Kreitsu kirjoitti:Täti on seitsemättä viikkoa koomassa jäätyään auton alle. Ennusteet ovat aika huonoja, JOS hän edes enää herää. Sattuu.
Oon itkeny hiljaa salaa lähes koko matkan Kuopiosta stadiin. Pikkutyttöseni on niin ihastunut Juha Tapioon, että se laulaa kauniista pyynnöistäni huolimatta aina vaan tätä. Miksei kaikki biisit voi vaan kulua jotenkin pois?
Aiemmin viikolla itkin matkan toiseen suuntaan ajaessani heti motarirampissa sorsapesueen yli. Oli pakko vaan sulkea silmät ja olla himmaamatta enempää, taustapeilistä näkyi vaan tööttäävä kiirehtivä letka muita paska-autoja.
Suvinen kirjoitti:Itselläni ainakin nuo raivoamisen ja skeidan puhumisen jälkeiset itkukohtaukset liittyvät poikkeuksetta siihen, että vastapuoli on yksinkertaisesti niin vitun tyhmä, että ei tajua sitä hyvällä sanottua ("skeidan puhuminen") eikä sitä pahalla sanottua ("raivoaminen"), mikä johtaa epäuskoiseen kiukkuun ja sen purkautumiseen itkulla ("pillittäminen"). Ehkä vika onkin, höm, vastaanottajassa?
eikä nyt unohdeta sitä tosiasiaa, että ne saatanan tyhmät miehet ensin suututtaa tahallaan, sit lisää pökköä pesään niin kauan, että naisella joko poksahtaa päästä iso suoni tai alkaa vollottamaan... ja sit siitäkin syyllistetään. että joo jos riemumielellä tapahtuu tätä useinkin, niin kantseis kattoo peiliin ja miettii, et mitä taas tuli tehtyä/sanottua niin pahaa sille naiselle, että sai sen itkemään...
(on tietty naisia jotka on idiootteja ja raivoo ja parkuu ihan tyhmyyttään, mut nyt ei puhuttu niistä)
oon itkeny ihan helvetisti parin viime kuukauden aikana (normaalisti en itke kuin kerran kaks vuodessa). suurin osa selittyy hormooneilla. sit oon itkeny hormonien aiheuttamia raivokohtauksia. ja sit oon itkeny sitä, että menetin ne hormonit kesken kaiken. pari viikkoa itkin joka päivä monta kertaa. sit ku se helpotti niin nyt oon itkeny pari viime päivää tota Geen poismenoa. ja sen nostattamia muita ajatuksia.
milli kirjoitti:Mä olen viimeaikoina itkeä tihruttanut turhautumisen takia, vauvakuume on niin kova, mutta ei ole mitään tietoa koska toinen olisi siihen valmis.
Sano sille ukolles, et sitä vaikeammaksi lapsen kanssa leikkiminen ja touhuaminen tulee mitä vanhempi on.
Jos saisin ottaa elämäni uusiksi, perustaisin perheen kaksvitosena..
exPertti kirjoitti:Jäin pohtimaan onko mielipidettä asiasta kysytty ja se jäänyt epämääräisenä roikkumaan ilmaan?
Oliks tää mulle?
Siis .. kaikki nää lapsiasiat ollaan puhuttu silleen läpi, että ehdottomasti halutaan molemmat, nimiä on mietitty, on mietitty harrastuksia ja koulujuttuja.. jne jne.. ettei kyse ole siitä, että yksin haluaisin lapsia, ainoastaan se, että toinen on täysin kykenemätön sanomaan mistään aikataluista mitään.
Epäröinti aikatauluissa tuntuu takuulla vaikealta jos itsellä tuntuisi olevan jo kiire.
Juh, mutta sellaista se on, kun seurustelee oman ikäisen kanssa, joka ei ole itsenäistynyt samaan tahtiin minun kanssa, vaan mä oon tietyissä asioissa vuosia edellä.
Ehkä ei, mutta joskus voi tulla eteen sellainen tilanne, jossa toinen pso haluaa jotain ja esittää uhkavaatimuksen. Toinen lähtee mukaan tai sitten ei, mutta asia ainakin ratkeaa. Ei ole ehkä reilua, mutta ei elämä sitä muutenkaan ole. Maailmantappiin ei kannata suossa tarpoa, koska käytettävissä on vain yksi elämä.
milli kirjoitti:
Juh, mutta sellaista se on, kun seurustelee oman ikäisen kanssa, joka ei ole itsenäistynyt samaan tahtiin minun kanssa, vaan mä oon tietyissä asioissa vuosia edellä.
Hmh, mä oon kohta 40 ja aikataulu on, notta seuraavan 15 vuoden kuluessa ei ehdi tuollaiseen yhtikäs millään kun olen niin kiireinen Mies.
Jos niitä lapsia haluaa tekemällä tehdä niin musta tuntuu ettei koskaan ole hyvä aika lisääntymiseen. Aina on jotain. Tämmösiä huomioita olen tehnyt. Tosin, me emme aio enää lisääntyä. Yksi lapsonen menee ja rakkautta riittää enemmän kuin laki sallii. Kahden kanssa ei riittäisi enää rakkautta kumppanille (lue:aikaa) ja semmosia uhrauksia en ole valmis tekemään vaikka nännistä väännettäis.
RP kirjoitti:Jos niitä lapsia haluaa tekemällä tehdä niin musta tuntuu ettei koskaan ole hyvä aika lisääntymiseen. Aina on jotain. Tämmösiä huomioita olen tehnyt. Tosin, me emme aio enää lisääntyä. Yksi lapsonen menee ja rakkautta riittää enemmän kuin laki sallii. Kahden kanssa ei riittäisi enää rakkautta kumppanille (lue:aikaa) ja semmosia uhrauksia en ole valmis tekemään vaikka nännistä väännettäis.
