Kitinä

Vesper kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Jaa, sinä olet näitä vatsastakatsojia. Ymmärrän periaatteen.

En ole. Mutta erehtymättömästi olen tähän mennessä sukupuolen arvannut, jos vaan olen tavannut/tuntenut raskautuneen henkilön. Näin virtuaalisesti sen fiiliksen saaminen on melko vaikeaa.

Tosta sun allekirjoituksesta tuli mieleen tämä vanha vitsi:

Mikä on vihreä ja haisee sianlihalle?

RolloTomasi kirjoitti:Ahaa. Minulla ei edelleenkään ole minkäänlaista käsitystä siitä, miksi Zeb haluaa lapsen. (Ihmiset ovat erilaisia ja varmaan haluavat lapsiakin eri syistä.)

Ei minulla ole minkäänlaista ymmärrystä omien vanhempienikaan motiiveista.

Mikäli vain mahdollista, kysy ihmeessä vanhemmiltasi, ja ilmoita meillekin. Minua ainakin kiinnostaa, oikeasti.

NuoriD kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Pitäisi nähdä vatsa, mutta sanoisin että tyttö. Saatan erehtyä. Ehkä.

Jaa, sinä olet näitä vatsastakatsojia. Ymmärrän periaatteen.

No onhan siinä yli 50%:n mahdollisuus veikata oikein, jos veikkaa poikaa. Jos veikkaa tyttöä, niin tidennäköisyys on alle 50%.

Älä ole noin epätarkka?

Testaa itse

Kaikkea kanssa

Frederik Krueger kirjoitti: Mikäli vain mahdollista, kysy ihmeessä vanhemmiltasi, ja ilmoita meillekin. Minua ainakin kiinnostaa, oikeasti.

Elämäni aikana olen kysynyt heiltä muutamankin kerran.

Äitini vastaus oli, että hän vain halusi lapsen. Ilmeisesti lähinnä jonkinlainen tunneasia, jota hän ei osannut paremmin selittää. Minulle vastaus on hieman epätyydyttävä, mutta ei hän paremminkaan osannut vastata.

Isäni vastaukset puolestaan ovat yleensä olleet jotakin mutinaa. Ilmeisesti hän kai jälkeläisiä halusi, vaikka ei pitänytkään nuorempana lapsista. (Vastaus kysymykseen miksi on edelleen hämärän peitossa.) Ensimmäisestä vaimostaan hän erosi pikaisesti lapsen syntymän jälkeen ja minun lapsuudessani hän oli enemmän kiinnostunut työstään kuin perheestään. Enempää lapsia hän ei koskaan halunnut.

RolloTomasi kirjoitti:...

Äitisi motiiveista en osaa selittää muuta kuin että monilla naisilla on vain biologinen sisäinen tarve jälkeläisille. Se voi myös olla tunnetason asia, ei koe itseään täydeksi naiseksi ennenkuin on ns. luonut elämää sisällään.

Miehenkin itsetuntoa voi hivellä ajatus siitä että on siittänyt lapsen (lapsi on todiste miehuudesta), ja lisäksi miehet monesti haaveilevat pojasta joka on kuin pienoismalli heistä itsestään, jokin jolle yrittää siirtää (tuputtaa) omat elämänarvonsa, harrastuksensa jne. Miestä hivelee myös ajatus että joku ihailee häntä ja pitää lähes jumalana, ainakin murrosikään asti.

Syy miksi isäsi ei halunnut enää lapsia sinun jälkeesi johtunee siitä että jo sinussa täyttyivät hänen unelmansa poikalapsen saannista. Paskaakos sitä enempää vaivautumaan kun tavoite on jo kerran saavutettu?

^

Noita olen ajatellutkin mahdollisina vastauksina, mutta nehän ovat vain mahdollisia vastauksia, eivät välttämättä totuus. Ja isälläni, jos unelma oli poikalapsen saannista, se toteutui tuplana. Mitä pojista sitten tuli, niin kaiketi vain veljestäni tuli ihmisenäkin isäni haaveiden kaltainen. Tai ainakin minua lähempänä isäni haaveita - minä olen enemmän jämät, ajatuksiinsa sopimaton kakkanokare.

