Suvinen kirjoitti:
Mietin vähän tuota, että mikä on se tilanne kun "kaikki on menetetty". Jos ei ole riitoja ja molemmat vetävät yhtä köyttä jotta perhe pysyisi kasassa niin silloin parempi pysyä yhdessä? .
Samaa mieltä. Itsekästä on erota perinpohjimmaisen selvittämisen ja yrittämisen sijaan.
Ei ne lapset ole mitään koiranpentuja, joita hankitaan ja annetaan pois ensimmäisen huonon hetken tullen. Saatana.
Suvinen kirjoitti:Vaistoaako lapsi jotenkin jos äiti ja isi ei olekaan umpirakastuneita? Jotenkin en usko siihenkään.
Ainakin noin kymmenen vuotias tyttö sanoi sanoi huomanneensa tilanteen ja oli jopa hyvillään että paha olo purkautuu. Näkyi muun muassa positiivisesti koulun käynnissä jne. Ja vahvasti uskon että sama pätee myös nuorempiin. Uskon että pystyn nyt antamaan pojalle paljon paremman miehen ja isän mallin kun olen henkisesti paremmassa kunnossa kuin muutama kuukausi sitten. Tai itseasiassa tiedän sen.
Vesper kirjoitti:
No öööh, eikös parisuhde silloin just kärsi?
Ai silloin kun mammaa alkoi vieras panettamaan?
Tarkoittaako tämä siis sitä, että kun mamma haluaa vaihtelua, on lasten ja isän kohtalona aina hajonnut perhe ja vedotaan vaan että parisuhde ei toimi, ja on lapsen parasta laittaa homma poikki?
RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?
No ei ne nyt sentään mitään Nostradamuksia ole.
Ei meilläkään ole himassa ikinä mitään tulenpalavaa rakkautta ollut näkyvissä, vaan ihan tavallista perhearkea. Ihan täyspäsiä kakaroita meistäkin tuli, vaikka vanhemmat ei vannoneet lovea jokatoinen päivä lasten silmien edessä.
Mikään parisuhde ei ole koskaan pelkkää nousukiitoa. Luulisi sen faktan jo kaikkien tiedostavan.
Viimeksi muokannut masa, 11.05.2010 15:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?
Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.
masa kirjoitti:Ai silloin kun mammaa alkoi vieras panettamaan?
No vaikka silloin? Kai siinä suhteessa jotain vikaa on, jos ruoho on aidan toisella puolen vihreämpää?
Mutta alkujaanhan siis ihmettelin sun kommenttia itsekkyydestä ja siitä, että ninni olisi toiminnallaan riistänyt lapseltaan isän. Tämä ei mun mittapuulla (!!) pidä paikkaansa. Ei isyyttä voi keneltäkään noin vain riistää, kyllä se on niin paljon muist asioista kiinni kuin siitä ollaanko yhdessä 24/7 tai asutaanko saman katon alla. Itsekästä on jäädä toimimattomaan parisuhteeseen vain ja ainoastaan siksi, ettei joutuisi lapsestaan eroon.
Ps. ratakiskosta vielä, että on toki itsekästä käydä vieraissa. Mutta se on toinen asia se.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Vesper kirjoitti:Itsekkyydestä olen toki samaa mieltä, en ymmärrä tota "tein lapsen itselleni" monestakaan syystä.
Lasten "teko" on useimmiten "hankintaa", "tekemistä", "minä haluan lapsen" jne. Kyse on yleensä vain ja ainoastaan siitä mitä aikuiset haluaa. Koko lasten hankinta on itsekästä toimintaa ja sitten vielä monet vanhemmaksi päässeet siunailevat että "on se itsekäs kun se ei tee lapsia, se ajattelee vain itseään". Niin. Ainoa syyni tehdä lapsia on se, että en olisi yksin vanhana, eivätkä ne lapsetkaan sitä takaa. Että minusta lasten "hankkiminen" tässä tilanteessa ja mielentilassa olisi erittäin itsekäs teko.
Teot ja hankkimiset on lainausmerkeissä koska eihän niitä lapsia niin vain tehdä.
