joulu parisuhteessa

[mustaenkeli]

Jouluun ei oo enää aikaakaan, kuin reilu kuukausi...

Tässävaiheessa usein pohtii, miten sen joulun oikeasti viettää. Eli sitten parisuhteessa eli ei. Nyt haluankin kuulla teidän joulutarinoitanne ja joulunviettotapoja. Kuinka olet(te) aiemmin sumplineet joulut, miten on tullut vietettyä, tuliko riitaa joulunviettopaikan suhteen vai pitikö tehdä kovasti kompromisseja vai oliko jako selkeä minä menen omien vanhempieni luokse niin mene sinä omiesi... vai menikö koko joulu ihan metsään, ilman että ees kuusta olisi löytynyt??

Viimejoulun olin virallisesti sinkku. Se menikin joutuisasti töissä, eikä tarttenut stressata koko jouluaiheesta. Sitä edellisen joulunkin olin näennäisesti sinkku ja tuolloinkin töissä. Tätä edeltävänä jouluna sain parisuhderiidan aikaan loukkaamalla silloista kuNppaniani kieltäytymällä joulunvietosta hänen lapsuudenkodissaan, vaan menin omaan mummolaan. (no joo, se riita oli vain pieni loukkaantuneisuuden osoitus ja tapa tuoda julki, että yhdessä olisi kiva olla joulu...)..
Tätä edeltävä joulu taas meni töissä... (juup, en taida olla erityinen joulujen ystävä...) mutta sitä edellisenä jouluna taas sain anoppikokelaan vihat niskaani lähtemällä silloisen kuNppanini kanssa joulunviettoon ihan muille maille vierahille. Tämän jälkeen sain tuntea sisälläni, että pahinta, mitä voit tehdä tyttöystävänä, on riistää kunppanin äidiltä joulunvietto tämän ainokaisen poikansa seurassa... Silti tuo lienee yhä yksi parhaista jouluistani.

Miten teidän tulevan joulunne laita? Tai jokin edesmennyt joulujuttu...

[ninnithequeen]

Varmasti on tullut jo selväksi, että mie rakastan Joulua.

Tämä Joulu menee varmaan samalla tavalla kuin edellinenkin. Teen onnesta soikeana kaikki joulusapuskat, valvotaan kinkkua mieheni kanssa koko yö, kuunnellen joulumusiikkia.

Kämppä on koristeltu jo kauan aikaa ennen jouluaattoa.

Aamulla herään hirveeseen hätään, kuten joka vuosi, ettei vaan Lumiukko ole jo mennyt. No ei ole. Silloin hiljennytään ja itketään, kun soi "I´m walking in the air". Käsittämätöntä. Mutta tämä perinne on ollut siitä asti kun koko Lumiukon muistan. Se on tehty vuonna 1982.

Haudoilla ollaan jo käyty edellisenä päivänä. Mielestäni Jouluaatto PITÄÄ pyhittää vain ja ainoastaan perheelle. Soitan toki mutsille ja faijalle aina illalla, kysyäkseni että jotta mitäs pukki toi
Pikkuveljelläni (17v) ja minulla on hauska perinne. Sama boksi Vihreitä Kuulia on pyörinyt jo 10 vuotta keskenämme, tänä vuonna on minun vuoroni saada paketoituna se sama saamarin boksi...Ja ensi vuonna taas se sama lähtee takaisin. Perheemme huumorintaju on käsittämätön...

Jouluaatto itse: pöydästä löytyy kinkku, karjalanpiirakoita, graavilohta, keitettyjä perunoita, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa, keitettyjä herneitä, ja aitoa voita.
Moni perinne jäänyt rakkaalta mummiltani. Kunpa vain osaisin tehdä Jouluista niin ihanan, kuin mummu aina teki.

Ainoa kerta vuodessa, kun meillä tarjoillaan kirkkaita, on jouluaatto. Pitäähän sitä nyt snapsit saada kinkun kanssa! Molemmat 4cl viinaa otamma, ja thats it. Yök. Mutta kuuluu asiaan. Ja sit syödään. Syödään kuin pienet perkeleet

Lahjojen avaaminen kruunaa kaiken, ei muuten, mutta pienen ihmisen ilo repiessään lahjapapereita ja saadessaan lahjoja on jotain sanoinkuvaamatonta. Lapsen ilo tekee Joulun, nyt ymmärrän tämänkin sanonnan.