Frederik Krueger kirjoitti:...monilla naisilla on vain biologinen sisäinen tarve jälkeläisille. Se voi myös olla tunnetason asia, ei koe itseään täydeksi naiseksi ennenkuin on ns. luonut elämää sisällään.

Sain kaivettua palon nenästäni mitä tulee tähän ikiomaan invaketjuuni, koska ehkä tässä oli jotain keskustelunarvoistakin sittenkin.

Tiedonjanoisille tiedoksi: Haluan lapsen, koska toivon arkeeni lasta ja perhettä, haluan siis elää sellaista elämään mihin kuuluu lapsi, ja tehdä sellaisia juttuja mitä lapsen kanssa tehdään. Haluan hoitaa lasta ja pitää huolta hänestä, opettaa häntä ja ihailla ja ihmetellä kun hän kasvaa. Haluan myös jakaa tämän ihmeellisyyden lapsen isän kanssa. Niin, kaipa nämä lopulta itsekkäitä motiiveja ovat, vaikka kyseessä olisikin päällimmäisenä tarve antaa itsestään jotain ja hoivata pientä ja sitten isompaakin ihmistä. Tarve mikä tarve kuitenkin.

Freddien teoriaan, en tiedä onko tämä nyt biologinen tarve, psykologiseksi ennemminkin kuvaisin, vaikka biologiaa kai sekin lopulta on. Täydeksi naiseksi kokemista tms en koe kaipaavani, olin ihan riittävän nainen itselleni aiemminkin.

Luulen, että miehen motiivit ovat aika lailla omani kaltaiset, painottuen ehkä enemmän sinne myöhemmän tekemisen kuin kohta koittavan hoivaamisen suuntaan. Toivon kyllä että löytää hoivaviettiäänkin lapsen synnyttyä.

Vähän tällaista tajunnanvirtaa tämä nyt, ei ehkä loppuun asti mietittyä. Tarkentelen myöhemmin ehkä.

Sukupuolikysymykseen: Meille on ultrassa veikattu tyttöä, minkä mainitsinkin jossain ketjussa aiemmin syksyllä. Veikkaus ei ollut "varma", mutta kovasti tyttöä molemmat nyt odotetaan, kai siihen on jotenkin ehtinyt orientoitua. Niin, ehkä myös noin sadan mekon verran... Hassua, ihan alussa ehkä toivoin pikkaisen enemmän poikaa, nyt taas tyttöä. Mutta niin klisee kuin onkin, niin eniten toivon, että lapsi olisi terve. En tiedä miten kestäisin katsoa oman lapsen kärsimystä millään tasolla.

Zeb kirjoitti:Luulen, että miehen motiivit ovat aika lailla omani kaltaiset, painottuen ehkä enemmän sinne myöhemmän tekemisen kuin kohta koittavan hoivaamisen suuntaan. Toivon kyllä että löytää hoivaviettiäänkin lapsen synnyttyä.

En ole huomannut, että isän ja äidin motiivit tai tarpeet eroaisivat omassa suhteessani mitenkään. Varmasti jollain pariskunnalla erovat voivat olla isoja, mutta tuntuu oudolta esmes, et miehellä ei olisi lastansa kohtaan voimakasta hoivaviettiä. Äitien on hyvä antaa isällä mahdollisuus tähän, jopa jollain tapaa vaatia sitä.

Kitinän enemmistö oli sit vissiin oikeassa.

prosessi kirjoitti:Kitinän enemmistö oli sit vissiin oikeassa.

Onko vauva syntynyt? Onnea Zebille!