Olin taannoin tahattomasti tunteeton ja sanoin naiselle, joka halusi lapsen mutta ei ollut vielä saanut, että "ehkä kaikkia ei vain ole tarkoitettu vanhemmiksi". Nainen mulkaisi minua tosi pahasti ja sanoi "kyllä on". Jaaha, no ei minua kuitenkaan. Nyt tällä naisella (ja miehelläänkin tietysti) on lapsi, lapsettomuushoidon jälkeen tosin. Koska he halusivat.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Niin mäkin, jos ne löytyy asianmukaisesti paperilla allekirjoitettuna pätevässä muodossa. Muilla sopimuksilla ei ole riitaisissa eroissa minkään valtakunnan merkitystä. Petetty tai jätetty kun alkaa kostamaan, niin pyhää ei ole mikään ja kaikessa mielummin vaikka molemmille vahinkoa kuin toiselle etua.
Joskus funtsin perhe- ja perintöoikeutta omaksi erikoisalaksi, todellisuuden katselu oli niin kuvottavaa että rikosoikeus jää melkein kakkoseksi. Vaikea sanoa ovat avioerot vai perintöriidat rumempia.
Vesper kirjoitti:
Kai siinä suhteessa jotain vikaa on, jos ruoho on aidan toisella puolen vihreämpää?
Ei välttämättä ole mitään vikaa.
Vesper kirjoitti: itsekkyydestä ja siitä, että ninni olisi toiminnallaan riistänyt lapseltaan isän.
Minun mittapuullani riisti. Vieraan mulkun takia hajotti perheen ja vei isältä sekä tyttäreltä mahdollisuuden olla yhdessä kuin perhe.
Vesper kirjoitti:]
Itsekästä on jäädä toimimattomaan parisuhteeseen vain ja ainoastaan siksi, ettei joutuisi lapsestaan eroon.
Kumpi on suurempaa itsekkyyttä. Olla ottamatta vierasta mulkkua lapsen vuoksi, vai laittaa suhde telakalle ja erottaa lapsi ja isä toisistaan vieraan mulkun takia?
Minusta tuo miten pidetään eroamista niin itsestäänselvänä ja yleisenä, on tuota nykyajan pinnallisuuttta. Että kaikin ajoin ei olekaan ihan onnellinen. Ja ai ai, entäs jos joku muu onkin ihkumpi?
Siis vittu, totta kai se alkuaikojen kiima haihtuu parisuhteessa muutamassa vuodessa. Erotkoon sitten. Paitsi ja MUTTA jos on jo lapsia, niin mielestäni vastuu on sille koko perheelle. Lapsille ja myös puolisolle. Ei sekään siippa nyt kaikkein huonoin voi olla, jos on sen vapaaehtoisesti valinnut. Tai jos niin kyllästyy, niin todennäköisesti seuraavan kanssa sama kuvio tulossa. Viihyttäkkee!
Lapset,jotka vähät välittävät eroavatko vanhempansa vai ei, taas ovat mielestäni tunneköyhiä idiootteja.
Toimistorotta kirjoitti:Joskus funtsin perhe- ja perintöoikeutta omaksi erikoisalaksi, todellisuuden katselu oli niin kuvottavaa että rikosoikeus jää melkein kakkoseksi. Vaikea sanoa ovat avioerot vai perintöriidat rumempia.
Just seurailin salaa sivusta erotappelua elatusmaksuineen. Olisi mahtavaa viihdettä ja varmaan juristillekin hupimpaa, mikäli touhussa ei olisi mukana muksut.
Ja kyllä, meillä on kaikki niin pätevässä muodossa, ettei yllättäviä ongelmia tule, vaikka karkaisinkin kanssasi maailmalle!!1
Gat kirjoitti:Minusta tuo miten pidetään eroamista niin itsestäänselvänä ja yleisenä, on tuota nykyajan pinnallisuuttta. Että kaikin ajoin ei olekaan ihan onnellinen. Ja ai ai, entäs jos joku muu onkin ihkumpi?
ninnithequeen kirjoitti:Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.
RP kirjoitti:Ennemminkin: Mitä lapset ei huomaisi?
No ei ne nyt sentään mitään Nostradamuksia ole.
Ei meilläkään ole himassa ikinä mitään tulenpalavaa rakkautta ollut näkyvissä, vaan ihan tavallista perhearkea. Ihan täyspäsiä kakaroita meistäkin tuli, vaikka vanhemmat ei vannoneet lovea jokatoinen päivä lasten silmien edessä.
Mikään parisuhde ei ole koskaan pelkkää nousukiitoa. Luulisi sen faktan jo kaikkien tiedostavan.