Tämä on ensimmäinen Joulumme tässä asunnossa. Meillä on sauna. Missähän vaiheessa olisi se oikea aika lämmittää joulusauna? Ei ainakaan ennen Samu Sirkan Joulutervehdystä

[Mylwin]

Aamulla herään hirveeseen hätään, kuten joka vuosi, ettei vaan Lumiukko ole jo mennyt.

Miehän perustin viime jouluna citylle ihan oman ketjunkin Lumiukolle. En mie itse sitä kylläkään katso, ainakaan irstaan sadistiseen itketysloppuun asti.

Saunaan mennään tietysti joulutervehdyksen jälkeen, mutta ennen ruokailua. Hieman sekavahkoa ..
Joulu on kyllä pikkaisen lapsuusvuosista lässähtänyt, mutta eiköhän se saa taas uutta pontta jos joskus tulen lapsia saamaan.

[killkill]

Joulu on lähinnä ahdistava kokemus. Ylensyöntiä ja pakkosukulointia. Eipä nuo sinkkujoulutkaan muistaakseni häävejä olleet.. kun oli ryypännyt viisi päivää yksin kotona, töihinpaluu tuntui niin hyvältä että melkein menin kirkkoon ja sytytin kynttilän!

Tänä vuonna jää nuo pitkät vapaatkin sitten saamatta. Kele!

[Feiz]

Ensinnäkin, joulu on niin paska juhla ettei tosikaan.
En ole uskonnollinen niin joulu ei siltä osin tarjoa mitään ja se kaupallinen rallatus mitä aletaan viljelemään syyskuusta asti ei myöskään tarjoa mitään extriim kokemuksia mitä ei saa ihan tavallisena päivänäkään.
Jouluruoat ovat kauttaaltaan aivan kauheaa paskaa. Jotain laatikoita ja kalaa.
Potut ja kinkku, niitä voi syödä nippa nappa.

Voihan sitä jouluna käydä molempien porukoilla jos välimatkaa ei ole liikaa.
Tai sitten vuorojouluin menee toisen vanhempien luo.
A) jos vanhemmat ovat niin pikkumaisia että tuollaisesta vetävät herneet nokkaan ettei joulua vietetä juuri heidän kanssaan niin vetäkööt.
B) Jos itse stressaa joulusta tuossa määrin niin voi nyyh. Turhaa porukkaa
C) Jos oikeasti on elämä noin vaikeeta niin järkätkää itse joulujuhlat johon tulee molempien perheet.

En ymmärrä mistä tällaisia ihmisiä vielä löytyy. Onneksi omat vanhemmat eivät ole tuollaisia vitun niuhoja.

[Exsat]

Mä menen mielelläni jouluksi töihin, jos on tarjolla. Pääsevät perheelliset sinne missä heidän kuuluukin olla jouluna: kotiin lastensa kanssa.

Eksän kanssa seurustellessa jouluiksi aina jakauduttiin kumpikin omaan kotiin. Mä en raaskinut jättää yksin asuvaa äitiäni yksin joulunviettoon, ja miehen äiti taas ei ollut kovin myötämielinen sille, että hänen poikansa viettäisi joulun jonkun muun luona, joten niistä ei sitten paljoa jaksettu tapellakaan.

Viime jouluna kuukauden seurustelun jälkeen ei vielä yhteistä joulua juuri pohdittu. Mä kävin äkkiseltään Jyväskylässä äidin luona, ja loppu joulu meni töissä. Mikäli töitä ei tule, niin tämän joulun viettäisin mielelläni mieheni kanssa, joko kaksin tai jomman kumman vanhempien luona. Mun Ruotsissa asuvat sukulaiset ovat menossa äidille kylään, joten yksin hän ei joutuisi tänä vuonna olemaan, vaikka en sinne menisikään. Toisaalta he taas odottavat näkevänsä minut siellä. Ja varmasti myös miehen vanhemmat odottavat meitä kotiinsa. Hankalaa tämä! Ja välimatkaa ko. paikkojen välillä on kuitenkin viitisensataa kilometriä, joten mikään pikavaihto kesken pyhienkään ei onnistu, varsinkaan kun omaa autoa ei ole.