Me ollaan taas tuumailtu toisin. Kun mukuloita on kaksi, ne pitävät toisilleen seuraa ja näin ollen antavat vanhemmille enemmän vapaa-aikaa. Toisekseen, en vielä ole kenenkään koskaan kuullut sanovan, että elo ilman siskoja tai veljiä on hauskempaa.
Epäröinti aikatauluissa tuntuu takuulla vaikealta jos itsellä tuntuisi olevan jo kiire.
Juh, mutta sellaista se on, kun seurustelee oman ikäisen kanssa, joka ei ole itsenäistynyt samaan tahtiin minun kanssa, vaan mä oon tietyissä asioissa vuosia edellä.
Jätä se sika. Mä voisin mielelläni tehdä, mutta mun aikaikkuna alkaa olee kohta ohi, eikä oo ees naisesta tietoa, saakutinperse.
Jokainen katsokoon suhteensa kannalta parhaimman ratkaisun, meille se on tämä. Sun pitää vaan elää sen kanssa ettei kaikki koe massiivista halua lisääntyä vaan haluavat elämältä jotain muutakin. So not.
Ollaan tässä puoltoista vuotta vierailtu säännöllisesti useamman lapsen tai kahden lapsen perheissä, pidempiä aikoja välimatkojen takia, ja olen varsin onnellinen siitä että olen yhden helpon tytön äiti. Koska se mitä näen elämän olevan kahden/kolmen helpon lapsen kanssa, ei mun kuppi kahvia. Pitävät toisilleen seuraa tai ovat pitämättä, päivästä riippuu. Kaksi lujatahtoista luonnetta vaatii aikalailla.
Nojaa, ystävilläni joko on sisaruksia tai ei ole. Pääsääntöisesti ikäerot samaa luokkaa kuin itselläni eli sen 11 vuotta, joten semmosta leikitään yhdessä sisaruksina aikaa ei ole juuri koskaan ollut tuolla tavoin mitä pienemmällä ikäerolla. Kiva veli, ennemminkin isähahmo, en vaihtaisi.
Mutta en ole myöskään sisaruksettomilta kuullut, että elämä olisi ollut jotenkin kamalaa tai vajaata koska oli yksin, ennemminkin päinvastoin. Kaikki ei vaan ole samasta muotista.
RP kirjoitti:Jokainen katsokoon suhteensa kannalta parhaimman ratkaisun, meille se on tämä. Sun pitää vaan elää sen kanssa ettei kaikki koe massiivista halua lisääntyä vaan haluavat elämältä jotain muutakin. So not.
Mun? Ollaanpa sitä nyt herkkiä. Minä esitin vain oman näkökantani. En mielestäni mitenkään kritisoinut muiden valintoja.
RP kirjoitti: Koska se mitä näen elämän olevan kahden/kolmen helpon lapsen kanssa, ei mun kuppi kahvia. Pitävät toisilleen seuraa tai ovat pitämättä, päivästä riippuu. Kaksi lujatahtoista luonnetta vaatii aikalailla.
Kaikki ei vaan ole samasta muotista.
Tuli déjà vu ajasta, jolloin pupulla ei ollut vielä lasta
RP kirjoitti:
Mutta en ole myöskään sisaruksettomilta kuullut, että elämä olisi ollut jotenkin kamalaa tai vajaata koska oli yksin
Minä taasen olen kuullut paljonkin tätä harmittelua..
Mä en ole herkkä. Sattuupi vaan olemaan niin, että olet ainoa joka aina tarttuu niihin kun joku ei halua lisääntyä. Äitinä olen ainakin oppinut sen etten heiluta "sulla ei ole lapsia"-korttia. Nimittäin nyt äitinä en tiedä, rakkauden tunnetta lukuunottamatta, mitään mitä en lapsettomanakaan tiennyt. Tämä on sitä itseään.
Sama kevätpaska vaivaa kuin joka vuosi. Tuntuu, että jokainen vastaantulija on raskaana tai rattaiden kanssa liikkeellä. Minulle on toivotettu tänään hyvää äitienpäivää ainakin kolmesti ja yritetty tyrkyttää koiranäyttelyssä äitienpäiväyllätyksenä äideille jaettavaa suklaalevyä. Kaappia siivotessa törmäsin kaksi vuotta sitten häälahjaksi saatuihin vauvanvaatteisiin.
Tällä tokalla yrityskerralla (viimeeksi palattiin takaisin ehkäisyyn olosuhteiden pakoista) ei olla edes oltu kovin kauaa ilman pillereitä, mutta takaraivossa tykyttää jatkuvasti sellainen epätoivo, että entä jos ei koskaan? Kiusaan itseäni lukemalla netin lapsettomuuskeskusteluja, tarinoita siitä miten seksiä harrastetaan kuumemittarin lukeman tai ovistestin tuloksen mukaan, ja ahdistun siitä lisää.
Vihaan VIHAAN niin paljon sitä, kun tuttavat kyselevät, että joko nyt ja eikö vieläkään? Ihan kun ei tuntisi itseään riittävän epäonnistuneeksi jo ilman muistuttelua.
Mä en tunne enkä tiedä ketään joka ei olisi tullut raskaaksi ja saanut vauvaa. Aina se ei ole helppoa, mutta kenenkään syli ei ole jäänyt tyhjäksi. Jos et usko, niin tavataan muutama kerta, kun käyt Helsingissä ja lähetellään muutama meili tai yv, niin johan napsahtaa.
Omaa vauvaa olen odottanut 13 vuotta.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx