exPertti kirjoitti:
Mitä ikinä parisuhteessa ihminen päättäkin tehdä hän todennäköisesti tekee sen itsekkäistä syistä. Se oli se teoriani.
Miten niin vain parisuhteessa? Eikös tuo kävisi sitten koko elämään? Vai ovatko ei-parisuhteessa olevat vähemmän itsekkäitä tai kenties ei itsekkäitä ollenkaan?
Eiks se nyt hei oo aika itsekästä olla olematta parisuhtees, kun sit isi ja äiti ei pääse mummoileen ja vaareileen!
Aivan yhtä vähän se kuuluu muille eikä lasten haluamattomuudesta pidä syyllistää. Viddu että ilmaisen itseäni kehnosti nykyään, taitaa olla loman paikka.
Onneksi omassa läheisissä ihmisissä ei ole samanlaisia kakkavaippa tuubaajia kuin näköjään toisten on. Niitä kyllä löytyy vähemmän läheisistä ihmisistä enemmänkin.
Ensin vängättiin ensimmäisestä lapsesta, nyt luonnollisesti vängätään kakkosesta, koska pitäähän sitä nyt herrajumala haluta lisääkin.
Asia mikä tässä ärsyttää on tietenkin se, että kun sen kannan on kertaalleen sanonut niin luulisi sen myös uppoavan sinne aivojen sopukoihin. Kun tätä ei tunnu tapahtuvan otan luonnollisesti kierroksia koska tunnen nämä ihmiset hieman "tymiksi" kun yksinkertainen informaatio ei saavuta päätepistettä. "Tymät" ihmiset on rasittavia.
^ Mä näen näissä tunkeilevissa uteluissa ja vihjailuissa selvästi myös kysyjän itsekkään motiivin. Kysyjä lähes aina toivoisi positiivista vastausta ja sitten pettyy, jos sellaista ei tule. Ei pitäisi elää omia unelmia toisten kautta.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
^Surkea esimerkki. Pillua ei sinänsä voi antaa toiselle hoitoon niin kuin lapset ja seurata heidän kehitystään. Lapsissa mummot/vaarit näkevät myös itseään, pillussa harvemmin.
On varmasti niitä isovanhemmiksi toivovia, jotka haluavat lapsia "lainaksi", kun oma lisääntymisaika on ohitse tmv. Mikäpäs onkaan parempi tapa kuin kinuta lapsenlapsia.
^ Jos omat vanhemmat alkaisivat hiostaa lisääntymään jatkuvilla uteluilla niin lakkaisin varmaan kyläilemästä. Onneksi tajuavat, että lapset elävät omaa elämäänsä.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
exPertti kirjoitti:
Totta kai on isovanhemmiksi toivovia. Paska maailma (ja jo kuollut sivilisaatio) olisi jos ei olisi. Isovanhemmuus lienee kuitenkin aika normaalia osaa elämää eikä mitään uutta ja poikkeavaa toisen kautta elämistä?
No enpä niin väittänytkään. Mutta voi sellaisiakin olla ihan niin kuin on niitä vanhempia, jotka elävät lastensa kautta. Mutta tätä ei pidä yleistää koskettavaksi kaikkia.
Lilo kirjoitti:^ Jos omat vanhemmat alkaisivat hiostaa lisääntymään jatkuvilla uteluilla niin lakkaisin varmaan kyläilemästä. Onneksi tajuavat, että lapset elävät omaa elämäänsä.
No tässä mulla on vaikeuksia ymmärtää. Jos lapset elävät omaa elämäänsä, niin eivätkö vanhemmat silloin saa kysellä tai ilmaista oman, voimakkaankin, mielipiteensä? Asia olisi toisin, jos lapset eivät eläisi omaa elämäänsä, koska silloin vanhempien puuttuminen olisi lapsen elämän järjestämistä omien preferenssiensä valossa. Jos elää itsenäisesti omaa elämäänsä, niin omat ratkaisut kyseenalaistavienkaan kantojen ei luulisi olevan ongelma.
Disclaimer: hiostaminen on tietty aina kurjaa, ja näihin asioihin liittyy aina potentiaalisesti niin sattuvia asioita, etten itse koskaan utele asiasta, saati syötä muille omia kantojani, ja pidän moiseen ryhtyviä vähän moukkina. Mutta periaatteellisella tasolla näen yllä ongelman.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
exPertti kirjoitti:Pillun voi aina tuoda minulle hoitoon.
Totta kai on isovanhemmiksi toivovia. Paska maailma (ja jo kuollut sivilisaatio) olisi jos ei olisi. Isovanhemmuus lienee kuitenkin aika normaalia osaa elämää eikä mitään uutta ja poikkeavaa toisen kautta elämistä?
