Geetzun muistoketju

[Manaaja]

Se mikä tossa mua henkilökohtaisesti ärsyttää, on toi tekopyhä asenne tuolla paskanjauhannassa kunnioitusjuttuja kohtaan ja sitten perään tällasten dumppaaminen tänne.

[Lapitii]

Geetzua kunnioittaen, kaivaten ja huumorintajuunsa luottaen.

[Elppis]

Lepää rauhassa Geetzu

Vaikea sanoa mitään painavaa ja sopivaa; Gee oli virtuaalituttu, mutta hohti ulospäin niin sisäistä kuin ulkoista kauneutta, osasi parilla sanalla tuoda aina hymyn huulille.

Elämä on paskaa, joskus se on vieläkin paskempaa. Harmi että se oli Gee, jolla se paskin elämä ja sen lopetus lankesi.

[Mylwin]

Geetzua kunnioittaen, kaivaten ja huumorintajuunsa luottaen.

Ei kai se nyt ollut pedotutkinnan alla kuitenkaan?

[salanikki]

Mjooh, sanon sanaseni.

Jään kaipaamaan Geetä. Aikoinaan Cityn chatissa oli kerrassaan hilpeitä keskusteluja ja Gee oli kieltämättä tukena ja ohjeistamassa erään kipeän parisuhteeni loppumisen jälkeen. Empatiaa ja hyvällä huumorilla välitettyjä ohjeita tuli roimasti.

Kiitos siitä hänelle.

Lähti liian aikaisin ja väärällä tavalla.

1108

[RP]

Mietin pitkään.

[Lapitii]

...

[salanikki]

Niin minäkin...





1108

[Charles Caldwell]

Kauniita unia.

[NuoriD]

Geetzun kuolema teki mut surulliseksi.

[Lilo]

En olis uskonut, lasten takia. Vaikken tuntenutkaan, tuli kovasti paha mieli ja pisti miettimään.

[Riemumieli]

Hukattu elämä on aina surullinen juttu.

[EveryWoman]

Tää oli tapahtunut ilmeisesti suht. samaan aikaan kun pitkäaikaisin ystäväni meni naimisiin. Hääreissulta tultuani huomasin uutisen. Kaikki selkeät ajatukset katosivat mielestä. Yritin etsiä selityksiä ja tarkennuksia ketjuissa esiintyville vihjailuille - tietoa siitä mitä Jennin elämässä on viime aikoina tapahtunut. En löytänyt. Mielikuvituksessa tapahtumat paisuivat sietämättömiksi ja surrealistisiksi. En pystynyt itkemään. Huono merkki.

En tuntenut Jenniä muuten kuin Kitinän, bloginsa ja parin yksityisviestin kautta, mutta samastuin häneen kitinäläisistä eniten. En sano näin vain siksi että hän on nyt kuollut. Se on tosiasia, jota en ole nähnyt tarpeelliseksi pukea sanoiksi ennen tätä. Jennin läheinen mainitsi, että Kitinässä ei ehkä tullut esiin hänen taipumuksensa pyrkiä ymmärtämään asioiden eri puolia ja eri ihmisten mielenliikkeitä. Kyllä se tuli esiin. Joskus tuli tunne, että tätä taipumusta ymmärtää ovat muut käyttäneet hyväkseen - tietoisesti tai tarkoittamattaan.

Siihen nähden, miten vähän Jenniä tunsin, hänellä oli minulle yllättävän suuri merkitys. Aika harvoin törmään ihmisiin, joiden luotan ymmärtävän itseäni. Jenni oli näistä harvoista ihmisistä yksi. Nyt heitä on yksi vähemmän.

Toivottavasti Jennin lapset tästä vielä selviytyvät ja oppivat elämään onnellisen elämän. Toivottavasti heidän ympärillään on ihmisiä, jotka voivat heitä siinä tukea. Jos tuntemattoman ihmisen suru ja huoli voisivat heitä auttaa, heillä ei olisi hätää.

[Niba]

Ota ilo irti kuolemasta Jenni, sinua ei pidättele täällä enää mikään!

[prosessi]

Kello

Avaan oven ja katselen,
ei pimeässä mitään näy.
Tuttua tikitystä kuuntelen,
kun kaappikello hiljaa käy.

Silloin kuuluu naksahdus,
ei kello enää kulje.
Poistun ääneti ovelta,
mutten kokonaan sitä sulje.

Levollisuus mieleni täyttää,
pimeä kotoisalta näyttää.
Tältäkö kuulostaa hiljaisuus?

[SikaMika]

En olis uskonut, lasten takia. Vaikken tuntenutkaan, tuli kovasti paha mieli ja pisti miettimään.

Tähän kiteytyy niin hyvin omatkin tuntemukset, etten edes yritä säveltää mitään omasta päästäni.

EDIT: ei tarvitsekaan, laitan Tehosekoittimen asialle.

