Size does matter!

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Viesti Kirjoittaja mölli »

Exsat kirjoitti:
mölli kirjoitti: Perkele kun piti mennä antamaan pakit yhelle 20v 150 eukolle jolla pääomatulot on 100k euro vuodessa ja vanhemmat miljonäärejä (silloin ei tullut mieleen että se on se).
Ei mitään hätää! Soittelet vaan perään: "Sori kun mä lemppasin sut vaan siksi, että olet niin säälittävän lyhyt. En vielä siinä vaiheessa tajunnut, että voisin mahdollisesti hyötyä sun ja sun vanhempien varallisuudesta jotenkin. Alaks oleen?"
Tosin tyyppi oli kännissä välttämättä edes muista mua, mutta nykyjään asun muualla joten taitaa se rakkaus jäädä siihen :( Toivottavasti saan toisen mahdollisuuden saada rakkautta rikkaalta perijättäreltä.
Turbohaltija

Viesti Kirjoittaja Turbohaltija »

Itse olen törmännyt toisinaan siihen, että vaikka olenkin naisen mielestä ehkä riittävän pitkä (185 cm), olen hänen (valistuneesta) mielestään liian kevytrakenteinen (72 kg). Näin saattaa käydä varsinkin nettikeskusteluissa, joissa ei pääse näkemään toisen habitusta luonnossa. Lisäksi suomalaiset naiset ovat nykyisin yhä useammin pulskassa kunnossa, joten ihan tavallisetkin naiset painavat kohta melkein saman verran, tai enemmän, kuin minä. Pitäisikö minun siis tuntea itseni epäkelvoksi? Tuo pituuskin on hauska juttu. Perinteisesti minun pituistani miestä pidetään jo pitkänä, mutta sainpa kuulla, että olenkin "normaalipituinen". Hoh hoijaa. Onneksi vielä löytyy sellaisiakin ihmisiä, joille kelpaa juuri sellaisena kuin on. :wink:
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Meizin ruumiinrakenteella näyttäisin normaalilta vain jos lankkaisin itseni mustaksi ja muuttaisin masaiksi Keniaan. Suomalainen persjalkainen jässikkätyyppi on jalostunut vuosisatojen pellonraivauksessa arktisissa oloissa, ennen minunlaiseni rääpäleet nääntyivät pieninä ensimmäiseen keuhkotautiin. Minun voi olla turha yrittää massaa lisätäkään, koska ne naisten ihailemat nallekarhujässikätkin käyvät salilla... joten vaikka tunkisin perseen täyteen anaa ja testoa ja siirtäisin rautaa kaikki päivät, lopputuloksena alkaisin melkein muistuttaa harjoittelematonta normaalimiestä. Tai en sellaistakaan, kun raajojen pituuksia ei voi muuttaa...
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Ihan sama minulle minkä pituinen toinen on. Pidän kyllä ehkä enemmän isoista miehistä ja minua pienemmistä naisista, mutta sekin on kovin tilannekohtaista.
Itse haluaisin olla joko huomattavasti pidempi tai sitten lyhyempi, sillä nyt olen niin tavallisen ja tylsän pituinen, hih. (161,5cm, tykkään pyöristää 162:een vaikuttaakseni hieman pidemmältä :D )
Mutta ei mitään väliä minkä kokoinen toinen on, kunhan nyt on sinut itsensä kanssa.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Viesti Kirjoittaja mölli »

Lolita kirjoitti:
gissa kirjoitti:Miehen pitää olla suuri ja turvallinen, jolla on myös sitten voimaa tehdä mitä tahtoo

Mutta eihän ne miehet koolleen mitään voi.
Siihenhän se kait omalta osaltaa perustaa, että haluaa tuntea itsensä pieneksi ja hennoksi ja rinnalleen haluaa Miehen, jota katsoa ylöspäin ja jonka kainaloon mahtuu käpertymään. Itse olen 184 senttiä pitkä, joten en mitenkään pieni ja hento. Semmosesta lyhyestä ja köykäisestä miehestä tulee sellainen olo, että minähän tukehdutan sen alleni esim. sängyssä.
Itse olen sua hiukan lyhyempi ja eipä niitä mua pidempia montaa yleensä näy katu kuvassa, tosin saattaa vaikuttaa että mulla on keskiverto parempi ryhti joka saattaa väärentää mun kuvaa maailmasta :) mutta sinuna kyllä ottaisin jonku noin 175 miehen jos joskus perhettä haluat muuten tyttäristäsi saattaa tulla vielä pidempi kuin sinä ja jos omiavat äidiltänsä samat kriteerit niin saattaa odottaa vähän paskemalla tuurilla sukupuutto.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

mölli kirjoitti:
Lolita kirjoitti:
gissa kirjoitti:Miehen pitää olla suuri ja turvallinen, jolla on myös sitten voimaa tehdä mitä tahtoo

