The ones that got away

[Manaaja]

Luultavasti siis käsitti minut Norman Batesiksi.

Ei se varmaan ollut ainoa...

[Manaaja]

Löysin lyhyen videopätkän vuodelta 1996, jossa tuo on tosin vain lyhyesti, mutta tiukassa Star Trek asussa

Okei, ehkä te tosiaan olisitte sopineet toisillenne. Ihan hyvät saumat on siihenkin, että tapaatte vielä lähitulevaisuudessa jollain osastolla jossa otetaan keskimäärin erittäin lyhyitä askelia.

[Gat]

Luultavasti siis käsitti minut Norman Batesiksi.

Ei se varmaan ollut ainoa...

Siis mitä vikaa on siinä, että mies rakastaa äitiään, keräilee teräaseita ja haluaa tirkistellä naisia suihkussa???

Mutta joo.. tuohan oli siis se tapaus joka ekan yhdessä ei vaan erillään vietetyn yön jälkeen soitti mulle aamulla koko Madonnan "Sex"-albumin, huokaili ja vilkuili ja kun kaverinsa soitti kesken levynsoiton, parkaisi jo puhelimen pirinään "EII NYT", mistä arvailin hänellä olevan joku kumma herkkä projekti suhteeni..

Sitten ainoa lähettämänsä ystävänpäiväkortti ym. ym. Vastahan me viisi kuukautta oltiin tunnettu, niin jo perui Vapputreffimme ja antautui tekniikan lisensiaatille!! Siitä päättelen, että kaikki naiset ovat Lutkia

Mutta muutakin joo.. vaikka se ihan toinen nainen, joka kutsui minut keskellä yötä kämpälleen syömään leipomaansa alastoman naisen muotoista kermakakkua. Oli nännit ja vaalea tuhero ja kaikki. Nuolin lusikan, vaan en uskaltanut emännän haarukkaa. Seuraavana päivänä tuo valitteli, ettei lähentymistä ole ja minä kauhusta kankeena yritin kietoa kättä ympärille, johon hää että tämäkö sinusta on luontevaa läheisyyttä?

Löysin lyhyen videopätkän vuodelta 1996, jossa tuo on tosin vain lyhyesti, mutta tiukassa Star Trek asussa

Okei, ehkä te tosiaan olisitte sopineet toisillenne. Ihan hyvät saumat on siihenkin, että tapaatte vielä lähitulevaisuudessa jollain osastolla jossa otetaan keskimäärin erittäin lyhyitä askelia.

Huomaan olevani ikärasisti minäkin. Saattaisi vaikuttaa yrittää epätoivoista kontaktia, jos tuo olisi minua merkittävästi nuorempi eikä vain vuotta nuorempi...

Silti niin provosoiduin lausunnostasi, että tilapäisessä mielenhäiriössä laitan tähän ilmeisesti Hänen Facebookkuvansa nykyään.

[Manaaja]

Mutta joo.. tuohan oli siis se tapaus joka ekan yhdessä ei vaan erillään vietetyn yön jälkeen soitti mulle aamulla koko Madonnan "Sex"-albumin, huokaili ja vilkuili ja kun kaverinsa soitti kesken levynsoiton, parkaisi "EII NYT", mistä arvailin hänellä olevan joku kumma projekti suhteeni..

Sitten ainoa lähettämänsä ystävänpäiväkortti ym. ym. Vastahan me viisi kuukautta oltiin tunnettu, niin jo perui Vapputreffimme ja antautui tekniikan lisensiaatille!! Siitä päättelen, että kaikki naiset ovat Lutkia

Tää on kyllä niin legendaarista, varsinkin toi ensimmäinen kappale. Sä olet kyllä aivan uskomaton.

Ja niin on kyllä tuo nainenkin. Siis kuinka vitun turhauttavaa, masentavaa ja riittämättömän tuntuista voi olla katsella viisikin kuukautta ketään tuolla tavoin, antaa noin saatanan suoria vihjeitä jatkuvasti, ja tulla silti jatkuvasti käytännössä katsoen torjutuksi.

Eiköhän "keskivertolutka" olisi lyönyt hanskat naulaan jo kahden viikon jälkeen, viidestä kuukaudesta puhumattakaan. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa, ei sitä kukaan edes itsetunnon pieniä rippeitä omaava jaksa kuukausitolkulla katsella.