"Taas huomaan vuosien juoksun
Siivet unen katkoneen
Aika hautaani mua lepotauoitta paimentaa
Niin kevään kukkien tuoksun
Huokaukset tyttöjen
Niin sävelmät laulujen
Kuus syltä ikuisesti vaimentaa

Enkä murehdi suotta
Kun kaikki mitä saan
Saa lisää janoamaan
Vaan ei tuhatkaan vuotta
Kai riittäis alkuunkaan
Janooni sammuttamaan

Sielustain pirun ja herran
Mä jätän noppaa heittämään
Ja maljani pohjaan juon
Jos sen milloinkaan käsiini saan
Maistanut oon tilkan verran
Mut ei voimat riitäkään
- Niin pelkään - uudestaan
Maljaa huulillein kohottamaan

On tahtoni voima heikko
Tuominnut on kohtalo
Päämäärättä kulkemaan
Oon yötaivaan tähdenlento
Valot kirkkaat kaupungin
Mut himmentää loistollaan

Siks tahdon että maljan juot muistolleni
Aika kun tähteni sammuttaa
Ja jos kyynel poskellas kimaltaakin
Siinä tähteni uudestaan
Mun tähteni saat loistamaan

En mä osaani tiedä
Kun hetki näytännön koittaa
En juonta ymmärrä
En sanotuksi saa repliikkejä
Ei sitä yleisö siedä
Siks en tohdi aloittaa
Täällä vahvat vain voittavat
Ei muisteta amatöörejä

Siis tyttöni sorja
Sun tahdon sulkevan
Sydämees säkeet nää
Ne talteen sä korjaa
Kun mennyt oon muista tää
Jos ikävä yllättää

Tahdon että maljan juot muistolleni
Aika kun tähteni sammuttaa
Ja jos kyynel poskellas kimaltaakin
Siinä tähteni uudestaan
Mun tähteni saat loistamaan
Mä tahdon että maljan juot muistolleni
Aika kun tähteni sammuttaa
Ja jos kyynel poskellas kimaltaakin
Siinä tähteni uudestaan
Mun tähteni saat loistamaan
Siinä tähteni uudestaan
Mun tähteni saat loistamaan"

[ninnithequeen]

Sytytin juuri parvekkeelle kynttilän, ja sanoin ääneen "Geetzulle". Tytär kysyi kuka on Geetzu. Vastasin "äitin kaveri". En kommentoinut enempää.

[Leila]

En tuntenut Geetzua muuten kuin tältä palstalta. Kovasti järkytyin uutisesta, onhan nuoren ihmisen ja pienten lasten äidin ennenaikainen kuolema todella surullista. Muistan Geetzun hauskana ja huumorintajuisena kirjoittajana, keskusteluja tuli luettua kun huomasi hänen kommentoineen.

[Nette]

Työaamuina eksyn blogiin ja tänne, enkä vieläkään saa niitä suosikeista poistettua.
You made so many days, dear.

[masa]

Koville ottaa ymmärtää että Geetä ei enää ole. Jotenkin totuus tuntuu kestämättömältä ja mahdottomalta, kuin näkisi pahaa unta ja toivoisi aamun jo tulevan herättämään.

En tuntenut, mutta tunsin.

Kepeitä multia.

[alja]

http://www.youtube.com/watch?v=emeM0zvRZ4g

tää biisi on niin monesti auttanu mua
jos se auttais Jenniä
jos ois auttanu

mut taas oon myöhässä

[Manaaja]

Koville ottaa ymmärtää että Geetä ei enää ole. Jotenkin totuus tuntuu kestämättömältä ja mahdottomalta, kuin näkisi pahaa unta ja toivoisi aamun jo tulevan herättämään.

Äläpä muuta viserrä. Ei vain mene hyväksyntään.

[mustaenkeli]

En olis uskonut, lasten takia. Vaikken tuntenutkaan, tuli kovasti paha mieli ja pisti miettimään.

Tämä lause. Niin monelta taholta. Pistää kiehuttamaan ja kuohuttaa tunnetta.
Miksi näin sanotaan? Eikö pienten lasten äiti saa voida pahoin ja tappaa itsensä? Vai, onko parempi tehdä itsemurha, jotta lapsillakin voisi olla parempi? Miksi ne lapset pitää tähän vetästä mukaan?
Tottakai on luonnollisesti surullista, että pieniltä lapsilta lähtee liian aikaisin äiti, mutta ei se äitikään ole aina kaikkivoipa ja yliluonnollinen henkilö, joka menee väkisin vaikka harmaan kiven.

[par-sky]

^En tiiä onko Lilolla sama ajatus kun mulla, mutta mä en sure lähteneitä. Mä suren jäljelle jääneitä jotka niitä murheita sitten kantaa.

[NuoriD]

^^

Mustaenkelin pointti ei aivan täydellisesti aukea.

Jos ME tarkoitat, että äitiys ei anna mitään supervoimia kestämään kaikkea, niin niinhän se tietysti on.

Jos tarkoitat, että äitikään ei voi kestää, ja häntä ei voi vaatia kestämään kaikkea sen takia, että hän on äiti, niin sekin pitää tietysti paikkansa.

Mutta silti en aivan tajua, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat.