Sivu 1/2

Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 12:58
Kirjoittaja EveryWoman
Alustukseksi kirjoitus aiemmin mainostamastani blogista.

En muista yhtään kertaa omasta elämästäni, jolloin olisin halunnut kostaa. Koko tunne on minulle vieras ja kaukainen, ja olen miettinyt olisinko siltä osin jotenkin viallinen tai vajaa. Usein kun kuulee sanottavan, että kostonhimo olisi luonnollinen ja erottamaton osa ihmistä.

Onko joukossa muita kaltaisiani? Ne, jotka ovat kokeneet ja etenkin toteuttaneet kostonhimoa myös käytännössä: kertoaa mehukkaimpia ja/tai traagisimpia kokemuksianne.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 13:31
Kirjoittaja Vesper
Ainoa mainittava ja mieleeni jäänyt kerta on se, kun miesystäväni petti minua pitkään erään varatun naisen kanssa. Kielsi aina kaiken ja keksi tekosyitä. Kun lopulta sain selvitettyä (erinäisin arveluttavin keinoin) myös tämän pettäjämimmin aviomiehen yhteystiedot, pyörittelin parikin viikkoa ajatuksissani ajatusta heidän parisuhteensa tuhoamisesta. Sitten nousin asian yläpuolelle ja jätin asian karman käsiin. Se kun aina hoitaa hommansa...

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 13:39
Kirjoittaja NuoriD
Vesper kirjoitti:Ainoa mainittava ja mieleeni jäänyt kerta on se, kun miesystäväni petti minua pitkään erään varatun naisen kanssa. Kielsi aina kaiken ja keksi tekosyitä. Kun lopulta sain selvitettyä (erinäisin arveluttavin keinoin) myös tämän pettäjämimmin aviomiehen yhteystiedot, pyörittelin parikin viikkoa ajatuksissani ajatusta heidän parisuhteensa tuhoamisesta. Sitten nousin asian yläpuolelle ja jätin asian karman käsiin. Se kun aina hoitaa hommansa...
No mikset tehnyt noin?

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 13:51
Kirjoittaja EveryWoman
^Siis opetit tytölle, että hän oli ollut epäilyksissään koko ajan oikeassa ja että pettäminen siis tavallaan kannatti (kun kerran olit pettäjäkusipää sinäkin).

Olisi mielenkiintoista tietää, onko kukaan toinen sen jälkeen onnistunut opettamaan hänelle vastakkaista ajattelutapaa. Nuorena omaksutut jutut voivat jäädä tiukastikin kiinni.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 13:54
Kirjoittaja Vesper
NuoriD kirjoitti:No mikset tehnyt noin?
Pilannut sitä parisuhdetta siis? No, johan sen tossa aiemmin sanoin: karma hoitaa homman ja paha saa palkkansa.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 14:00
Kirjoittaja Ylermi Ylihankala
Pienimuotoisia kostoja tahi vastajäyniä aika useinkin tulee tehtyä. Esmes futispeleissä. Mitään ihmissuhteen päättymiseen liittyviä kostotoimenpiteitä tmv. en muista tehneeni.

Koston tunne on tuttu, mutta ei se mikään voimavara ole, päinvastoin

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 14:03
Kirjoittaja EveryWoman
Minun pääni menoksi yritettiin ala-asteella luokan poikien kesken organisoida kosto-operaatio. Syynä se, että olin dumpannut yhden näistä pojista (ajauduttuani ensin vastoin tahtoani hänen kanssaan tapailusuhteeseen, kun olin silloin vielä liian ujo ja hellämielinen, enkä pystynyt korjaamaan riittävän selväsanaisesti hänelle syntynyttä väärinkäsitystä!).

Tarkoitus oli, että yksi pojista hakeutuu ruokalassa istumaan minua vastapäätä, ja sopivalla hetkellä kaataa maitotölkin syliini. Eräs toinen pojista kävi kuitenkin vasikoimassa minulle tämän katalan juonen, joten nousin ylös tuolista havaittuani yrityksen käynnistyneen.