Mutta eihän ne miehet koolleen mitään voi.
Siihenhän se kait omalta osaltaa perustaa, että haluaa tuntea itsensä pieneksi ja hennoksi ja rinnalleen haluaa Miehen, jota katsoa ylöspäin ja jonka kainaloon mahtuu käpertymään. Itse olen 184 senttiä pitkä, joten en mitenkään pieni ja hento. Semmosesta lyhyestä ja köykäisestä miehestä tulee sellainen olo, että minähän tukehdutan sen alleni esim. sängyssä.
Itse olen sua hiukan lyhyempi ja eipä niitä mua pidempia montaa yleensä näy katu kuvassa, tosin saattaa vaikuttaa että mulla on keskiverto parempi ryhti joka saattaa väärentää mun kuvaa maailmasta :) mutta sinuna kyllä ottaisin jonku noin 175 miehen jos joskus perhettä haluat muuten tyttäristäsi saattaa tulla vielä pidempi kuin sinä ja jos omiavat äidiltänsä samat kriteerit niin saattaa odottaa vähän paskemalla tuurilla sukupuutto.
Eipä noilla geeneillä ole paljon väliä, mummoista ja ukeistakin tulee tässä vaiheessa vaikuttajia.
Esim minä, tynkä: Äiti 178cm, isä 177cm, pikkusisko 176cm, veli 185cm, minä 167,5 (ja PUOLIKAS!). Taidan olla maitomiehen tuotantoa.
The great club outshines the individual, always and forever.
mölli
Kitinän uhri
Viestit: 663
Liittynyt: 04.09.2005 4:09

Viesti Kirjoittaja mölli »

Elppis kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Lolita kirjoitti:
Siihenhän se kait omalta osaltaa perustaa, että haluaa tuntea itsensä pieneksi ja hennoksi ja rinnalleen haluaa Miehen, jota katsoa ylöspäin ja jonka kainaloon mahtuu käpertymään. Itse olen 184 senttiä pitkä, joten en mitenkään pieni ja hento. Semmosesta lyhyestä ja köykäisestä miehestä tulee sellainen olo, että minähän tukehdutan sen alleni esim. sängyssä.
Itse olen sua hiukan lyhyempi ja eipä niitä mua pidempia montaa yleensä näy katu kuvassa, tosin saattaa vaikuttaa että mulla on keskiverto parempi ryhti joka saattaa väärentää mun kuvaa maailmasta :) mutta sinuna kyllä ottaisin jonku noin 175 miehen jos joskus perhettä haluat muuten tyttäristäsi saattaa tulla vielä pidempi kuin sinä ja jos omiavat äidiltänsä samat kriteerit niin saattaa odottaa vähän paskemalla tuurilla sukupuutto.
Eipä noilla geeneillä ole paljon väliä, mummoista ja ukeistakin tulee tässä vaiheessa vaikuttajia.
Esim minä, tynkä: Äiti 178cm, isä 177cm, pikkusisko 176cm, veli 185cm, minä 167,5 (ja PUOLIKAS!). Taidan olla maitomiehen tuotantoa.
No taidat kuitenkin olla vähän keskipituista pidempi ja lisäksi näyttää siltä jos äiti keskivertoa pidempi niin lapsistakin tulee suurella todennäköisesyydellä vähintään keskipituisia, kun taas jos äiti on lyhyt ja mies pitkä niin lapsista tulee keskiarvoja vanhempien pituuksista. Isovelini justiinsa on keskiverto pituinen koska äiti paljon lyhempi mitä isä ja minä taas perin melkein saman pituuden mitä isälläni on eli pari senttiä lyhymmäksi jäin.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elppis »

mölli kirjoitti:No taidat kuitenkin olla vähän keskipituista pidempi ja
Sait juuri uuden fanin 8)
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8561
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

