Kitinä

Eilen koira lötkötti lattialla ja hoksasin, että sillä oli jotain ruskeaa molemmissa etujaloissa. Ajattelin ensin, että missä paskakasassa se nyt on ryynännyt, mutta se olikin kuivunutta verta. Molemmista etujaloista ne anturat, mitkä on noin välikämmenen yläosassa, oli riekaleina. Eikä koira kertonu esim. äänellä missään vaiheessa, että nyt sattuu. Molemmat vammat oli samanlaiset, eli se musta anturaosa oli osittain revenny ja irronnu "alustastaan" palkeenkielimäisesti. Pesin varovasti märällä pumpulilla veren pois, sen jälkeen hellu otti koiran selälleen syliin ja minä leikkelin karvoja haavojen ympäriltä ja puhistin mekaanisesti haavat, siis ihan pinseteillä poistin hiekanjyvät ja karvat sieltä palkeenkielen alta. Sen jälkeen suihkuttelin desinfiointiainetta, kuivasin hiustenkuivaajalla, laitoin haavarasvaa ja teippasin palkeenkielet paikoilleen päälipuolelta leukoplastilla. Teippiä ei ollut muissa kohissa kuin siinä palkeenkielen päällä, eli haava jäi toiselta reunalta (sieltä mistä palkeenkieli ei ollut kiinni) avonaiseksi. Sitten lopuksi itsetarttuva idealside päälle ja teipillä kiinni siteen yläosasta (-> alaosa on avoin eli ilma kiertää). Koira antoi KAIKEN tehä ilman, että ilmekään värähti! Välillä vähän kopristi tassuja, esim. ko suihkutin putsaria. Ei mitään muuta. Ihme tyyppi, haavat oli varmassti kipeät!

Tänään aukaisin paketit ja kas, haavat oli ihan kuivia ja punaista ei näkynyt yhtään! Puhistin taas suihkeella ja laitoin haavarasvaa, mut nyt jätin teipit anturan päältä pois. Sen laittaminen eilen oli vähän virhe, koska kun sitä tänään otti pois niin piti taiteilla että se palkeenkieli ei lähe uudestaan irti. No ei lähtenyt, onneksi. Nyt on jaloissa värikkäät idealisteet taas suojana, yöksi laittanen sideharsot.

En voi ymmärtää, missä se on ittensä telonu ja miten :/ Onneksi ei vaikuta kävelemiseen ainakaan näkyvästi ja koira on muutenki ihan normaali, eli ei ainakaan tosi kipeä ole.

Koiria ja Patrick Swayzea yhdistää "Pain don't hurt" -asenne.

Bhven kirjoitti:Koiria ja Patrick Swayzea yhdistää "Pain don't hurt" -asenne.

Se on totta siihen asti kun sitä kipeää kohtaa aletaan sörkkimään. Sitten kyllä huudetaan, rimpuillaan ja pahimmassa tapauksessa pureskellaan hoitajaa.

Ensimmäinen nöffi meillä loukkasi hankeen toisen etujalkansa viidennen varpaan ja sen kynnen. Kynsi meni aivan halaki niin, että kynsiaihio näkyi ja veri lensi. Kynsi otettiin kokonaan roikummasta pois niin, että ensin lääkäri yritti sorkkia, mutta kun siitä ei tullu mitään, haki isä työkalupakistaan tongit ja nykäs sen roikkuvan kynnenriekaleen irti. Koira oli ilman mitään puudutteita ym ja tyynen rauhallisesti antoi tehdä toimet, vaikka varmasti sattui.

Viimisin nöffi antoi ottaa keuhkoröntgenin (joka otetaan niin, että koiraa on selällään kourussa röntgenkamerahuoneessa) ilman nukutusta, nooou problems. Lääkäri sanoi, että ei oo ikinä moista nähny. Näitä koiria yhdistää se, että niitä kaikkia on pennusta asti sorkittu ja totutettu käsittelyyn. Lääkärit on aina ihan ihmeissään, kun niiden luona pitää käydä, kun koirat on kuin viilipyttyjä, vaikka tekis semmosta, mihin muille koirille tarvii suunnilleen nukutuksen. Aivan mahtavaa!

Pönterin jalat on parantunu, eli palkeenkielet on kiinnittyny alustaansa. Eipä menny kauan

Pikkukoira on toipunut avioerolapsen osastaan eikä enää kriiseile ainakaan tässä osoitteessa.

Eilen koiruudet pääsivät ekan kerran mukaan purjehtimaan. Molemmat olivat sekaisin innostuksesta jo pelastusliivejä puettaessa, vaikka ainakaan pienempi ei ole koskaan vesillä ollutkaan. Veneessä pikkukoira selvästi nautti olostaan; katseli rentona maisemia ja nosti nenää tuulenvirettä päin. Vanhempi koira vähän jännäsi, pyrki syliin heti kun mentiin vähänkään kovempaa ja kallistusten aikana alkoi vinkumaan. Maisemista kiinnostivat lähinnä aallot, katse oli veteen koko ajan.

