Suhdekarikot

[NuoriD]

.

4. Olet frigidi, epäseksuaalinen ja epänormaali ongelmakimppu.
5. Olet valistumaton ja epäaito pornosuorittaja.
.

Oletko sinä/kumpparisi ollut samaan aikaan epäseksuaalinen frigidi ja pornosuorittaja?

[Elppis]

.

4. Olet frigidi, epäseksuaalinen ja epänormaali ongelmakimppu.
5. Olet valistumaton ja epäaito pornosuorittaja.
.

Oletko sinä/kumpparisi ollut samaan aikaan epäseksuaalinen frigidi ja pornosuorittaja?

Kai nuo ovat väitteitä, valitse suunta/kohde.

[Kai Nalo]

meidän parisuhteen suurimmat karikot

Meillä taas siihen, että minä ymmärrän romantiikasta yhtä paljon kuin sika flipperistä.

Sorry

[NuoriD]

.

4. Olet frigidi, epäseksuaalinen ja epänormaali ongelmakimppu.
5. Olet valistumaton ja epäaito pornosuorittaja.
.

Oletko sinä/kumpparisi ollut samaan aikaan epäseksuaalinen frigidi ja pornosuorittaja?

Kai nuo ovat väitteitä, valitse suunta/kohde.

Hys! Älä nyt pilaa tunnelmaa.

[martza]

Omat ongelmansa on myös ns. uusioperheissä. Itse luovin näiden uusioperheongemien keskellä.
Meidän keskeinen suhde toimii 100%:sti ja suhteemme jatkuu hyvin kiihhkeänä vielä kuuden vuoden jälkeenkin, mutta vaimolleni ongelmaksi on tullutt poikani, jota en ymmärrä lainkaan. Meillä kummallakin on omat aikuiset lapset, mullakin tyttö muutti viime syksynä omilleen opiskelemaan ja poika käy vielä inttiä ja sen takia lomilla asustelee meillä. Syyskuussa muutta Lappeenrantaan opiskelemaan ja silloin ilmeisesti olemme ns. omillamme ja kahdestaan. Näin ainakin toivoisin, mutta nykyistä puolisoani jotenkin kismittää, että poikani tulee joka viikonloppu meille lomille. Kaikki riitamme kulminoituu tavallaan lapsiini. Hän ei ilmeisesti tykkää, että poikani on joka viikonloppu meillä. Olen sanonut monta kertaa, että tämä on lasteni koti ja he ovat aina tervetulleita omaan vanhaan kotiinsa. Tästä vaimoni katkeroituneena sanoo, mutta kun tämä ei ole hänen lastensa koti ja kuulemma hänen lapsensa tuntevat itsensä vieraaksi meillä käydessään. Olen sanonut, että tämä ei ole minun eikä lasteni syy.

Välillä tuntuu, että yrittää katkaista tämän takia minun lasteni yhteyden vanhaan kotiinsa.

Yksi ratkaisu olisi, että muuttaisimmme uuteen kotiin, jossa kummankaan lapset sitten eivät tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Olisi kummankin lapsille neutraali koti. Olen hyvin valmis tähän, mutta ongelmaksi tulee se, että mulle riittää nyt OK taloasuminen ja mulle riittäisi hyvin tilava kerrostaloasunto. Rivari ei käy mulle. Vaimo on taasen puutarhahullu ja hän ei halua missään nimessä muuttaa kerrostaloon. Joten ympäri käydään ja yhteen tullaan.

[RP]

Inhoamme muuttamista, joten odotamme mieluummin tuo läpyskän valmistumista jotta tiedämme mihin päin maailmaa suunnata.

Äijän siivellä maailmalle? Mitäs itse oot saanut aikaiseksi... Ainiin, naisen tärkeimmän saavutuksen: äitiyden.

Nojustjoo. Sanot tuon mulle, siis mulle. Kerroppas, koska mulle äitiyden saavutus on ollut koskaan se juttu? Eikös se ollut vähän toisin päin?

Omasta mielestäni loin uraa ihan kiitettävällä tahdilla täällä perähikiällä, nollasta aloittaen. Voin siis tehdä sen muuallakin, sitä en epäile.

