Kitinä

Kaksi ihmisen tärkeintä aistia viivalle. Jos sinä joutuisit menettämään joko näkö- tai kuuloaistisi (lasketaan tästä yhtälöstä ulos myös aistin menettämiseen liittyvät mahdolliset kipuaistimukset, ja ajatellaan vain että heräisit joku aamu ilman toista näistä aisteistasi), kummasta luopuisit mieluummin?

Ja ennenkuin vastaat hätiköidysti, koita miettiä laajasti miten kummankin aistin yksittäinen puuttuminen vaikuttaisi elämääsi: Sosiaaliseen kommunikointiin, päivittäiseen pärjäämiseen, suhde-elämään ja seksiin yms. Kysymyksestä saattaakin muodostua monimutkaisempi kuin alkuunsa ajattelit.

Mä olen miettinyt tätä monta, monta kertaa. Mielummin kuuro kuin sokea.

Ehdottomasti ennemmin kuuro kuin sokea.

Kuuro.

Mä varmasti mielummin kuulisin esim. oman poikani äänen, kun näkisin.

Sokea.

Molempien elämää melko läheltä seuranneena vastaisin jotta kuurona on varmaan kivempaa, tai ainakaan ei tarvitse niin kipeästi jatkuvasti avustajaa. Muiden kanssa juttelu on toki helpompaa sokealle, mutta videopelaaminen vaikeutuu liikaa, vaikka joku sokea oppikin pelaamaan Dragon's Lair:n läpi pelkästään kuuloaistinsa avulla.

Freddy. Dragons Lair C64? Parhautta. Sori offtopic.

ninnithequeen kirjoitti:Freddy. Dragons Lair C64? Parhautta. Sori offtopic.

Dragon's Lair kolikkopelihalliversio tietenkin. ^ I'm with stupid.

Kuuro. Töissä ei tarvis puhua puhelimessa ja voisi edelleen lukea kirjoja. Olen myös aina halunnut opetella viittomakieltä.

Kuurous ei toisi kitinöintiin suurtakaan muutosta, sokeus hidastaisi ainakin aluksi.

Mutta mielummin vaikka jompikumpi kuin näin saatanan ääliö.

Elppis kirjoitti:Mä varmasti mielummin kuulisin esim. oman poikani äänen, kun näkisin.

Sokea.

Oot kuullu jo, old news. Näkevä voi lukea huulilta, mutta käsillä tunnustelu ei korvaa näkemistä. Paitsi ehkä hyvien tissien kohdalla.

No on tämä sinänsä mielenkiintoinen aihe aika selkeä JOS yhtenä tekijänä on näköaisti. Onhan se "hei" aivan selkeästi pahin....!

Sitä en haluaisi missään tapauksessa menettää, ts. se olisi viimeinen valinta.

Järjestykseni on neljän aistin mukaan tärkeydessä, prosentteina jaettuna niin, että vähemmäksi tärkein saa vähiten osuuksia.

Haju 0,5%
Maku 1,5%
Kuulo 6,5%
Näkö 91,5%

McJanne kirjoitti:

Stadinarska kirjoitti:Järjestykseni on neljän aistin mukaan tärkeydessä, prosentteina jaettuna niin, että vähemmäksi tärkein saa vähiten osuuksia.

Haju 0,5%
Maku 1,5%
Kuulo 6,5%
Näkö 91,5%

Tunto meni jo? Näön mieki säilyttäsin viimeseksi, kuurous olisi vaan plussaa niin ei säikkyisi omaa ääntänsä.

Kiitos kommentista Ronald.
Tuntoaistin menettäminen ainoasti olisi kai lähes mahdotonta. Silloin kai hermosto olisi vaurioitunut tosi pahasti. Se olisi kyllä tietenkin varmaan tosi vakavaa jo... jätetään se pois. On vaikea ajatella...

Hajuaisti menee kuulon edelle. Valitsenpa näön.

Ennemmin kuuro. Aikuisiällä kuuroutunut kai pystyy vielä ihan ymmärrettävästi puhumaankin?

Mä olin ennen kanssa sitä mieltä, että sokeus olisi ehdottomasti kamalinta mitä voisi tapahtua.

Mutta sitten aloin miettimään homman vaikutusta lähinnä erilaisiin nautintoihin elämässä.

- Musiikki: Ei enää koskaan musiikkia, ei hyvän musiikin tuomaa fiilistelyä. Pelkästään tyhjä tinnitus pään sisällä ja omat ajatukset, joiden kanssa olla yksin.

