milli kirjoitti:what.. miten tuollainen voi unohtua ... luulisi, että polttariporukka varmistaisi homman sopivuuden vaimolta..
...tai edes ilmoittaisi niiden polttarien aikana että nyt on sellaiset käynnissä, eikä mies vain katoa jonnekin muutamaksi päiväksi viestiäkään jättämättä.
Mua itseäni jäi ihmetyttämään, että miksei pyris edes itse ilmoittanut asiasta tyyliin "Tekstiviesti -> Vaimo: Veli haki polttareihin, palaan parin päivän päästä." Tai ainakin sain itse sellaisen käsityksen että vaimo oli pari päivää pelkässä epätietoudessa. Saatoin tulkita aikanaan viestit väärinkin.
swirl kirjoitti:^^Typeräähän se oli, mutta en kyllä henkilökohtaisesti tajua, miksi siitä pitää vielä viikkojen jälkeen tapella, kun asian korjaamiseksi ei voi mitään tehdä. Jos ei vaimo muuten anna asian olla, niin eikö sitä voisi hyvittää vaikka romanttisella illallisella ja leffalla? Ja anteeksipyynnöllä, vaikka ei itse kokisikaan olevansa syyllinen. Naiset tykkää sellaisista jutuista.
Mä mietin kans sitä, että eikö sen voisi jo unohtaa. Mut riippuu kai sit vähän siitäkin, miten Ylermi on itse asiaan suhtautunut. Jos Ylermi on tukenut vaimoa asiassa, niin en ymmärrä, miksi vielä pitäisi riidellä asiasta. Jos taas ei ole ottanut kantaa tai tukenut toista osapuolta, niin sit varmaan toi romantiikka ois hyvä vaihtoehto tähän väliin.
Mirmeli kirjoitti:Mä mietin kans sitä, että eikö sen voisi jo unohtaa. Mut riippuu kai sit vähän siitäkin, miten Ylermi on itse asiaan suhtautunut. Jos Ylermi on tukenut vaimoa asiassa, niin en ymmärrä, miksi vielä pitäisi riidellä asiasta. Jos taas ei ole ottanut kantaa tai tukenut toista osapuolta, niin sit varmaan toi romantiikka ois hyvä vaihtoehto tähän väliin.
Tämä. Velihän siinä se ensikätinen ääliö oli, mutta jos ukko ei itsekään vaivautunut vaimoa informoimaan/ottamaan selvää onko vaimoa informoitu, tai vielä pahempaa että tiesi ettei vaimoa ole informoitu muttei silti vaivautunut moiseen, ymmärrän kyllä että käämi meinaa palaa vielä myöhemminkin asiaa miettiessä varsinkin jos homma oli "no big deal" toisen mielestä.
Mut toisaalta. Vaimot on vaimoja. Eli naisia. Hulluja kaikki.
Häät on elokuussa, vaix naikkariin mentiin helmikuussa. En kuulu kirkkoon. Sattunutta ei voi muuttaa. Oion vain sen, etten itse tässä ole mielestäni ryssinyt kuin sen, etten ole ollut muijan puolella 100%. Olen pitänyt muijan ajan tasalla koko ajan, siten kuin se on ollut mahdollista. Olen koko ajan tasapainoillut ja yrittänyt samalla olla jonkinlaisena diplomaattina tarpeen vaatiessa. Näissä jutuissahan on monta tapaa toimia ja lopputulos ei määritä paremmuutta - js sellaista edes on.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
DTP, käy vieraissa, all is well, pelastukaa jeesuksessa, kananugetti pyllyssä auttaa, Standinturskaalautaselle, antakee, ootte te ennenkin, lähestymiskielto, raakaa lihaa und schnell.
Naisia on niiin vaikea ymmärtää. Tekisi vaan mieleni sanoa, että get over it, se on jo mennyttä, vettä sillan alla, kaputt. Joku mokasi jossain, mutta niin ei tule käymään enää koskaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
No siis okei. Jos juttu on mennyt niin, että ylermi on hävinnyt pariksi päiväksi huitsin vittuun ja muijalla ei ole siis mitään hajua missä äijä on, koska veli tai joku muu ei ole vaivautunut infoomaan niin mä sanoisin että epic fail tapahtu about siinä vaiheessa jos ylermi ei tukenut muijaansa niinku sata prossasesti. Koska se on vähän niinku oikeassa, oon sori tästä.
Ja tota, pakko sanoo et ai ai, jos juttu tosiaan meni näin. Aika vittumaisesti tehty veljeltäs. Ei taida hirveest digata muijastas?
