Kitinä

Joulu on vuoden synkin juhla. Jouluna vanhenen aina vuodella ja muistan kaikki kuolleet läheiseni. Jouluksi ostan riittoisasti olutta turruttaakseni yksinäistä ja tyhjänpäiväistä oloa. Parasta joulussa on sen loppuminen.

Joulu = Kinkku = Nam

Älkää viitsikö keskittyä epäoleellisuuksiin.

Mun suhteeni eivät ole ikinä kestäneet jouluun asti ja tänä vuonna en ole edes jaksanut yrittää.

Jouluksi taas vanhemmille minne varmaan tulee sukua. Enää ei jaksa noista jouluista ja lahjoista stressata niin, eipä sitä silti suuremmin odotakaan. Onhan se tietysti ihan kiva kun on siistiä ja kynttilöitä ja hyvää (?) ruokaa, mutta ei ne ole silti niiden äidin überraivareiden ja kaiken itkettämisen arvoisia.

Mä en ole ikinä nähnyt tuota lumiukkoa. Keittiössä on tunnelma ollut vielä aattoaamunakin yleensä senverran kireähkö, etten ole uskaltanut harkitakaan tv:n ääreen poistumista.

hermine kirjoitti:Mun suhteeni eivät ole ikinä kestäneet jouluun asti ja tänä vuonna en ole edes jaksanut yrittää... [jne. loput painajaisjouluista poistettu]

Tuohan on aivan kamalaa, uugh. Jonkun pitäisi tarjota sinulle sellainen joulu, kun joulun kuuluu olla: rauhallinen, kunnioittava, vaatimaton ja ennen kaikkea hyväntahtoinen. Joulurauha saisi olla muutakin kuin sana muiden joukossa. Nykyisin se tuntuu olevan synonyymi joulustressille.

Jos tuntisin sinua yhtään paremmin, kutsuisin sinut luoksemme jouluksi. Toivottavasti joku sinulle läheinen ihminen tuon kutsun antaa mieluiten vielä tänä jouluna.

p.

Niin, no voisinhan minä jäädä yksikseni omaan kotiin, mutta en usko että se ilman noita sukulaisia tuntuisi yhtään joululta (ja sitäpaitsi, vaikkei läsnäoloni suuremmin iloa kellekään tuottaisikaan, monen mieli kuitenkin pahoittuisi jos en tulisikaan). Kai luonnollista että ihmissuhteissa juuri ne rakkaimmat ja tärkeimmät aiheuttavat aina eniten myös ristiriitoja, pahaa mieltä, pettymyksiä ja neuvottomuutta.

Kiitos kuitenkin ystävällisestä ajatuksesta

Sinkkuna ollessani vietin jouluni aina saman kaavan mukaan. Valmistin hyviä jouluruokia, siivosin ja koristelin pienen muovisen joulukuusen. Sitten aatonaattona illalla eristäydyin muusta maailmasta. Suljin puhelimen, en vastannut ovikelloon, en käyttänyt nettiä. Aattona kävin lenkillä mummoni ja setäni haudoilla. Sen jälkeen tulin kotiin, söin jouluruokaa ja vietin ihan vaan itselleni varattua aikaa. Vasta tapaninpäivänä avasin taas puhelimeni ja kävin vierailemassa vanhempieni luona. Nuo joulut olivat oikein mukavia. Pääsin niissä hurjan hyvin joulurauhan tunnelmaan.

Nyt kun olen perheellinen, niin tuollainen joulu ei tietenkään käy. Tosin ei tämä perhejoulukaan pahalta kuulosta, kunhan muistan, että viimeisen päälle siistiä joulukotia tärkeämpää on rauhoittua oikeaan joulutunnelmaan.

p.

Herra Manala kirjoitti:Joulu = Kinkku = Nam

Älkää viitsikö keskittyä epäoleellisuuksiin.