Tapaus herätti kaikenlaisia ajatuksia. Olisiko maidon kaatuminen päälleni tuntunut minusta yhtä pahalta kuin jättäminen siitä pojasta? Oliko heillä edes tarkoituksena saada puntteja tasattua? Jos ei ollut, miksi kuitenkin vähän piti yrittää kostaa? Oliko jätetyn paras kaveri, johon olin ihastunut, vastavuoroisesti minuun ihastunut, mikä selittäisi kosto-operaation laimeutta? Entä mikä oli vasikan motiivi? ...Itse asiassa olisi kiinnostavaa tehdä rikollisuus/alamaailma-aiheisten tv-sarjojen tyyppinen sarja, jonka miljöönä olisi ala-aste (siis sellaisena kuin ala-asteet olivat minun lapsuudessani). Toiminta siis ei olisi rikollista vaan varsin kilttiä kaikin tavoin, mutta motiivit ja sosiaaliset pelit olisivat kuitenkin samanlaisia kuin oikeillakin gangstereilla. Näkökulma olisi sellainen, että katsoja samastuisi lapsiin - ei siis ulkopuolisen tarkkailijan näkökulma, josta lapsia yleensä kuvataan.

Sori OT; muista kosketuksia kostoon ei omasta elämästäni tule mieleen.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 14:10
Kirjoittaja EveryWoman
exPertti kirjoitti:Voisin kertoa koko jutun niin ymmärtäisit tämän, mutta en ole pitänyt tapana kertoa ihan kaikkea.
Ok, uskon.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 14:31
Kirjoittaja Lilo
On kyllä tehnyt mieli kostaa, mutta kuten Vesper, olen päättänyt jättää asian jalomielisesti karman lakien hoitoon.

Tosin joskus nuorena tyttönä tuli kevyesti näpäytettyä poikaa, joka uskoi voivansa huoletta treffailla sekä minua että parasta ystävääni, koska asuimme eri maassa. Tai oikeammin tämän näpäytyksenkin hoiti yhteisestä sopimuksesta kyseinen ystävätär, kun herra sattui olemaan sillä hetkellä siinä toisessa maassa.

Myöhemmin pelkkä TUPLAviskin tarjoaminen riitti punastuttamaan pojan ja hän vaikutti muutenkin kovin kiusaantuneelta ollessaan meidän molempien seurassa.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 14:36
Kirjoittaja Onslow
Lilo kirjoitti:
Myöhemmin pelkkä TUPLAviskin tarjoaminen riitti punastuttamaan pojan ja hän vaikutti muutenkin kovin kiusaantuneelta ollessaan meidän molempien seurassa.
No kyllä siinä vähemmästäkin posket alkaa punottamaan kun pääsee tuplia hoitelemaan yhtäaikaa.

En ole kostonhimoinen luonne. Unohdan koko tapaukset/tapaukset mielummin.

Re: Kosto

Lähetetty: 02.06.2009 21:55
Kirjoittaja Pulkannaru
En koe kostamista mielekkääksi. Toistaiseksi paha on saanut palkkansa.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 11:33
Kirjoittaja JoeB
Olen pohtinut kostamista menneiden aikojen asioista aina jossain välissä mutta olen katsonut sen pohtimisen ja koston järjestämisen olevan turhan energiaa kuluttavaa.

Jos siis kuitenkin tarjoutuisi tilaisuus suorittaa kosto helposti ja tehokkaasti vaikka postimyynnistä niin tilaisin kyllä muutaman.

Kuten sanottua anteeksi en anna, unohtaa voin.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 11:41
Kirjoittaja Vesper
JoeB kirjoitti:Kuten sanottua anteeksi en anna, unohtaa voin.
Mulla tää menee juuri toisin päin, eli voin antaa anteeksi, mutta harvoin unohdan...

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 11:45
Kirjoittaja bliss
Monen tapahtuman jälkeen olen raivosta kihissen suunnitellut mitä kamalampia kostotoimenpiteitä, mutta koskaan en ole mitään toteuttanut.
Mitä se hyödyttää? Kannattaako alentua?

