Hei Xib. En ehdi nyt katsoa muita vastauksia, mutta tässähän on toki kysymys puhtaasta mustasukkaisuudesta kumppaniin (hyvä ettei kumppari!). Onko se sitten vakavaa? No se on peräti luonnollista noin suhteen alkuaikoina kun ollaan suunnattoman epävarma kumppanista.Xiberia kirjoitti:Nti X on seurustellut uuden poikaystävänsä kanssa parisen vuotta, ja he asuvat yhdessä. Nti X soittelee poikaystävälleen parhaimmillaan kerran tunnissa, ja vähintäänkin useita kertoja työpäivän aikana. Minusta tämä tuntuu hieman ylimitoitetulta.
Miten teillä pidetään yhteyttä kumppaniin työpäivän aikana? Onko välttämätöntä soitella? Mikä on liikaa? Tarkoitan tässä lähinnä pariskuntia, jotka ovat päässeet alkuhuumastaan yli ja asuvat yhdessä, jolloin sitä kasvokkain tapahtuvaakin kontaktia on päivittäin. Muutkin saavat toki ottaa kantaa.
Ongelmahan poistuu aika piankin jatkossa, ja se muuntuu siihen ettei soiteta lainkaan, ajan mittaan. Näin kai tavallisesti.
Jutut siirretään kotiaikaan.
PÄÄasia tässä on harkita, onko mustasukkaisuus sitä laatua, että se voisi kehittyä vaaralliseksi ajanmittaan. Tästä syystä naisen mustasukkaisuus on yleensä kai vaarattomampaa kuin miehen.
Ratkaisu on asiasta rakentavasti puhuminen, jolloin siis ei saa missään tapauksessa nolata toista tai tiuskia.
Terveisin psykiatri SA