Zeb kirjoitti: historiallinen I Ikioman Joulukinkun paisto ja syönti

Viittaan edelle ja keskityn siis oleelliseen.

Mä olen viettänyt kaikki tähän astiset jouluni vanhempieni luona, riippumatta siitä olenko ollut suhteessa vai sinkku. Kerran on ollut kumppani mukana meillä, muilla kerroilla muille teillä.

Tänäkin jouluna (kuten useimpina muinakin) olen sinkku. Tänäkin jouluna menen kotiin vanhempien luokse. Siellä on aina ollut vähintään äiti, isä,minä ja pikkusisko (joskus kauan kauna sitten ennen pikkusiskon aikaa velipojat) sekä vaihtelevalla menestyksellä vierailevia tähtiä veljistä ja serkuista, tätiin ja mummiin että satunnaisiin ystäviin.

Joulunpyhät vietän siis kotonakotona. Omaan kotiin ei ole juuri tullut joulua laitettua, pari koristetta korkeintaan ja pikkuruinen tekokuusi kissojen kaadettavaksi. Kynttilöitä palaa kyllä.

Jouluun kuuluu vaihtelevassa järjestyksessä: Riisipuuro ja manteli, Kuusen koristelu aattoaamuna, Lumiukon katselu, Haudalla käynti (tähän en osallistu joka vuosi mutta äiti ja isä käyvät kyllä), saunominen, kinkku, rosolli +kastike, laatikot, sekametelisoppa, yhdessäolo, kynttilöiden polttaminen, suklaa, lukeminen, joskus joululaulukirkko, lahjojen avaaminen ja niille nauraminen (yleensä jotain pöljyyksiä paketeista paljastuu kaiken tarpeellisen lisäksi) jne jne.. Niin tutulta tuntuvat nämä joulut minulle, että hakeana näistä sitten joskus luovun jos sellainen aika koittaa, että luopuminen on tarpeen.

Jos minulla on joskus pidempi parisuhde niin ajattelisin, että ehkä tasapuolisinta ja ideaaleinta olisi viettää joka toinen joulu vuoroin minun perheeni ja vuoroin hänen perhensä luona. Sitten jos joskus on omia lapsia niin joulu ihan omassa kodissa ja vierailut molemmissa mummiloissa olisi jees, ehkä. Ei näitä nyt ole niin tarkoin miettinyt kun ei ole vielä sellasta kumppania löytynyt joka olisi useammaksi jouluksi luokseni jumiintunut.

Zeb kirjoitti:Viittaan edelle ja keskityn siis oleelliseen.

Vihdoinkin joku, joka ymmärtää joulun ajatuksen. Ei se ole antamista tai saamista vaan kinkun syömistä. *tarjoaa itsetehtyä kinkkusinappia*

Meidän ensimmäinen perhejoulu lapsen syntymän jälkeen kului lähinnä autossa. Ensin olimme minun kotona, sitten miehen kotona ja lopulta täysin uupuneina omassa kodissa. Tämä ei onneksi ole toistunut. Tämän jälkeen kaksi joulua vietin poikani kanssa lapsuudenkodissani ja mieheni oli omiensa joukossa. Ihan mukavia jouluja nekin. Kaksi joulua on nyt vietetty oman pienen perheen kanssa ja kaikki joulurekvisiitta on löytynyt. Mies hoitaa kuusen, minä sapuskat ja lahjat hommataan yhdessä. Joulu on kivaa.

Ai niin, yhden joulupäivän vietimme mieheni kanssa synnytyssairaalassa. Sitä en unohda ikinä. Pojan synttäreitä juhlitaan syömällä lanttulaatikkoa.

mustaenkeli kirjoitti:Tätä edeltävänä jouluna sain parisuhderiidan aikaan loukkaamalla silloista kuNppaniani kieltäytymällä joulunvietosta hänen lapsuudenkodissaan, vaan menin omaan mummolaan. (no joo, se riita oli vain pieni loukkaantuneisuuden osoitus ja tapa tuoda julki, että yhdessä olisi kiva olla joulu...)..