[SikaMika]

Siitä päättelen, että kaikki naiset ovat Lutkia

Mikset päättele siitä, että kaikki miehet ovat saamattomia runkkuja?

[tuulenpuiska]

Siis mitä vikaa on siinä, että poika rakastaa äitiään, keräilee teräaseita ja haluaa tirkistellä naisia suihkussa???

Aikuistu, Peter.

[bliss]

Hänen Facebookkuvansa nykyään.

Häiritsevän tutun näköinen.

[par-sky]

Hänen Facebookkuvansa nykyään.

Häiritsevän tutun näköinen.

Mietin ihan samaa.

[EveryWoman]

Mun mielestä tästä ketjusta voisi itse asiassa tulla aika kiinnostava, jos keskustelijat lakkaisivat pyörittämästä maailmaa Gattacan ympärillä ja kertoisivat omia tarinoitaan.

*

Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus (kuudennelta luokalta), joka on jäänyt mieleen tyyppinä johon olin ihastunut mutta jota en koskaan "saanut". Ja sitten lisäksi kaksi, joiden kanssa seurustelin ja jotka jättivät. Mutta olikos nyt kyse juuri sellaisista jotka ovat jääneet alun alkaenkin vain haaveeksi?

Tämä kundi siirrettiin luokalleni rinnakkaisluokalta, jonka opettaja ei tullut hänen kanssaan toimeen. Kyseessä oli raggariaikakauteni, ja pyörin siten hänen kanssaan osittain samoissa porukoissa. Tuolloin olin tietysti vielä sikäli pihalla itseni kanssa, että aivan vääränlaisiin tyyppeihin ihastuminen ei ollut mitenkään mahdotonta. Tämä J oli kyllä jälkikäteen arvioituna minulle varsin vääränlainen, mutta ihastumisen tunne oli silti syvä. Olisin myös melkeinpä voinut panna hieman rahaa likoon sen puolesta, ettei se tunne aivan yksipuolinenkaan ollut. Mutta välillämme oli eräs varsin kiusallinen hankaloittava tekijä: J:n paras ystävä. Tämä S oli myös kanssamme samalla luokalla, ja minun näkökulmastani ehkä ällöimpiä tyyppejä maailmassa. Harmi kyllä hän oli lisäksi minuun palavasti ihastunut.

En ihan tarkkaan tiedä, millä periaatteella luokan naiset oli jyvitetty näiden toverien kesken, mutta selvästi minut oli jollakin yhteisellä päätöksellä päätetty parittaa S:n kanssa. Ehkä S oli minuun ihastuneempi kuin J, tai ehkä hän oli ihastunut aiemmin kuin J, tai ehkä J oli hänelle jonkin palveluksen velkaa. Joka tapauksessa eräissä bileissä käytiin läpi selvästi jonkin verran ennakolta suunniteltu kohtaus. Aluksi S mylvi ja rettelöi ympäriinsä, kunnes hänet vietiin ulos rauhoittumaan, ettei hän särkisi paikkoja. Julkinen selitys oli, että S:llä on niksat. Vähän myöhemmin J tuli sanomaan minulle, että S:llä olisi minulle asiaa kahden kesken. Menin sitten bileiden järjestäjän vanhempien makuuhuoneeseen, jossa S odotti sängyllä. Makasimme siinä vierekkäin ja kuuntelin kiertelevää, kaartelevaa ja sopretelevaa tunnustusta, joka päättyi sanoihin: "Tykkään susta". Tykkäämisen tapa kävi ilmeiseksi äänenpainoista ja tilanteen jännittyneisyydestä.

Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä, vaikka jälkikäteen ajatellen olisihan se pitänyt arvata. Jouduin jonkinlaiseen jähmettyneeseen paniikkiin, ja muotoilin päässäni jotakin mahdollisimman pehmeää ja arvokasta tapaa antaa pakit. Muotoilun piti mennä suunnilleen: "Mäki tykkään susta, mutta en sillä tavalla". Sanat juuttuivat kuitenkin hetkeksi kurkkuun kolmen ensimmäisen sanan jälkeen, ja vastapuoli ehti luulla viestin olevan kokonaisuudessaan siinä (teinipojat eivät taida olla kovin eteviä lukemaan äänenpainoja ja ruumiinkieltä). Hänen helpottuneen reaktionsa jälkeen en enää pystynyt jatkamaan puhettani, enkä oikein ajattelemaan järkevästi. Muistan vain kuinka aistin varjon vilahtavan huoneen lasioven takana, kun joku kuuntelemassa ollut poistui paikalta.

