Re: Millainen päivärutiini sinulla on?
Lähetetty: 26.09.2009 11:20
Ruuanlaitto-ongelmointi jäi edelliselle sivulle. Ois mahtavaa, jos joku rutinoitunut ruuanlaittaja viitsii kertoa, minkä verran aikaa menee yhden sapuskan tekemiseen. Tietäisin vähän mikä on realistista.
Sitten toisen ongelman pariin. Mulle on todella vaikeaa harrastaa liikuntaa oikealla sykkeellä. Vedän helposti itseni piippuun, mistä saattaa seurata haluttomuutta lähteä uudelleen liikkumaan ja pahimmassa tapauksessa jopa kyvyttömyyttä, kun kroppa menee liian jumiin.
Vasta nyt asiaa pohdittuani tuli mieleen syyttää koululiikuntaa. Itselläni on ollut viimeistään ala-asteen neljännestä luokasta alkaen keskimääräistä huonompi kunto. Liikuntatunneilla mentiin kuitenkin aina keskimääräistä kovakuntoisempien tahdissa (olisipa sama pätenyt muihinkin aineisiin, olisin ehkä lintsannut vähemmän!). Meno muuttui vasta lukiossa, jossa fiksu opettaja kannusti tekemään juttuja oman kunnon mukaan, ja usein suorituksensa voi vielä valita muutamasta vaativuustasoltaan erilaisesta lajista. Mutta kaikki sitä edeltävät vuodet olivat jo tehneet tehtävänsä: olin oppinut, että liikunta merkitsee itsensä rääkkäämistä.
Jos olo liikkuessa on hyvä, minusta tuntuu että löysäilen ihan liikaa ja kiristän tahtia. Tämä tapahtuu ihan automaattisesti ja alitajuisesti, ja saan koko ajan olla vahtimassa itseäni että en sorru ylisuorittamiseen. Onko kohtalotovereita? Auttaako sykemittari (olen joskus kokeillut, ja periaatteessa en tykkää mistään ylimääräisistä vimpaimista, enkä muista että olisi ainakaan minkään taikasauvan tavoin toiminut - mutta ehkä en vain osannut käyttää oikein)? Löytyykö muita vinkkejä?
Sitten toisen ongelman pariin. Mulle on todella vaikeaa harrastaa liikuntaa oikealla sykkeellä. Vedän helposti itseni piippuun, mistä saattaa seurata haluttomuutta lähteä uudelleen liikkumaan ja pahimmassa tapauksessa jopa kyvyttömyyttä, kun kroppa menee liian jumiin.
Vasta nyt asiaa pohdittuani tuli mieleen syyttää koululiikuntaa. Itselläni on ollut viimeistään ala-asteen neljännestä luokasta alkaen keskimääräistä huonompi kunto. Liikuntatunneilla mentiin kuitenkin aina keskimääräistä kovakuntoisempien tahdissa (olisipa sama pätenyt muihinkin aineisiin, olisin ehkä lintsannut vähemmän!). Meno muuttui vasta lukiossa, jossa fiksu opettaja kannusti tekemään juttuja oman kunnon mukaan, ja usein suorituksensa voi vielä valita muutamasta vaativuustasoltaan erilaisesta lajista. Mutta kaikki sitä edeltävät vuodet olivat jo tehneet tehtävänsä: olin oppinut, että liikunta merkitsee itsensä rääkkäämistä.
Jos olo liikkuessa on hyvä, minusta tuntuu että löysäilen ihan liikaa ja kiristän tahtia. Tämä tapahtuu ihan automaattisesti ja alitajuisesti, ja saan koko ajan olla vahtimassa itseäni että en sorru ylisuorittamiseen. Onko kohtalotovereita? Auttaako sykemittari (olen joskus kokeillut, ja periaatteessa en tykkää mistään ylimääräisistä vimpaimista, enkä muista että olisi ainakaan minkään taikasauvan tavoin toiminut - mutta ehkä en vain osannut käyttää oikein)? Löytyykö muita vinkkejä?