Onnittelut täältäkin. Hyvä että tulee tyttöjä, niin piisaa pojille piiritettävää

exPertti kirjoitti: itsellä meni pari päivää edes tajuta miten isosta muutoksesta oli kyse. Liekö se erilaista naisilla, kun hehän fyysisesti tajuavat muutoksen paljon aikaisemmin?

Olen antanut itselleni kertoa, että monet isät tuntevat syyllisyyttä, kun heti lapsen syntymän jälkeen ei tunnu välttämättä mitään super hyper ihmeellisyyttä. Ainakin itselläni käynnistyminen isyyteen tapahtui vasta syntymän jälkeen. Sitten kun vauva on syntynyt, niin vähitellen päästään asiaan.

Naisella on varmasti eri asia, kun vauva on mahassa ensin monta kuukautta, ja sitten sen itse puskee ulos, ja sen jälkeen alkaa imetys.

Tytski juu! Kiitokset kaikille onnitteluista!

Zeb kirjoitti:Tytski juu! Kiitokset kaikille onnitteluista!

XX(Y)?

^Mene homo vittuun tästä ketjusta. Omat kromosomisi onkin mitä sattuu.

Zeb kirjoitti:^Mene homo vittuun tästä ketjusta. Omat kromosomisi onkin mitä sattuu.

Kiitos tuosta järkevästä kommentista! Olet ihana!

exPertti kirjoitti:^ Taitavat jäädä meidän jälkikasvumme hommiksi jo nämä nyt tulevat.

Joo pelottavaa. Meidän kohta 1,5v jo kutittelee ja halii tyttöjä tarhassa. Sinänsä harmi, koska koko ryhmäperhepäivähoidossa on 2 tyttöä ja 6 poikaa.

NuoriD kirjoitti:Olen antanut itselleni kertoa, että monet isät tuntevat syyllisyyttä, kun heti lapsen syntymän jälkeen ei tunnu välttämättä mitään super hyper ihmeellisyyttä.

No entäs sitä syyllisyyden määrää kun näin tapahtuu äidiksi pamahtaneilla naisilla? Naisiin noita vanhemmuuden odotuksia kai kuitenkin kohdistetaan miehiä enemmän.

Frederik Krueger kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Olen antanut itselleni kertoa, että monet isät tuntevat syyllisyyttä, kun heti lapsen syntymän jälkeen ei tunnu välttämättä mitään super hyper ihmeellisyyttä.

No entäs sitä syyllisyyden määrää kun näin tapahtuu äidiksi pamahtaneilla naisilla? Naisiin noita vanhemmuuden odotuksia kai kuitenkin kohdistetaan miehiä enemmän.

Tuohon en osaa sanoa.

Oho, huomasin etten ollutkaan vastannut tähän galluppiin! Vastasin nyt sitten tyttö, vaikka eihän sitä tiedä millaiseksi itse kukin haluaa täysikäisyyden saavutettuaan.

NuoriD kirjoitti:

Frederik Krueger kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Olen antanut itselleni kertoa, että monet isät tuntevat syyllisyyttä, kun heti lapsen syntymän jälkeen ei tunnu välttämättä mitään super hyper ihmeellisyyttä.

No entäs sitä syyllisyyden määrää kun näin tapahtuu äidiksi pamahtaneilla naisilla? Naisiin noita vanhemmuuden odotuksia kai kuitenkin kohdistetaan miehiä enemmän.

Tuohon en osaa sanoa.

No, annoit kuitenkin itsellesi näin kertoa. Ymmärrys kasvaa jne.

Frederik Krueger kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

Frederik Krueger kirjoitti: No entäs sitä syyllisyyden määrää kun näin tapahtuu äidiksi pamahtaneilla naisilla? Naisiin noita vanhemmuuden odotuksia kai kuitenkin kohdistetaan miehiä enemmän.

Tuohon en osaa sanoa.

No, annoit kuitenkin itsellesi näin kertoa. Ymmärrys kasvaa jne.

Otan vastaan infoa vain suoraan hevosen (lehmän) suusta.