Kitinä

Tästä tuli mieleen.

Kuinka elämän pitää asettua, että voi sanoa olevansa onnellinen tai että asiat ovat hyvin? Tarvitaanko siihen tavaraa? Rahaa?
Kuinka onnellisuuteen voi itse vaikuttaa? Vai voiko?

bliss kirjoitti:Tästä tuli mieleen.

Kuinka elämän pitää asettua, että voi sanoa olevansa onnellinen tai että asiat ovat hyvin? Tarvitaanko siihen tavaraa? Rahaa?
Kuinka onnellisuuteen voi itse vaikuttaa? Vai voiko?

"Menestys on sitä, että saa haluamansa. Onni on sitä, että haluaa saamansa."

Onnellisimmat tuntemani ihmiset ovat olleet isovanhempani, joka elivät koko ikänsä varsin niukasti. Eli voitaneen sanoa, että materiaa ei tarvita kunhan perustarpeet hoituu. Erinomainen parisuhde lienee eduksi.

Omasta nupista kaikki on kiinni.

Mä olen saavuttanut 42-vuotiaana kaiken sen (ja osittain enemmän), mitä realistisesti olen haaveillut. En tietenkään ole saavuttanut kaikkea haaveilemaani, mutta kaiken, mitä voin realisitisesti haaveilla. Silti en ole erityisen onnellinen.

Vika ei ole lähetyksessä vaan vastaanottimessa.

Toimistorotta kirjoitti: "Menestys on sitä, että saa haluamansa. Onni on sitä, että haluaa saamansa."

Tämä on hyvin pitkälti totta.
Onnettomimmat (IMO) tietämäni ihmiset keräävät ympärilleen käsittämättömiä määriä tavaraa - mikään ei koskaan riitä ja kaikkea pitää saada lisää (oli siihen varaa tai ei).
Toisten ihmisten kautta eläminen näyttää olevan aika varma menolippu paskaan fiilikseen. Ei vaan voi olla onnellinen ellei ensin osaa olla itsensä kanssa ja hyväksyä itsensä. Siinä on monilla paljon työstämistä

Kuulemma ainakin 50-prosenttisesti geeneistä.

Spirituality means waking up. Most people, even though they don't know it, are asleep. They're born asleep, they live asleep, they marry in their sleep, they breed children in their sleep, they die in their sleep without ever waking up. They never understand the loveliness and the beauty of this thing we call human existence. You know, all mystics - Catholic, Christian, non-Christian, no matter what their theology, no matter what their religion - are unanimous on one thing: that all is well, all is well. Though everything is a mess, all is well. Strange paradox, to be sure. But, tragically, most people never get to see that all is well because they are asleep. They are having a nightmare.

[...]Even the best psychologist will tell you that, that people don't really want to be cured. What they want is a relief. A cure is painful.

Waking up is unpleasant, you know. You are nice and comfortable in bed. It's irritating to be woken up. That's the reason the wise guru will not attempt to wake people up. I hope I'm going to be wise here and make no attempt whatsoever to wake you up if you are asleep. It is really none of my business, even though I say to you at times, Wake up! My business is to do my thing, to dance my dance. If you profit from it, fine; if not, too bad! As the Arabs say, The nature of rain is the same, but it makes thorns grow in the marshes and flowers in the garden.

^ Jos lainaa, on hyvä mainita ketä lainaa vaikka sisältö olisikin huttua.

^Mainitsen kyllä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Mutta annetaan nyt ensin elcolle tai urpiaiselle mahdollisuus karauttaa paikalle ilkkumaan kirjoittajan nimeä.

de Mello?

Uskonnollisuus ja pysyväluonteinen parisuhde taisivat olla jossain tutkimuksessa ainoat muusta riippumattomat kaksi asiaa jotka korreloivat positiivisesti onnellisuuteen.

^Sepä hyvinkin; ainoa kirjoittaja, jonka tuotoksien lukemista olen koskaan kenellekään suositellut (lainaus kirjasta nimeltä Awareness).

Muistatko mitä tuolla uskonnollisuudella tarkoitettiin? Siis kykyä uskoa tai pitää mahdollisena ylipäänsä mitään sellaista, mitä ei ole aukottomasti todistettu, vai taipumusta alistua elämään jonkin dogmaattisen järjestelmän alaisuudessa?

Siitä että lapsi kovasta sairaudestaan huolimatta nukkuu suht rauhallisesti (olosuhteisiin nähden) ja saan käpertyy ison ja pikkumiehen viekkuun. Riittää mulle tällä hetkellä eritttäin hyvin. Olen onnellinen.

Taisi olla vaan niin, että ihmiset itse olivat määritelleet itsensä uskonnollisiksi, tavalla tai toisella.