Sparritreeneissä tapahtuneita ei lasketa, eihän? :twisted:

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 11:56
Kirjoittaja JoeB
Vesper kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Kuten sanottua anteeksi en anna, unohtaa voin.
Mulla tää menee juuri toisin päin, eli voin antaa anteeksi, mutta harvoin unohdan...
Niin sen unohtamisenkin kanssa on kyllä vähän niin ja näin, sanotaan että mikäli henkilö tulee jotakin kautta esiin niin kyllä siihen on se "syntilista" teipattu kylkeen. Tosin hyvityslistakin on siinä vieressä joten toinen voi kompensoida toista.

Unohtamisella tarkoitan ehkä sitä että en ajattele asiaa lainkaan joten en anna sen häiritä omaa elämääni.
Kohteen tarkastelupisteestä katsottuna näillä kahdella käsitteellä ei ole mitään eroa.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 12:26
Kirjoittaja prosessi
En kosta. Haluan ymmärtää muiden motiivit teoilleen, ja yleensä niihin löytyy sellaisia joskus yllättäviäkin motiiveja, jotka helpottavat kummasti anteeksi antamista ja sen seurauksena myös unohtamista. Ikävä väliaikaista mielipahaa aiheuttanut toiminta muuttuu nopeasti merkityksettömäksi, jos tiedostaa ettei sen takana oikeastaan ollut pahantahtoisuutta, vaan lähinnä ajattelemattomuutta.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 12:41
Kirjoittaja NuoriD
Mä en oikein muista, että mulla olisi ollut mitään kostettavaa koskaan. Toki lapsuudessa joskus jotain, mutta aikuisiältä en muista mitään kostettavaa.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 14:31
Kirjoittaja EveryWoman
Okei, koska kostonhimoa ei oikein tunnu löytyvän, niin asetetaan kysymys toisin: jos olisit linkin takana kuvatussa tilanteessa, kostaisitko? Miten, ja jos et, niin mitä tekisit?
Sigmund Fuller kirjoitti:Linus was the first "grown up" partner in BF's startup. BF had been screwed time after time looking for funding for his great idea. He was working several jobs to keep his startup team eating, but they were all packed into a single rent-controlled apartment (illegally borrowed from another friend), and reduced to obtaining free bread and cheese from the food bank and stealing condiments from the local Burger King.

Linus helped BF raise money in a professional manner. He was a successful investor and fund manager himself, and was married into the circles of power. Linus never managed the startup closely, preferring to stay arms length managing his other projects and letting the startup team manage itself. But his impact was undeniably huge.

BF and Linus became close, almost of one mind, and as the startup grew they became good friends despite the decade age difference. But even as the startup prospered, Linus' personal life floundered. He went through a divorce with an ugly court battle over the considerable assets. BF tried to support Linus, but Linus had done some very regrettable and stupid things. So the courts were not favorably inclined to him. Linus was left with little of the shared assets and, worse, most all his investors, mostly friends of his wife's, pulled out of his fund. It was shuttered and lawsuits flew fast and furious.

Meanwhile the startup was doing very well, with all of its business from overseas customers. With the first profits the early investors were bought out at a tidy markup, and the startup became a private foreign partnership. Everybody involved in the startup was happy.

Eventually the startup would earn in excess of $100 million of foreign income. The original partners gave up day to day management, retired, and started other projects.

Linus was despondent, and his equity in the startup was limited. But because of his impact on the company, BF and his partners agreed to create a partnership investment fund for Linus to manage. He moved overseas to manage the fund.

A decade passed. By all metrics Linus did a very competent job, growing the account and making substantial carry and management fees, almost certainly more than he would have made at his old fund. Everybody was happy with the arrangement.

Meanwhile, BF and his partners were doing well at other endeavors. Their financial needs were more than met. So at a board meeting of the fund, BF and his partners decided to pull out a little of the money to cover their personal needs, and donate the rest to charity. BF was donating 90% of his account, the others between 30% and 75%. They voted to create a foundation and trust, and have Linus co-manage it with an executive director recruited from a major foundation.

Six months passed. The plan was moving along slowly; there wasn't any particular hurry, after all.