Joku voisi väittää, etteivät loukkaantumiskohtaukset, kiukuttelu ja normaalin käsityskyvyn ulkopuolelle jäävä tapa viestiä tuntemuksistaan välttämättä ole parhaita tapoja hoitaa parisuhteensa ongelmakohtia. Joku on kuitenkin hieman yksinkertainen, sillä todellisuudessa vain naisensa tunne-elämää arvostamaton mies jättää aistimatta tuon ajattelevan ja syvästi tuntevan olennon kulloisetkin mielenliikkeet.

Lucky Luciano kirjoitti:vain naisensa tunne-elämää arvostamaton mies jättää aistimatta tuon ajattelevan ja syvästi tuntevan olennon kulloisetkin mielenliikkeet.

Minä ymmärrän torakat syvästi tuntevina olentoina.

Mutta mutta tunne-elämä! Mitäs ihmettä se tarkoittaa?

Viime jouluna kuskasin yhtä kaveria pitkin pitäjää. Hänellä oli pukin vaatteet yllään ja mie sain kuskin palkan. Sen jälkeen mentiin baariin ja muistan sen illan, kun eilisen. Muistini muistaa yleensä turhia asioita ja liian tarkaan. Olin kohtuu masis fiiliksissä ja painelin pian petille nukkumaan.

Joulu parisuhteessa tai ilman mutta EHDOTTOMASTI selvinpäin. En ymmärrä tätä on_joulu_juodaan_viinaa_sammutaan_ja_tapellaan syndroomaa.

Vittu, joulun alkuperäisen ajatuksen ideana on HILJENTYMINEN. Vaikka en kristinuskoon kamalasti ajatuksiani perustakkaan niin joulu merkitsee minulle rauhallista yhteistä juhlaa oman perheeni kanssa, sisarukseni ja vanhempani seurana. Tyttö/poika ystävät kuuluvat tottakai mukaan, mutta on aika hiljentyä ja nauttia ainoastaan kunnon jouluruuasta ja seurasta.
Tähän ei viinan juonti liity mitenkään. Yksi (1.) päivä vuodesta että on koko perhe kasassa, sitä EI pilata alkoholilla.

1108 kirjoitti:Joulu parisuhteessa tai ilman mutta EHDOTTOMASTI selvinpäin. En ymmärrä tätä on_joulu_juodaan_viinaa_sammutaan_ja_tapellaan syndroomaa.

Vittu, joulun alkuperäisen ajatuksen ideana on HILJENTYMINEN. Vaikka en kristinuskoon kamalasti ajatuksiani perustakkaan niin joulu merkitsee minulle rauhallista yhteistä juhlaa oman perheeni kanssa, sisarukseni ja vanhempani seurana. Tyttö/poika ystävät kuuluvat tottakai mukaan, mutta on aika hiljentyä ja nauttia ainoastaan kunnon jouluruuasta ja seurasta.
Tähän ei viinan juonti liity mitenkään. Yksi (1.) päivä vuodesta että on koko perhe kasassa, sitä EI pilata alkoholilla.

Täysin samaa mieltä.

Joulut (vähintään aaton ) olen viettänyt aina perheen (äiti, isä, pappa, pikkuveli- ja sisko) kanssa. Aattoon kuuluvat jouluaaminen, kuusen koristeleminen, lumiukko-elokuva, samusirkan joulutervehdys, saunominen, jouluateria (valmistetaan äidin kanssa yhdessä) ja sitten lahjojen avaaminen. Vanhempien luona tietenkin on ovat pöydät täynnä kynttilöitä, mandariineja, suklaata ja erinäköisiä jouluherkkuja... pihalla on lumilyhtyjä, ikkunoissa punaisia joulutonttuja ja pihalla etuterassilla pelkästään jouluvaloin koristeltu kuusi.