Siitä alkoi lyhyt ja ahdistava "seurustelusuhteeni" S:n kanssa (hän siis oli ensimmäinen poikaystäväni, jos nyt tällaiset teinipelleilyt lasketaan; itse en tietenkään enää laske). Muutamia päiviä ja paria kielisuudelmaa myöhemmin pakottauduin sanomaan hänelle että homma ei toimi. En edes muista missä tilanteessa ja miten sen sanoin. Olin varmaankin jonkinlaisessa sokissa, kun tunsin tehneeni niin älyttömän väärin ja huonosti toiselle ihmiselle. Sitten alkoi luokan poikien kosto-operaatio, joka sisälsi sarjan minua vastaan suunniteltuja iskuja ja yleistä halveksuntaa. Vaikka olinkin nyt periaatteessa vapaa, J ei tietenkään voinut koskea minuun pitkällä tikullakaan. Muuten hän ei olisi ollut lojaali parhaalle ystävälleen, jota olin niin julmasti kusettanut. Yläasteella asia oli unohdettu, mutta myös uusia luokkia oli tullut samaan kouluun. J ihastui yhteen uuteen tuttavuuteen, ja he seurustelivat lähes koko yläasteen ajan. Ensimmäisen vuoden lopulla ihastuin itsekin toiseen tyyppiin ja unohdin J:n lopullisesti, mutta sitä ennen ehdin monet haaveilut haaveilla ja miettiä, millaista J:n kanssa olisi ollut. Joskus mietin sitä vieläkin, ihan kuriositeettina. Sitten koko kasiluokan ajan J:ltä tuli pieniä vittuilun hahmoon puettuja tiedusteluja minun ja tämän uuden ihastukseni välisestä suhteesta (pyrkimyksenä ilmeisesti vertailla minua hänen tyttöystäväänsä). Ja se sama sähkö tuntui edelleen ilmassa.

Olen yrittänyt googletella J:n harvinaisenpuoleista nimeä, mutta Suomessa on ilmeisesti joku muu samanniminen eikä tästä oikeasta J:stä löydy hakukoneilla yhtään mitään. Voisikohan vaikka Gattaca jakaa kuumia ammattilaisvinkkejä salapoliisityöhön? Tapaisin mielelläni tämän tyypin vielä joskus, jotta voisin kysyä mitä hänelle kuuluu ja kuulla hänen versionsa tarinasta.

[Lilo]

Mun mielestä tästä ketjusta voisi itse asiassa tulla aika kiinnostava, jos keskustelijat lakkaisivat pyörittämästä maailmaa Gattacan ympärillä ja kertoisivat omia tarinoitaan.

Ah, mutta eihän se ole mahdollista. Kaikki muut kitinäläiset skoraavat aina kun haluavat, meiltä ei pääse karkuun kukaan, koskaan! You can run but you can't hide...

[RolloTomasi]

En ole koskaan rakastanut ketään tapaamaani naista yhtä paljon kuin suosikkielokuviani.

[bliss]

Voi vinnu. Pitikin googlettaa.

Tässä on muuten jotakin kohtalon ironiaa havaittavissa. Kuva löytyi rotukissoja käsittelevältä sivulta.

Ehkä otin ehkä en.

Nonnih, kuvat jakoon vaan, ota G-miehestä mallia!!!

[EveryWoman]

Haha, mäki googletin myös tuon tarinani S:n, josta on sittemmin tullut rauhanturvaaja ja erään (ei-olympialais)lajin maailmanmestari. Molemmat jutut aika hyvin ymmärrettävissä henkilöhistoriaansa vasten. Vaan en kyllä taida viitsiä häneen ottaa yhteyttä löytääkseni J:n. Ei hän varmaan pahalla enää muistelisi, olimmehan kaikki pelkkiä kakaroita, mutta se taitaisi olla vähän liian outoa.

Mulla on Feissarissa pari ala-astekaveria, joihin en ole pitänyt mitään yhteyttä. Pitäisiköhän kysellä heiltä?

