HotPants kirjoitti:
Niinpä. Molemmat ratkaisut ihan ok ja molemmista joukoista löytyy rohkeita ja pelkureita ja kaikkia siltä väliltä. Meikkiskin vaan yritti hahmottaa sitä tossa ylempänä ettei intin valitseminen heti meinaa samaa kuin rohkeus. Peacea. ¤
*komppaa edestä ja takaa*
Kun kiviä sittenkin kiinnostaa perskarvojen tutinan verran niin mielenkiinnosta kysyisinkin, että mikä sai Hellun niin urpoontumaan viestistäni? *tilaa virtuaalikinastelua*
a) Se, että minulla on tunnepohjainen fiilis siitä et nimenomaan periaatteiden vuoksi sivareiksi ryhtyvillä ja minulla ei välttämättä ole sama ajatusmaailma, samat kiinnostuksen kohteet taikka samanlaisia aatteita? Siis ei ole suotavaa, että kumppanilla on nuo yllä mainitut seikat suhteellisen samalla viivalla kuin itselläni? Toki siltin sitä erilaisuutta, en halua itsestäni kopiota.
b) Se, että minulla on sivari tuttuja/ystäviä, jopa se paras ystävä on periaatteellinen sivari, osa taas käytännönsyistä (ura ym.). Ja olen sitä mieltä, että näille sivarius on paljon loogisempi vaihtoehto kuin armeija. Jostain syystä ystävyytemme toimii vaikka olemmekin täysin erilaisia ajatusmaailmaltamme ym. ylhäällä mainitsemaani. Kiihkeät eipäs juupas keskustelut vain piristävät ja parantavat ystävyyttämme, tosin tämän pohjalta voisin sanoa, että tässä huomaa ne syyt miksi en usko että parisuhde minulla toimisi kyseiset periaatteet omaavan ihmisen kanssa. Parisuhde ja ystävyys suhde on niin monilta osin erilainen.
c) Se, että mielestäni maitojunalla takaisin tuleminen esimerkiksi sellaisista syistä kuin laiskuus, aikaiset herätykset, viikonloppuna kiinni olemiset on hieman hmm, koska nimenomaan sanoin, että ei terveydellisistä syistä. Ja kyllä tämmösiä tapauksia ihan suvussakin on, että ne vapautuspaperit hankitaan tavalla tai toisella, nimenomaan noiden syiden pohjalta esimerkiksi. Sama hmm pätee muihinkin elämässä tapahtuvien asioiden käsittelyyn, joka antaa viitteitä samanlaisesta suhtautumistavasta.
d) Se, että kunhan ihminen on onnellinen.