[EveryWoman]

...mun heikkoon itseluottamukseen jota miehellä taas on sitten munkin puolesta.

Meillä on kanssa sellainen asetelma, että toinen on äärimmäisen dominoiva ja toinen puolestaan luonnostaan vetäytyvä. Siitä seuraa helposti vahingollisia epätasapainotiloja, jos asiaan ei aina välillä kiinnitetä huomiota. Kun vihdoin tajusimme, että molemmat persoonallisuudenpiirteet ovat ihan yhtä "hyviä", eikä kummankaan tarvitse yrittää muuttua toisen kaltaiseksi, asiat alkoivat rullata.

[EveryWoman]

Oletko sinä/kumpparisi ollut samaan aikaan epäseksuaalinen frigidi ja pornosuorittaja?

Emme. Kumpikaan ei ollut kumpaakaan; toisen näkeminen siten oli vain helppo tapa kieltää oma osuutensa ongelmasta.

[Elppis]

...mun heikkoon itseluottamukseen jota miehellä taas on sitten munkin puolesta.

Meillä on kanssa sellainen asetelma, että toinen on äärimmäisen dominoiva ja toinen puolestaan luonnostaan vetäytyvä. Siitä seuraa helposti vahingollisia epätasapainotiloja, jos asiaan ei aina välillä kiinnitetä huomiota. Kun vihdoin tajusimme, että molemmat persoonallisuudenpiirteet ovat ihan yhtä "hyviä", eikä kummankaan tarvitse yrittää muuttua toisen kaltaiseksi, asiat alkoivat rullata.

Miehellä (ainakin omalla) saa olla paljonkin itseluottamusta ja iso ego olematta dominoiva. En ainakaan koe että olisin jotenkin alakynnessä. Oma heikko luonne ajoittuu näköjään viime vuosisadan puolenvälin ajatusmaailmaan, missä nainen nöyrtyy ja tarjoaa samantien ratkaisua kaikkiin ongelmiin uhraten oman itsensä täydellisesti ihmisenä. En vain voi tälle mitään. Nautin jollain sairaalla tavalla siitä, kun VOIN päästää toisen hyvillä mielin ystävien kanssa matsia katsomaan, tai SAAN antaa jalkahieronnan. Rakkaus on niin montaa eri asiaa. Juuri eilen sain kuulla siitä, että "nyt kun kokkaat aina, ei mies tule koskaan auttamaan keittiössä". Olenko pyytänyt apua? En. Rakastan kokkaamista ja keittiössä hääräämistä, mies mielellään tekee esim. salaatin. Ehkä mä olen alistuva, mutta olen siinä helvetin hyvä.

[Vesper]

Mä luulen, että martzan nainen himoitsee martzan poikaa, ja sitten sitä kismittää tilanne viikonloppuisin, kun tekis mieli höylätä poikaa eikä isää.

[RP]

Mä luulen, että martzan nainen himoitsee martzan poikaa, ja sitten sitä kismittää tilanne viikonloppuisin, kun tekis mieli höylätä poikaa eikä isää.

[Elppis]

Mä luulen, että martzan nainen himoitsee martzan poikaa, ja sitten sitä kismittää tilanne viikonloppuisin, kun tekis mieli höylätä poikaa eikä isää.

Vähän samanlaiset Stephaniet kävi mun mielessäni

Ehkä Martzan pitäisi joku päivä jättää vaimo ja poika kahdestaan kotio. Katsotaan sen jälkeen kenen sänky tuntuu kodilta ja kenen ei.

[Vesper]

Enkä mä oikeastaan edes mitään luule vaan tiedän!

[EveryWoman]

Miehellä (ainakin omalla) saa olla paljonkin itseluottamusta ja iso ego olematta dominoiva. En ainakaan koe että olisin jotenkin alakynnessä. Oma heikko luonne ajoittuu näköjään viime vuosisadan puolenvälin ajatusmaailmaan, missä nainen nöyrtyy ja tarjoaa samantien ratkaisua kaikkiin ongelmiin uhraten oman itsensä täydellisesti ihmisenä. En vain voi tälle mitään. Nautin jollain sairaalla tavalla siitä, kun VOIN päästää toisen hyvillä mielin ystävien kanssa matsia katsomaan, tai SAAN antaa jalkahieronnan. Rakkaus on niin montaa eri asiaa. Juuri eilen sain kuulla siitä, että "nyt kun kokkaat aina, ei mies tule koskaan auttamaan keittiössä". Olenko pyytänyt apua? En. Rakastan kokkaamista ja keittiössä hääräämistä, mies mielellään tekee esim. salaatin. Ehkä mä olen alistuva, mutta olen siinä helvetin hyvä.