[EveryWoman]

Ah, mutta eihän se ole mahdollista. Kaikki muut kitinäläiset skoraavat aina kun haluavat, meiltä ei pääse karkuun kukaan, koskaan! You can run but you can't hide...

Ai niin, pääsi unohtumaan!

Mä olen aina pitänyt jokseenkin tärkeänä sitä, että olen kokenut onnellisen rakkauden lisäksi myös onnetonta rakkautta. Eli rakastanut jotakuta, joka ei rakasta takaisin. Ja kyllä tällainen tapaus löytyy ihan aikuisiältäkin. Olin kovasti ihastunut erääseen opiskelukaveriini ja kerroinkin asiasta hänelle, johon hänen vastauksensa oli suunnilleen tuo, minkä itse yritin edellisessä tarinassa sanoa S:lle. Että hän pitää minusta, mutta vain kaverimielessä. Tilanne jatkui pari vuotta ja kärvistelin tunteideni kourissa ihan kunnolla. Vaikka lopulta kävikin niin, että tyyppi ei päässyt karkuun, vaan aloimme kuitenkin seurustella, tuo sitä edeltänyt aika jäi kyllä kirkkaasti mieleen (ja päiväkirjan sivuille).

[Mylwin]

Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus jota en koskaan "saanut".

Tämä kundi J oli kyllä vääränlainen, mutta välillämme oli eräs varsin kiusallinen hankaloittava tekijä: J:n paras ystävä. Tämä S oli myös ehkä ällöimpiä tyyppejä maailmassa.

En ihan tarkkaan tiedä, mutta selvästi minut oli jollakin yhteisellä päätöksellä päätetty parittaa S:n kanssa. Menin sitten bileiden järjestäjän vanhempien makuuhuoneeseen, jossa S odotti sängyllä. Makasimme siinä vierekkäin ja kuuntelin kiertelevää, kaartelevaa ja sopretelevaa tunnustusta, joka päättyi sanoihin: "Tykkään susta". Tykkäämisen tapa kävi ilmeiseksi.

Asia tuli minulle täydellisenä, ja muotoilin päässäni jotakin mahdollisimman pehmeää ja arvokasta tapaa antaa. Hänen helpottuneen reaktionsa jälkeen en enää pystynyt jatkamaan puhettani, enkä oikein ajattelemaan järkevästi. Muistan vain varjon vilahtavan huoneen takana, kun joku kuuntelemassa ollut poistui paikalta.

Siitä alkoi lyhyt ja ahdistava .. paria kielisuudelmaa myöhemmin homma ei toimi. En edes muista missä tilanteessa tunsin tehneeni niin älyttömän väärin ja huonosti. Sitten alkoi luokan poikien kosto-operaatio, jota olin niin julmasti kusettanut.

Yläasteella asia oli haaveilla ja miettiä, millaista J:n kanssa olisi ollut. Joskus mietin sitä vieläkin, ihan kuriositeettina. Ja se sama sähkö tuntui edelleen ilmassa.

Olen yrittänyt googletella J:n harvinaisenpuoleista nimeä

Gattaca

kuumia ammattilaisvinkkejä

lyhensin vähän.

/thread

[Mylwin]

lyhensin vähän.

/thread

Hmm, oletko sinä se heppu joka kaipasi keskustelua tälle palstalle?

Koko ajan. Mut en muista kyl sinuu listaneeni.

[Supernikki]

Pitäiskö muka uskoa, että expertillä on joskus ollut joku toinenkin nainen kuin se jonka kanssa kävi vahinko? Äläs nyt poika puhu paskaa.

[Gat]

Mun mielestä tästä ketjusta voisi itse asiassa tulla aika kiinnostava, jos keskustelijat lakkaisivat pyörittämästä maailmaa Gattacan ympärillä ja kertoisivat omia tarinoitaan.

*

Itselläni on tietääkseni vain yksi tapaus (kuudennelta luokalta), joka on jäänyt mieleen tyyppinä johon olin ihastunut mutta jota en koskaan "saanut". Ja sitten lisäksi kaksi, joiden kanssa seurustelin ja jotka jättivät. Mutta olikos nyt kyse juuri sellaisista jotka ovat jääneet alun alkaenkin vain haaveeksi?.

