No minä tiedän ainakin yhden jutun, mitä sinun kannattaisi haluta tehdä: itseesi tutustuminen. Sinulla on takuulla joskus ollut ainakin jonkinlaisia unelmia ja toiveita. Aloita niistä. Mieti mistä olet nykyään eri mieltä ja miksi. Riko rutiinejasi (siis ihan pieniä arkisia asioita), ja mieti menikö mukavampaan vai tyhmempään suuntaan. Itsetutkiskelu on siitä kiitollista, että sitä voi harrastaa melkein missä ja koska tahansa, eikä se maksa mitään.SingleMalt kirjoitti:Harmi vaan, että mistään unelmasta ei ole kyse, sellaista kun ei koskaan ole edes ollut.
Kieltämättä kateeksi käy kyllä sellaisia ihmisiä, jotka tietävät heti juniorista lähtien, mitä haluavat isona tehdä. Minulla ei tuollaisia unelmia ikinä ole ollut, joten lottovoittajan ammatti kai se sopivin olisi.
En minäkään unelma-ammattiani heti tiennyt. Jouduin kokeilemaan muutamia erilaisia juttuja ennen kuin tärppäsi. Hommaa hankaloitti vielä se, kun ystäväpiirini, perheeni ja sukuni pitivät itsestäänselvyytenä että minusta tulisi jonkin vakavastiotettavan tiedealan vähintääntohtori. Eipä tullut, onneksi.
Keskityt liikaa elämän ulkoisiin ilmenemismuotoihin. Jo tässä kappaleessa riviesi väleistä näkyy paikkansapitämättömiä oletuksia, kuten:Ongelma on sopeutumisessa siihen, että maailman omistajan elämä on taakse jäänyttä ja nyt ollaan aikuisia. Aikuistuminen kuulostaa liian tylsältä ja lopulliselta. Sen hyväksyminen on vaan jotenkin liian paljon antamista nuoruudesta ja poikamaisuudesta. Ajatus 40 vuoden työurasta kuulostaa jonkun muun elämältä, eikä minun. Sillä mun elämä on paljon vauhdikkaampaa ja hauskempaa, niinkuin se on aina ollut.
Ihmiselon muotti on oma kämppä ja kakarat, farkku ja ura. Miten siitä muotista nousisi pois, ja tekisi asiat täysin toisin. Mitä elämässä pitää olla, ettei sen tulevaisuus näytä harmaalta massalta?
Työnteko ei voi olla hauskaa tai vauhdikasta.
Lasten kanssa ei voi elää täyttä elämää.
Aikuistuminen on tylsää.
Todellisuudessa työnteko voi olla hauskaa - niin hauskaa, mielenkiintoista ja haastavaa, että tulevaisuutta ei tule mietittyä juuri pidemmälle kuin seuraavan projektin deadlineen asti. Sellainen estää tehokkaasti tulevaisuuden näyttäytymistä harmaana massana. Ehkä sinulle sopisi työ, joka koostuu vaihtuvista projekteista saman kaavan toistamisen sijaan? Lapsista en osaa vielä sanoa mitään, mutta ainakaan en mene siihen halpaan että jo etukäteen asennoituisin äitinä olemiseen kilona paskaa. Veikkaan että siinäkin oma suhtautuminen vaikuttaa enemmän kuin lasten olemassaolo sinänsä.
Entäs sitten tuo aikuistuminen. Mitä oikeastaan tarkoitat aikuistumisella? Vastuullisuutta omasta elämästä ja toiminnasta? Oman kokemukseni mukaan vastuuttomasti eläminen on aina onnettomampaa kuin vastuullisesti eläminen. Vastuullisuus lisää itsetuntoa, itsetuntemusta ja mielihyväkokemuksia. Ainoastaan siirtymä vastuuttomuudesta vastuullisuuteen saattaa tuntua epämiellyttävältä.
Jos löydät alan, jota todella rakastat, sinuahan ei pitele mikään.Ehkä taas olisi aika laittaa omaisuus käteiseksi ja lähteä lukuhommiin. 4-6 vuotta lukemista on pitkä aika. Mitä sen jälkeen? Pelko työttömästä nelikymppisestä ei enää anna motivaatiota riittävästi.