesta. Yksi kantaa sen yksin. Siis toki sillä edellytyksellä, että on kaksi _hyvää_ huoltajaa.

Sen sijaan eron jälkeen ei olla enää ydinperhe, imo. Ainakin näin minä olen aina termiä nähnyt käytettävän. Ydinperheessä on lapsi ja sen molemmat vanhemmat.

Luonnolliseksi perustilaksi en sentään kahden huoltajan mallia väittäisi, onnellinen oletusarvohan se toki on, mutta maailman sivu varmaan vähintään kolmasosa ellei enemmänkin on perheitä nainen+lapsi/lapset.

Voiko Suomessakaan 62% olla 2 vanhempaa + lapsi perheitä? Siis edes lapsiperheistä ?

[prosessi]

Tässä on kyse ydinperheen kaipuusta eikä mistään homo/yh-vihasta.

Muiden osalta taas kyse taitaa myös olla juuri tuosta sinun kaipuustasi jonkinlaiseen yhdenmukaiseen malliin, jonka pitäisi muita parempana jotenkin sopia kaikille. Muita häiritsee se, ettet oikein halua hyväksyä sitä, että se mikä sinusta on paras malli, voi jonkin muun kohdalla olla yksiselitteisesti huonompi kuin se sinun mallisi, koska ihmiset ovat erilaisia.

Pelottaa jo etukäteen sanoa tämä, mutta sanon nyt kuitenkin:

Kyllä uskoakseni lähtökohtaisesti kahden huoltajan malli on parempi, kuin yhden huoltajan malli.

Toki yksi hyvä huoltaja on parempi, kuin yksi hyvä+ yksi huono huoltaja.

Luonnollinen perustila on, että lapsella on kaksi huoltajaa.

Joo, en minä sitä kiellä, etteikö kaksi huoltajaa mennen tullen olisi parempi kuin yksi, totesinhan itsekin tässä ketjussa, että jos lapsi jotain mallia kotoa kaipaa, niin kahden aikuisen välisen toimivan kommunikaation mallia, mahdollisuutta nähdä miten erilaisia mielipiteitä sovitetaan yhteen. Mutta mielestäni vanhempien sukupuolella tai biologisella sukulaisuudella lapsen kanssa ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

[prosessi]

Onhan tämän nyt jo hyväksytynkin lain tarkoitus tarjota jonkinlainen yhdenmukainen malli. Vai voitko väittää vastaan? Ehkä se yhdenmukainen tietyillä pykälillä adoptio-oikeuden tarjoava malli ei ole hyväksyttävä kaikille? Pyydän nyt huomauttaa, että ydinperhemallissa elää toistaikseksi 62% suomalaisista perheistä. Ja jatkohuomiona, että käsitteen modernissa tulkinnassa sinäkin olet lapsinesi ydinperhe (myös yhden vanhemman perheet joissa on oma lapsi).

Jotenkin juuri tämän kommenttisi tyylinen metavastaväite voisi turhempaa kaveria ärsyttää.

Malliksi minä laskin sen, että kaipaat vanhemmiksi väkisin kahden eri sukupuolen edustajaa. Vastuunkantajien määrä on minustakin merkittävä asia, kaksi on parempi kuin yksi, mutta en halua asettaa heille muita laatuvaatimuksia kuin se kyky kantaa vastuuta.

[NuoriD]

Luonnolliseksi perustilaksi en sentään kahden huoltajan mallia väittäisi, onnellinen oletusarvohan se toki on, mutta maailman sivu varmaan vähintään kolmasosa ellei enemmänkin on perheitä nainen+lapsi/lapset.

Alkuun on syytä selventää, että luonnollisuus ei välttämättä aina ole hyvä asia. Luonnollinen keskimääräinen elinikä ihmisellä lienee esim. vain reilu 20 vuotta. Kaikenlainen luonnottumuus (teknologia, lääketiede, maanviljely jne) ovat elinikää nostaneet tuosta luonnollisesta perustilasta.

Mutta sitten asiaan: ihminen on minun käsitykseni mukaan luonnostaan pitkäaikaisia parisuhteita muodostava eläin ja molemmat vanhemmat huolehtivat jälkeläisistä. Näin ollen uskoisin, että ihmisen mieli on muovautunut niin, että em. järjestely on sille paras tila.

[NuoriD]

Mutta mielestäni vanhempien sukupuolella tai biologisella sukulaisuudella lapsen kanssa ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

Joo.

[NuoriD]

kahden aikuisen välisen toimivan kommunikaation mallia, mahdollisuutta nähdä miten erilaisia mielipiteitä sovitetaan yhteen.

Tämä on mielenkiintoinen pointti kyllä. Pieni lapsihan pitää vanhempiaan kaikkitietävinä ja kaikkivoivina.

Varmastikin osa kasvamista on huomata, että vanhemmat ovat välillä eri mieltä asioista, eli ehkä hekään eivät aina tiedä kaikkea. Tietysti sitten ideaalitilanteessa vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen asioista, ja lapsi oppii tästä, miten eri mielipiteitä sovitetaan yhteen.

[prosessi]

Mutta mielestäni vanhempien sukupuolella tai biologisella sukulaisuudella lapsen kanssa ei ole merkitystä tässä yhteydessä.

Minusta nähdäkseni aika voimakkaasti pohdit tässä alitajuisesti oman lapsesikin tulevaisuutta. Ei huolta. Kuten sanoin en asu ydinperheessä.

En minä sitä alitajuisesti pohdi, vaan täysin tietoisesti. Olen pohtinut sitä jo vuosia. Lisäksi olen myös elänyt pohdintojeni mukaisesti ja mm. rakentanut minun ja E:n välit sellaisiksi, että viihdymme myös toistemme seurassa, emmekä vain siirtele mukeloa huoltajalta toiselle. Ja koska mukelo on niin pieni kuin on, hänen ja E:n tiuhat tapaamiset ovat välttämättömiä, joten niitä on yleensä se kolme kertaa viikossa, joista yksi on sellainen, että olemme molemmat paikalla koko tapaamisen ajan.