Juu, tarkoitus olisi muidenkin avautua. Ja ehkä tosiaan enemmän täyttymystä vaille jääneistä ihastuksista kuin normisuhteista jotka ovat katkenneet. Vaikka toki niistäkin saa laittaa sossupokee jos kovin surettaa, siitä vaan.

Sun tarinaan, että ruahahaha, sait mitä ansaitsitkin Ehkä tahtomattasi johdit poikaparkaa harhaan ja sitten poikien välinen solidaarisuus (kaikkia misuja arvokkaampi) toimi, mikä oikein onkin!

Se jutussasi pisti miettimään, että kyseessä oli kuudes luokka. Kun lasken, ihan kuudennen luokan lopussa täytin 13 vuotta. Ja vanhastaan "teensejä" ovat vasta 13-vuotiaat, ei 12-vuotiaat. Ja kuitenkin sinä olit mielestäsi "teini" ja sinulla oli "raggarivaihe", teilllä oli "bileitä", joissa vetäydyttiin makkariin, sitten kielisuudeltiin ja kaiken lisäksi teistä oli luontevaa "seurustella"?? Te ette olleet vielä teinejä, vaan LAPSIA. Eikö tuonikäisten pikkutyttöjen pitäisi vielä leikkiä nukeilla?

Siis herrajumala mun aikaan ei kovimmillakaan tyypeillä ollut sutinan tapaistakaan ennen kuin vasta kahdeksannella tai yhdeksännellä luokalla. Ihan muutama harva avoimesti seurusteleva pari oli vasta lukiossa!

Koska se sun kouluaikaan tai nykyään aloitetaan? Seitsenvuotiainako? Ihmekös sitten, että nykynaiset ovat jo kakskymppisinä kaiken kokeneita Lutkia

öööö... vähän kuitenkin itsestäni vielä... luulen löytäneeni diagnoosin.

Häiritsevän tutun näköinen.

Mietin ihan samaa.

Tuohan on äitini.

Hitto, en huomioinut, että Kitinäläiset saattaa tuntea kaikki.
Jos, niin älkää möläyttäkö, mutta jonkun epäselvän tunnistusvihjauksen asiayhteyden voisi minulle kertoa. Ei hänelle mitään, hänhän tappaisi mut.

ExPertille, että sattuneesta syystä en joudu maksamaan sinusta ruokkoa Siittimeni ei koskaan käynyt vaginassaan ja tuolla oli silloin se valitettava periaate, ettei halua lapsia.

Muuten onhan tuo mun (vanhoin) silmin kohtuuhyvin säilynyt. Ja eikös ainakin tuo muinainen itämaisen tanssin kuva ole aika pantavin efektein? Säilyvää tyyppiä voi olla, nimittäin tuolta kysyttiin henkkarit tupakkaa ostaessa vielä 32-vuotiaana.

Tää on kyllä niin legendaarista, varsinkin toi ensimmäinen kappale. Sä olet kyllä aivan uskomaton.

Ja niin on kyllä tuo nainenkin. Siis kuinka vitun turhauttavaa, masentavaa ja riittämättömän tuntuista voi olla katsella viisikin kuukautta ketään tuolla tavoin, antaa noin saatanan suoria vihjeitä jatkuvasti, ja tulla silti jatkuvasti käytännössä katsoen torjutuksi.

Eiköhän "keskivertolutka" olisi lyönyt hanskat naulaan jo kahden viikon jälkeen, viidestä kuukaudesta puhumattakaan. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa, ei sitä kukaan edes itsetunnon pieniä rippeitä omaava jaksa kuukausitolkulla katsella.

Niiiii...
olihan näitä muitakin tapauksia
Kommentoin asiallista vittuiluasi juuri löytämäni diagnoosin kera lopuksi, annettuani puuduttavia lisäkeisejä todisteeksi.

-Jo rippikoulussa minua yritteli aktiivinen nätti tyttö, joka riparin loputtua kysyi minulta: "Kai me vielä tavataan?" Ja minä katsoin velvollisuudekseni sanoa "Enpä usko". Vaikka olin kovasti haaveillut ja vuosia olin liikuttunut moisesta.

