Hebuli kirjoitti:
Tuossa on mielestäni pienoinen ristiriita sen kanssa kun toisaalta totesit että täytyy kokea (myös pitkäaikaisen) kumppaninsa fyysisesti puoleensavetäväksi. Entä jos jollakin on selittämätön evoluutiopsykologian selittämä fiksaatio nuoriin kumppaneihin siinä missä sinulla on itseäsi päätä pidempiin miehiin?
En allekirjoita evoluutiopsykologiaa ainakaan kokonaisuudessaan, enkä ole siihen riittävästi perehtynyt voidakseni siitä kovin kattavasti keskustella tai esittää mitään vankkaa mielipidettä suuntaan tai toiseen.
En näe mitään syytä siihen, miksei itsensä mukana ikääntyvää kumppania voisi nähdä viehättävänä edelleen myös ulkoisesti. Jos on nimittäin edes alunperin valinnut kumppanin, jonka kokee myös ulkoisesti viehättäväksi.
Ja muutoinkin arvotan lojaaliuden, luottamuksen ja kiintymyksen merkityksen korkealle. Kuolemaan asti jatkuva liitto on minun käsitykseni ideaalitilanteesta, mikäli se vain on mahdollista muutoin. Mikäli nyt todellakin olisi niin, että mies kutistuisi vaikka ½ cm jokaista ikävuotta kohden, ja nainen siis ei, niin siinä tapauksessa valitsisin kuitenkin ensisijaisesti lojaaliuden pitkäaikaista kumppaniani kohtaan, kuin uuden, pidemmän miehen.
Tulihan se tekopyhyys sieltä vihdoinkin esille kun vähän potki. Et ilmeisesti arvota miehen pituuteen tai naisen rintoihin ihastumista samalla tavoin.
Rehellinen ja avoin omien näkemystensä ja mielleyhtymiensä kertominen ei vastaa minun käsitystäni tekopyhyydestä. Päinvastoin.
No, sinä olet tuonut esille irrationaalisen tarpeesi sille että mies on sinua vähintään päätä pidempi, ja eräs nimeltämainitsematon miesvakkari on monesti tuonut julki viehtymyksensä suuriin rintoihin. Toisin kuin sinä, en koe että teidän kummankaan fiksaationne on toistaan hyväksyttävämpi tai huonompi. Ihan samaa pinnallisuutta se on, mihin minäkin osaltani varmasti syyllistyn.
En ole syyttänyt ketään pinnallisuudesta, myöskään tissifiksoituneita miehiä. Kunhan vain kerroin, että tissifiksoituneisuus (ja varsinkin siitä toitottaminen) luo
minulle negatiivisia, ääliömäisiä mielikuvia. Sellaisia, etten haluaisi tuolla tavalla fiksoitunutta miestä seurustelukumppaniksi. Ystäväksi voisin halutakin, nimittäin jos miehellä liikkuisi päässä sitten muutakin, eikä hän olisi sillä lailla idiootti, että esittäisi tissiaiheisia huomautuksia jatkuvalla syötöllä.
Luulen muuten, että tuollainen tissifiksoitunut mies ei vain sovi yhteen minun fantasioideni kanssa. Jos minä haen turvaa ja suojaa, niin miten ihmeessä sitä voisi tarjota mies, joka haluaa hukuttautua tisseihin ja tarvitsee tutin suuhun ?
Kyllä minusta ihmisillä saa olla erilaisia ulkoisia preferenssejä kumppaniensa suhteen, enkä sotkisi pinnallisuus-käsitettä näihin. Yhtä hyvin voitaisiin tuolloin leimata kaikki seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja aistillisuuteen liittyvä toiminta pinnallisuudeksi. Pinnallisuuden puolelle kallistuu mielestäni pikemminkin se, jos ulkoiset ominaisuudet kumppanissa olisivat tärkeämmät kuin henkiset. Tai sitten tuo, jos kaipaa erilaisia ominaisuuksia niiden statusarvon takia.
Pinnallisuudella minä käsitän ehkä lähinnä tunne-elämän pinnallisuutta/häilyvyyttä, tyhjäpäisyyttä/typeryyttä, materiafiksoituneisuutta jne. En sen sijaan ihmisten tunne-elämään perustuvia irrationaalisia tarpeita tai tarvetta aistillisuuteen ja estetiikkaan tms. (Hmmm... Vähän hataraa ja epäkattavaa määrittelyä, mutta en nyt ehdi tarkemmin miettiä asiaa.)