Munkaan mielestä itseluottamus ja dominoivuus eivät ole sama asia (meillä esim. on molemmilla hyvä itseluottamus). Mietin vaan, kuinka nuo joskus tulee sekoitettua toisiinsa.

Sehän ei ole ongelma, että tekee asioita joista nauttii. Itseltäni puuttuu tuollainen palvelualttius lähes kokonaan. Nautin kyllä muiden auttamisesta sitten muilla tavoilla, mutta joskus olisi kyllä pirun kätevää jos oikein kovasti nauttisi vaikka kotitöiden tekemisestä.. Edes jompi kumpi meistä! No, näillä mennään mitä on annettu.

Edit: Mutta siis jos et koe asian olevan ongelma, niin missä se ongelma sitten oikeastaan on?

[Elppis]

Edit: Mutta siis jos et koe asian olevan ongelma, niin missä se ongelma sitten oikeastaan on?

Se ongelma olen minä itse, ainakin omasta mielestäni ja se, että mies osaa tietenkin hyväksikäyttää näitä piirteitä omiin tarkoituksiinsa: vedota empaattiseen luonteeseen joskus turhankin hyvin. Ketuttaa itseäni heikkous, kyky sanoa vastaan.

Mutta se on vähän kun koiraa kouluttais; jos se on aina saanut kusta lattialle, turha sitä on turpaan vedellä kun se tekee sen olkkarissa.

[EveryWoman]

Yksi ratkaisu olisi, että muuttaisimmme uuteen kotiin, jossa kummankaan lapset sitten eivät tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Olisi kummankin lapsille neutraali koti. Olen hyvin valmis tähän, mutta ongelmaksi tulee se, että mulle riittää nyt OK taloasuminen ja mulle riittäisi hyvin tilava kerrostaloasunto. Rivari ei käy mulle. Vaimo on taasen puutarhahullu ja hän ei halua missään nimessä muuttaa kerrostaloon. Joten ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Tuota noin. Mun mielestä se, että lapset eivät tunne oloaan turvalliseksi vanhempansa kodissa, on aika paljon suurempi ongelma kuin se, että joku ei halua asua rivitalossa.

Vaimosi lapsineen on kärsinyt tilanteesta jo x vuotta. Nyt olisi tiedossa olevilla parametreilla sun vuorosi katsoa hieman omaa napaasi kauemmas.

[Kai Nalo]

Tuota noin. Mun mielestä se, että lapset eivät tunne oloaan turvalliseksi vanhempansa kodissa, on aika paljon suurempi ongelma kuin se, että joku ei halua asua rivitalossa.

Vaimosi lapsineen on kärsinyt tilanteesta jo x vuotta. Nyt olisi tiedossa olevilla parametreilla sun vuorosi katsoa hieman omaa napaasi kauemmas.

Jumaleisson. Nyt kompaan EW:tä. Marza on dorka.

[Dumis]

^ Missä kohtaa tuossa turvallisuudesta puhuttiin?

Ei jumalauta jos pitäisi rauhallisesta omakotitalosta muuttaa johonkin hemmetin rivariin pelkkien syöttiläitten takia hullujen naapureitten viereen.

Et ei sit mitään ennakkokäsityksiä naapureista?

[Kai Nalo]

^ Missä kohtaa tuossa turvallisuudesta puhuttiin?

Ei jumalauta jos pitäisi rauhallisesta omakotitalosta muuttaa johonkin hemmetin rivariin pelkkien syöttiläitten takia hullujen naapureitten viereen.

Olet marza.

Sitä paitsi, kai sitä nyt ennemmin rivariin muuttaa kuin kerrostaloon.

