AarneAnkka kirjoitti:Aito_Johanna kirjoitti:olen ylpeä siitä, että pystyn - vailla itsepetosta - elämään hyvää, onnellista elämää ilman, että se hyvyys ja onnellisuus riippuu parisuhteen olemassaolosta.
onko helpompaa olla tällaisessa mielentilassa, jos vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on jatkuvasti tarjolla eli pystyy halutessaan pariutumaan milloin vain?
Eli vaikka onnellisuus ei riipukaan parisuhteen olemassaolossa, voiko se silti riippua parisuhteen
mahdollisuuden olemassaolosta?
Nyt minulla on suuria vaikeuksia saada kiinni Aarnen ajatuksesta. Luonnosteletko Aarne tilannetta, jossa henkilö on yksin, vaikka lähipiirissä olisi ihmisiä, jotka olisivat ilmeisen halukkaita muodostamaan parisuhteen tämän henkilön kanssa? Jos näin, vihjaatko, että kenties moni alkaisi parisuhteeseen vain siitä syystä, että se on mahdollista?
Minä kun olen aina kuvitellut, että parisuhde muodostetaan jos (eikä kun) löytyy sellainen henkilö, joka on niin kiinnostava ja ainutlaatuisen ihmeellinen, että hänen kanssaan parisuhteen todella haluaa rakentaa - ei suinkaan siksi, että löytyy vain joku, kukalie, joka parisuhteeseen suostuu.
Jos tällaista tosiaan hahmottelet, en voi kuin myötäillä AJ:n kantaa ylpeyden (jonkinlaisen itsekunnioituksen mielessä) tärkeydestä. "Pystyy halutessaan pariutumaan" kuulostaa minusta fraasilta, joka ei voi soveltua kahden tasaveroisen yksilön suhteeseen.
(Juu, piponi on tänään tiukalla.)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."