-Biologian harjoitustöissä olin korviani myöten pihkaantunut työpariini, joka misu oli juurikin minulle tyypillistä tumma -hoikka-pystytisumisutyyppiä. Kuitenkaan en uskaltanut "ehdotella" mitään. Kerran harkitsin, kuultuani että hänellä on lemmikkirotta, josko uskaltaisin kysyä saanko nähdä sen rotan, mutta se tuntui minusta liian törkeältä ehdotukselta. Käsittääkseni kurssin lopulla antoi vinkin, että menisimme yhdessä ulos syömään, mutta minä tajusin vasta vuosia myöhemmin. Ei mikään selvä tapaus, tosin kun en tuohon reagoinut, likka lakkasi puhumasta minulle Itse olin muuten niin täpinöissäni, että sain siitä eläinfysiologian kurssista ryhmän ainoa kolmosen, joka oli lisäksi koime plus. Rakastuminen tekee minulle hyvää.

- (astetta surkeempaa) Historian opintojen puolella satuin katsomaan yhtä misua silmiin, ja hää kahteli takasin. Myös seuraavilla luennoilla. En uskaltanut puhutella, joten lopulta vaikutin stalkkerilta.

-Koiran kanssa ulkoillessa tapasin tavata yhden blondin saksanpaimenkoirineen, odotteli meitä... ei vinkkiäkään multa muusta kuin koirista

-Sitten kuvien nainen. Ikinä kenenkään naisen kanssa en ole kokenut vastaavaa samanhenkisyyttä.

Sen tekee kipeeksi se, että lopulta todella uskoin. Nimittäin ennen sitä vappua lopulta sain hienosti kiertäen sanottua olevani hänestä kiinnostunut myös "sillai". Sitten hän itse soitti ja sopi ne vapputreffit. Kaksi päivää minä onneton annoin itseni uskoa, että kaikista mokistani huolimatta minä Kelpasin, ja että minullekin on tässä maailmassa Joku. Sitten tuo soitti ja kertoi, ettei tule mitään, kun "se yks" niiiiin loukkaantui.

Meinasin kuolla siihen. Meinaan, en ole uskonnollinen, mutta sen treffisopimuksen jälkeen sanoin Jumalalleni: "Kiitos. Ja älä pudota minua nyt. Älä pudota minua nyt".

-Sitten olin kaksi vuotta kanttuvei. On mulla ennen ja jälkeen paskasti mennyt, mutta ei koskaan sellaista kipua.

-Sitten sain töitä ja löysin nettitreffailun. Jotain 12 niistä tapasin, neljän luona yövyinkin, kaksi yötä joka paikassa, kun vaativat jäämään. Tuo kermakakkunainen oli kai selvin mahdollisuus. Hän lopuksi sanoi että mä olin kai että Jesh!, kun kutsui minut silloin yöllä. Johon minä että totta kai. ja etkös sinä sellaista ajatellut. Hän: "No joo, mä olin kännissä". Johon minä: "No juotetaan sut uudestaan känniin" Hän: "Ei se enää onnistu, myöhäistä".

-Öhh.. jätetään se mun viettelemä onnistunut nettitreffattu listasta pois, rikkoo kuviota ne indimideetit. Siitä vasta tajusin kun kaupassa kysyi: "Onhan sulla varmasti kortsuja?" Minä tarvitsen melko selvän luvan, että uskallan toimia

-City/Kitinämisuja en niin laske. Kuitenkin ehkä sen, että kahden tai varmasti yhden kanssa niissä mentiin aika pitkälle, siis tapaamatta viestitellen toki. Yksi lupasi sitä ihteensä (ja kyse ei ole Homien mainitsemasta säpitapauksesta). Kun nämä sitten aina sortuivat juuri ennen sovittua tapaamista, mulle tuli "EI TAAS!" -dejavuu, jolloin hepuloin niin, että päätäni aukomalla sain Citystä ja Kitinästa paritkin bannit.

Sitten luvattuun diagnoosiosuuteen.

MANAAJA
Uskoisitko, kun sanon, että arviosi minusta on oikeastaan helvetin imarteleva? Tuollainenhan tarkoittaisi, että olen sittenkin Ihminen, ja olisin voinut Kelvata! Silti tuosta tulee väistämättä eteen myös se, että minä se olen syyllinen ja ollut erittäin loukkaava naisia kohtaan. Varsinkin tuon kuvien naisen tapauksessa olisin siis pettänyt Pyhistä Pyhimmän. Syyllinen. Turvallisempaa ajatella, etten kelpaa...