Pönterin ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen näyttelykokemus saatiin sunnuntaina Seinäjoella. Sisko näytti koiran, koska se osaa. Arvostelu oli just sitä mitä odotin ja toivoin ja arvosana on "hyvä". Kravatti kuulema tiputtaa palkintosijoja, mikä on ihan oikeen verrattaessa rotumääritelmään. Olen tyytyväinen. Ja taas kerran pitää kehua pönterin matkustus-, sosiaalisia ja kaikkia taitoja. Se on niin helppo! Ainoastaan se vehje, millä mitataan koiran korkeus sai aikaan väistöä. No kai kun se ei ole ikinä semmoista nähnyt, ois pitänyt harjoitella silläkin etukäteen. Mutta ei vaikuttanut arvosteluun, joten no probs.

Valitut palat: "Erittäin kookas, ylärajalla. Miellyttävä luonne."

Vähän niinkö minä

Ilmoitin omat pörröotukset pieneen näyttelyyn...
Hyvä aloittaa huipulta, suunta on selkeä

Me taktikoitiin. Tai siis sisko taktikoi, minähän en koiranäytelmistä juurikaan mitään ymmärrä. Tarkoituksella valittiin pieni näyttely, jossa on vähän saman rodun koiria. No kappas, pönteri oli luokassaan yksin

Onnea ja menestystä vaan ens kesän hulinaan, ilmeisesti meiltäkin on sinne tulossa erinäisiä karvaturreja. Ei kuitenkaan pönteri.

Mähän ilmoitin noi tuonne Maailman Voittajaan siksi, että kotimaisten rotujen osallistumismaksu on pyöreä 0 €.
Realistinen tavoite on T tai enintään H, urosyksilö voi napata harmaan ei-rotutyypillisestä aggressiosta

Jos on vapaaehtoista handleria tarjolla, niin otan ilolla vastaan!!!

^Voin kysyä siskolta. Se on näyttäny useita eri rotuja, mm. suomen ajokoira, jämti, afgaani, kultainen noutaja, ranskan bulldoggi, pitkäkarvanen weimaraner. Se kyllä vissin velottaa.

Russelistiryhmässä fb:ssä joku kertoi, että heidän asuinalueensa koirapuistossa oli vieraillut säännöllisesti rouva, jolla oli mukana joku keskikokoinen vesikoira ja supi hihnassa ja pannassa. Oli kysellyt puistossa ainoana koirana olevan russelin omistajalta, että onko OK, että supi tulee leikkimään koirien kanssa. Sen olisi kuulemma voinut nostaa pöydälle jos koira on liian riistaviettinen.. Sama supi oli kuulemma nähty useasti muulloinkin koirapuiston pöydällä seiskoskelemassa koirien leikkiessä.

Voisin veikata, että nämä omat pikkumussukat keksisi monta kivaa leikkiä supin kanssa, tosin yhdenkään niistä jälkeen se supi ei olisi hengissä. Riistaeläin! Koirapuistoon!

Mesosin pönterin kanssa pihalla, niin vanha rouva (afgaani, 10v) innostu kans leikkimään ja juoksi korvat suorana ympäri pihaa. Awww

Joudun vetämään takaisin aiemman supikoiralausuntoni. Mun pienisuurimetsästyskoira sai viime lauantaina myyrän kiinni pellolla. Teki siis havainnon, juoksi perään teki hyökkäyksen ja tökkäsi myyrää kuonolla. Sen jälkeen jäi aloilleen katsomaan, kun kohmeinen myyräraukka lyllersi koloon turvaan. Tätä yksilöä ei tarvinne tarjota kenenkään navetan hiiriongelman ratkaisijaksi.

Lol

Vanhempi koira kuoli yöllä. Sai illalla n klo 23 varmaan jonkun aivoinsultin. Ensin oli epistotonuksessa niska ja läähätti. Myöhemmin oli sekava ja ilmeisesti näkö meni. Törmäsi seinään mm. Pidin sylissä ja silitin. Nyt kuollut yöllä

En lähtenyt yöllä viemään eläinlääkäriin. Jos olisin vienyt, tietysti lopetusmielessä. Ehkä muuten olisin vienytkin, mutta kun piti herätä töihin ja eo. keikka olisi varmaan vienyt aikaa aika lailla. Nyt olen töissä, vaimo ja tytöt Köpiksessä. Poika kotona lukee pääsykokeisiin. Tietysti kärsimysten vähentämismielessä olisi pitänyt viedä. Noh. Insultti tuli n klo 23 ja kun kuuden jälkeen heräsin katsomaan tilannetta, oli kuollut. Eli ei onneksi pitkään kestänyt.

