Siis kaikki ihmisen halutko? En voi mitenkään olla kanssasi samaa mieltä.Vadim kirjoitti:[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.
Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?
Olen samaa mieltä siitä, että on olemassa myös haluja, jotka liittyvät sosiaalistumisprosessiin (ainakin sikäli kuin ymmärrän oikein mitä tällä tarkoitat), mutta pointti onkin nimenomaan oppia tunnistamaan ne erillään yllä kuvailemani esimerkin kaltaisista sisäsyntyisistä haluista. "What can be learned, can be unlearned," ja siten ulkopäin tulleeseen "ohjelmointiin" perustuneet halut alkavat yleensä tuntua ikään kuin (for the lack of a better word) epäaidommilta, ja ihminen luonnostaan alkaa keskittyä elämässä siihen, mikä on varmasti aitoa.
Arvaan että monella hihhulitutka hälyttää edellisen kappaleen kahden viimeisen sanan kohdalla -- muistaen miten joskus aiemmin ajattelin, ymmärrän tämän -- ja siten on paikallaan täsmentää mitä sillä tarkoitan. Se, että käytän sanoja "varmasti aito", ei tarkoita sitä että väittäisin tiedettävän että näin on jossain objektiivisessa todellisuudessa (cf. Rollon joulu -ketju). "Varmasti aidolla" tarkoitan yhtä varmaa kuin suurin varmuus jolla ihmisen on ylipäätään mahdollista saada universumista(an) mitään tietoa. Samalla tavoin kuin ajattelun havaitseminen toteamuksessa "ajattelen, siis olen olemassa", kertoo sisäsyntyisen tunteen havaitseminen maailmasta jotain aitoa.
Nykyinen länsimainen maailmankatsomus on hyvin mekanistinen, ja tämän kautta tunteiden välittämä informaatio nähdään yleisesti ikään kuin jotenkin laadullisesti heikompana kuin kvantifioitavissa oleva "tieto". Kun jopa minä, entinen tunteiden dissaaja, olen alkanut ymmärtää tätä vääristymää nykyisessä tavassa hahmottaa maailmaa ja elämää, ennakoin että suunta on seuraavaksi laajemminkin hiljalleen kääntymässä pois mekanistisorientoituneesta käsityksestä.
Minusta on suotavaa 1) oppia tunnistamaan, mitkä "omiksi" haluiksi luulemistaan todella ovat itselähtöisiä ja mitkä taas ovat rakentuneet ajan myötä sosiaalisen hyväksynnän tarpeen kautta, 2) ymmärtää miten ulkolähtöinen ohjelmointi on tapahtunut ja siten poisoppia se, ja 3) keskittyä toteuttamaan elämässään sitä, mitä itselähtöisesti haluaa.Vadim kirjoitti:Mikäli tulkitsen sinua oikein, olet samaa mieltä jannun kanssa siitä, että elämässä on suotavaa janota menestystä.
Tuota kolmatta kohtaa kutsun menestykseksi. Siis sikäli kuin jannu tuota tarkoitti, olen samaa mieltä.
Ajattelen itsekin elämää taideteoksena -- ja tämä liittyy suoraan siihen, miksi en voi allekirjoittaa ihmisellä olevan vain haluja, jotka liittyvät sosiaalistumisprosessiin. Aito taide, ainakin niin kuin minä sen ymmärrän, on olennaisesti sisäsyntyisten kokemusten kommunikointia. Tunteitaan tunnistamaan oppiessaan havaitseekin, että taiteen on mahdollista tarjota samanlaisia elämyksiä kuin esimerkkinä käyttämäni luonnon harmonia. Oma elämä taideteoksena (~ "menestys") tarkoittaa minulle siis mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sen toteuttamista, mikä itselähtöisesti tuntuu parhaalta.Vadim kirjoitti:[O]len viime aikoina alkanut fundeerata vanhaa aatosta elämästä taideteoksena. Taide on taas minulle jotain aivan muuta kuin banaalien passioiden perässä juoksemista, jota tämä menestymisdiskurssi minusta edustaa.