Ei ole kysymys mistään nousukiidoista yms. vaan ihan siitä jos homma ei toimi. Ja kun homma ei toimi niin se kyllä näkyy tavalla tai toisella. Tuskin kovin positiivisesti.
Kyllä, kannatan asioiden työstämistä yms. toimenpiteitä parisuhteen pelastamiseksi. Fakta vaan on että aina ei tule kesää.
ninnithequeen kirjoitti:Tyttö on revennyt pari kertaa täyteen itkuun että millon sä ja isi muutatte taas yhteen. Se on KAMALAA! Ja hän riehaantuu täysin joka kerta kun Ukkokulta on meillä kylässä.
No miten sä klaaraat ton tilanteen?
Ja selität kylässä 'käyvät' pojat?
Mitkä kylässä käyvät?
Rekkis asui täällä aikanaan. Ja hoitokissojen omistaja (mies) kävi kylässä katsomassa kissojaan kesällä. Ei täällä kukaan käy, herranjumala. No broidi. Miksikä lumpuksi sä mua luulet?
masa kirjoitti:Kumpi on suurempaa itsekkyyttä. Olla ottamatta vierasta mulkkua lapsen vuoksi, vai laittaa suhde telakalle ja erottaa lapsi ja isä toisistaan vieraan mulkun takia?
Onko sillä jotain merkitystä? Itsekkäitä tekoja molemmat, suuruutta en lähde arvioimaan kun en ole kummassakaan tilanteessa ollut. Varmasti se kumpi teoista satuttaisi omaa itsekästä minääni enemmän, olisi mielestäni itsekkäämpää.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Gat kirjoitti:Minusta tuo miten pidetään eroamista niin itsestäänselvänä ja yleisenä, on tuota nykyajan pinnallisuuttta. Että kaikin ajoin ei olekaan ihan onnellinen. Ja ai ai, entäs jos joku muu onkin ihkumpi?
No entäs jos ei ole olemassa mitään ihkumpaa ja perheen paha olo on käsinkosketeltavaa. Terapiat yms. on koitettu. Ei vaan toimi, niin ei toimi. Menee vain pahempaan suuntaan, eikä kukaan osaa tai pysty junaa pysäyttämään. Mitä silloin sun oppikirjan mukaan tehdään?
Musta te teette nyt parisuhteesta liiallista ruusuilla tanssimista ja unohdatte sen ihan tavallisen arjen ja elämän jolle uraudutaan ja uhraudutaan perheen syntyessä.
Ei silloin juosta lateksiasuissa ympäri kämpää 24/7, vaan siivotaan pissoja lattialta, etsitään auton avaimia pesukoneesta ja ihmetellään miten dvd-soittimen sisältä voi löytyä haarukka.
En siis ole mitenkään korostamassa erojen autuutta, ja olen myös sitä mieltä että usein erotaan liian heppoisin perustein. Mutta ihan samalla tavalla korostan, että joskus on ihan fiksua laittaa ne lusikat jakoon ja etsiä onnea muualta. Olen seurannut hyvin läheltä parisuhteita, joihin on jääty vääristä syistä, ja se aiheuttaa ainoastaan katkeruutta ja vihaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
No toivottavasti sun ei koskaan käytännössä tarvitse sitä kokea.
Ja muutenkin, mä en tee parisuhteesta mitään ruusuilla tanssimista, koska satun pitämään eniten "tylsästä, tavallisesta arjesta", noin niinku pääasiallisesti. Koska "tylsä, tavallinen arki" on sitä parhautta.
Suhde jossa on paha olla, siis paha olla. Tajuaako hän. Mä en tajua, enkä aio tajuta miten semmosessa eläminen olisi yhdenkään aikuisen saati lapsen etu.
RP kirjoitti:
Suhde jossa on paha olla, siis paha olla. Tajuaako hän. Mä en tajua, enkä aio tajuta miten semmosessa eläminen olisi yhdenkään aikuisen saati lapsen etu.
Mikä sen pahan olon tuo? Väkivalta, alkoholismi, nuppivikaisuus tms. Ymmärrän nuo, mutta en sitä että menetettyä nuorutta aletaan elämän uudelleen vihreämpien ruohojen takia.
Se on kyllä jännä, miten joidenkin ihmisten (ihmistyypin) on pakko kokea joku asia itse ennen kuin pystyy samaistumaan, sisäistämään, antamaan synninpäästön...