- Seksi: Seksi pimeässä yleensä vain parantaa tunto- ja kuuloaistimuksia (sekä helpottaa erektion säilyttämistä ruman naisen kanssa). Partnerin lukeminen yhdessä tunnon ja kuulon perusteella on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin tunnon ja näön perusteella. Itse asiassa jos toista ei kuulisi seksin aikana, vaan ainoastaan näkisi, miettisi varmaan että vittuako toikin sirkuspelle tuossa irvistelee ja vääntelee naamaansa mulle, ei kai tää noin vastenmielistä voi sille olla.

Ja kaikki kuurot alkavat kuulostaa ihan Salkkareiden Roosalta ennen pitkää, vaikka olisivatkin joskus kuulleet. Oon joskus kuullut miltä kuuro ihminen kuulostaa kun sitä höylätään. Ei valitettavasti oikein koskettanut mun foneettista simpukkaa. En haluaisi kuulostaa korahtelevalta tai kärsivää vinkunaa pitävältä seksin aikana. Tai muuten vaan niin pelottavalta, että toinen joutuisi käyttämään korvatulppia.

- Kommunikointi: Mihinkään keskusteluihin ei voisi enää koskaan ottaa täysivaltaisesti osaa, paitsi tietysti jossain netissä. Toki huulilta voi oppia lukemaan, mutta huulille ei pysty kirjoittamaan. Keskusteleminen livenä ryhmässä muuttuisi käytännössä mahdottomaksi.

Myöskään kännykällä ei vaan voisi soittaa kellekään esim. tarvitessaan apua. Pitäisi aina vääntää tekstiviestejä. Kaikki muuttuisi reaaliaikaisesta jotenkin jonotusmaiseksi.

Summa summarum: Sokeana tuntisin olevani vain pimeässä, mutta kuurona tuntisin olevani ihan oikeasti vammainen. En hallitsisi enää ääntäni, uskoisin olevani huonompi rakastaja ja tulisin varmaan hulluksi jos kuupan sisällä kuuluisi vain omia ajatuksia. Myös miehinen/seksuaalinen auktoriteetti kärsisi paljon enemmän kuin sokeana. Ja kuurona tuntisin todennäköisesti vain olevani paljon paljon enemmän yksin. Sokeana toki tarvitsisin paljon enemmän apua muilta ihmisiltä kuin kuurona, mutta en nyt tiedä olisiko se oikeasti huono asia verrattuna kuurona muutenkin kasvavaan yksinäisyydentunteeseen ja tietynlaiseen ympäristön sulkeutuvuuteen.

Näkökyvyn menettäminen olisi kovempi isku.

Manalalla oli hyviä pointteja, mutta lukemalla ja kirjoittamalla kommunikoin ja kerään tai käsittelen tietoa enemmän kuin äänen kautta. Jos en voisi enää kokea ja ajatella asioita visuaalisesti.

Välillä jopa toivoisin olevani kuuro

Sokeus hankaloittaa elämää paljon enemmän kuin kuurous. Kuurous hankaloittaa lähinnä kommunikointia ja ottaishan se päähän, jos ei esimerkiksi voisi kuunnella enää koskaan musiikkia... ja ainakin omassa elämässäni musiikki on aika helvetin tärkeä asia. Mutta silti, se että ei näe olisi aika pelottavaa jopa. Elämä menisi ihan uusiksi silloin.

huima kirjoitti:Manalalla oli hyviä pointteja, mutta lukemalla ja kirjoittamalla kommunikoin ja kerään tai käsittelen tietoa enemmän kuin äänen kautta.

Joo siis tokihan näkökyvyn menettäminen rajoittaa enemmän suorituskykyä yleisesti, mutta sitten taas toisaalta mun mielestä kuuloaistin menettäminen rajoittaisi enemmän nautintoja. Ja ajattelen vähän sillä tavalla että siinä vaiheessa jos jomman kumman em. kyvyistä menettäisin, elämä olisi kuitenkin sen verran paljon enemmän haastavaa ja raskaampaakin, että nautinnoistaan haluaisi pitää täysimittaisemmin kiinni.

Ja ihan suoraan sanottuna jos saisin itseltäni paskaa seksiä, peli olisi menetetty.

Kyllä Manalan linjoilla on loppujen lopuksi hyvin harva, kyseltiin tätä lapsenakin kavereilta. Kuurojen yhteisö on varsin vilkas ja tiivis, viittomakielellä kun tosiaan pystyy kommunikoimaan ihan siinä missä puheellakin, kunhan sen oppii.

