Maabrändivaltuuskunta
Lähetetty: 07.09.2009 15:29
Uutisissa on ollut harvakseltaan juttua tästä Alexander Stubbin asettamasta ja Jortsu Ollilan puheenjohtamasta maabrändivaltuuskunnasta (ks. http://www.mitasuomion.fi/fin). Jotenkin koko juttu herättää minussa aika yllättävänkin suuria vastenmielisyyden tunteita. Kiinnostavaa minulle tällä itsetuntemuksen kivisellä tiellä on erityisesti se, että tiedän pitäväni ideaa vastenmielisenä, mutta inhoni perustelut eivät ole minulle itsellenikään kovin selviä. Onko kyseessä vain taipumukseni punavihervastarannankiiskeilyyn - onko brändityöryhmä itseasiassa erittäin hyvä idea? Vai jakaako joku tämän nihkeän suhtautumiseni hankkeeseen? Mitä sanoo Kitinän asiantuntijaraati? Pohjustukseksi seuraavia havaintoja, jotka saattavat nihkeyttäni perustella.
Ensinnäkin, jotain kovin kokoomuslaista bob-helsingistelyä on siinä, että kurjistuvassa ex-hyvinvointiyhteiskunnassa paneudutaan brändin kiillottamiseen sen sijaan, että vaikkapa parannettaisiin sisällöllisiä epäkohtia. Eiväthän nämä tietenkään oikeasti ole toisensa poissulkevia, mutta jotain kertoo se, miten innolla ja suurella julkisuudella nimenomaan tähän hankkeeseen lähdetään.
Toiseksi, aika pitkällä ollaan tässä tuloerojen siunauksellisuutta niinistöilleillen kokoomustalousteoreetikkojen ihannoimassa luokkayhteiskunnallistumisessa, kun maan poliittinen johto katsoo, että se, mitä kansalaiset puhaavat ja mitä he tekevät täytyy eliitin puolesta brändätä hieman vähemmän hävettävään muotoon. Jotenkin tämä on aika erikoinen asennoituminen nimenomaan poliittisen eliitin taholta.
Kolmanneksi ja tärkeiten, koko ajatus maabrändin kiillottamisesta, Suomen "mainevajeesta" huolehtimisesta ja suomalaisuuden tunnettuuden lisäämisestä kuulostaa kovin, kovin nationalistiselta projektilta, joka istuu erityisen huonosti globalisoituvaan todellisuuteen. Tuntuu, että eurooppalaisista maista vain Suomessa, Norjassa tai Turkissa (eli näissä nuorissa ja sitä kautta ällönationalistisissa kansakunnissa) tällainen voi tulla edes mieleen. Muiden maiden yritykset esimerkiksi tuskin kokevat esiintyvänsä nimenomaan kansallisvaltion edustajina globaaleilla markkinoilla. Kansallisvaltioidentiteetti lienee identiteettien kirjossa koko ajan yhä vähemmän tärkeä tekijä kansainvälisesti toimittaessa. Jotenkin tämä on sen vanhan mitäköhän-tuo-elefantti-ajattelee-minusta-vitsin huipentuma kollektiivisella tasolla: suomalaisuus ei vain ole kansainvälisesti katsoen kovin kiinnostava yksilön tai yrityksen ominaispiirre, ja hyvä niin. Ei tätä kehitystä pidä vastustaa.
Ensinnäkin, jotain kovin kokoomuslaista bob-helsingistelyä on siinä, että kurjistuvassa ex-hyvinvointiyhteiskunnassa paneudutaan brändin kiillottamiseen sen sijaan, että vaikkapa parannettaisiin sisällöllisiä epäkohtia. Eiväthän nämä tietenkään oikeasti ole toisensa poissulkevia, mutta jotain kertoo se, miten innolla ja suurella julkisuudella nimenomaan tähän hankkeeseen lähdetään.
Toiseksi, aika pitkällä ollaan tässä tuloerojen siunauksellisuutta niinistöilleillen kokoomustalousteoreetikkojen ihannoimassa luokkayhteiskunnallistumisessa, kun maan poliittinen johto katsoo, että se, mitä kansalaiset puhaavat ja mitä he tekevät täytyy eliitin puolesta brändätä hieman vähemmän hävettävään muotoon. Jotenkin tämä on aika erikoinen asennoituminen nimenomaan poliittisen eliitin taholta.
Kolmanneksi ja tärkeiten, koko ajatus maabrändin kiillottamisesta, Suomen "mainevajeesta" huolehtimisesta ja suomalaisuuden tunnettuuden lisäämisestä kuulostaa kovin, kovin nationalistiselta projektilta, joka istuu erityisen huonosti globalisoituvaan todellisuuteen. Tuntuu, että eurooppalaisista maista vain Suomessa, Norjassa tai Turkissa (eli näissä nuorissa ja sitä kautta ällönationalistisissa kansakunnissa) tällainen voi tulla edes mieleen. Muiden maiden yritykset esimerkiksi tuskin kokevat esiintyvänsä nimenomaan kansallisvaltion edustajina globaaleilla markkinoilla. Kansallisvaltioidentiteetti lienee identiteettien kirjossa koko ajan yhä vähemmän tärkeä tekijä kansainvälisesti toimittaessa. Jotenkin tämä on sen vanhan mitäköhän-tuo-elefantti-ajattelee-minusta-vitsin huipentuma kollektiivisella tasolla: suomalaisuus ei vain ole kansainvälisesti katsoen kovin kiinnostava yksilön tai yrityksen ominaispiirre, ja hyvä niin. Ei tätä kehitystä pidä vastustaa.