Mä ehkä toivon joulupukilta töitä jouluksi, niin ei tarvitse suotta näitäkään pohtia.

[irmelianneli]

Ja välimatkaa ko. paikkojen välillä on kuitenkin viitisensataa kilometriä, joten mikään pikavaihto kesken pyhienkään ei onnistu, varsinkaan kun omaa autoa ei ole

Näitä on mietitty juu koko ikä.. Junalla vaan on lapsi reissannut paikasta toiseen sen viissattaa kilsaa. Aatto toisaalla, ja joulupäiväksi/tapaniksi sitten toiseen paikkaan. Onneksi edes isä ja toinen mummula sijaitsevat samassa läänissä.

[martza]

Tarkoituksena on taas viettää sellainen lämminhenkinen perhejoulu. Yritän välttää stressiä Jouluaattona vaikka se ilmeisesti on ihan mahdoton ajatus. Ystävättäreni tulee lastensa kanssa tuttuun tapaan meille sekä haen äiitini myös joulun viettoon tänne maaseudun rauhaan. Kai tää on maaseutua, kun matkaa Hesaan on 30 km.
Aatonaaton illalla paistetaan kinkku ja paketoidaan lahjat ja naukkaillaan muutamia punaviinejä. Lapset laitetaan nukkumaan aikaiseen.
Jouluaatto alkaa perinteisellä aamupuuron syönnillä, jonne on piilotettu manteli. Valmistellaan joulupöytä koreaksi, käydään ihanassa joulukirkossa, puukirkossa. Onneksi kirkko kestää vain 1/2 tuntia. Kirkon jälkeen syödään ja mässäillään ittemme ähkyiksi. Alkuillasta jaetaan sitten lahjat, jotta lapset rauhoittuvat ja nautiitaan joulutunnelmasta radiosta joulumusiikkia kuunnellen ja seurustellen. Tällöin minäkin ilmeisesti vasta pääsen rauhoittumaan ja nauttimaan Jouluntunnelmasta täysillä.
Nautin kuitenkin tästä perinteisestä Joulunvietosta, lasten, äitini ja rakkaani kanssa vaikka aikamoista hössötystä koko tämä Jouluaika on.

[Filovirus]

Tämä joulu vietetään mun vanhempien luona. Välimatkat on sen verran suuria, jotta kummankin vanhempien luona piipahtaminen ois mahdollista ja sitten oli tehtävä "kompromisseja" kumman kotio mennään. Seuraavana jouluna voidaan sitten taas miettiä minne mennään vai jäädäänkö omaan kotiin.

Mulle on tullut ihan perinteeksi olla jouluaatot aina omassa kodissani, sillon saa viettää "laatuaikaa" äiteen, mummin ja veljen kanssa, mitkään isot sukujuhlat joulu ei meille ole. Syödään hyvää ruokaa, avataan lahjat, mummi lähtee asuntolaansa, veli ryypiskelemään ja mä pelaan ja syön yömyöhään triviaalia äiteen kanssa, ihanan rauhallista ja mukavaa. Joulupäivänä sitten isukin luokse taikka isovanhempien riippuen tilanteesta, ilta menee paikallisessa kavereiden kanssa isoa keittoa ottaessa. Seurustelukumppanin kanssa on tällä välin vaan oltu puhelinyhteydessä, ehkä nopeasti tavattu kun molemmat halunneet viettää joulun omiensa joukossa. Nyt kuitenkin mies tulossa mukaan, koska hänelle ei niin suuri juttu onko joulun oman perheen kesken.

Toki ihan käytännön syistäkin tämä joulu menee omassa kotopuolessa, jotta saa omat kamansa äiteen nurkista rahdattua tänne kauas omaan kämppään.