mölli kirjoitti:
Itse olen sua hiukan lyhyempi ja eipä niitä mua pidempia montaa yleensä näy katu kuvassa, tosin saattaa vaikuttaa että mulla on keskiverto parempi ryhti joka saattaa väärentää mun kuvaa maailmasta :) mutta sinuna kyllä ottaisin jonku noin 175 miehen jos joskus perhettä haluat muuten tyttäristäsi saattaa tulla vielä pidempi kuin sinä ja jos omiavat äidiltänsä samat kriteerit niin saattaa odottaa vähän paskemalla tuurilla sukupuutto.
Mä en lisäänny, joten aion edelleen tähdätä korkeuksiin ;)
Viimeksi muokannut Lolita, 08.09.2005 10:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Lolita kirjoitti:Siihenhän se kait omalta osaltaa perustaa, että haluaa tuntea itsensä pieneksi ja hennoksi ja rinnalleen haluaa Miehen, jota katsoa ylöspäin ja jonka kainaloon mahtuu käpertymään.
No mitä, kun nyt 2000-luvulla miehiäkin kehotetaan olemaan sinut naisellisen puolensa kanssa, niin mikset sinäkin voisi ottaa erää maskuliinisen puolesi kanssa ja dominoida / suojella sänkyysi jonkun pikkumiehen? :)
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

ladhfdlhf
Viimeksi muokannut Keikaus, 23.04.2006 23:42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Jyrki73
Kitinän uhri
Viestit: 765
Liittynyt: 14.08.2005 19:20
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja Jyrki73 »

Lolita kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Itse olen sua hiukan lyhyempi ja eipä niitä mua pidempia montaa yleensä näy katu kuvassa, tosin saattaa vaikuttaa että mulla on keskiverto parempi ryhti joka saattaa väärentää mun kuvaa maailmasta :) mutta sinuna kyllä ottaisin jonku noin 175 miehen jos joskus perhettä haluat muuten tyttäristäsi saattaa tulla vielä pidempi kuin sinä ja jos omiavat äidiltänsä samat kriteerit niin saattaa odottaa vähän paskemalla tuurilla sukupuutto.
Mä en lisäänny, joten aion edelleen tähdätä korkeuksiin ;)
Pituudessa on se juttu että, jos tanssilattialla voi kummankaan mitenkään kumartumatta tai eteenpäin kallistumatta painautua poski poskea vasten (molempien täytyy olla myös hoikkia) niin no, läheisyyttä arvostavana ihmisenä sitä kuvittelee helposti löytäneensä elämänsä naisen, kunnes pöydän viereen päästyä huomaa että, siellä odottaa jo 120 kg bodari.

Tuoltakannalta ajatellen: Lolita sä olet just sopivan pitunen, siis mulle. :oops:

Pituus ei kumminkaan ole läheskään tärkein vaatimus. Tiedän jo etten tule koskaan rakastumaan keneenkään itseäni kahta kertaa paksumpaan, eli hoikkuus on paljon tärkeämpi, mutta luonne on tietysti kaiken perusta.
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Turbohaltija kirjoitti:Itse olen törmännyt toisinaan siihen, että vaikka olenkin naisen mielestä ehkä riittävän pitkä (185 cm), olen hänen (valistuneesta) mielestään liian kevytrakenteinen (72 kg)
Pläh, tuon pituiselle joku 60 kg olis ihan hyvä paino...mutta mulla onkin epäterveet kauneusihanteet. Tykkään mä kyllä normaalipainoisista ja lihaksikkaista ja lihavistakin.

Viikonloppuna tuossa yo-talolla yhdellä keikalla katse kiinnittyi semmoseen mua väh. puolta päätä lyhyempään miekkoseen joka tanssi maailman söpöiten, pyörähteli kuin ballerina ja keikutti peppuaan. Oikein ilo seurata, miten joku voi olla omassa ruumiissaan niin harvinaisen kotona. Jossain vaiheessa sain aurinkoisella hymyllä ja herkeämättömällä tuijotuksella houkuteltua sen keimailemaan eteeni. Voi kun olis tehnyt mieli painaa sen selkä vatsaansa vasten ja laittaa kädet silleen suojelevasti farkkujen etutaskuihin, että tää on mun, älkää tönikö!
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

hermine kirjoitti: Viikonloppuna tuossa yo-talolla yhdellä keikalla katse kiinnittyi semmoseen mua väh. puolta päätä lyhyempään miekkoseen joka tanssi maailman söpöiten, pyörähteli kuin ballerina ja keikutti peppuaan. Oikein ilo seurata, miten joku voi olla omassa ruumiissaan niin harvinaisen kotona. Jossain vaiheessa sain aurinkoisella hymyllä ja herkeämättömällä tuijotuksella houkuteltua sen keimailemaan eteeni. Voi kun olis tehnyt mieli painaa sen selkä vatsaansa vasten ja laittaa kädet silleen suojelevasti farkkujen etutaskuihin, että tää on mun, älkää tönikö!

