Kun ulkona on pimeä ja tylsä sää ja muutenkin syksy painaa päälle, laitoin Eppuja soimaan. Eppujen tuotantohan on täynnä melankolisia ja synkkiä lauluja, joissa lauletaan rakkaudesta ja usein laulussa suomalaisella (miehellä?) menee ainakin hiukan huonosti. Kitystä siis löytynee faneja?
Opiskeluaikoina kuuntelin Eppuja aktiivisesti ja suurin osa uudempien levyjen sanoitukset ja sävelet olivat selkäytimessä, niiden laulanta onnistui aina tarvittaessa virvokkeiden vahvistamana. Eppujen kappaleisiin liittyy paljon hyviä muistoja. Kuuntelutauon jälkeen kaivoin naftaliinista ainoat Eppu-tuotteet, jotka nykyisin omistan, eli Hittireput ykösen ja kakosen, vanhat Eppu-kasetit ovat jo ansaitussa vanhuuden levossa. Kuunneltuani pari päivää Eppuja, voin vain todeta, että eipä ole ajan kuluminen ole tämän musiikin tenhoa vähentänyt. Eihän nämä mitään iloisia ralleja ole, mutta toinen toistaan hienompia sävellyksiä ja sovituksia näistä löytyy.
Entäpä Sinä, mikä on suhteesi Eppu Normaalin tuotantoon?
Minulla on periaate (?) että diggaan melkein ainoastaan ulkomaista musaa. Tässä periaatteessa on joitain harvoja poikkeuksia. Yksi niistä on, että minulla on Eppujen kokoelma-albumi Pop pop pop, jossa on hyviä piisejä. Kuuntelen sitä silloin tällöin ihan mielelläni.
Elämäni ensimmäinen keikka oli Eppu Normaali Vaasan kaupungintalolla 15.5.1980. Muistan lähinnä kaksi asiaa: 1) kova volyymi (elettiin punkki-aikoja) ja 2) pelko konfliktiin joutumisesta fiftarien kanssa.
Silloin kun oli nää punkit ja fiftarit (50-luvun ihailijat) vastakkain. *setä muistelee*
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Kyllä mää diggaan, mikä ettei. Mulla on nyt enää vaan tuo uusin tällä hetkellä, poltin sen 19-vuotiaalta pikkusiskoltani, joka ilokseni on suistunut pikemminkin tuollaisen vanhan kunnon tavaran syövereihin, kuten juurikin Eput, Hassisen kone jne... kuin tyhjään (monien teinien suosimaan) listahittibuumiälämölökakkashittisontiaistyhmänpäiväisyyksiin.
Olin erilainen nuori, en tajunnut kaverieni musiikkimakua ja he eivät minun. Siinä missä kaverit aina hoilailivat suomipoppia heti ekan bissen jälkeen, minä en puolestani koskaan oikein pitänyt Epuista, saati sitten muista "legendaarisista" suomalaisista poppiyhtyeistä ml. J. Karjalaiset, Hassisen Koneet jne. Yök pthyi prööt.
Kaveriseurassa Kallen alakerran baariin eksyminen on ollut minulle aina tuskaa, eikä vähiten musiikin takia.