Myös ensimmäinen joulu omien valmistelujen suhteen eli kinkun ja piparkakkutalon väsäystä, joulumusiikin ehkäpä jätän kuitenkin väliin

[Geetzu]

Ensimmäinen joulu Perheen kesken.

Aattoa ympäröivät päivät sukuloidaan, molempien vanhemmat asuvat Helsingissä. Sisko perheineen tulee varmasti nähtyä, luultavasti heidän pöydässään, minä kun en juuri noita jouluherkkuja jaksa vääntää... Miehen mummu ja sisko Ruotsista kutsutaan luultavasti tänne, mutta ei missään nimessä aatoksi. Se aiotaan olla nyt kolmisin. Ja juuri varmistui, että mies lomailee tammikuun alkuun, joten vuoden viimeinen viikko varmaan asutetaan uutta mökkiämme. Loistavaa!

Aiemmin meillä oli tapana piipahtaa molempien vanhemmilla aattona. Helppoa kun kaikki asuu lähekkäin. Yksi aatto vietettiin jopa niin, että miehen mutsi tuli omien porukoideni luo. Se oli ihan mukavaa, muistaakseni, poikkeuksellisen kosteaa ehkä. ;] Nyt kun on lapsi, juodaan korkeintaan pari snapsia/glögiä per ilta. Ei tuota mitään ongelmaa. Tulis jo joulukuu!

[Mida]

ennen vanhaan eli ennen parisuhteita joulut olin kotosalla. Paitsi yhtenä jouluaattona tehtiin tallilta joulukulkue läheiseen kylään ja se olikin varsin <3 joulunviettotapa.

Ekassa suhteessani joulu vietettiin jostain syystä yksiössäni. En muista tarkkaa syytä sille. Taisinpa vielä saada jotain vatsaongelmia, eikä joulupuuro maistunut lainkaan.

Toinen joulu taas yksiössäni, mutta eri poikaystävän kanssa. Syynä exän työvuorot, jotka eivät sallineet kauas matkustamista jouluna. Tästäkään joulusta ei muistu muuta kuin exän hurjat ilmavaivat, joiden takia olisi pitänyt tuulettaa koko yö, jos olisi niin suhteen alussa kehdannut. Ai niin ja helvekon huonot lahjat myös (jotain tiimarihalpiskamaa, ku jotain vissii täytyy tyttöystävälle ostaa, prkl)

Kolmaskin joulu meni tämän samaisen exän vanhempien luona. Jeejee, maailman tavallisimpia ihmisiä. Joulukuusenhakureissu metsästä sisälsi appiehdokkaan johtaman luennon siitä, miten joulukuusi kuuluu hakea, eikä ketään kiinnostanut. Piruvie se mitään avaruusteknologiaa ole. Ja maalaislikkana olin vuosikaudet ollut mukana kuusenhakureissuilla mettässä. Kävelin mettästä takaisin ku ei huvittanut jatkaa luennon kuuntelua autossa. Joulupöytä oli niukka, paljon niukempi kuin meillä kotona ja jaettujen lahjojen määrä myös. Se perhe oli niin arkinen, etteivät ne sitten kai oikein osanneet juhlia. Uuttavuotta sentään pääsi vastaanottamaan meen eloisan porukan sekaan kotiin.

Nyt edessä joulu taas seurustellen, mutta kolmannessa suhteessa. Mies lähtee äitinsä kanssa Ruotsiin viettämään joulua siskojensa kanssa ja minä jään Suomeen vihdoinkin oman sakin sekaan. Vähän tylsä, mutta tuleehan noita jouluja, jolloin ehtii yhdessä olla. Niin kauan kulunut oman perheen kanssa vietettävästä joulusta, etten edes lähtisi mihinkään Ruotsiin. Ja tänä vuonna myös pääsen mukaan oman kylän puurojuhliin! Ihanaa. Päästään laulamaan joulupukkilaulu väärin ja syömään puuroa kyläläisten kanssa ja katselemaan lasten jouluesityksiä. Puurojuhlia olen kaivannut kamalasti.

[safi]

Olen viettänyt jo niin monta joulua sinkkuna, että en enää lähes muista miten joulua vietetään kumppanin kanssa. Eikä ole niin väliksikään.