Vuosi sitten vietimme avopuolison kanssa ensimmäisen joulun yhdessä. Olisin halunnut hänet minun perheeni tapaan viettää joulua - sillä hänen perheessään joulu ei ole ollut mitenkään erityinen asia - mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Vietin aaton illalla kahdeksaan asti omien vanhempieni luona ja avopuolisoni kävi jouluaterialla äitinsä luona. Ilta vietettiin yhdessä, ja joulupäivänä valmistin ensimmäisen "oman" jouluateriani.

Oli hieman ikävää, kun avokin kaverit eivät ymmärtäneet kunnioittaa minun joulutraditioitani, vaan virnuilivat alkoholittomalle joululle ja minulle, ja kinusivat meitä lähibaariin (!!) ryyppäämään.

En tiedä vielä mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan. Todennäköisesti avopuolisoni ei ole vieläkään tervetullut tutustumaan perheemme jouluviettotapaan, joten vietämme aaton alkuunsa omilla tahoillamme, ja sen jälkeen hissuttelemme kotona.

1108 kirjoitti:*pysyy kuivana joulun*

Ihan mistä ite tykkää. Minun kaupunkijouluni sisältää sukulointia, ruokapöydässä juon olutta kinkkua syödessä. Sitten joulusauna, taas olutta menee.
Sitten mummin ja vaarin kanssa jutustelua hetki, ehkä pari paukkua konjakkia. Siitä kotiin ja lahjat jemmaan. Soitto kavereille, että lähdetäänkö jonnekin paariin olueselle. Oluet tappiin saakka ja sitten pulkkamäkeen, kivaa on.
Aamulla herään kankkusessa ihmettelemään lahjoja, käyn ehkä mutsilla syömässä. Soitto kavereille ja bilistä pelaamaan, muutama olut ja siitä sitten mennään taas...

joulu. nyt jo kummankin vanhemmat kyselevät että mitä me tehdään jouluna. yksi vaihtoehto ois mennä toisten luo aatoksi ja toisten luo joulupäiväksi.

mutta mä en halua.

anoppia mä en kestä. toisekseen ruoka siellä on yleensä pahaa ja sitä on liian vähän. (esim. olen tehnyt hyvin selväksi että kahta asiaa en syö: sinihomejuustoa ja chiliä. toiselle olen toudella allerginen ja toinen on vaan ihan vitun pahaa) eli odotettavissa on, että siellä kerrotaan, että tänä vuonna päätettiinkin laittaa kinkulle chili huntu tms. ja toisekseen se on todella rasittavaa keskustella anopin kanssa. päästään nukkumaan ehkä maailman epämukavimmalle vuodesohvalle, minkä jälkeen kävelee viikon linkussa.

omat porukat. äiti pahastuu, jos en ota kolmatta kertaa lisää jokaista sorttia, jos en tahdo juoda punaviiniä ja jos en ole hihku hulluna riemusta kun saan lahjaksi popcorn koneen (tai jotain muuta yhtä käytännöllistä).

viime jouluna tilanne meni siihen, että yritin saada taksin että pääsisin omaan kotiin (ei onnistunut), minkä jälkeen rupesin tyhjentämään baarikaappia. hip hei.

ymmärrän että äijä haluais nähdä perhettään (mutta kun perustelu sillä on se ettei muut sisarukset tule tänä vuonna niin meiän kyllä pitäs). kyllä sen vanhemmat kaksistaan pärjää, ne on aikuisia ihmisiä.

mutsi yllättäen hyväksyy sen jos ollaan kahestaan kotona, mutta loukkaantuu varmaan verisesti jos lähdetään anoppilaan.

plussana vielä se että meiän pitäs ajella sitten joulupyhinä useita satoja kilometrejä suomen ruuhkasimmilla teillä.

minä en lähde minnekään jouluna. korkeintaan käväisen jossain, korkeintaan 30 kilometrin päässä.