Tähän tarttis huutaa avuksi joku moderni diagnoosi, kuten vaikka yleisen sikailun voi nykyään selittää sanomalla olevansa AD/HD-potilas.

Ja minä olen ihmetellyt, eikö minun vaivalleni tosiaan ole mitään tautinimikettä. Ja eilen löysin sellaisen! Tosin niin harvinainen ja epätodennäköisenä pidetty luonnehäiriö, että sille ei vielä ole psykiatreilla virallista tautiluokitusta.

"Love Shyness".
Ovat miehiä. Eivät ole välttämättä sosiaalisesti kyvyttömiä tai täysujoja, mutta heidän on mahdotonta lähestyä naisia romanttis/seksuaalisesti. Kuolevat neitsyinä. Paitsi ne, jotka lopulta menevät huoriin kuten minäkin. Sellaisen yleisyys "Love Shynessistä" kärsivillä muuten osoittaa, että kyse ei ole seksuaalisista estoista. Mutta toisaalta heille huoran panemiset ei sinällään merkitse mitään itse ongelman kannalta.

Tästä linkistä. Sunday Times. Suurin osa sopii hyviin minuun:
http://tinyurl.com/ksy74y

Lukekaa muukin, mutta edittinä lainaus:

Love shyness is not an officially recognised condition; it is not in the American DSM-1V — the clinicians’ bible for psychiatric diagnoses. But the men who claim to suffer from love shyness (LS) all have in common the complete inability to initiate or to engage in romantic interplay. This renders them terminally, heartbrokenly, virginally lonely. They hold down jobs, they have some friends — these men are not antisocial, unattractive losers. They are normal, unassuming men in whom the confidence to approach women is missing.

[Bluntly]

Ei jaksa etsiä, löytyi nimellä FBstä 153 profiilia.

[Vesper]

Jotenkin aika osuvaa, että Spede osottautuu Gattiksen pojaksi.

[Manaaja]

MANAAJA
Uskoisitko, kun sanon, että arviosi minusta on oikeastaan helvetin imarteleva? Tuollainenhan tarkoittaisi, että olen sittenkin Ihminen, ja olisin voinut Kelvata! Silti tuosta tulee väistämättä eteen myös se, että minä se olen syyllinen ja ollut erittäin loukkaava naisia kohtaan. Varsinkin tuon kuvien naisen tapauksessa olisin siis pettänyt Pyhistä Pyhimmän. Syyllinen. Turvallisempaa ajatella, etten kelpaa...

Olet kerrankin ymmärtänyt asian täysin oikein. Nyt kun vielä sisäistät sen. Olisit todellakin kelvannut, useita kertoja. Olet vain nöyryyttäviä pakkeja jakeleva mokaaja. Miksi kuvittelet että suurin osa näistä naisista ovat loukkaantuneet ja lopettaneet puheyhteydet kanssasi?

[Mylwin]

"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.

Tää jaksaa ilostuttaa mua vuodesta toiseen.

[Mayah]

Menin ja googletin sen pojan nimen, johon olin teininä aivan mielettömän ihastunut. Ei ehkä olisi kannattanut, selvisi että hän on nykyisin erään ala-asteen opettajana kotipaikkakunnallani. Nyt vaivaa ajatus, että joku päivä se kävelee mua kadulla vastaan...
Hän siis opiskeli ihan toisella puolen Suomea, ja sen verran mitä tiedän, niin on nykyisin kihloissa. On nääs pikkuveljen kavereita (tai ollut), ja sen perhe on mun porukoiden tuttuja.

Luulenpa että jos olisimme vieläkin tekemisissä, niin olisin siihen vieläkin ihastunut. Onneksi emme ole.

[EveryWoman]

Sun tarinaan, että ruahahaha, sait mitä ansaitsitkin Ehkä tahtomattasi johdit poikaparkaa harhaan ja sitten poikien välinen solidaarisuus (kaikkia misuja arvokkaampi) toimi, mikä oikein onkin!