Aika ymmärtäväinen vaimo sulla kun antaa pitää pilluhoitolaa! Onko se täysi- vai puolihoito?
Isovanhemmaksi väkisin halajavat menevät lastensa itsemääräämisoikeuden tontille aika raakasti. Lapsettomuus valintana yleistyy koko ajan.
urpiainen kirjoitti:No tässä mulla on vaikeuksia ymmärtää. Jos lapset elävät omaa elämäänsä, niin eivätkö vanhemmat silloin saa kysellä tai ilmaista oman, voimakkaankin, mielipiteensä? Asia olisi toisin, jos lapset eivät eläisi omaa elämäänsä, koska silloin vanhempien puuttuminen olisi lapsen elämän järjestämistä omien preferenssiensä valossa. Jos elää itsenäisesti omaa elämäänsä, niin omat ratkaisut kyseenalaistavienkaan kantojen ei luulisi olevan ongelma.
Huonosti olet psykologiasi lukenut. Vanhemmilla on monissa tapauksissa varsin suuri vaikutusvalta lapsiinsa myös itsenäistymisen jälkeen. Suurin osa ei halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä, joka johtaa siihen että vanhempien voimakas mielipide voi tehdä omasta tahdonmuodostuksesta vähemmän vapaata tai aiheuttaa merkittävää syyllisyyttä. Kukaan muu kuin vanhemman asemassa ole ei kykene moiseen emotionaalisen riippuvuussuhteen hyödyntämiseen. Ei-toivottuja mielipiteitä latelevia vanhempia on myös merkittävästi hankalampi karistaa lähipiiristää kuin törppöjä sukulaisia ja kylänmiehiä.
Ääriesimerkki vanhempien mielipiteiden (negatiivisesta) vaikutuksesta on Gattaca, joka ei koskaan tee juuri mitään mistä voisi nauttia, koska äitee paheksuisi. En tiedä olisinko minäkään niin jyrkästi lapsettomuuslinjalla jos vanhempani olisivat jossain vaiheessa katsoneet parhaaksi ohjelmoida minua siihen suuntaan, että se on välttämätön osa elämää.
urpiainen kirjoitti:No tässä mulla on vaikeuksia ymmärtää. Jos lapset elävät omaa elämäänsä, niin eivätkö vanhemmat silloin saa kysellä tai ilmaista oman, voimakkaankin, mielipiteensä? Asia olisi toisin, jos lapset eivät eläisi omaa elämäänsä, koska silloin vanhempien puuttuminen olisi lapsen elämän järjestämistä omien preferenssiensä valossa. Jos elää itsenäisesti omaa elämäänsä, niin omat ratkaisut kyseenalaistavienkaan kantojen ei luulisi olevan ongelma.
Huonosti olet psykologiasi lukenut. Vanhemmilla on monissa tapauksissa varsin suuri vaikutusvalta lapsiinsa myös itsenäistymisen jälkeen. Suurin osa ei halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä, joka johtaa siihen että vanhempien voimakas mielipide voi tehdä omasta tahdonmuodostuksesta vähemmän vapaata tai aiheuttaa merkittävää syyllisyyttä. Kukaan muu kuin vanhemman asemassa ole ei kykene moiseen emotionaalisen riippuvuussuhteen hyödyntämiseen. Ei-toivottuja mielipiteitä latelevia vanhempia on myös merkittävästi hankalampi karistaa lähipiiristää kuin törppöjä sukulaisia ja kylänmiehiä.
Ääriesimerkki vanhempien mielipiteiden (negatiivisesta) vaikutuksesta on Gattaca, joka ei koskaan tee juuri mitään mistä voisi nauttia, koska äitee paheksuisi. En tiedä olisinko minäkään niin jyrkästi lapsettomuuslinjalla jos vanhempani olisivat jossain vaiheessa katsoneet parhaaksi ohjelmoida minua siihen suuntaan, että se on välttämätön osa elämää.
No huonosti ja huonosti. Enhän mä käsitystäsi kiistänyt, vaan lähes päinvastoin. Jos tuo on totta, Lilon olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että onneksi vanhempansa tajuavat, että lapset eivät elä omaa elämäänsä itsenäisesti vaan eritysissuhteessa vanhempiin, ja pidättyvät painostuksesta. Siis päinvastoin kuin itse asiassa kirjoitti - ja siksi sanoin, että kirjoituksessaan näyttäisi olevan periaatteellinen ongelma. Eikö me olla samaa mieltä tässä?
Viimeksi muokannut urpiainen, 13.05.2011 11:39. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
exPertti kirjoitti:Veikkaan, että kaiken ohi ajava itsekkyys valintana yleistyy koko ajan.