Dumari kirjoitti:

1108 kirjoitti:*pysyy kuivana joulun*

Ihan mistä ite tykkää. Minun kaupunkijouluni sisältää sukulointia, ruokapöydässä juon olutta kinkkua syödessä. Sitten joulusauna, taas olutta menee.
Sitten mummin ja vaarin kanssa jutustelua hetki, ehkä pari paukkua konjakkia.

Juuripa näin. Itse mummolassa lapsuuden joulut viettäneenä tiedän, että kinkun kanssa kuuluu ottaa kirkas snapsi, kahvin kanssa konjakki ja glögiäkin voi ottaa. Mutta sellaista ns. tissuttelua tosin, humalaa ei vedetä.

ninnithequeen kirjoitti:

Dumari kirjoitti:

1108 kirjoitti:*pysyy kuivana joulun*

Ihan mistä ite tykkää. Minun kaupunkijouluni sisältää sukulointia, ruokapöydässä juon olutta kinkkua syödessä. Sitten joulusauna, taas olutta menee.
Sitten mummin ja vaarin kanssa jutustelua hetki, ehkä pari paukkua konjakkia.

Juuripa näin. Itse mummolassa lapsuuden joulut viettäneenä tiedän, että kinkun kanssa kuuluu ottaa kirkas snapsi, kahvin kanssa konjakki ja glögiäkin voi ottaa. Mutta sellaista ns. tissuttelua tosin, humalaa ei vedetä.

Samoilla linjoilla. Pientä tissutelua tai lasi pari punaviiniä joulunaikaan ei oo pahasta, mutta humala ja joulu ei sovi yhteen (ainakaan minä en sovi mielestäni joulun ja humalan kanssa kolmen kimppaan). Sama juttu myös pääsiäisen suhteen. En ymmärrä ihmisiä, joiden on ihan pakko lähteä pääsiäisenä vetämään perseet.... vaikka, kukin tyylillään ja onneksi on myös niitä erilaisia juhlapyhien viettäjiä.

Juu, ei kuulu meidänkään jouluun humalahakuinen juominen ei. Kuten 1108 sanoikin jo osuvasti

Yksi (1.) päivä vuodesta että on koko perhe kasassa, sitä EI pilata alkoholilla.

Toisaalta yhdyn muutamaan muuhunkin sanojaan ja totean, että ei minunkaan (tai perheeni) mielestä ole mitään pahaa siinä, että siinä ruokailun yhteydesä juo sen 1 tai 2 olutta /cideriä /lasia viiniä ja sama sitten illalla myöhemmin saunan yhteydessä. Kunhan tosiaan jää siihen.

1108 kirjoitti:Joulu parisuhteessa tai ilman mutta EHDOTTOMASTI selvinpäin.

Muistaaksen isannan tuli jouluna juoda mahdollisimman paljon. Mita enemman kannissa han oli, sita parempi seuraavan vuoden viljasadosta tuli. Kuitenkaan kaatumiseen asti ei saanut juoda, koska silloin vilja lakoontui.

Eli joulu on ryyppyjuhla, ainakin jossakin pain Suomea.

1108 kirjoitti:Joulu parisuhteessa tai ilman mutta EHDOTTOMASTI selvinpäin. En ymmärrä tätä on_joulu_juodaan_viinaa_sammutaan_ja_tapellaan syndroomaa.

Vittu, joulun alkuperäisen ajatuksen ideana on HILJENTYMINEN. Vaikka en kristinuskoon kamalasti ajatuksiani perustakkaan niin joulu merkitsee minulle rauhallista yhteistä juhlaa oman perheeni kanssa, sisarukseni ja vanhempani seurana. Tyttö/poika ystävät kuuluvat tottakai mukaan, mutta on aika hiljentyä ja nauttia ainoastaan kunnon jouluruuasta ja seurasta.
Tähän ei viinan juonti liity mitenkään. Yksi (1.) päivä vuodesta että on koko perhe kasassa, sitä EI pilata alkoholilla.

