Re: Itkuketju
Lähetetty: 07.07.2011 13:51
^ Tunnen yhtäkkiä itseni konsultiksi
Neuvosit mun isälle ensin Windowsia.küllküll kirjoitti:^ Tunnen yhtäkkiä itseni konsultiksi
sinullekin!Gat kirjoitti:Hei siis minä edellisen sivun lopussa sanoin lähes samaa kuin Killkill. Kuitenkin vähemmän moraaliohjeistaen, kun en tiiä. Vaikka Suvista olisin.. te tiiätte. Ai kuinka narsistina inhoan kirjoittaa edelliseen sivuun, jota ei lueta!saira kirjoitti: ^:h:
Saat takaisin hajanaisia mietteitä jantterilta, joka upposi syviin ajatuksiin ja muistoihin tekstisi kautta:Nergal kirjoitti: (luvassa hajanaisia mietteitä)
Sinun äidilläsi on kaikki hyvin nyt. Tyhjyys tai joku parempi paikka, sitä ei kukaan täällä tiedä, mutta ei kipuja ja sairautta. Pitkän sairauden jälkeen se on todennäköisesti helpotus, ja sen myöntämisessä ei ole mitään pahaa. Päin vastoin, on suurta rakkautta suoda läheiselleen lepo, vaikka se tarkoittaa itselle suurta luopumista, ikävää ja surua.Nergal kirjoitti: Kuoleminen kuuluu elämään, mietin olenko huono kun turvaudun ajatukseen että äitiin ei enää satu, hän on turvassa kivuilta? Mutta sen tiedän että minuun ei koskaan ole sattunut näin paljon, tuska sisälläni on todella iso.
Se, että on luja ja vahva, ei tarkoita että ei voisi itkeä ja surra. Vahva ihminen pystyy itkemään ja suremaan. Vahva ihminen myös ymmärtää hakea apua kun ei omillaan pärjää.Nergal kirjoitti: Olen yrittänyt olla luja, olen yrittänyt pitää itseni vahvana ja olla itkemättä.
Isäsi ja sinä jatkatte elämää parhaalla tavalla mihin pystytte. Nyt se elämä on erilaista kuin ennen, mutta parhaanne teette. Nyt se paras on ehkä sitä että huolehditte syömisestä ja nukkumisesta, ei mitään muuta. Viikon päästä se on jotain muuta ja vuoden päästä taas jotain muuta. Eikö niin?Nergal kirjoitti: tänään iski isän tila niin pahasti että en tiennyt mitä tehdä. Isäni esitti minulle kysymyksen "Antti, mitä minä nyt teen?" Hämmästyin, isä on hiljainen. Hän ei puhu omista asioistaan, hän aina on ollut se siis SE joka neuvoo ja on paikalla kun on itsellä asiat huonosti. Nyt hän heitti yhden kysymyksen mihin en osannut sanoa yhtää mitään.
Olen selvästi rytmiäni edellä, vauvattomuusmasistelu rysähti niskaan jo tammikuussa tänä vuonna! Tällä kertaa olen saanut psyykattua itseäni johonkin masennusta lähentelevään tilaan, olen koko ajan uupunut, nukun jatkuvasti 9 tunnin yöunia, itkeskelen pitkin päivää ja valun hetkittäin jonnekin kaiken realismin ulkopuolelle, jossa tuomitsen tilanteen lopulliseksi ja itseni virheelliseksi.exsu kirjoitti:Sama kevätpaska vaivaa kuin joka vuosi.
exsu kirjoitti:
Olen selvästi rytmiäni edellä.
exsu kirjoitti:koen sen tosi pelottavana, luovuttamisena.
Onko seminaariin pakko osallistua? Jos on, istuudu syrjemmälle, niin voit tursottaa rauhassa. Ja jos haluaa olla oikein korrekti, voinee esitelmän pitäjälle/proffalle kertoa asiasta, ettei sitten ihmettele, jos joudut vaikka poistumaan paikalta vuolaasti itkevänä.exsu kirjoitti:Ongelma oli siis seuraava: pelkään etten selviä seminaarista itkemättä. En osaa sanoa, olisiko eroa tullut ilman lapsettomuutta, joten muihin kohtiin en osaa sanoa mitään. Nykyisen kanssa on tietysti paremmat mahdollisuudet uuteen yritykseen.