Viimeisimmät Levyostokset

[Homeboy65]

Bob Dylan: At Budokan

Live-tupla. Vielä en ole ehtinyt tsekata.

[Starflare]

V/A - Crushing the Holy Trinity (3CD)

Äärimmäisen kova bm kollaasi jolla mukana Clandestine Blaze, Deathspell Omega, Exordium, Mgla, Musta Surma ja Stabat Mater.

Erityisesti tuo viimeisenä mainittu Stabat Mater tuli puskista ja teki vaikutuksen synkällä black/doom järkäleellään (kestoa biisillä noin 17min).

Malliesimerkki miten niitä "Various Artists" julkaisuja kuuluisi tehdä (äärimmäisen upea A5 pahvikotelo ja samankokoinen kirjanen jossa sanoitukset, plussaa vielä että bändit ovat itse saaneet vaikuttaa oman osionsa ulkoasuun) ja kasata, tässä ei ole mitään heikkoa!

5/5

[bedlam]

Machine Head - The Blackening

Enpäs olisi pari kuukautta sitten uskonut, jotta se saattaakin olla Machine Head, joka hyppää Metallican ja Panteran saappaisiin ja astelee niissä komeasti. Eka levy vuosiin, jonka kuuntelun melkein lopetin kesken kun alkoi tehdä mieli ottaa kitara ja itsekin tykittää tapporiffiä.

Bändi coveroi bonusbiisiksi Batteryn. Kunnianosoitukseksi tarkoitettu tietenkin, mutta siitä tuli itselle sellainen fiilis että "wanhukset, me hoidetaan tää juttu tästä eteenpäin. Hyviä eläkepäiviä."

[Mylwin]

Machine Head - The Blackening

Perhana, oon kuullut pelkkää hyvää. Ens perjantaina saattaa olla oston paikka.

[saira]

Velvet Revolver: Contraband

Mahtavaa kuulla taas Slashin kitaraa, josta olen aina pitänyt kovin. Paljon soineessa Fall to pieces-biisissä kuulee selkeää GN'R-saundia, ihan tulee omat teiniajat mieleen... Levyn tarkempi kuuntelu saa odottaa huomiseen.

[Bluntly]

Twilightning - Swinelords
Thunderstone - Evolution 4.0
Metallica - Ride the lightning

[Storia]

Viime viikolla hankittuja:

Norah Jones: Not too late, soi nyt. Kiva, mutta ensimmäinen levy tuntuisi edelleen olevan se paras.

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Sattuman kauppa (tän sain töistä)

Jukka Poika: Äänipää. Tilasin, pari helmeä. Muuten aika sukka. Hienoinen pettymys.

Ninja: I don`t play guitar. Tämänkin sain, Ninjalta itseltään. Oikeasti viihdyttävä. Hyvä uloslähtiessä.

Sophie Zelmani: A decade of dreams. Ruotsin oma Norah Jones tai brittien Katie Melua. Aivan ihana. Musiikkia kaikille kauniille naisille.

[Yönmustaritari]

No vitsi luulin ostaneeni hyvänkin levyn kun lapaseen tarttui alelaarista Maarit:n debyyttilevy. Muistaakseni sillä on jotain hyviä juttuja mutta ei tämä kyllä yhtään niin hyvä juttu ollut kuin olisin luullut. Noh, taustamuusikoina debyytillä olivat muun muassa Wigwam ja Albert Järvinen, joten suon tälle kyllä vielä toisen tilaisuuden.

Innostuneen Von Hertzenin veljesten tuotannosta lähti samaisesta laarista mukaan Experience. Ei kait niin hyvä kuin se toinen mutta vähintäänkin kohtuullinen.

[sanctus]

Mm. Toolin Lateralus -levyn vinyylipainos. Viivakooditon tuplalevy avautuvilla kansilla, kuvalevyt, shiny spiral eyes -grafiikka, 45 euroa. Aika kewl ja ehdottoman hytimestä.