But one day, Linus wasn't answering his phone. His weekly spritely and joke-laden report was late. After a few days Linus was still missing. The foreign country wasn't perfectly safe, and the sums of money were vast, so you can imagine BF's state of mind. He was concerned about his friend. He had the locals investigate, and contracted an international agency to assist with private manpower and investigators.

Perhaps more cynical people can see what happened next. Certainly BF and his friends never would have imagined it.

The money was gone.

The money in the fund was large enough and tempting enough to break a nearly fifteen year friendship. To break obligations. To break trust.

It also turned out the money was enough to bribe bankers, government officials and police, to hire mercenary assistance, to establish a haven, and to launder the cash.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 14:32
Kirjoittaja Bluntly
En polta siltoja takanani, tulitikut maksaa.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 15:14
Kirjoittaja JoeB
EveryWoman kirjoitti:Okei, koska kostonhimoa ei oikein tunnu löytyvän, niin asetetaan kysymys toisin: jos olisit linkin takana kuvatussa tilanteessa, kostaisitko? Miten, ja jos et, niin mitä tekisit?
Sigmund Fuller kirjoitti:Linus was the first "grown up"...
Periaatteessahan suurimman osan töistä tuossa tapauksessa tekivät palkatut "agentit" joten itse kostajalta kului vain fyrkkaa, jota käsittääkseni oli muutenkin vähintäänkin tarpeeksi ettei sen kuluttamisesta tuohon tarkoitukseen joutunut mitenkään omaa elämäntyyliä rajoittamaan.
On siis varsin mahdollista että tekisin samoin, eli palkkaisin populaa kaivamaan tyypin mihin ikinä onkaan paennut.
Rahan käyttö mikäli sitä on muutenkin tarpeeksi ei ole mitenkään erityisen työlästä joten jos ylimääräistä käyttämällä saa mukavan pörröisen tunteen että toinen kärsii niin mikäs siinä, sopii minulle.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 15:58
Kirjoittaja annepa
En nyt oikeen tajua miten BF "kosti." Ehkä olen hidas tai sisälukutaitoni on kehittymätön. Tuossa tehtiin rikos ja rikoksen uhri halusi rikoksen tekijän kiinni. Onko se sitten kostoa? No minusta ei.

Kostoajatukset ovat olleet nautinnollisia mutta toteutus on turhan energiaavievää. En ole kostanut. Pyrin myöskin kostoajatuksista pois Dalai Laman ohjeen mukaan.

Re: Kosto

Lähetetty: 03.06.2009 17:36
Kirjoittaja Manaaja
Emmä oikein jaksa. Kostonhimo on primitiivisimpiä tunteita mitä voi olla, ja ruokkii yleensä ainoastaan omaa pahaa oloa ja todellista ylitsepääsemättömyyttä. Harvinaisen epämiellyttävä tunne huomata niin muissa kuin itsessäkin, ja uskon olevani kasvanut aika vahvasti sen ylitse, vaikka ennen siihen tulikin joskus sorruttua provosoituna. Mitään Aitoa Todellista ja Oikeaa Kostoa en ole kuitenkaan koskaan toteuttanut, vaikka himot ja työkalut siihen olisivat olleetkin takataskussa.

Re: Kosto

Lähetetty: 04.06.2009 17:45
Kirjoittaja annepa
No nyt ois oiva tilaisuus kostaa nolaamalla ihminen julkisesti vertaistensa seurassa. En vaan niin viitti. Toimitan asian niin, että puhuttelen ko henkilöä kahden kesken kun seuraavan kerran satumme nokakkain. En voita nolaamisella mitään. Yksityinen puhuttelu voi olla myös tehokkaampi tapa muuttamaan ko henkilö toimintatapojaan (puhuu paskaa selän takana muista ja syytti mua tänään lavertelusta, mietin vaan että mitähän paskaa musta puhutaan selän takana, ois kiva tietää).

Re: Kosto

Lähetetty: 09.06.2009 14:40
Kirjoittaja Niba
No ei kosta ei. Ei jaksa menee energiaa ja saatu hyöty olematon jollei miinusmerkkinen.

Re: Kosto

Lähetetty: 09.06.2009 14:57
Kirjoittaja milli
En usko kostoon, en ymmärrä mitä hyötyä siitä olisi.