Kitinä

annepa kirjoitti:Ero tulee, halusit tai et, tavalla tai toisella. Jos luulet että kumpikin teistä elää elämänsä onnellisena loppun asti toisen kanssa, elät harhassa.

annepa kirjoitti: Ero tulee, halusit tai et, tavalla tai toisella. Jos luulet että kumpikin teistä elää elämänsä onnellisena loppun asti toisen kanssa, elät harhassa.

No eiköhän tämän tajua jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen, vakkei sitä erikseen olisikaan joka paikassa toitottamassa.

Tietenkin jos haluaa minimoida elämän mahdolliset vaikeudet, niin kannattaa pysytellä kotosalla kumppanin kanssa (jos nyt viitsii edes seurustella, kun se ero kuitenkin tulee) eikä varsinkaan matkustaa minnekään. Mahdollista kuolemantapausta on kuitenkin vaikeampi hoitaa ulkomailla kuin kotosuomessa. Eli eiköhän kuulkaa peruta ne Teneriffan matkat nyt heti!

Riemumieli kirjoitti: Mitähän sitten, kun ero väistämättä syystä tai toisesta tulee?

swirl kirjoitti:^Ja elämää kannattaa elää silleen varovasti, siltä varalta että ero tulee?

No ei tunnu tajuavan.

^Meinaatko siis ihan tosissaan, että ei pidä päästää ketään lähelleen ja pitäisi rakastaa silleen varovasti ja koko ajan valmistaa itseään siihen, että toinen vaikka kuolee? Käsittämätöntä. Aika onnetonta varmaan tuollainen elämä. Totta helvetissä tajuan, että mies voi vaikka olla jo ajanut kolarin, kun ei ole mun valvovan silmäni alla juuri tällä hetkellä, mutta ei kai kukaan tuollaista oikeasti ajattele ja siihen koko ajan henkisesti valmistaudu?!

Mun veljeni, joka tietää kuinka läheinen parisuhteeni on, kysyi multa kerran, että mitä sitten, jos meille syystä tai toisesta tulee ero. Vastasin, että en turhaan ajattele sellaisia asioita, mutta jos tulisi, niin selviäisin siitä. On tässä muistakin hirvittävistä asioista selvitty hengissä ja ilman suurempia traumoja.

Trololololoo.

Mylwin kirjoitti:Herra X

Mikäs olet horoskoopiltasi?

Mies soittaa yleensä kerran tai pari työpäivän aikana ilman varsinaista asiaakin. Itse soitan tai tekstaan yleensä vain jos on jotain asiaa. Ei ole hirveästi tarvetta kun joka tapauksessa nähdään päivittäin ja kasvotusten on muutenkin mukavampi puhua.

Vaikken itse tähän jatkuvan yhteydenpidon ryhmään kuulukaan, niin syy ei ole siinä että varautuisin eroon tai kuolemaan. Outo ajattelutapa joillain.

swirl kirjoitti:^Meinaatko siis ihan tosissaan, että ei pidä päästää ketään lähelleen ja pitäisi rakastaa silleen varovasti ja koko ajan valmistaa itseään siihen, että toinen vaikka kuolee?

Käsitääkseni en ole tällaista väitöstä tehnyt. Ihan itse päättelit ja päättelit väärin.

Riemumieli sanoi että "mitähän sitten kun ero väistämättä tulee", johon sinä reagoit sanomalla "Ja elämää kannattaa elää silleen varovasti, siltä varalta että ero tulee?" Minusta tuo sinun kommentti "siltä varalta että ero tulee" oli se pointti. Kun se kuitenkin tulee se ero. Missään vaiheessa minä en ole sanonut että ei pitäisi päästää ketään lähelleen koska sitä ja tätä.

swirl kirjoitti: Käsittämätöntä. Aika onnetonta varmaan tuollainen elämä.

Toki sinun mielestä minun elämäni voi olla aika onnetonta mutta pääasiahan on että minä viihdyn siinä. Sinun ei tarvi, koita nyt vaan viihtyä siinä sinun omassa elämässäsi. Se näyttääkin onnistuvan ihan hyvin

swirl kirjoitti: Totta helvetissä tajuan, että mies voi vaikka olla jo ajanut kolarin, kun ei ole mun valvovan silmäni alla juuri tällä hetkellä, mutta ei kai kukaan tuollaista oikeasti ajattele ja siihen koko ajan henkisesti valmistaudu?!

Niin sanoinko että "Mutta ei siitä murhetta tarvi ottaa ja pelätä koko ajan että toinen kuolee, tiedostaminen riittää. Minusta. " ? Miten mulla on semmoinen mielikuva, että sanoin? Toki jos kiihdyit niin kovasti omista oletuksistasi että et huomannut koko lausetta niin tämä sinun lausuntosi koko ajan henkisesti valmentautumisesta on ymmärrettävä.

Lue, sisäistä, kommentoi.

Minä sanon mitä sanon kuolemasta koska länsimaissa on havaittavissa kuoleman piilottaminen. Sitä ei ole. Ja koska sitä ei ole niin se ei tietenkään voi koskea juuri minua, jotenka siitä ei tarvi välittää. Lisäksi esimerkkini mummosta joka oli ihan käsi talousasioissa kertoo just siitä, että oletetaan että mitään ei tapahdu ja mihinkään ei tarvi valmistautua ja mitään ottaa huomioon. Sitten kun jotain tapahtuu niin ollaankin ihan perseellään.

Päiväketjussa jo sanoin että testamentit on kirjoitettu. Mehän siis ei hellun kanssa olla naimisissa (no daa, eihän se ois "hellu" jos oltais aviossa), mutta ajateltiinpa taas kuolemaa ja kaikkia muita kauheuksia ja VARAUDUTTIIN kirjoittamalla pari yksinkertaista paperia joilla turvataan se, että jos toinen kuolee, toinen perii vainajan omistaman osan asunnosta jossa asumme. Tämäkin on varmaan sinusta ihan kauhiaa, sehän on kuoleman ajattelmista! IIK

Sulla ei varmaan oo ees kotivakuutusta...

Ja aiheeseen: me käydään yleensä yhdessä lounaalla ja tsättäillään pitkin päivää kaikenlaista, esim linkkejä, uutisia, kommentteja, mitä töissä tapahtuu, mitä syödään illalla, mitä kaupasta pitää ostaa ym. Jos toista ei saa häiritä niin tsätti pois päältä tai "ei saa häiritä" -merkki päälle. Harvemmin tulee soiteltua kun on se tsätti.

Ann kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Herra X

Mikäs olet horoskoopiltasi?

Vittu mä repesin.

Ihanaa, Myltsi ja Ann is back.

annepa kirjoitti:Sulla ei varmaan oo ees kotivakuutusta...

En nyt jaksa kamalan laajasti lähteä kommentoimaan, mutta on kotivakuutus, henkivakuutukset, keskinäinen testamentti ja niin poispäin. Olen erittäin tietoinen siitä, että mitä vain voi tapahtua - mehän oltiin autokolarissakin muutama kuukausi sitten, onneksi oli tuuri matkassa.

Oli aika, jolloin en ajatellut juuri muuta kuin omaa tai jonkun läheisen mahdollista kuolemaa, mutta sittemmin olen päässyt sinuiksi kuoleman kanssa. Silti en todellakaan anna sen mahdollisuuden, että "ero väistämättä tulee" anna vaikuttaa elämääni millään tavalla.

Suomessa on kylläkin [muista länsimaista sitten poiketen(ko-kö)] ainakin itsaritilastojen mukaan ajateltu paljonkin kuolemaa.