[SikaMika]

Innostuneen Von Hertzenin veljesten tuotannosta lähti samaisesta laarista mukaan Experience. Ei kait niin hyvä kuin se toinen mutta vähintäänkin kohtuullinen.

Eikä edes kohtuullinen, vaan ihan kelpo levy. Hieman yksinkertaisempaa rokkia kuin Approach, poikien hippisekoilut itäisillä mailla on kuultavissa levyn äänikartalta. En tosin varsinaisesti ostanut tätä levyä, vaan sain sen aikoinaan Radio Cityltä uhrilahjana voitettuani taas jonkin kisailun.

En varsinaisesti ostanut seuraaviakaan levyjä, mutta suosittelen niitä silti röyhkeästi.

Amy Winehouse: Back to black. Piristävää vaihtelua kaikelle rokkihutulle. Mimmi osaa laulaa ja biisitkin ovat tarttuvan kuuloisia. Täytyy kuunnella tätä lisää...

Manu Chao: Esperanza. Pääasiassa espanjaksi laulettua, sopivan minimaalisesti tuotettua musiikkia. Tuo mieleen köyhät etelä-Amerikkalaiset kokanviljelijät iltanuotiolla kitaraa rämpyttämässä. Sanoituksista plussaa, koska en ymmärrä niistä juuri mitään. Suosittelen.

Gogol Bordello: koko tuotanto. Kuunnellut vasta kerran läpi, en malta odottaa uusintaa. Hieman samat fiilarit tuli tästä kuin noista edellä mainituistakin, eli sopivan erilaista ja omaperäistä. Tyylilajina mustalaispunk!

The Strokes: First impressions of earth ja Room on fire. Brittirokkia, joka erottuu edukseen maanveljistään loistavalla laulajalla, joka ei piipitä jatkuvasti falsetissa kuten niin monet muut brittirunkut, sekä rouhealla soundilla. Ihan turhaan ei Supäriööri ole tätä hehkuttanut, mikä on jo sinänsä ihmeellistä!

Mando Diao: kaikki. Ruattalainen rokkipumppu, joka ei lokeroidu mihinkää kategoriaan. Bändiltä taittuu hienosti niin hivesmäinen sahaaminen kuin lähes iskelmällinen slouvaaminenkin ja kaikki siltä väliltä ja näiden ulkopuolelta! Suosittelen.

Wolfmother: Wolfmother
The Answer: Rise.
Kaksi bändiä ja kaksi levyä. Ovat niin saman genren porukoita, että laitoin samaan nippuun. Nää heittää sellaista retrotyylistä powerrockia, tämän tyyppisten bändien aina hehkutetaan pelastavan rock´n´rollin. Ei sitä tarvitse miltään pelastaa, mutta kyllä näissä bändeissä ja levyissä tuntuu munaa olevan. Kuuntelen lisää...

Danko Jones: Sleep is the enemy. Tämä vasta olikin piristävä yllätys kaikesta kuulemastani hehkutuksesta huolimatta. Todella aggressiivista punkahtavaa rokkia, tää toimii. Suosittelen.

Primus: kaikki. Omituisen mutta hyvän kuuloista kitara-mitälie:tä, kutsuvat itse musiikkiaan "psykedeeliseksi polkaksi". Nää soittaa myös South Parkin tunnarin, kyseinen biisi antaa aika hyvin osviittaa siitä missä mennään! Suosittelen.

[SikaMika]

Puffaanpa taas kerran (koska saan rahaa vanhoilta punk-bändeiltä mainostettuani heidän levyjään suomalaisilla runkkufoorumeilla) vanhaa kunnon britti-punkretkuetta nimeltään Angelic Upstarts ja erityisesti esikoislevyään Teenage Warning (muu tuotantonsa ei yllä samalle tasolle). Vitun hyvä ja jopa melodinen punklevy 80-luvun vaihteesta. Suosittelen.

[Bliss]

Mc Solaar : Cinquieme As

Jumiuduin tähän ranskalaiseen hiphoppiin ihan täysin.

