Kitinä

Tähän kaikki tosikertomukset asiasta. Puretaan myytti ja otetaan selvää. Viisastutaan ja laajennetaan kokemuspiiriämme.

Minut on kerran mitä todennäköisimmin yritetty iskeä kirjastossa. Pasilassa. Todella oudosti naurava erittäin huonohampainen epäsiisti mies hihitteli ja hirnui ja hermostuneena esitteli minulle Juho Juntusen sarjakuvia. Ja nimen omaan varsinkin sellaista ruutua, jossa pohdittiin, mahtuuko flyygeli äijän takamukseen vai ei.

No joo, minäkään en kohdannut kumppaniani kirjastossa MUTTA huomasin viime talvena että siellä usein vierailemallani arkkitehtuuri- ja designosastolla hengaili varsin usein oikein mukavan näköisiä vaihtaripoikia . Että juu, ties mitä siitä olisi voinut kehkeytyä oikeissa olosuhteissa dot dot dot

Entinen luokkakaverini tapasi 13-vuotiaana ensimmäisen poikaystävänsä kirjastossa. Naama- mutta ei mitenkään muuten tuttu 17-vuotias saman koulun poika tuli juttelemaan; jotain ihan normaaleja, "moi, mitä kuuluu, mikä sun nimi on, oon joskus nähnyt sut koulun pihalla" jne. Siitä se sitten lähti. Tapasin tytön viimeksi silloin, kun olimme 18-vuotiaita. Silloin pariskunta asui avoliitossa ja heidän ensimmäinen lapsensa oli vauva. Sen jälkeen en ole heistä kuullut; toivottavasti liitto on kestänyt.

Lisäksi tiedän, että miespuolinen kaverini oli (itse kertoi) nipistänyt kirjastossa ventovierasta naista perseestä ja kommentoinut, että hyvä perse. Hyi.

Olen joskus tapaillut poikaa, joka oli töissä kirjastossa. Sain kaikki sakkomaksutkin aina anteeksi.

Camilla kirjoitti:Olen joskus tapaillut poikaa, joka oli töissä kirjastossa. Sain kaikki sakkomaksutkin aina anteeksi.

Mun sisko teki saman Hobby Hall:n varastomiehen kanssa.

Olen ollut töissä kirjastossa.
Vain pari tyyppiä tuli "iskemään"

Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Edith kirjoitti:Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Ne on sivareita. Aina.

ninnithequeen kirjoitti: Ne on sivareita. Aina.

Nii-in. Mutta miten sellaisen saa mukaansa kotiin?

ninnithequeen kirjoitti:

Edith kirjoitti:Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Ne on sivareita. Aina.

Saatana sivariHÅMÅT sellaset pitäis ampuu

joo....

Elppis kirjoitti:

Camilla kirjoitti:Olen joskus tapaillut poikaa, joka oli töissä kirjastossa. Sain kaikki sakkomaksutkin aina anteeksi.

Mun sisko teki saman Hobby Hall:n varastomiehen kanssa.

Apua, antaako Hobby Hall:kin nykyään sakkoja?

Kirjastosivari oli onkinut siskoni yhteystiedot lainausjärjestelmästä ja pyysi tätä kaljalle. Valitettavasti kävi vaan niin, että ko. kirjastosivari sattui seurustelemaan ja vielä järjettömän mustasukkaisen tytön kanssa jotenka ei mennyt kauaakaan kun tappouhkauksia alkoi sadella. Poika oli tainnut saada tauluunsa joku kerta ihan siitä hyvästä, että moikkasi siskoani kaupassa. Sisko siis ei missään vaiheessa ollut edes kiinnostunut koko pojasta muuten kuin kaverina.

hermine kirjoitti:Kirjastosivari oli onkinut siskoni yhteystiedot lainausjärjestelmästä ja pyysi tätä kaljalle.

Ei taida olla ihan laillista tuollainen?

Joo ei.

Kohtasin kerran paremmasta maailmasta unelmoivan amerikkalaisen mustan miehen kirjastossa. Hän katsoi minua intensiivisesti ja rupesi juttelemaan. Eihän siinä kauaa kulunut, kun hän oli jo tehnyt treffit kanssani. Kävimme kävelyllä ja vein hänet kotiinkin, ihan vanhempien luo ja sitä rataa. Hän maisteli simaa, mutta ei juonut paljon, koska sokeri kuulemma ei tehnyt hyvää hänen iholleen.

Hän olisi halunnut minusta varmaan tyttöystävän, mutta minua esti lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin, hänen henkensä haisi aivan hirvittävältä ja toiseksi, olin aika sekaisin eräästä aikaisemmasta ikävästä tapahtumasta (olin harrastanut hirveässä kännissä seksiä ja pelkäsin, että en olisi huomannut jos kortsu olisi hajonnut ja olin aivan kauhuissani taudin mahdollisuudesta, sairaalloisen neuroottinen kun silloin vielä olin ja ajattelin, etten voi koskea kehenkään ennen kuin olen odottanut varoajan ja käynyt kaikissa mahdollisissa testeissä.) Eli minusta ei ollut hänen tyttöystäväkseen. Hän muistaakseni haukkui minua rasistiksi, vaikka en vain pitänyt hänen henkihajustaan.