Samaa mieltä, koskaan en ole jouluna ollut änkyrässä, enkä tule olemaankaan. Kaverit ovatkin sitten eri juttu, joka joulu ovat kamalassa mäiskeessä.

Minä olen viettänyt kaikki jouluni vanhempieni luona, suhteessa tai ei. Yleensä mies on myös viettänyt joulun vanhempieni luona, ja yksi ex jäikin eron jälkeen eniten kaipaamaan yhteisiä jouluja.

Joulu alkaa puuron syönnillä (manteli kuuluu kuvioon). Sitten tapaamme symbioosiperheemme, meidän perheemme on ollut viisihenkinen, heitä taas on ollut toiset viisi, mutta ajan myötä kun lapset ovat perustaneet omia perheitään, on porukka kasvanut *laskee* 17-henkiseksi, mutta kaikki osallistuvat edelleen. Tämän jälkeen jatketaan joulukirkolla, aterialla vanhempieni luona ja joulupukin odottelulla.

Joulupukki tulee edelleen, vaikka nuorin siskoni on jo 17-vuotias. Parhaimpina jouluina meillä on käynyt kokonaista kaksi joulupukkia. Vain toinen niistä oli tietenkin se Oikea, joka ennen joulua soittaa tiedustelusoiton äidilleni (järkytti aikoinaan 3-vuotiaan pikkusiskoni esittelemällä itsensä puhelimessa joulupukiksi), ja tulee sitten aattona ihan omia aikojaan. Todellisuudessa edes äitini ei tiedä hänen henkilöllisyyttään, on kyllä kertonut kenen välityksellä joulupukki meidän perheemme löysi.

Viime joulu oli hieman surullinen, koska vain väärä pukki kävi, mutta illan pelasti puhelinsoitto oikealta joulupukilta. Hän oli kuulemma eronnut vähän ennen edellistä joulua, ja tyttären tapaamisoikeudet oli jaettu vuorojouluiksi, joten joulupukki ei sen takia päässyt edes meille. Nyt alkaa jo vähän jännittää, että ovatko kuviot muuttuneet, vai tuleeko joulupukki taas.

Herra Manala kirjoitti:Vihdoinkin joku, joka ymmärtää joulun ajatuksen. Ei se ole antamista tai saamista vaan kinkun syömistä. *tarjoaa itsetehtyä kinkkusinappia*

Voih ja oih!!! Sisältö jouluuni! En perukaan joulua, vaan keskityn sian perspuoliskoon ja nautin kympillä kaikista herkuista... Varsinkin mummoni valmistamasta aivan täydellisestä sinapista.
Tule jo joulu, tule, ja tapa minut ähkyyn!

olen ollut yleensä entistä ahdistuneempi jouluna. joulu ei ole enää sitä mitä sen pitäisi olla, aina pitää olla surkeena. ennen ajattelin myös ettei jouluaattona saa ottaa viinaa, mutta sekin on tainnut muuttua, on edes hetken verran hauskaa sinä päivänä....jos sikseen tulee. onneksi enää ei tarvitse pelätä niin kauheasti broidien ryyppäämistä siihen aikaan, jouluna kaikki ahdistus päästetään valloilleen.....yh.

ennen hain aina aatonaattona kuusen, koristelin sen ja soitin yksikseni joululauluja pianolla. nykyään ei ole kuusta, eikä pianoa. yritän päästä käymään haudoilla joka joulu, siitä en luovu. äidin luo haluan mennä jouluna, vaikka se ei helpota ahdistusta ollenkaan. viime jouluna kutsuttiinkin äidit meille, se oli aika erikoista ja ihan jees. vaikkei mennyt niinkuin halusin. ei tänä vuonna enää kiitos. mies kutsuu kavereitaan illalla syömään ja juomaan, todennäköisesti. koirat saa paljon ruokaa ja minä saan availla lahjoja. ja yön valvon rollon kanssa sätissä. katselen taivaalle pakkasessa ja itken salaa.