Keskustelimme perheen kanssa, mitä koiralle tehdään. Oma ehdotus oli laittaa omaan koppaansa, se jätesäkkiin ja roskikseen (tiedän, karua, mutta kuollut on kuollut). Lapset kuitenkin halusivat tuhkauksen. Koira on nyt em. paketissa parvekkeella ja vaimo huomenna vie tuhkattavaksi.

En muista nähneenikään tätä ketjua.

Osanottoni tms. DaveJamekselle. Tuollaista se ja hoitovirhe voi tapahtua juuri viimeisenä yönä, kuten kävi minulle äiteeni kanssa.

Koirammekin (kk saksanseisoja-uros) viimeinen yö jäi mieleen. Pyrki ylos, isän kanssa autettiin, pyrki maaten autettiin, pyrki taas ylös, autettiin Sitä koko yö. . Se jäi ihan lihasmuistina käsiin.

Aamulla sitten soitettiin eläinlekurille josko tulisi kotiin piikittämään. Ei suostunut. Jollain viltillä sitten kannetiin Ferri autoon. No eläinlääkäri tuli sentään autolle asti antamaan rauhoituspiikin. Sitten se 38-kiloinen sisälle ja tappavaa annosta. Sydämensä sykki vielä kovin pitkään. "Vahva sydän", sanoi lääkärikin. 13-vuotias kuollessaan. Minunkin piti ennen kuoppauskuljetusta käydä auton takapaksissa varmistamassa, onko se varmasti kuollut. Sama karvainen jätkä, mutta kylmänä.

Oli aiemmin saanut joitain ehkä epilepsiatyyppisiä poissaolokohtauksia. Ne olivat harvenneet mutta nyt käytännössä melkein halvaantui eikä toennut.

Kuopattiin se sitten sukutilalle, kuten vaikealla tavalla kuollut kissamme aiemmin. Kissalla oli vattavaivoja. lekuri määräsi vain jotain pakkosyötettävää mössöä. Lopulta ryntasi toisesta huoneesta parkuen, ja kuoli ikkunaverhon alla. Vasta yhdeksänvuotias kahdet pennut synnyttänyt.

Muuten uusimpien tutkimusten mukaan muutkin elukat ovat tietoisia olentoja. Ja jos se on vieläpä kotilauman jäsen, sattuuhan niiden menetys.

Gat kirjoitti: ↑22.04.2019 15:15

Muuten uusimpien tutkimusten mukaan muutkin elukat ovat tietoisia olentoja. Ja jos se on vieläpä kotilauman jäsen, sattuuhan niiden menetys.

Juu, kyllähän se surullista on.

Nyt säälittää, kun nuorempi koira ihmettelee, mihin toinen on kadonnut
Käy kurkkimassa eri paikkoihin.

Osanotto Jamesin perheen koirasuruun.

Voi Jamesin pikku koiraa! Osanottoni. Huhtiarska on SUURI eläinten ystävä.

PÄÄSIÄISENJÄLKEINEN HUHTIARSKA

"Nuorempikin" koira jo 14 v ja alkaa olla sairas. Sydämen vajaatoiminta.

Loppusuoralla ollaan

Meillä koirat on 14 ja parin viikon päästä 12. Lapsi suunnittelee, millainen seuraava koira olisi, kun näistä aika jättää. Haluaa sellaisen, jonka kanssa voi kuvata hyvää kontsua, kun hänestä tulee tubettaja. Olen luonut hirviön.

Näytä tämä ennen kuin on myöhäistä


https://x.com/tiktokinvestors/status/17 ... nlhfpITyCw

Aikaisemmin mainittu pönteri kuoli kesäkuussa eutanasiaan. Sillä oli sydämessä läppävika jota seurattiin ja lääkittiinkin vuosia, varmaan neljä ainakin. Jouluna 2014 otin pönterille kaverin, hänen siskonpoikansa. Se kuoli lokakuussa leikkaukseen. Sydän vain pysähtyi heräämössä. Olin shokissa. Vieläkin sattuu. Ihan paska vuosi.

En kuitenkaan osaa enää olla ilman koiraa, joten nyt meillä on noin kuukauden ollut hirvikoira, jota ei hirvet kiinnosta. Aikuinen kodinvaihtaja siis.

Ja onhan täällä koko ajan ollut chihuahua, joka on nyt 14-vuotias. Mutta jotenkin en laske sitä, kun ei se ole minun.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑15.12.2023 9:28 "Nuorempikin" koira jo 14 v ja alkaa olla sairas. Sydämen vajaatoiminta.

Loppusuoralla ollaan

Täytyy nyt varmasti tällä viikolla tilata aika eutanasiaa varten

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.01.2024 8:42

James Potkukelkka kirjoitti: ↑15.12.2023 9:28 "Nuorempikin" koira jo 14 v ja alkaa olla sairas. Sydämen vajaatoiminta.

Loppusuoralla ollaan

Täytyy nyt varmasti tällä viikolla tilata aika eutanasiaa varten

Voi että. Oon pahoillani.