Ja löysin yllärinä jääkaapista viä yhen ison Karjalan nelosen. Olen snadisti onnellinen siitäkin, kun uni ei vaan nyt tunnu tulevan millään. Et aika pienistä asioista se. Pitänee elää hetkessä.

EveryWoman kirjoitti:^Sepä hyvinkin; ainoa kirjoittaja, jonka tuotoksien lukemista olen koskaan kenellekään suositellut (lainaus kirjasta nimeltä Awareness).

Jo tuon lainauksen perusteella voisi kysyä, että miksi ihmeessä? Onko kukaan, kenelle sitä olet suositellut, lukenut sitä? Jos on, niin onko siitä ollut heille jotain iloa?

Ai miksi olen suositellut? Itsekkäistä syistä tietenkin. Siinä sanotaan samat asiat, jotka itse sanoisin onnellisuutta pohtivalle ihmiselle, paitsi paremmin ja pidemmän kokemuksen tuomalla varmuudella. Säästää minulta vaivaa. Jos kysyt, miksi lainasin sitä tähän ketjuun, niin samasta syystä.

On ollut iloa, mutta ei kaikille, koska ND:n termein se riippuu vastaanottimesta, ei lähetyksestä. The nature of rain is the same, but it makes thorns grow in the marshes and flowers in the garden.

EveryWoman kirjoitti:You know, all mystics - Catholic, Christian, non-Christian, no matter what their theology, no matter what their religion - are unanimous on one thing: that all is well, all is well. Though everything is a mess, all is well. Strange paradox, to be sure.

Wo-ho-how, dude! This is like, really heavy shit. Drowning deep in my toilet bowl. Gasping for air.

Zeb kirjoitti:Taisi olla vaan niin, että ihmiset itse olivat määritelleet itsensä uskonnollisiksi, tavalla tai toisella.

Uskonnollisiksi vai henkisiksi?

Ts. religious vs. spiritual

EveryWoman kirjoitti:Even the best psychologist will tell you that, that people don't really want to be cured. What they want is a relief. A cure is painful.

Jos parantuminen on tuskallista niin en minäkään halua parantua. Toisekseen, jos parantumisen speksejä ja etuja ei noista horinoista voi ymmärtää mitenkään etukäteen (paitsi että se ilmeisesti on jotain ylimaallisen päräyttävää) niin miksi ihmeessä kukaan järkevä ihminen investoisi moiseen? Jos esim. minä investoisin tuohon, scientologiaan tai muuhun vastaavaan hevonpaskaan niin selvähän se on, että parannus olisi kokolailla tuskallinen.

Sarasvuonkin tarinat vaikuttavat konkreettisilta, mitattavilta, saavutettavilta ja älykkäiltä, kun vaan vertailugurut kalibroidaan kohdalleen.

EveryWoman kirjoitti:Siinä sanotaan samat asiat, jotka itse sanoisin onnellisuutta pohtivalle ihmiselle, paitsi paremmin ja pidemmän kokemuksen tuomalla varmuudella. Säästää minulta vaivaa. Jos kysyt, miksi lainasin sitä tähän ketjuun, niin samasta syystä.

Ihan kiva, mutta olis ihan kiva kertoa ihan omia mielipiteitä eikä otteita ikävystyttävästä kirjallisuudesta. Pysyis juttu edes etäisesti mielenkiintoisena.

^Mielipide on sama kuin omani, jonka olen kertonut useasti. Olettaisin, että yleisesti ottaen vähemmän ikävystyttävä vaihtoehto on kertoa vaihteeksi eri sanoin.

Jätin jo aiemmin kirjoittamatta tähän, mutta liitän sittenkin Ari Tikan kirjoittaman ajatuksen zenistä:

http://zeniainen.wordpress.com/

"Mikä on se opetus jota tulevaisuuden ja menneisyyden buddhat opettavat?

Siis mikä on totta seuraavassa tai edellisessä universumissa? Sellainen, joka ei ole riippuvainen ihmisen luomista tarkoituksista, käsitteistä tai kulttuureista. Todellinen buddhalainen ei takerru edes buddhalaiseen identiteettiin.

Äskettäin pohdin tätä erään zeniäisen kanssa. Hän totesi, että harjoittamiseen ei periaatteessa tarvita zeniä. Olen aivan samaa mieltä. Zeniä ei tarvitakaan periaatteessa vaan käytännössä.

Se auttaa raivaamaan aikaa ja tilaa harjoitukselle, ja antaa sille merkityksellisyyttä. Buddha puhui lautasta, joka pitää jättää kun se käy tarpeettomaksi. Sogaku Harada Roshi sanoi myyvänsä vettä joen rannalla. Zen-traditiossa puhutaan dharma-portin läpäisemisestä. Zen-opettaja lupaa pitää porttia pystyssä.

