Dave kirjoitti:Minä en ole koskaan tiedustellut kenenkään lapsentekosuunnitelmia, enkä aio niin tehdäkään. Toin vain esiin sen, että kysyjällä tod. näk. ei ole mitään wattuiluajatuksia. Kyllähän se vilpitön motiivi kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Eli ei pidä ottaa vihamielisenä tekoa, joka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.
No ei se anoppi joka tulee miniän kämpille kertomaan miten kaikki tehdään paremmin varmaan myöskään tarkoita pahaa, ainakaan omasta mielestään. Ja kyllä mä tunnen tapauksia joissa lapsentekovihjailu on ollut ihan silkkaa oman lapsen tai lapsen puolison mielen muuttamiseksi, koska haluaa isovanhemmaksi.
Puuttuminen muiden yksityiselämään on pääsääntöisesti pohjattoman typerää vaikka olisi bona fide.
So Hard kirjoitti:Niin että bona fide on riittävä tekosyy olla typerä? Eiköhän sen vähän tyhmempikin ymmärrä että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat jos vain pystyvät. Jos joku ei halua, niin sellainen vihjailu ärsyttää koska se on painostusta ja jos taas joku haluaa, niin se on veitsen kääntämistä haavassa. Kuitenkin aika lailla intiimi ja yksityinen asia.
Miten niin typerä? Myönnän kyllä, että asioita pystyy kyllä töksäyttelemään aika törkeästikin, mutta luultavasti kyseisillä ihmisillä tyylitaju pettää muissakin asioissa. En kuitenkaan hahmota, miten tää nyt on niin kauhea tabu ettei siitä pysty keskustelemaan kaveripiirissä. Ja jos aihe on arka niin minkälaiset kaverit ei ymmärrä, jos sanoo ettei halua puhua asiasta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Kai tänne johonki saa tulla purkaan pahaa oloaan ja pelkojaan.. Tänään oon itkenyt paljon. Äiti teholla, sai sydänkohtauksen aamulla. Nyt nukutettuna ja jäähdytyshoidossa. Ei mitään tietoa kuin täs käy. Mä toivon et selviää. Mut jos ei niin sekin on parmpi kun et jää vihannekseks. Mua pelottaa.
Käytiin kattomas äitiä. Nukkui ja näytti niin rauhalliselta ja kauniilta letkujen ja hengitysputkenkin takaa.Nyt mä itken taas vähän.
Sanomattakin kait selvää et fb:n puolelle ei mainintaa. Kiitos.
Kiitos
Käytiin nyt uusiks teholla ja tulin hetki sit kotiin. Äitin siskot ja yks sukulainen tulivat tänne 400km päästä äitiä kattoon. Nyt saatiin jopa vähän toivoa ja tää lääkäri sano että useimmiten (ei se tietnkään mitään voi luvata) ko. oleva tilanne ratkee parhain päin. Yksityiskohtia en tänne sen tarkemmin erittele äitin kunnosta ja muusta, mutta jäin siihen käsitykseen et se on joko tai. Eli vähän helpotti tieto että (toki poikkeuksiakin on) että harvemmin ihminen jää välitilaan eli kuten mä sanon niin vihannekseks.
Ei auta kun toivoa parasta. Äiti on hyvässä hoidossa ja nyt annetaan vaan ajan näyttää..
(Musta)Huumori on ollut mein suvun pelastus näissä tilanteissa ja kyllä tulikin taas naurettua. Toiset ei sitä hyväksy mut ei se äitikään haluis et me vaan istuttais sohvalla vollottamassa.
Puuh, avautuminen helpottaa aina. Sekin helpottaa että mun ei tarvii nyt olla yksin kotona vaan tärkeä ihminen tuli mun seuraks. Tosin se nukkuu jo mutta se että se on täällä, auttaa.
ps. jos täällä on muitakin lääkäreitä kun Dave niin olkaa ihania ja antakaa mun jäädä tähän uskoon vaikka tietäsittekin toisin.. Kiitsa.