Mä läväytän sua pertti nyt vastapalloon ja sanon että lasten hankkiminen se se vasta itsekästä on. Silkkaa itsekästä halua siirtää geenejään eteenpäin. Voisitko hiljalleen lopettaa tuon itsekkyydestä lässyttämisen, ellet kykene perustelemaan, miksi olet itsekkäästi tehnyt omilla geeneillä varustettuja pentuja sen sijaan että olisit tarjonnut kodin adoptiota kipeästi tarvitseville.
Olin luullut, että vanhemmat toivovat, että lapset eläisivät onnellisen elämän ja tukevat lastaan tämän päätöksissä ja ehkä neuvovat, ettei mene ihan vituiksi. Luulin väärin.
urpiainen kirjoitti:Jos tuo on totta, Lilon olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että onneksi vanhempansa tajuavat, että lapset eivät elä omaa elämäänsä itsenäisesti vaan eritysissuhteessa vanhempiin, ja pidättyvät painostuksesta. Siis päinvastoin kuin itse asiassa kirjoitti - ja siksi sanoin, että kirjoituksessaan näyttäisi olevan periaatteellinen ongelma. Eikö me olla samaa mieltä tässä?
Mä ymmärrän Lilon aatoksen toisin. Se ajatus itsenäisyydestä ja omasta elämästä edellyttää myös vanhemmilta sitä vastuullisuutta, että hekin katkaisevat napanuoran ja antavat lastensa toimia omana yksikkönään eikä omien toiveiden toteuttamiskanavana. Se erityissuhde ei sulje pois itsenäisyyttä mutta riittävän häiriintynyt vanhempi voi kyllä merkittävästi haitata itsenäistymisprosessia.
urpiainen kirjoitti:Jos tuo on totta, Lilon olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että onneksi vanhempansa tajuavat, että lapset eivät elä omaa elämäänsä itsenäisesti vaan eritysissuhteessa vanhempiin, ja pidättyvät painostuksesta. Siis päinvastoin kuin itse asiassa kirjoitti - ja siksi sanoin, että kirjoituksessaan näyttäisi olevan periaatteellinen ongelma. Eikö me olla samaa mieltä tässä?
Mä ymmärrän Lilon aatoksen toisin. Se ajatus itsenäisyydestä ja omasta elämästä edellyttää myös vanhemmilta sitä vastuullisuutta, että hekin katkaisevat napanuoran ja antavat lastensa toimia omana yksikkönään eikä omien toiveiden toteuttamiskanavana. Se erityissuhde ei sulje pois itsenäisyyttä mutta riittävän häiriintynyt vanhempi voi kyllä merkittävästi haitata itsenäistymisprosessia.
Sä et nyt leiki oikein. Totta kai Lilo järkevänä henkilönä haki jotain tuollaista, eli että vanhemmat paitsi kunnioittavat lapsensa oikeutta tehdä mahdollisimman itsenäisiä valintoja, myös asennoituvat lapsen isoihin valintoihin siten, että niiden arvo ei aina ole siinä, onko valinta A vai B, vaan siinä, että valinta on nimenomaan lapsen oma, harkittu ja lapselle sopiva, olipa sitten A tai B. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut näin. En nyt tarkoita (pelkästään), että Kitinässä pitäisi autistisesti tarttua kirjoitusasuihin eikä ajatuksiin niiden taustalla, vaan että tietty pedanttisuus näidenkin asioiden muotoilussa on osa ajatusprosessin selkeyttämistä ja asian parempaa ymmärtämistä, kuten tämäkin vaihto ehkä jo vaatimattomasti osoittaa. Siinä olet toki oikeassa, jos niin vihjaat, että asiaan voisi toki tarttua konstruktiivisemminkin kuin kritisoimalla.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
exPertti kirjoitti:Minusta lapsien tekemättä jättäminen, jos siihen on mahdollisuus, on typeryyttä.
Mulla on nähdäkseni ollut siihen niin lukematon määrä mahdollisuuksia tehdä lapsia, että rekkiskin jäisi hyväksi kakkoseksi jos olisin aina tehnyt lapsia kun siihen on mahdollisuus. En nyt silti oikein onnistu kokemaan itseäni typeräksi.
RP kirjoitti:Asia mikä tässä ärsyttää on tietenkin se, että kun sen kannan on kertaalleen sanonut niin luulisi sen myös uppoavan sinne aivojen sopukoihin. Kun tätä ei tunnu tapahtuvan otan luonnollisesti kierroksia koska tunnen nämä ihmiset hieman "tymiksi" kun yksinkertainen informaatio ei saavuta päätepistettä. "Tymät" ihmiset on rasittavia.
Niinpä. Ei kannata kysyä, jos ei kestä vastausta. Varsinainen ongelmahan tossa asiassa ei ole se että kysytään asiasta, vaan se että jäädään jankkaamaan, kun vastaus ei miellytä.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