Omat jouluni vietän hyvin rauhallisissa merkeissä ja ravintolaan minua ei joulupäivinä saa lähtemään kirveelläkään. Kotia koristelen joulutunnelmaan vaihtamalla punaiset verhot, kynttilät ikkunaan ja sitä rataa. Joulukuusta minulla ei ole ollut sisällä vuosikausiin. Liikaa sotkua, niin lyhyt aikaisesta ilosta. Tekokuusta en edes harkitsisi, vaikka aidon näköisiä ovat nykyään.
Jouluruokia en tee ollenkaan itselleni. Useista pikkujouluista johtuen se pursuu jo aaton jälkeen korvista ulos.

Aatto sujuukin vanhan kaavan mukaan. Aamu hämärissä tallille ja hepalle satula selkään ja metsään rauhalliselle lenkille yleensä seurana vain omat ajatukset. Hevosille olen tehnyt jouluksi omat isot piparit ja vienyt karsinaan havuja, jotka saavat sitten napostella suihinsa.

Iltapäivällä sitten koiruuksien pakkaminen autoon ja vanhempien luokse joulusaunaan ja valmiiseen pöytään syömään. Myöhemmin illalla lahjojen jakaminen ja rauhallista istuskelua glögimukin äärellä.
Eniten lahjojen jakoa odottaa vanhin koirani, joka repii omista lähjoistaan paperitkin itse pois. Sitä voi verrata täysin lapsen innostukseen lähjojen saamisesta.
Yöksi omaan kotiin ja loput pyhät vietän yleensä jonkun mukavan miehen kainalossa kotosalla.

[ninnithequeen]

Tulikin mieleeni, meillä on nykyään tekokuusi. Vastustin koko ajatusta henkeen ja vereen, mutta pienen lapsen ja varsinkin elukoitten takia se on ihan jees. Ja meillä on punaiset valot siihen

[Kittys]

Tänä jouluna meille tulee porukkaa, samoin ku edellisenäkin; mun porukat ja systerin perhe. Anoppilassa viettävät joulua ystäväperheen kanssa. Näin se on menny jo monena vuotena, eikä kellään oo ollu napisemista. Yöllä paistetaan SIKAISO kinkku, aamulla katellaan tv, syödään, ollaan rauhassa..Lumiukko on pakko yrittää kattoa joka joulu kersast saakka Mun mumman luona ollaan käyty aina jouluna, hän kun ei enää pääse tulemaan meille. Joulupukki kuuluu vielä meidän jouluun, mutta pahemmin joulua meillä ei muuten koristella eikä kuusta laiteta (paitsi kynttilät, nekin palaa tääl tääl aina, kun alkaa pimentyä). Pois se hirveä hössötys! Ja muutenki, mitkään noi kirkolliset juhlat ei näy meiän kämpässä mitenkään. Tuleepahan nyt joulua jotenkin vietettyä, tekemällä siitä lapsille mukava "juhla". Nih.

[RolloTomasi]

Minapa olen viettanyt jokaisen jouluni sinkkuna!

[Melnais]

Joulussa kiehtoo se kiireettömyyden tuntu sitten kun kaupat ovat sulkeutuneet ja kaupunki autioitunut. Muistan läheisiä koska niin on tapana tehdä, tuskin muistamista tulisi sen paremmin muinakaan vuodenaikoina harjoitettua, joten joulu käy hyvin tekosyyksi.

Jouluruuat ovat verraten pahoja, joten ruokalista on vahvasti varioitu. Kaikki pyhät olen viimeksi ollut vapaana influenssassa, vuorotyön vuoksi varsinaiset rutiinit puuttuvat. Ja hyvä niin. Aiemmissa suhteessa koitin jonkin merkillisen näyttämisentarpeen vuoksi hoitaa koko paskan kuten vain Täydellinen Nainen voi. Oli ruuat, koristelut, kortit, lahjat, leivonnat ja pyhinä parasta päälle unohtamatta pikkukiusoittelevaa joulumieltä ja seksikkyyttä. Se oli niin järkyttävää teatteria etten koskaan, minkään juhlan osalta moiseen enää suostu. Semminkin koska käytös sai miehen taantumaan lapseksi joka ronkki kinkusta neilikoita, kiukutteli saamistaan lahjoista ja katsoi koko päivän televisiota.