Sola, toivotaan parasta ja hyvä ennustehan siinä on
Kreitsu kirjoitti:Täti on seitsemättä viikkoa koomassa jäätyään auton alle. Ennusteet ovat aika huonoja, JOS hän edes enää herää. Sattuu.
On herännyt, mutta ei puhu, ei syö itse eikä ole tietoa, kuinka paljon muistaa tai ylipäätään tajuaa maaimanmenosta. Ilmeisesti kuitenkin kävelee jonkin verran, mutta taitaa jäädä ikuiseksi laitospotlaaksi.
Tietoni ovst epämääräisiä, koska saan ristiriitaisia tietoja. Pitää varmaan taas itse soittaa sinne, kun ei tuo tieto meidän suvussa kulke. Omin silmin näen tilanteen kesällä (viimeksi käydessä oli vielä koomassa).
Että sellainen "loppu" sillä tarinalla. Toivottavasti yliajaja EI IKINÄ PÄÄSE OMANTUNNONTUSKISTAAN EROON! En pysty toivomaan hänelle mitään hyvää.
Kiitos
Odottavan aika on pitkä ja ihan perseestä. Mulla on ikävä ja mä kaipaan äitiä niin kovin. Mä toivon täydestä sydämestä et mä saan sanoo äitille kuin paljon mä sitä rakastan ja et se sanoo samoin. Mä haluun pitää äitiä kädestä kiinni ja tuntea kun se puristaa lempeesti takas. Mulla on ikävä äitin naurua.
Ei tähän tarvii mitään sanoa. Mun on vaan saatava vähän avautua.
Mä en edelleenkään keksi mitä sanoa kuulostamatta kornille. En osaa kuvitella itseäni samaan tilanteeseen, kun isovanhemmat on vasta enimmäkseen lähtenyt. Sen sanon nyt vain, että ole optimisti loppuun asti ja sure suuresti vasta jos on pakko. Haisee siltä että olet jo niin tehnyt, pysy siinä.
So Hard kirjoitti:Niin että bona fide on riittävä tekosyy olla typerä? Eiköhän sen vähän tyhmempikin ymmärrä että ihmiset tekevät lapsia silloin kun haluavat jos vain pystyvät. Jos joku ei halua, niin sellainen vihjailu ärsyttää koska se on painostusta ja jos taas joku haluaa, niin se on veitsen kääntämistä haavassa. Kuitenkin aika lailla intiimi ja yksityinen asia.
Kuuluu aiheisiin joissa ei voi voittaa, jos joku ei itse ota puheeksi.
On noihin vanhempien vihjailuihin yksi semi-pätevä syy: halutaan ehkä kertoa, että lastenhoitoon on kyllä apua tarjolla, eli rohkaistaan tekemään peliliikkeet vielä kun vanhempien jalka nousee.
sivustahuutaja kirjoitti:On noihin vanhempien vihjailuihin yksi semi-pätevä syy: halutaan ehkä kertoa, että lastenhoitoon on kyllä apua tarjolla, eli rohkaistaan tekemään peliliikkeet vielä kun vanhempien jalka nousee.
Ja meinaat että siinä on takana nimenomaan isovanhempien filantrooppinen halu auttaa lastenvahdissa jos jälkikasvu niin toivoo, ei suinkaan isonvahempien toive saada lapsenlapsia ennen kuin jostain syystä isovanhemmillle muutoin sopiva aikaikkuna menee ohi?
Tjaah, edellisen miesystäväni anoppi olisi kovasti halunnut lapsenlapsia ja kyseli AINA, että onkos tulossa ja ollaanko ajateltu asiaa jne.
Kyllähän se alkoi pidemmän päälle vituttaa, kun tiesi että toinen odottaa kieli pitkällä, että pääsee mummoilemaan ja itse olin jo silloin melko varma, ettei lapsia tule (koska en halua).
