Viimeisimmät Levyostokset

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
JakeBlues

Viesti Kirjoittaja JakeBlues »

Nyt iski hakku kultasuoneen. Nimittäin levyhyllyyn tupsahti uusimpana hankintana Tanskalaisen bändin Nekromantix albumi Return Of The Loving Dead. Kyllä!! Aivan rautaisen hyvä. Bändi itse kuvaa musiikkiaan termillä psychobilly ja kotisivuillaan ehkä vielä hauskemmin lauseella "Elvis meets the Wolfman, add punk attitude and spice it up with a universe of monster movies lyrics". ITunes niputtaa levyn genren Alternative & Punk alle. Mikä tahansa käy, ainakin allekirjoittaneelle. Omassa korvassa soitannasta on havaittavissa rock ’n rollia, rock ’a billyä ja punkia. Ämpäri kaupalla energiaa ja helvetillisen hulppeeta menoa. Paikka paikoin biisit rullaavat eteenpäin sellaisella energialla, että heikompaa huimaa, kuten esimerkiksi Nekronauts. Ja taas välillä hempeillään melkeinpä Stray Catsin tyylillä, mutta älkää silti odottako mitään nojailubiisejä. Nopeasti ajateltuna bändin suomalainen vastine on alkuvuosien Melrose - ainakin energiataso ja soundit kohtaavat. Albumi on yhtyeen kuudes täyspitkä julkaisu, joten ainakin allekirjoittaneelle riittää vielä hankittavaa. Ja tämä porukka täytyy nähdä livenä! Hämmästyttää kerrassaan etten ole aikaisemmin kiinnittänyt yhtyeeseen huomiotani.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9996
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Captain Beefheart: Safe as milk

Taitaa olla CB:n debyytti, ei mitään kokeilevaa vielä, ihan mukavaa bluesrockia. 8)
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9996
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Sudenhenki

Viesti Kirjoittaja Sudenhenki »

Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9996
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Sudenhenki kirjoitti:
Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.
Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?
Vuosilta 1963 - 1971 58 piisiä, joista 37:ää minulla ei ollut ennestään albumeilla eikä muuallakaan. :wink:

Vaikka minulla on noilta ajoilta kahta lukuunottamatta kaikki albumit.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Avatar
brona
Kitinän uhri
Viestit: 812
Liittynyt: 16.08.2005 1:26
Paikkakunta: Saari Idässä

Viesti Kirjoittaja brona »

Suvinen kirjoitti:Kelly Clarkson: Breakaway :D
... ja se ääni! Mamma osaa laulaa.
Viimeksi muokannut brona, 27.08.2006 0:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
...
Sudenhenki

Viesti Kirjoittaja Sudenhenki »

Agalloch - Ashes Against the Grain

1. Limbs 09:51
2. Falling Snow 09:38
3. This White Mountain on Which You Will Die 01:39
4. Fire Above, Ice Below 10:29
5. Not Unlike the Waves 09:16
6. Our Fortress Is Burning... I 05:25
7. Our Fortress Is Burning... II - Bloodbirds 06:21
8. Our Fortress Is Burning... III - The Grain 07:10

Amerikkalaiset näyttävät kyntensä taas! Pitkän neljän vuoden odotuksen jälkeen Portlandin ylpeys tarjoilee viimeinkin uutta pitkäsoittoa, ja millainen levy onkaan kyseessä!

Tätä on vaikea kuvailla, sillä en ole mikään muusikko (vaikka parhaina päivinäni huvitan itseäni ajattelemalla olevani), mutta yritetäänpä nyt kovasti, sillä tälle tulisi ehdottomasti kaikkien hyvän musiikin ystävien antaa tilaisuus.
Levyn selkärangan muodostaa kyllä metalli, mutta kyseessä on hyvin hidas/keskitempoinen ja tunnelmallinen sellainen, jossa akustinen kitara on noussut kuitenkin sähkökitaran rinnalle tasavertaiseksi instrumentiksi. Vokaaleissa on niin puhdasta kuin Burzumin mieleen tuovaa raakkumista, mutta siltikin musiikin pääpaino nojaa erittäin vahvasti tunnelman luomiseen, ja siinä Agalloch onkin pirun hyvä. Tunnelma on kolmella sanalla kuvatakseni kylmä, melankolinen ja synkkä. Sielunmaisemiini tämä yhtye on aina luonut syksyisen metsän ja hieman aavemaisenkin tunnelman.

Tuntuu kyllä hiton turhalta edes yrittää selittää millaista Agallochin musiikki on, jos jumalauta kuuntelet metallia (oikeaa sellaista), niin kokeile ihmeessä Agallochia jos tunnet tunnelmallisen musiikin omaksesi, etkä kuuntele musiikkia vain tiskatessasi tjsp, sillä tämä ei toimi taustamusiikkina ainakaan minulle.