Hmm, olen huomaavinani sinussakin tätä skorpioonin suojeluvaistoa.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Tinkezione
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 107
Liittynyt: 16.08.2005 19:08

Viesti Kirjoittaja Tinkezione »

Sitä en tiedä, kenen tuotantoa olen, jos isä on 183, äiti 166, pikkuveli 175 ja itse olen 193. Jostakin syystä taipumuksinani on ollut etsiytyä ajan kuluessa yhä pidempien naisten kanssa yhteen...175, 176, 178, 182. Jostain syystä ajatus seurustelusta alle 175-senttisen naisen kanssa tuntuu luonnottomalta.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18534
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Viesti Kirjoittaja Niba »

En etsi pidempää, en lyhyempää, mutta lähinnä etsin sellaista jonka kanssa voisi tulla toimeen?
Olen keskimittainen n. 178 ja hiukan enemmän kuin normaalipainoinen..
Joskus seurustelin hyvin pitkään itseäni 5cm lyhyemmän kanssa, eli korkokengissä suunnilleen saman mittaisen kanssani, en koskaan ajatellut sitä kuinka pitkä hän oli tai kuinka pitkä itse olin. En vieläkään kiinnitä huomiota ainakaan omaan mittaani, se joko on sopiva partnerille tai sitten ei, kai minulla on sitten hyvä itsetunto? Kiinnitän huomion naisessa rintoihin, sääriin, takapuoleen, silmiin, suuhun, tukkaan eikä pituus ole se määrävä tekijä kiinnostuksesta puhuttaessa. Kuitenkin ulkonäkö on se ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion kaikesta huolimatta. Jos ei sitten löydy yhteistä juteltavaa niin ei löydy.
Pyyhin Netikettiin..
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Kokokeskustelua käytiin vissiin citylläkin, joten toistan itseäni kun totean että sairaalloinen (=terveyttä haittaava) yli- tai alipaino poisluettuna koolla ei kyllä ole oikeastaan mitään väliä..
Tietysti joku 230cm amatsooni voi olla vähän pelottava, kuten myös 120cm vähäkasvuisempi yksilö, mutta ei se mikään poissulkeva tekijä ole.
Tuntuu että joillekin naisille se, että mies on lyhyempi on suuri asia koska tuntevat itsensä epänaiselliseksi (?) kuten myös miehille se, että nainen on pidempi koska tuntevat itsensä epämiehekkäiksi (?)
Onneksi on siunattu sen verran vartta, ettei tule tuosta asiasta mitään itsetuntokysymystä.. Vaikka siippa olisikin hiukkasen pidempi.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith »

Mä olen huomannut itsessäni nyt sittenkin piirteen, joka hävettää. Siis kun asioilla, joihin ihminen itse ei voi vaikuttaa, ei pitäisi mielestäni olla merkitystä, mutta silti olen havainnut, etten usko, että voisin rakastua yli viisitoista senttiä itseäni pidempään ihmiseen kovin helpolla.

Siis kun mä en kumminkaan ihan hirveen usein ole tekemissä tuollaisten huomattavassa määrin itseäni pidempien ihmisten kanssa, niin sitten kun olen, niin voi että se tilanne on outo. Mä en tunne oloani mitenkään naiselliseksi. Vaan ainoastaan lapsimaiseksi. Avuttomaksi. Surkeaksi hukkapätkäksi. Jotenkin tuo fiilis sitten alkaa vielä pahimmassa tapauksessa vaikuttaa käytökseenkin, johon tuo muukin lapsimaiseksi itsensä tunteminen alkaa vaikuttaa. Eli alan vielä käyttäytyäkin lapsimaisesti. Vaikken siis haluaisi. Helppo tie idiotismiin.

Ja älköön kukaan nyt vaan edes kuvitelko, että mulla olis mitään juttuja vireillä. Ei ole. Ne ole mua varten. Huomioita elämästä vain.
Vastaa Viestiin