Kitinä

The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?

Sudenhenki kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:The Rolling Stones: Singles collection: The London years (3 CD)

Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ehkäpä, mutta minulta menee ohi miksi kaltaisesi ihmiset (olen käsittänyt että olisit rollarifani) ostavat tuollaisia joutavia sinkkubokseja ynnä muita kokoelmapaskoja? Pitkäsoitot haltuun?

Vuosilta 1963 - 1971 58 piisiä, joista 37:ää minulla ei ollut ennestään albumeilla eikä muuallakaan.

Vaikka minulla on noilta ajoilta kahta lukuunottamatta kaikki albumit.

Suvinen kirjoitti:Kelly Clarkson: Breakaway

... ja se ääni! Mamma osaa laulaa.

Agalloch - Ashes Against the Grain

1. Limbs 09:51
2. Falling Snow 09:38
3. This White Mountain on Which You Will Die 01:39
4. Fire Above, Ice Below 10:29
5. Not Unlike the Waves 09:16
6. Our Fortress Is Burning... I 05:25
7. Our Fortress Is Burning... II - Bloodbirds 06:21
8. Our Fortress Is Burning... III - The Grain 07:10

Amerikkalaiset näyttävät kyntensä taas! Pitkän neljän vuoden odotuksen jälkeen Portlandin ylpeys tarjoilee viimeinkin uutta pitkäsoittoa, ja millainen levy onkaan kyseessä!

Tätä on vaikea kuvailla, sillä en ole mikään muusikko (vaikka parhaina päivinäni huvitan itseäni ajattelemalla olevani), mutta yritetäänpä nyt kovasti, sillä tälle tulisi ehdottomasti kaikkien hyvän musiikin ystävien antaa tilaisuus.
Levyn selkärangan muodostaa kyllä metalli, mutta kyseessä on hyvin hidas/keskitempoinen ja tunnelmallinen sellainen, jossa akustinen kitara on noussut kuitenkin sähkökitaran rinnalle tasavertaiseksi instrumentiksi. Vokaaleissa on niin puhdasta kuin Burzumin mieleen tuovaa raakkumista, mutta siltikin musiikin pääpaino nojaa erittäin vahvasti tunnelman luomiseen, ja siinä Agalloch onkin pirun hyvä. Tunnelma on kolmella sanalla kuvatakseni kylmä, melankolinen ja synkkä. Sielunmaisemiini tämä yhtye on aina luonut syksyisen metsän ja hieman aavemaisenkin tunnelman.

Tuntuu kyllä hiton turhalta edes yrittää selittää millaista Agallochin musiikki on, jos jumalauta kuuntelet metallia (oikeaa sellaista), niin kokeile ihmeessä Agallochia jos tunnet tunnelmallisen musiikin omaksesi, etkä kuuntele musiikkia vain tiskatessasi tjsp, sillä tämä ei toimi taustamusiikkina ainakaan minulle.

Kuriositeettina mainittakoon vielä, että levyn normiversio tulee slipcasessa, jonka upean kansitaiteen on maalannut Suomalaisessa Nest orkesterissa vaikuttava A.Tolonen. Limitedversio taas on kaiketin tilattavissa ainoastaan The End lafkan verkkokaupasta, ja on rajoitettu viiteensataan kappaleeseen. Mukana tulee tarra, kolme postikorttia ja joko pussukka tuhkaa tai luunkappale, ja koko koreus on pakattu puiseen boxiin.

Albert Collins: Frostbite

Huh huh, mitä bluesia...innostaa soittamaan imaginääristä kitaraa. Suosittelen.

Vau. Ostin levyn pitkästä pitkästä aikaa. Nightwishin Highest Hopes. Kipinä iski kun näin pätkän End of an era -dvd:stä.

DJ Orkidea - Music Speaks In Thousand Languages
Regina - Regina
Nicole Willis And The Soul Investigators - Keep Reachin' Up
Madonna - Confessions On A Dance Floor

Poisonblack : Lust stained despair

niin joo, viime viikolla
iron maiden: a matter of life and death

Suvinen kirjoitti:Krrröhömmmmm. Minullapa oli kunnia isännöidä hra Peter Sandorffin soolokeikkaa omassa ( edesmenneessä ) baarissani viime syksynä.. Täytyy sanoa, että oli kyllä hulluinta ja rajuinta yleisöä jota baarissani kävi :twisted: Hyvän keikan kyllä äijä vetäisi, akustisena vielä, huhhuhh.

No niin. Sait minut vähintäänkin vihreäksi kateudesta. Oletankin vastaisuudessa, että jos tämän kaltainen tilaisuus toistuu, saan kutsun keikalle yksityisviestillä, sekä vähintään kaksi vapaalippua tapahtumaan. Katson sen olevan riittävä korvaus aiheutetusta henkisestä kärsimyksestä.