Kuriositeettina mainittakoon vielä, että levyn normiversio tulee slipcasessa, jonka upean kansitaiteen on maalannut Suomalaisessa Nest orkesterissa vaikuttava A.Tolonen. Limitedversio taas on kaiketin tilattavissa ainoastaan The End lafkan verkkokaupasta, ja on rajoitettu viiteensataan kappaleeseen. Mukana tulee tarra, kolme postikorttia ja joko pussukka tuhkaa tai luunkappale, ja koko koreus on pakattu puiseen boxiin. :P
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 9996
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Albert Collins: Frostbite

Huh huh, mitä bluesia...innostaa soittamaan imaginääristä kitaraa. Suosittelen.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
MadameDeMeloni

Viesti Kirjoittaja MadameDeMeloni »

Vau. Ostin levyn pitkästä pitkästä aikaa. Nightwishin Highest Hopes. Kipinä iski kun näin pätkän End of an era -dvd:stä.
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

DJ Orkidea - Music Speaks In Thousand Languages
Regina - Regina
Nicole Willis And The Soul Investigators - Keep Reachin' Up
Madonna - Confessions On A Dance Floor
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21900
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Poisonblack : Lust stained despair
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Kuva
Avatar
cardic
Kitisijä
Viestit: 1086
Liittynyt: 15.08.2005 8:54
Paikkakunta: unscandiclandic

Viesti Kirjoittaja cardic »

niin joo, viime viikolla
iron maiden: a matter of life and death
'viinista tulee sekoboltsiks' -lapsi 7v
JakeBlues

Viesti Kirjoittaja JakeBlues »

Suvinen kirjoitti:Krrröhömmmmm. Minullapa oli kunnia isännöidä hra Peter Sandorffin soolokeikkaa omassa ( edesmenneessä ) baarissani viime syksynä.. Täytyy sanoa, että oli kyllä hulluinta ja rajuinta yleisöä jota baarissani kävi :twisted: Hyvän keikan kyllä äijä vetäisi, akustisena vielä, huhhuhh.
No niin. Sait minut vähintäänkin vihreäksi kateudesta. Oletankin vastaisuudessa, että jos tämän kaltainen tilaisuus toistuu, saan kutsun keikalle yksityisviestillä, sekä vähintään kaksi vapaalippua tapahtumaan. Katson sen olevan riittävä korvaus aiheutetusta henkisestä kärsimyksestä.
Avatar
more
Kitinän uhri
Viestit: 568
Liittynyt: 26.08.2006 9:10
Paikkakunta: Tixi

Viesti Kirjoittaja more »

Megadethia:

Rude Awakening
Kuva

The System Has Failed
Kuva

Sitten ostin Slipknotin Kuva ja eilen urheilles popitin sitä.

Näitä kans odotellaan:

Kuva Kuva
Almost as brutal as the onslaught of "Matti ja Teppo" - Iron Gland
isohaara

Viesti Kirjoittaja isohaara »

Poisonblack - Lust Stained Despair

Perushöttömättöä, poisonblackia tällä kertaa Laihialan laulamana. Saattaa toki aueta paremmin kunhan tässä vielä popittelee lisää, nyt vasta pari kierrosta levyllä heitetty.
Dumari

Viesti Kirjoittaja Dumari »

cardic kirjoitti: iron maiden: a matter of life and death
Eilen poistin saman kiekon hallintaani.
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1235
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

The Strokes: Room on Fire

Kuva

Aivan uskomattoman herkku jatko Is This It -levylle. Edeltäjäänsä melodisempi, kimurantimpi ja eloisampi, mutta silti räyhäkäs ja rock. Levyllä on kaksi heikompaa biisiä, mutta muuten kokonaisuus on unelma. Kitarat kappaleissa Reptilia, 12:51, I Can't Win ja Automatic Stop ovat ihanan kovakouraisia, pirteitä ja herkkiä. Tuntuu masussa.

Tykkään hirmuisesti Julian Casablancasin seksikkäästä äänestä ja tyylistä, jolla se laulaa. The Strokesilla on ylipäätään aivan hemmetin unelma ja uniikki tyyli, ja niiden musiikki on pirun stimuloivaa ja koskettavaa. Pitkästä aikaa jokin musiikki saa mussa aikaan tunteita. Love it!

KuvaKuvaKuvaKuva
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Avatar
RAM13
Kitinän uhri
Viestit: 984
Liittynyt: 14.08.2005 19:33
Paikkakunta: PinkiBoxerit

Viesti Kirjoittaja RAM13 »

Village People - 100% village people

Village People - In The Street

Village People - Renaissance
Runkkaaminen on tuottamista, ei saamista.
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Audioslave - Revelations

Kuva
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Zen Café - Stop

Kuva
bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Kuva
Jarkko Martikainen - Rakkaus
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 21900
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Backsliders : Full speed 1985 - 1994
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Avatar
voyager2
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 110
Liittynyt: 16.08.2005 7:20
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Viesti Kirjoittaja voyager2 »

Sudenhenki kirjoitti:Agalloch - Ashes Against the Grain
Vokaaleissa on niin puhdasta kuin Burzumin mieleen tuovaa raakkumista, mutta siltikin musiikin pääpaino nojaa erittäin vahvasti tunnelman luomiseen, ja siinä Agalloch onkin pirun hyvä.
Mukava uusi tuttavuus. Ainoa mikä hiukan häiritsee on tuo röyhtäilevä laulu. Tiedätkö laulaako varsinainen laulaja myös taustat? Ne kun kuullostavat ihan enkelikuoroilta ton pääörvellyksen rinnalla. Raikkaita mutta raskaita sävellyksiä tunnelmaan sopivin soundein. Poden parhaillaan uudenmusiikin akuuttia puutostilaa, joten jos sulla on suositella jotain vastaavanlaista, niin laita vinkkiä.
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
Vastaa Viestiin