[bedlam]

No perhana, tänään on kuulema ilmestynyt uusi Porcupine Tree! Sehän pitää käydä hakemassa pois. Arviot näyttävät aika makoisalle.

[sanctus]

Uusi Porcupine Tree!

"Albumin eräänlainen kliimaksi tulee vastaan sen puolivälissä, kun lähes 18-minuuttinen Anesthetize tuo kuultavaksi Porcupine Treen monia eri puolia tunnelmoinneista poppiin ja progeiluista jopa tuplabasaritykityksiin yltäviin metallisuuksiin, kappaleen ollessa ehdottomasti albumin huikeinta antia."

Tuo kuulostaa kyllä melko hyvältä. Täytyypä tarkastaa. Muistaakseni parilla aiemmalla levyllä homma on toiminut muuten kivasti ja kuluttaja on ollut suhteellisen tyytyväinen tuotteeseen, mutta rumpalin soitto ei ole ihan riittävän ilmavaa. Tai sitten olen vain dannycareytynyt liiaksi.

[bedlam]

rumpalin soitto ei ole ihan riittävän ilmavaa. Tai sitten olen vain dannycareytynyt liiaksi.

Täytyy tunnustaa, etten ole kyllä kiinnittänyt rumpalointiin mitenkään erityisesti huomiota. Jotenka eipähän ainakaan häiritsemään ole täällä päässyt.

Edellistä Deadwing-levyä en ole itse asiassa kuullut paria biisiä lukuunottamatta, In Absentia taas oli jotenkin kaksijakoinen kokemus. Alkupäässä aivan loistavia biisejä, mutta puolesta välistä eteenpäin turhanpäiväistä ja jopa ärsyttävääkin matskua puski välillä vastaan.

[Razormaid]

Paitsi että toi kansi ei ole hopeinen vaan punertava, mistä lienee syystä.

[Bluntly]

Kotipelto : Serenity

[Ann]

The Ark - Prayer For The Weekend

Nyt vasta pääsi kuuntelemaan oikein ajan kanssa. Tanssittaa samaan tapaan kuin edellisetkin ja saa hymyn huulille. Enemmän kikkailua kuin ennen.

[-Superior-]

16.4.2007: The Who - Who's Next Deluxe Edition


17.4.2007: The Who - Tommy Deluxe Edition


20.4.2007: The Who - Live At Leeds Deluxe Edition


23.4.2007: The Who - My Generation Deluxe Edition


23.4.2007: Keith Moon - Two Sides Of The Moon


Loistavia kaikki.

[-Superior-]

3.5.2007: The Who - The Who By Numbers



Some people seem so obsessed with the morning
Get up early just to watch the sun rise
Some people like it more when there's fire in the sky
Worship the sun when it's high
Some people go for those sultry evenings
Sipping cocktails in the blue, red and grey
But I like every minute of the day.

[-Superior-]

4.5.2007: The Who - Who Are You



Surullinen albumi sikäli, että se jäi Keith Moonin viimeiseksi.

[plumps]

On minullakin hyvä musiikkimaku, mutta tänään ostin hauskan, en hyvää ja egoani pönkittävää.

Täytyykin hakea kassista ja kuunnella. Se on LasKetsup, ei yhtään hittiä varmaan noussut siitä v. 2006 levyltä. Oli halpahintaan ja ajattelin ottaa iloon ja suoraan kehooni ja en tosissaan ja suoneeni.

[brona]

Kasarimeininkiä .

A-ha: The Singles 1984-2004
Alison Moyet: The Essential

Molemmissa kolahtaa se äänenkäyttö, OMG!
Alisonin This House on edelleen yksi riipaisevimpia erobiisejä ikinä.

Lisäksi:

Lemonator: Grandpop
Cesaria Evora: Rogamar

Lemonatorista tulee hyvälle tuulelle. Cesaria-mammassa on kaikki: ääni, tunne, tulkinta.

[Mylwin]

Ostaako joku urpo kaupasta levyjä? Nehän saa ilmaiseksi intternetistä.

[more]