Noh, pääsin kyllä sitten jossain vaiheessa vähäh näpäyttämään, kun näin hänet kaupungilla ja kerroin meneväni tapaamaan tummaa eksääni (no ei se nyt niin kauhean tumma ollut, mutta puoliksi arabi joka tapauksessa, mikä sopi hyvin tarkoitusperiini). Hän aivan siitä riemastui ja kehotti hankkimaan uuden samanlaisen. Tietäisipä vaan, millaisesta tummasta pienestä ukosta tällä hetkellä haaveilen..

Suosittelen kirjastosta pokaamista.

ninnithequeen kirjoitti:

Edith kirjoitti:Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Ne on sivareita. Aina.

Ja?

..tästä pääsisikin aasin siltaa pitkin kätevästi uuteen aiheeseen.. mutta ehkä sille pitäisi avata ihan oma otsikonsa..

Itse en ole kohdannut kumppaniani kirjastossa tai muuallakaan.

Tätini sen sijaan löysi miehensä kirjastossa muutama vuosi sitten. Kun taideala ei oikein tahtonut elättää, hän hankki kirjastonhoitajan koulutusta. En tiedä onko hän enää ollut kirjastossa töissä, mutta naimisiin he myös ehtivät ja lapsenkin tätini sai nyt nelikymppisenä.

ninnithequeen kirjoitti:

Edith kirjoitti:Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Ne on sivareita. Aina.

Nuoremmat 19-20. vee kaverit on varmaankin sivareita elleivät ole luuttu kädessä ja siivoa... kait varsinaiseen virkaan valmistumiseen tarvitaan yliopostopohjainen koulutus.

...............

Tällä viikolla kävin Tampereen kirjastossa ja lähinnä katsomassa naisia. Kävin runokirjahyllyllä, mutta kirjojen nimet ajoivat pois luotaan. Yhteen naiseen törmäsin kaksi kertaa. Ensin ulko-ovella ja sitten sisällä. Se näytti jotenkin innokkaalta siellä kirjastossa. Kahteltiin toisiamme silmiin, mutta ei mitenkään liian pitkään...

jotenkin sellainen lutuisen ja kiimaisen... sekoitteinen brunetti... XD

AarneAnkka kirjoitti:

Elppis kirjoitti:

Camilla kirjoitti:Olen joskus tapaillut poikaa, joka oli töissä kirjastossa. Sain kaikki sakkomaksutkin aina anteeksi.

Mun sisko teki saman Hobby Hall:n varastomiehen kanssa.

Apua, antaako Hobby Hall:kin nykyään sakkoja?

Laskuja sai anteeksi..

ninnithequeen kirjoitti:

Edith kirjoitti:Ainiin, kyllä mun mielestä vaan monet nuoren polven kirjastosedät on aika hottiksia. Yritin tuossa jo aiemmin tänä syksynä kysellä City-lehden Walter de Campin palstalta vinkkejä niiden viettelemiseksi, mutta eipä ole ainakaan toistaiseksi vastannut.

Ne on sivareita. Aina.

Tunnen yhden ikäiseni joka oli töissä kirjastossa jonkin aikaa, kun ei muuta työpaikkaa saanut. Hän sai vapautuksen armeijasta, kun on polvi leikattu jotain 5 kertaa, niin ei nää extreme lajit enää kiinnosta, ei huvita riskeerata.

tradenomin koulutus hänellä silloin oli, ja on tietty edelleen.

Turussa oli kyl ihq kirjaston"setä" (btw ei sivari vaan ihan koulutettu ihminen). Kattelin sitä jonkun aikaa ja alotin sit jutun kysymällä miten mä löydän Sammakon kustantamia kirjoja (sitä ei kai oikeestikaan nähny asiakaspäätteltä, tai sit se oli vaan tekosyy). Se neuvo mua tietty avuliaasti ja juteltiin paljon lempikirjoista ja varsinkin -runoilijoista. Vähän vaan rasitti kun sen kirjamaku oli osittain ihan erilainen kun mun mut kiltisti raahasin kotiin sen suosittelemat kirjat ja väitin lukeneeni ja kehuin. :)
Sit se lähti mun kans kaljalle ja juteltiin vähän muustakin, no ikävä kyllä se oli kuiteskin varattu. :P Ei vaan aina voi voittaa, joten palattiin turvallisen kiltteihin kirjastotapaamisiin. Kyl se silti edelleen jemmaili mulle jotain just ilmestyneitä lemppareita tiskin alle, tota vois jo kutsuu palveluks. :)
(Mul on taas niiiiin ikävä Turkkusse. *sigh*)

Suuri kiitos Lapitiille käytännön vinkistä!

Olin joskus kivikadella töissä kirjastossa. Sitä voisi äkkiseltään kuvitella, että se olisi mitä mainioin iskupaikka, kun jutustelu esim. kirjapalautuksen tai launauksen yhteydessä on varsin luontevaa aloittaa. Lisäksi kiinnostus kirjoihin saattaisi poikia keskustelunaiheita.

Omia henkilökohtaisia kokemuksia kirjastopokaamisesta ei ole. Ei syntynyt ihmissuhdetta sinä aikana, vaan enpä minä siellä siksi töissä ollutkaan

Juu, kirjastoon baari, että pääsee estoistaan