[Vesper]

Käsittääkseni martza halusi kerrostaloon?

Ettekö te vois muuttaa kerrostaloon ja hankkia kesämökin tyydyttämään rouvan puutarhurointitarpeet?

[RP]

No, jos juniori jää ainokaisekseni niin siitä voi tulla karikko.

Mun on pakko myös todeta, että ajatusmaailmamme on niin erilainen. Oikeastaan tämä nostaa taas pintaan synnytyskonefiiliksen, alan uhmailemaan.

En vaan osaa samaistua. Johtuuko se sitten erilaisista lähtökohdista. Olen liikaa parisuhdetyyppi.

[Elppis]

^ Missä kohtaa tuossa turvallisuudesta puhuttiin?

Ei jumalauta jos pitäisi rauhallisesta omakotitalosta muuttaa johonkin hemmetin rivariin pelkkien syöttiläitten takia hullujen naapureitten viereen.

Olet marza.

Sitä paitsi, kai sitä nyt ennemmin rivariin muuttaa kuin kerrostaloon.

Kyllä sitä mun mielestä pitää sen verran joustava olla, että jos oma lapsi asuu osan aikaa "kotona" ja toinen kokee asian epämukavaksi varsinkin sen takia, kun omat lapset eivät tässä talossa viihdy, niin silloin pitäisi yrittää tehdä kompromissi. Toihan on kun päätä seinään löisi. Ihan vitun sama kuinka kiihkeää on, nussitte vaikka laivan autokannella, mutta jos ei jälkikasvu viihdy teidän suhteen ohella teidän asumuksessanne, on kyllä päässä vikaa.

[EveryWoman]

Se ongelma olen minä itse, ainakin omasta mielestäni ja se, että mies osaa tietenkin hyväksikäyttää näitä piirteitä omiin tarkoituksiinsa: vedota empaattiseen luonteeseen joskus turhankin hyvin. Ketuttaa itseäni heikkous, kyky sanoa vastaan.

Miksi sanoisit vastaan asiassa, josta itsekin nautit? Onko mahdollista, että miellyttämisenhalusi ulottuu turhan voimakkaasti myös ulkopuolisiin, joiden mielestä sinun ei pitäisi tehdä sitä tai tätä asiaa miehesi puolesta? Ja vastaansanomisen halusi syntyy ainoastaan heidän pitämisekseen tyytyväisinä? Ei kannata antaa ulkopuolisten määrätä sitä, mitä sinä haluat.

Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.

Mutta sekin on varmaan ihan mahdollista, että joku oikeasti, sisäsyntyisesti nauttii kotirouvailusta (uskon tietäväni ainakin yhden tällaisen ihmisen - se nautinto suorastaan hohkaa hänestä ulospäin!), ja luopuu siitä ympäristön painostuksesta. Silloin tilanne ei olisi juurikaan parempi kuin äidilläni nyt.

Monimutkaista!

[Frederik Krueger]

Kyllä se silloin tarkoittaa sitä, että sä et ole tarkoittanut naiselle juuri yhtään mitään muuta kuin siittäjää/lasten elättäjää.

Eli siis jos et enää syystä tai toisesta pystyisi saattamaan vaimoasi raskaaksi, jättäisi tämä sinut jonkun sellaisen miehen takia, joka pystyisi? Surullista.

Kukapa meistä rakastaisi kumppaniaan täysin pyyteettömästi? Sinäkin kuitenkin haluaisit seksiä kumppaniltasi, joten jättäisitkö hänet jonkun toisen vuoksi jos et pystyisikään saamaan häneltä seksiä, eikä hän suostuisi myöskään siihen että kävisit vieraissa?

Kumppanin kanssa sitä kai haluaisi saavuttaa yhteisiä unelmia, esim. kolme lasta omakotitalossa. Jos nyksä tulee esteeksi tuolle unelmalle (jonka on toivonut olevan yhteinen unelma), tietenkin joutuu punnitsemaan kumpi on tärkeämpi säilyttää, unelmat vai nykyinen kumppani.

Onko tosirakkautta vain se että kärvistelee suhteessa vaikka ei saa siitä mitään itselleen?

[Elppis]

Monimutkaista!

Sanos muuta!!