Ei ehkä kannata kiirehtiä hylkäämään lauttaa keskellä virtaa. Voi jäädä vesi juomatta, kun sitä ei enää ostakaan Harada-Roshilta.

Miksi sitten harjoittaa juuri zeniä? Se on henkilökohtainen valinta."

Zenilöisten meditaatio ja mielen rauhoittuminen on yllättävän hyvä harjoitus kenelle tahansa kiireisessä maailmassa, jossa erilaiset viestit ja halut repivät ihmisiä eri suuntiin.

Rautainen osaaja voi tehdä ne samat asiat ja olla mieleltään kirkas ilman, että tietoisesti tekee edes mitään harjoitusta. Tavallisille kuolevaisille harjoitukset voivat olla hyvä tuki siihen, että elämässään muistaa pysähtyä tarkastelemaan ja ajattelemaan asioita, jotta joskus ymmärtäisi myös asioiden oikean merkityksen itselleen.

Minua viehättää zen traditiossa pyrkimys valaistumiseen, mitä ikinä se itse kullekin sitten tarkoittaakaan. Ja vaikka en zeniä harjoitakaan, olen oppinut zen harjoittajilta ja opettajilta paljon.

Jos ei tarvitse, ei tarvitse. Jos taas saa hyötyä, hyvä niin.

Helppoa!

Niin helppoa, ettei sitä oikeasti osaa sanoiksi pukea. Kauhean analyyttisiä tutkimuksia täällä - ei mun kirjoitustaidot riitä kirjoittamaan kaikkea, mitä ko. käsite määrittää omalla kohdallani.

elco kirjoitti:Jos parantuminen on tuskallista niin en minäkään halua parantua. Toisekseen, jos parantumisen speksejä ja etuja ei noista horinoista voi ymmärtää mitenkään etukäteen (paitsi että se ilmeisesti on jotain ylimaallisen päräyttävää) niin miksi ihmeessä kukaan järkevä ihminen investoisi moiseen?

Eihän sun tarvitsekaan; ei mulla ole sun meiningeissä senttiäkään kiinni.

Joo no siis mun on kyllä varmaankin aika vaikea arvioida, kuinka hyvin sellainen tyyppi saa tuosta irti, joka ei ajattele samoin jo valmiiksi, koska itselläni ei ole ollut mahdollisuutta kokeilla, ja suurin osa niistä tutuistani, joille olen deMelloa suositellut, ovat myös lähtökohtaisesti samoilla linjoilla, joten suosittelu on ollut enemmän sellaista Tsekatkaa, joku on kirjoittanut asiaa!! -tyyppistä. Ja toki juttu saa hyväksynnän sellaisilta ihmisiltä; ihmettelyä tuttavapiirissäni aiheuttaa lähinnä se, että joku voikin pystyä kuvailemaan elämänmenoa niin tyhjentävästi ja tiiviisti (The Way To Love on sama asia vielä tiiviimmin sanottuna), ja että se joku kaikista mahdollisista vaihtoehdoista on jesuiittapappi, herra paratkoon.

elco kirjoitti:Jos esim. minä investoisin tuohon, scientologiaan tai muuhun vastaavaan hevonpaskaan niin selvähän se on, että parannus olisi kokolailla tuskallinen.

Scientologiaan (kuten hevonpaskaan yleensäkin) pitää käsittääkseni investoida suuria summia rahaa.

elco kirjoitti:Sarasvuonkin tarinat vaikuttavat konkreettisilta, mitattavilta, saavutettavilta ja älykkäiltä, kun vaan vertailugurut kalibroidaan kohdalleen.

Odotatko sä mun jotenkin alkavan käännyttää sua tai todistella jotain deMellon paremmuudesta? Ihminen saa noista jutuista sen, minkä haluaakin saada. Jos sä haluat ensisijaisesti materiaalia, jota voit käyttää viihdyttämistavoitteesi saavuttamiseen valjastamalla sen "kriittisen" ja ennen kaikkea vittuilevan arvostelusi kohteeksi, niin kyllä sieltä arvosteltavaa löytyy.

EveryWoman kirjoitti: Scientologiaan (kuten hevonpaskaan yleensäkin) pitää käsittääkseni investoida suuria summia rahaa.

Kai tuohon deMelloonkin sentään pitää aikaa investoida? Ja kun se ajankäyttö on määritelmän mukaan kivuliasta niin eipä taida tulla kauppoja.

^The Way To Love vie muistaakseni alle tunnin.

Edit: Varsinaisena pointtina se, että itse oletan aiheeseen tutustumatta jonkin olevan hevonpaskaa vain silloin, kun sen levittäjä jotenkin merkittävästi hyötyy siitä.