Megadethia:

Rude Awakening


The System Has Failed


Sitten ostin Slipknotin ja eilen urheilles popitin sitä.

Näitä kans odotellaan:

Poisonblack - Lust Stained Despair

Perushöttömättöä, poisonblackia tällä kertaa Laihialan laulamana. Saattaa toki aueta paremmin kunhan tässä vielä popittelee lisää, nyt vasta pari kierrosta levyllä heitetty.

cardic kirjoitti: iron maiden: a matter of life and death

Eilen poistin saman kiekon hallintaani.

The Strokes: Room on Fire



Aivan uskomattoman herkku jatko Is This It -levylle. Edeltäjäänsä melodisempi, kimurantimpi ja eloisampi, mutta silti räyhäkäs ja rock. Levyllä on kaksi heikompaa biisiä, mutta muuten kokonaisuus on unelma. Kitarat kappaleissa Reptilia, 12:51, I Can't Win ja Automatic Stop ovat ihanan kovakouraisia, pirteitä ja herkkiä. Tuntuu masussa.

Tykkään hirmuisesti Julian Casablancasin seksikkäästä äänestä ja tyylistä, jolla se laulaa. The Strokesilla on ylipäätään aivan hemmetin unelma ja uniikki tyyli, ja niiden musiikki on pirun stimuloivaa ja koskettavaa. Pitkästä aikaa jokin musiikki saa mussa aikaan tunteita. Love it!

Charlotte Gainsbourg - 5:55



http://www.charlottegainsbourg.fr/en/main.html

Village People - 100% village people

Village People - In The Street

Village People - Renaissance

Audioslave - Revelations

Zen Café - Stop

Jarkko Martikainen - Rakkaus

Backsliders : Full speed 1985 - 1994

Sudenhenki kirjoitti:Agalloch - Ashes Against the Grain
Vokaaleissa on niin puhdasta kuin Burzumin mieleen tuovaa raakkumista, mutta siltikin musiikin pääpaino nojaa erittäin vahvasti tunnelman luomiseen, ja siinä Agalloch onkin pirun hyvä.

Mukava uusi tuttavuus. Ainoa mikä hiukan häiritsee on tuo röyhtäilevä laulu. Tiedätkö laulaako varsinainen laulaja myös taustat? Ne kun kuullostavat ihan enkelikuoroilta ton pääörvellyksen rinnalla. Raikkaita mutta raskaita sävellyksiä tunnelmaan sopivin soundein. Poden parhaillaan uudenmusiikin akuuttia puutostilaa, joten jos sulla on suositella jotain vastaavanlaista, niin laita vinkkiä.

voyager2 kirjoitti: Mukava uusi tuttavuus. Ainoa mikä hiukan häiritsee on tuo röyhtäilevä laulu. Tiedätkö laulaako varsinainen laulaja myös taustat? Ne kun kuullostavat ihan enkelikuoroilta ton pääörvellyksen rinnalla. Raikkaita mutta raskaita sävellyksiä tunnelmaan sopivin soundein. Poden parhaillaan uudenmusiikin akuuttia puutostilaa, joten jos sulla on suositella jotain vastaavanlaista, niin laita vinkkiä.

Heh, minä taas pidin suuresti noista raakkulauluistakin. Läpyskä ei kertonut olisiko vokaaleissa muitakin kuin John Haughm, joten veikkaan että hän se hoitaa nuo kaikki. Omasta mielestäni Agallochin paras levytys on edelleenkin debyytti Pale Folklore, vaikka se ylituotettuihin saundeihin tottuneille onkin vaikea pala nieltäväksi.

Agalloch on melko uniikki, ainoa mikä olisi jokseenkin samanlainen, olisi Woods of Ypres, mutta sekin on hieman enemmän kallellaan perinteiseen metalliin. Jos taas kiinnostaa tuo tunnelmointipuoli, niin Nest ja Tenhi voisivat toimia, molemmat ovat kaiketikin Folk/Ambient osasatoon kuuluvia.

[
Agalloch on melko uniikki, ainoa mikä olisi jokseenkin samanlainen, olisi Woods of Ypres, mutta sekin on hieman enemmän kallellaan perinteiseen metalliin. Jos taas kiinnostaa tuo tunnelmointipuoli, niin Nest ja Tenhi voisivat toimia, molemmat ovat kaiketikin Folk/Ambient osasatoon kuuluvia.[/quote]

Pitääpä ensin WaroWasti Warettaa noita, jospa sitä kautta onnistuisin enemmänkin dikkailemaan. Kiitokset vinkeistä.