James Potkukelkka kirjoitti: 20.05.2024 18:45
Jos rakenteellisia muutoksia halutaan, ne on valmisteltava erikseen. Monilla poliitikoilla on vaikeuksia hahmottaa maailman tilannetta, ongelmien keskinäisriippuvuuksia ja luottamuspääoman merkitystä yhteiskunnassa. Siksi uudistamiseen sisältyy isoja riskejä.
Heh. Eli kirjoittajat toteavat, että asiat ovat poliitikoille liian vaikeita päätettäviksi. Mutta ei meillä taida edustuksellisessa demokratiassa olla oikein muuta mahdollisuutta?
Mun mielestä sun tulkinta oikeastaan vain toistaa sitä samaa kantaa, jota vastaan kirjoittajat nimenoman argumentoivat. Heillähän on siis tähtäimessään nämä vähintään puoliautistiset nettisoturit, jotka jaksavat spämmätä kaikkeen hallitusta koskevaan kritiikkiin, tai vaatimuksiin hallituksen neuvottelemisesta jonkun tahon kanssa, että "vaalit on taas 2027" tai jotain muuta yhtä kuninkaallisen idioottimaista. Nyt iso joukko näitä nettiääliöitä on kansanedustajina.
Pointtinsa kai on, että tämän porukan, ja heidän tukijoidensa, ymmärrys liberaalin demokratian, ja sen sopimista, neuvottelua, osallistumista ja osallistamista korostavan pohjosimaisen kansalaisyhteiskuntamallin luonteesta, on niin heikkoa, että sillä ei pitäisi päästä läpi edes peruskoulun yhteiskuntaopin kurssista, kun samaistavat demokratian majoritääriseen parlamentarismiin ja (parlamentaristisen) enemmistön tyranniaan.
Tuossa lainaamassasi kohdassa ehkä sanovat, että näitä pohjoismaisen demokratiamallin peruspilareita, jotka korostavat just sitä kriittistä kansalaiskeskustelua ja kansalaisyhteiskunnan osallistamista, voidaan ja varmaan tuleekin aika ajoin uudistaa ja kehittää, mutta silloin on ymmärrettävä, että olemme siis toisaan muokkaamassa pohjoismaista demokratiaamme johonkin toiseen malliin. Jos uudistamme vain saadaksemme joitain ajankohtaisia poliittisia tavoitteita helpommin läpi, voi tämä kostautua, koska tuomme siis jonkin toisen demokratiamallin pohjoismaisen tilalle, ja sillä sitten pitäisi pärjätä muissakin yhteyksissä kuin näissä nyt ajankohtaisissa kysymysissä ja muissa kuin nykyisissä voimasuhteissa. Pitäisi sen verran ymmärtää demokratiateoriaa, että tietää, mitä tekee.
Ja tosiaan tuossa on tuo naureskelemasi elementti, että mitä sitten poliitikkojen sanelun vaihtoehdoksi? Kyse on siis siitä, että luotammeko keskussuunnittelijan osaamiseen sieltä oman suunnittelupöytänsä ääreltä. Sivustahuutajan vastaus on hayekilainen ja tarjoaa markkinoita vaihtoehdoksi keskusjohdolle. Pohjoismainen malli taas tarjoaa kansalaisyhteiskunnan osallistamista vaihtoehdoksi keskusjohdolle.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."