Hän (anoppi) oli kaiken lisäksi sen tyyppinen ihminen, että olisi varmaan repinyt peliverkkarinsa, jos sille olisi suoraan sanonut, että mitään ipanoita ei tule.
Minä taas en koe olevani velvollinen selittelemään päätöksiäni ja silloinen mies oli niin mammanpoika, että jätti aina minut vastaamaan äitinsä uteluihin.
Nykyiselle anopille voisin selittääkin (ei onneksi painosta) ja varmaan jossain vaiheessa täytyy aiheesta jutella. Mutta nykyinen anoppi onkin mukava ja arvostaa toisten päätöksiä, vaikka tiedän että hän pettyy, kun tämä lapsiasia hänelle joskus kerrotaan.
Mä oon kyllä Soharin kanssa samalla kannalla myös niiden kohdalla, jotka eivät lapsia halua. Ensinnäkään hyvin harvoin ulkopuolinen pysytyy kertomaan onko taustalla oma tahto olla lisääntymättä vai joku muu syy, ja toiseksi, vähän kun hokisi työttömälle, että koskas aattelit töihin mennä.
exPertti kirjoitti:Erityisen estoiselta tuntuu tämä meidän juristimme. Mitähän luurankoja hänen kaapistaan löytyykään. Enkä sano tätä nyt ilkeilläkseni, olen vaan tätä seurannut jo jonkin aikaa sivusta.
Ei mulla ole kaapissa mitään. Ei ole typeriä tuttuja jotka kyselisivät lisääntymistä tai typeriä vanhempia jotka vihjailisivat siitä. Kunhan pidän hyvänä lähtökohtana sitä, että ei työnnetä nenää asioihin joita toiset eivät itse tuo nenän ulottuville.
exPertti kirjoitti:Erityisen estoiselta tuntuu tämä meidän juristimme. Mitähän luurankoja hänen kaapistaan löytyykään. Enkä sano tätä nyt ilkeilläkseni, olen vaan tätä seurannut jo jonkin aikaa sivusta.
Wha?
Ihmisillä olkoon oikeus johonkin yksityisyyteen, eikä tuollaiset hyväntahtoiset kyselyt aina ole oikein mitään muuta kuin hienovaraista painostusta. Aasinajaja on johdonmukaisesti ajanut sitä samaa linjaa, että ei työnnetä ylänenää sinne minne se ei kuulu.
Mieti että kun omat lapsesi olisivat homoseksuaaleja tai aseksuaaleja juristeja, niin miltä heistä tuntuisi kun joka joulu, juhlapyhä ja muulla tapaamisella kärttäilisit että koskas se meidän XXX löytää itselleen sen tosimiehen tai emännän, että saadaan kuulla pienten jalkojen töminää.
exPertti kirjoitti:
Pettyy varmasti kyllä, mutta ehkä rehellisempää on laittaa kissa pöydälle niin sanoakseni.
Kyllä voisin kuvitella, että odotan aikanaan kieli pitkällä, että pääsen ukkeilemaan. Saa nähdä mihin suuntaan itsekkäitä omat lapseni aikanaan ovat. Toivotaan parasta (itseni kannalta, tietty, kuten selitin).
Ai onko sinusta itsekästä olla lisääntymättä? Pitäisikö minunkin ihan vain anopin iloksi pyöräyttää lapsi tai pari (omia vanhempiani ei kiinnosta).
Anopin kanssa on aiheesta puhuttu jonkin verran ja luulen, että hän arvaakin, mikä on tilanne. Anoppini on kuitenkin siitä ihana, ettei joka helvetin kerta vingu asiasta enkä muutenkaan koe hänen kyselyitään painostavina silloin harvoin kun hän kysyy (toisin kuin se ex-anoppi, joka oli kamala korppikotka).