Parempi oppia myöhään kuin ei milloinkaan. En välitä joulusta ja tonttulakissa toikkaroin tänä jouluna vain potilaiden iloksi.

[Bluntly]

Kaikki joulut on tullut vietettyä perheen parissa, mutta ei oikein jaksaisi enää. Ensin kauhea pakko saada "joulu", siivota, tehdä ruokaa, mennä kirkkoon ja muuta shaissea. Kokoajan pinna kireällä ja perse ruvella. Jos olisi rahaa, menisin kauas pois jottei tarvitsisi tuota katsella.

Ja vaikka kuinka monta vuotta on tullut sanottua etten syö suklaata, saatte arvata mitä tulee lahjaksi. Sekä tietty harmaat sukat ja pari pyyhettä (jotka sitten jätän ottamatta mukaan).

[Enthu]

Jokainen Joulu On Liikaa ... Jokainen Joulu Sinkkunaaaaa

[Kid]

Exän kanssa vuoroteltiin aatot ja joulupäivät. Aatto toisen porukoilla ja joulupäivä toisen porukoilla.
Lapsukaisena ja sinkkuna tietty isin ja äitin kaa joulut.. Oi niitä aikoja!
Vanhempieni eron jälkeen ollaan silti joulu vietetty perheen kesken eli iskäkin on kutsuttu äiteen luo syömään aamupuuro jne. Iltaan asti vietetty päivä yhdessä.
Systeri tosin vuorottelee (avomiehensä ja lapsen kanssa) meijän ja miehensä porukoiden kesken nuo aatot ja päivät.
Tuleva joulu on kysymysmerkkinä. Viime joulu tuntui sen verran pahalle, vaikka oltiin koko perhe yhdessä, niin ei oltu kuitenkaan yhdessä. (sekavaa selittelyä johtuen siis porukoiden erosta)
Joten olin päättänyt että seuraavaa joulua en vietä ollenkaan.
Saapi nähdä.
Joulukoristeet ja muut härpäkkeet aijon kotiini silti laittaa, vaikken jouluruokaan koskisikaan

[muskotti]

Joulu, siinä sanassa on monta monelle. Kuulun niihin jouluihmisiin, jotka haluaisivat kaiken olevan kunnossa kun h-hetki koittaa. Jouluna kuuluu olla siistiä, ihmisillä hyvä mieli ja jouluruuat tuoksuvat. Ja ne lantuthan sitten kuoritaan itse eikä oikaista kulmissa ostamalla puolivalmiita eineitä.
Voitte arvata stressin määrän.
Viime joulu jäi elävänä mieleen, sähköt katkesivat jo 23.12 aamulla, tee siinä jouluruokia..
Lopputuloksena äiti pakkasi kissan, koiran, pikkusiskoni, isäpuoleni ja jouluruuat autoon ja soitti mennessään "me mennään jouluksi Ristolle, siellä on sentään sähköt"
Jouluaattoni: minä ja pihasauna, grillimakkaraa ja jouluglögiä, tuikkuja joka puolella, ulkona puolmetrinen hanki ja hiljaisuus.
Joskus on hyvä hiljentyä. Oli hyvä joulu.

[ninnithequeen]

Aamulla herään hirveeseen hätään, kuten joka vuosi, ettei vaan Lumiukko ole jo mennyt.

Miehän perustin viime jouluna citylle ihan oman ketjunkin Lumiukolle. En mie itse sitä kylläkään katso, ainakaan irstaan sadistiseen itketysloppuun asti.

Miun mies nauraa mulle joka Joulu kun mä itkeä tihrutan, että Ninni hei, se sulaa joka vuosi...

[Mojo]

Tavaksi on tullut viettää joka toinen joulu siskon luona maatilalla postikorttiidyllissä. Ihan rentouttavaa ja rauhoittavaa toimintaa noin loppupeleissä. Eksän kanssa asuessa muut joka toiset meni anoppilassa ja appiukkolassa silei puoliksi. Aatto yhdess, päivä toisessa.