Musiikkia ei kuule, mutta basson jumputuksen aistii, kuurot voivat hyvin tanssia esim. disessä. Ehkä tämä siitäkin, että kaveripiirissä oli aikoinaan kuuroja, ja muutaman kanssa jotain romanttistakin tuli hommailtua lukioaikoina. Kuurot sulautuvat ns. normimaailmaan paljon paremmin kuin sokeat, erityisesti jos aistin menettää vasta aikuisena. Syntymäsokean on hankala kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan, sama tosin koskee kuuroa..

Toki kukin saa nautintonsa siitä mistä saa, mutta kuurona voisin silti jatkaa itsenäistä elämää, huolehtia lapsista(mieti kuinka helvetisti enemmän se sokealta vaatii! meidän lähellä asuu sokea mies, vie lapsiaan puistoon ja liikkuu yksin bussilla jonkun laitteen avulla, mutta kyllä maailmansa on silti ihan eri tavalla rajoittunut mun näkökulmasta katsottuna kuin kuuron..) Mun on hyvin hankala ymmärtää tässä Manalan näkökulmaa, mutta makunsa kullakin. Toki sokean maailma painottuu kuulon varassa elämiseen, ja kuuro taas kompensoi kuulon puutetta muilla aisteilla. Silti säälin sokeita enempi kuin kuuroja, joita nyt en niin kovin edes sääli, kun tiedän aika paljon miten selviävät elämässä, opinnoissa ja työssä ja eixe Signmarkkikin oo ihan hottis?

Itse valitsisin kuurouden sata nolla. Ja implantilla vois saada vaikka kuulon takas, näkökyvyn palauttaminen ei mahda vielä onnistua

nowaysis kirjoitti:Kuurojen yhteisö on varsin vilkas ja tiivis, viittomakielellä kun tosiaan pystyy kommunikoimaan ihan siinä missä puheellakin, kunhan sen oppii.

Joo, suljetun pienen yhteisön kanssa pystyy kommunikoimaan vapaasti, mutta ei esimerkiksi minun kanssani. Tai 99,7%:n muun väestön kanssa. Minusta se on aikamoinen rajoite.

Musiikkia ei kuule, mutta basson jumputuksen aistii, kuurot voivat hyvin tanssia esim. disessä.

Mutta voiko sitä sanoa oikeasti musiikista nauttimiseksi?

Mun on hyvin hankala ymmärtää tässä Manalan näkökulmaa, mutta makunsa kullakin.

Niin no, mä en ole yhtään eri mieltä siitä kumpi puute vaikuttaa päivittäiseen elämiseen enemmän, ja kumman puuttuminen tekee elämästä vaikeampaa. Mutta silti elämästä joko selviää tai ei selviä hengissä suurinpiirtein yhtäläisellä todennäköisyydellä. Mutta kyllä esimerkiksi parisuhde kärsisi mun mielestä enemmän kuuroudesta kuin sokeudesta. Joo, vaatiihan se sokeus enemmän tukea, apua ja hermoja siltä toiselta osapuolelta, mutta sentään kommunikointi sekä sängyssä että sen ulkopuolella ei olisi yhtä rampautettua. Ja näin aistit tallella olevana heteroseksuaalina kehtaan väittää, ettei naisen kanssa kommunikointia ole varaa rampauttaa yhtään enempää, kuin mitä jo eri sukupuolta oleminen sitä automaattisesti rampauttaa.

Ja implantilla vois saada vaikka kuulon takas, näkökyvyn palauttaminen ei mahda vielä onnistua

Kaipa noiden ulkoisien laitteiden hermottaminen tulee onnistumaan tulevaisuudessa riippumatta siitä onko kyseessä silmään asennettava kamera vai mikrofoni. Mutta eihän tässä nyt aistin palauttamisen mahdollisuutta ollutkaan tarkoitus ottaa huomioon.

Sokeus on hyvin selvästi rampauttavampaa ja rajoittavampaa. Kaikkeenhan lopulta tottuu, lähes, mutta ei tätä tarvitse juuri edes miettiä. Kuurous siis.

Kuurouden invaliditeettitaso on 50 %, sokeuden 100 eli tämä asia on jo päätetty, sitä ei tarvitse spekuloida.

Kuuro ehdottomasti. Se ei rajoita elämääni läheskään niin paljon kuin mitä sokeus rajoittaisi.

Kyllä mulla seksihommissa kuulolla ja samoin puheella on ollut aina aika minimaalinen osuus. Tämäkin lienee makuasia.