Jäin miettimään, olisiko tilanne muuttunut, jos pojat olisivat tienneet totuuden, siis että noin kävi vain siksi että minun oli niin vaikea satuttaa toista antamalla rukkaset heti kärkeen (tai olisin varmaan juuri ja juuri pystynyt siihen ilman toisen osapuolen hypernopeaa enneaikaista.. reagointia). Joka tapauksessa tuo oli viimeinen kerta kun nössöilin tuolla tavoin. Nykyisin sanon kaiken suoraan, varmasti ihan liiankin suoraan. Siitä ihmiset sitten loukkistelevat, mutta parempi näin päin kuin että antaisin itseni kietoutua tuollaiseen epätotuuksien ja niiden seurausten ahdistavaan sekasotkuun.

Se jutussasi pisti miettimään, että kyseessä oli kuudes luokka. Kun lasken, ihan kuudennen luokan lopussa täytin 13 vuotta. Ja vanhastaan "teensejä" ovat vasta 13-vuotiaat, ei 12-vuotiaat. Ja kuitenkin sinä olit mielestäsi "teini" ja sinulla oli "raggarivaihe", teilllä oli "bileitä", joissa vetäydyttiin makkariin, sitten kielisuudeltiin ja kaiken lisäksi teistä oli luontevaa "seurustella"?? Te ette olleet vielä teinejä, vaan LAPSIA. Eikö tuonikäisten pikkutyttöjen pitäisi vielä leikkiä nukeilla?

No mä en ole koskaan toiminut sen mukaan, miten "pitäisi" tehdä, vaan sen mukaan miltä tuntuu. Aloitin hulinoinnin, kännäyksen ja muun sekoilun viidennellä luokalla. Kuudennen jälkeen koko setti lakkasi totaalisesti kiinnostamasta, joten lopetin sekä hulinoinnin että kännäyksen, enkä ole kumpaakaan sen jälkeen uudestaan aloittanut. Seksi puolestaan alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Siis herrajumala mun aikaan ei kovimmillakaan tyypeillä ollut sutinan tapaistakaan ennen kuin vasta kahdeksannella tai yhdeksännellä luokalla. Ihan muutama harva avoimesti seurusteleva pari oli vasta lukiossa!

Koska se sun kouluaikaan tai nykyään aloitetaan? Seitsenvuotiainako? Ihmekös sitten, että nykynaiset ovat jo kakskymppisinä kaiken kokeneita Lutkia

Mulla oli eka tahdonalainen seurustelusuhde seiskaluokalla jonkin verran vanhemman pojan kanssa, mutta en enää laske sitä mukaan jos kysytään kuinka monen kanssa olen seurustellut. En taida laskea enää sitä seuraavaakaan, jossa olin itse tosissani mutta tajusin vasta jälkikäteen että poika ei oikein tainnut olla. Se poika ei ollut myöskään kovin kiinnostunut seksistä. Muistan tehneeni ekstrapolaatioita siitä, milloin esim. edettäisiin kotipesälle, merkitsemällä edellisten merkittävien tapahtumien päivämäärät aikajanalle ja piirtämällä siitä vektoria tulevaisuuteen.. Kundi jätti mut ennen arvioitua kotipesäpäivämäärää! Mikä oli ehkä hyvä, koska sen jälkeen pääsin vanhemman sedän hoiviin, ja hän hoitikin minua oikein hyvin.

Love shyness is not an officially recognised condition; it is not in the American DSM-1V — the clinicians’ bible for psychiatric diagnoses. But the men who claim to suffer from love shyness (LS) all have in common the complete inability to initiate or to engage in romantic interplay. This renders them terminally, heartbrokenly, virginally lonely. They hold down jobs, they have some friends — these men are not antisocial, unattractive losers. They are normal, unassuming men in whom the confidence to approach women is missing.

Oiskohan missään mitään kursseja, joilla tästä voi oppia eroon? Uskon, että tekemällä oppiminen voisi auttaa. Että voisi täysin turvallisessa koeympäristössä kokeilla, mitä tulisi sanottua ja miten toinen siihen reagoi. Ja saada ne muutama kymmenen ensimmäistä kontaktin ottamista pois alta, jonka jälkeen se varmaan alkaisi sujua paremmin myös irl.

Mä uskon, että sulle on olemassa jossakin joku. Sun pitää vain löytää se joku ja sitten tajuta, että se on hyvä just sulle. Ja sitten vielä uskaltaa lähestyä.

[EveryWoman]

lyhensin vähän.

/thread

No joo, olihan se aika pitkäpiimäistä blogihenkistä jaarittelua. Ois voinut ehkä lisääkin lyhentää.