Viime joulu oli eka jonka vietin ihan yksikseen itseni kanssa. En edes mennyt äidin luo syömään vaikka se niin siitä valittikin. Halusin olla yksikseni. Sekin oli kaikinpuolin positiivinen kokemus. Kävin joulurauhan katsastamassa, ukin haudalla ja illan olin kotona, syöden ja juoden.

Juolu on muuten ihan mukava, mutta näihin aikoihin en enää kovinkaan usein välitä eksyä keskustaan, tai muualle kaupallisuuden tyyssijoihin. Mielestäni kaupat ja markkinatalous on ajanut joulun todellisen tarkoituksen, hiljentymisen ja rauhallisuuden, ohi pakkosyöttämällä kaiken maailman jouluhömppää jo marraskuusta asti, niin että ihminen on joulua ähkytäynnä ennen ensimmäistäkään adventtia. Lapsuudesta muistan että adventtikalenteri ja adventtikynttielikkö tuli esiin ensimmäisenä adventtina, mutta muut joulukoristeet, laulut jne.. otettiin käyttöön vasta kolmantena adventtina. Näin ei päässyt koko joulutouhu turruttamaan ennen aattoa.


EDIT: Sekin että jo nyt puhutaan joulusta kityssä vituttaa hiemasen.

[LillyMunster]

Joulu, vuoden synkin juhla.
Ennen olen odottanut joulua, ja haluan viettää sen rakkaideni parissa, oman perheen ja kumppanin. Tämä on ollut helposti mahdollista, koska äitini on jouluhössöttäjä ja meille on aina voinut tulla jouluksi. Entiset kumppanini ovat taas olleet perheistä, joille joulu ei ole niin tärkeä asia, joten on ollut helppoa siirtää joulunjuhlinta meidän perheen luo.
Viime joulu oli totaalinen katastrofi minulle henkilökohtaisella tasolla, ja pian sen jälkeen tulikin ero. Nyt tämä joulu... Ensimmäinen jouluni sinkkuna todella moneen vuoteen. En edes halua vielä alkaa kuvittelemaan, miten masentuneeksi se minut saa. Ei ole ketään, kenelle ostaa lahjaa, jolla olisi oikeasti joku muukin merkitys kuin se, että jouluna on tapana antaa lahjoja.

Perun joulun tältä vuodelta. Aion olla töissä.

[pajazzo]

Olen aina laukannut joulunpyhät paikasta toiseen. Aikanaan exän kanssa päätettiin "säästää" yksi joulunpyhä vain kotona kaksistaan olemiselle. Niinpä teimme "fiksun" päätöksen juosta aattona ensin hänen vanhempien luokse ja sen jälkeen minun vanhempien luokse. Yllätys yllätys molemmisssa paikoissa oli tietysti joulupöytä katettuna. En totta tosiaan ymmärrä miten en kuollut silloin vatsalaukun räjähtämiseen...? En ole eläessäni ollut NIIN täynnä ruokaa kuin silloin. En voinut kuin maata lattialla ja valittaa. Se oli aivan hirveätä. En taatusti tule tekemään samaa päätöstä enää koskaan, enkä missään tilanteessa!

[Zeb]

Osa ensi joulusta menee varmaan duunaillessa. Loppuosan vietto mennee entiseen malliin muutamin olennaisin teesein:

- ei juopottelua tai känniläisten katselua
- omaa rauhaa, vain sellaista seuraa, jossa oikeasti viihtyy (omaa seuraa ? ), eli ns. pakollisille sukulaisvierailuille kiitos ei
- paljon kynttilöitä
- historiallinen I Ikioman Joulukinkun paisto ja syönti
- kuusipuu partsulle jos saa aikaiseksi, tuikkuset palamaan
- jos intoutuu, niin voisi käydä tänäkin vuonna puoliltaöin roomalaiskatolisen kirkon juhlallisuuksissa, viime vuonna hieno tunnelma siellä (siipeilen, vaikken ole mitenkään roomalaiskatolinen tai oikeastaan edes kristitty)