Siis olen asiassa teorissa sivullinen, mutta siis käytännössä myös jossain määrin osallinen. Eihän nämä riidat ratkea kuin puhumalla niin, että osapuolet (vaimoni ja veljeni) rakentavassa hengessä kertoisivat tarinassa oman versionsa yrittämättä selvityä voittajana, vaan PYRKIMÄLLÄ YMMÄRTÄMÄÄN TOISEN OSAPUOLEN KÄYTÖSTÄ JA MIELIPAHAA. Toistaiseksi kumpaakaan ei tuorakentava keskustelu ole kiinnostanut. Ilmeisesti tilanne on vielä liian tulehtunut, häätkin vielä edessä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
^mä en nyt pysty käsittämään mitä suo muijan pitäs yrittää ymmärtää? Se että sun veli on vaan niin mäntti että ei viitsi ilmoittaa? Kun ois kulunu vaikka sormet niin paljon jos ois ees tekstiviestin laittanu, jossa kertoo sun olevan polttareissa eikä makaavan kuolleena jossain katuojassa?
Vaikka oletkin ns. osittain ulkopuolinen tapahtumaan suosittelen vahvasti tuomitsemaan veljen käytöksen. Muuten voi ajatuskulku mennä helposti linjalle "vittu mikä kusipää -> ei helvetti, mun ukkohan on sille sukua! Onkohan toi periytyvää? Ei se oma mies oo sitä kyllä oikeen tuominnut, eli siitä se ei oo iso juttu -> voi vittu, mun ukkoni on kusipää, joka ei välitä pätkän vertaa mun tunteistani"
Toimistorotta kirjoitti:Musta taas tuntuu, että jotenkin nimenomaan se lasten tulo talouteen nostaa kynnystä vaihtaa taloudessa asustelevien lukumäärää.
Taidat tietää asian. Eikö se ole ihan tutkittua faktaa, että varsinkin eka vuosi tulokkaan jälkeen altistaa ongelmille ja eroille.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Toimistorotta kirjoitti:Musta taas tuntuu, että jotenkin nimenomaan se lasten tulo talouteen nostaa kynnystä vaihtaa taloudessa asustelevien lukumäärää.
Taidat tietää asian. Eikö se ole ihan tutkittua faktaa, että varsinkin eka vuosi tulokkaan jälkeen altistaa ongelmille ja eroille.
Joo, jos puhutaan avioeroista. Mutta noin yleisesti ottaen lapset nostavat kynnystä päättää parisuhde, se että ensimmäinen vuosi lapsen tulon jälkeen on poikkeuksellisen raskasta aikaa ei muuta sitä faktaa.
Vai onko sinusta yhtälö, jossa erolla on vaikutusta vain kahteen aikuiseen jotenkin vaikeampi kuin sellainen, jossa se vaikuttaa lisäksi X alaikäiseen?
Toimistorotta kirjoitti:Ei sinänsä mitään. Mutta eipä siinä pitäisi olla pitkällisen jälkipyykinkään paikkaa, varsinkin jos anteeksipyyntö on esitetty. Life goes on.
Itseasiassa mulle ei selvinnyt onko veli pyytänyt anteeksi. Ja onko Ylermi vain pahoitellut tilannetta vai osoittanut ymmärtävänsä miksi se ottaa vaimoa niin pahasti päähän. Jos ei, niin se että Yltsi kommentoisi että anna jo olla, meni jo, on lähinnä osoitus siitä ettei pidä asiaa minään isona ongelmana joka pitäisi selvittää, jotta se ei toistuisi ja että vaimo voisi tuntea että hänetkin otetaan huomioon suhteessa.
Tix: Ajattelen, että niin ihania kuin lapset ovatkin ja niin paljon kun niiden yhdessäpitävään vaikutukseen haluaa uskoa, on lapset eritoten lisäkoetinkivi parisuhteelle. Ratkaistavissa oleva "ongelma" kyllä ehdottomasti, mutta tuo ratkaisu vaatii siinä määrin työtä, että kaikki eivät jaksa tuota usein isoakin urakkaa loppuun asti suorittaa. Voisi sanoa, että vaativa ura aiheuttaa samalla tavoin eroja kuin lapsikin.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
par-sky kirjoitti:^tai tuomita veljen käytös siinä määrin että laittaa välit poikki kunnes veli pyytää anteeksi.
Tätä mä taas en tajua alkuunkaan.
Ylidramaattiset eleet ja ylimitoitetut eleet, darling.
Ja kyllä, ei mitenkään kohtuullinen tai järkevä ratkaisu. Lähinnä voimakas viesti vaimolle/ ympäristölle, että tämä ihminen on mulle tärkein, ei tarvi tulla meille jos yrittää vaan pahottaa sen mielen.
