huima kirjoitti:Te mahdollisesti ajattelette urpiaisen kanssa henkilökohtaisesta tekemisestänne ja sen hyvyydestä samalla tavalla.
Näin minäkin uskon. Erot ovat ainakin pääasiallisesti käsitteellisiä.
Mä en osaa/pysty käyttämään käsitteitä samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä niitä käyttää, paitsi väliaikaisesti ja kohtuuttoman suurin ponnistuksin. Urpiainen puolestaan pitää normitapaa jotenkin ainoana oikeana ja muita parempana, vaikka se tosiasiassa sisältää enemmän epätarkkuuksia ja itsestäänselvyyksien perusteettomia olettamisia kuin oma tapani. Toisaalta minun kielenkäyttöäni on kuitenkin ihmisten yleensä vaikeampi ymmärtää, joten kummallakin tavalla on omat etunsa.
Yleensä se ei omassa tuttavapiirissäni ole ongelma, että eri ihmiset käyttävät käsitteitä eri tavoilla, koska käsitteet voi aina määritellä kulloistakin keskustelua varten siten, että kaikki ovat niistä samaa mieltä (lopultahan käsitteet ovat kuitenkin vain välineitä; eri kielilläkin voi hyvin puhua samoista aiheista, kunhan vain keskustelijat ymmärtävät käytetyn kielen käsitteiden merkityksiä). Urpiaisen kanssa tämä ei oikein ole onnistunut, koska hänen mielestään käsitteillä on vain yksi, muita oikeampi, merkitys - nimittäin se, mitä hän itse kunkin sanan merkityksenä pitää. Tämä absolutistinen tulkintatyyli ulottuu hänellä myös sanontatapohin, lauseisiin ja virkkeisiin. Niinpä, kun sanon: "Pyrin tekemään X", hänen mielestään se on täsmälleen sama asia kuin sanoisin: "Onnistun tekemään X", ja tällaisesta käsitteellisestä tulkintavaikeudesta joudumme sitten keskustelemaan yli kymmenen sivun verran (plus kaikki aiempien vuosien keskustelut, joissa on yleensä kyse samantapaisista jutuista).
Kun keskustelen tuttujeni kanssa, tämä määrittelyosuus vilahtaa alta pois hujauksessa, minkä jälkeen itse keskustelu voi alkaa. Esimerkkinä siitä, miten tämä tapahtuu, voi lukea Vagabondon ja EW:n välistä viestien vaihtoa tästä ketjusta. Urpiaisen kanssa keskustelu ei puolestaan vielä kolmen vuodenkaan jälkeen ole kunnolla alkanut.
Teette tekoja jotka eivät ole nykyisen teidän käsissänne olevan tiedon mukaisesti varsinaisesti pahoja, mutta eivät välttämättä myöskään parasta mahdollista mitä voisitte tehdä maailman kokonaishyvinvoinnin parantamiseksi.
Tää on sen verran yleisluontoisesti sanottu, että tarkennan hieman.
Uskon, että kun yritän toimia mahdollisimman hyvin, pääsen ainakin lähelle parasta mihinkäytännössä pystyn. Vielä selvitys siitä, mitä tämä "yrittäminen" minulle sisältää:
1. Yritys hahmottaa, mitä maailman maksimaalinen hyvä käytännössä olisi ja millä keinoilla se toteutuisi. Tätä käsitystähän ei voi kukaan koskaan täydellisesti muodostaa, koska maailma on siihen liian suuri ja monimutkainen. Mutta jos jatkuvalla prosessilla yrittää, eli ottaa asioista selvää, keskustelee ihmisten kanssa (mahdollisimman erilaisten ihmisten), yrittää ymmärtää omistaan poikkeavia näkökantoja, tarkastelee, erittelee ja pohtii erilaisten tekojen käytännön seurauksia, välttää lyömästä mitään käsitystään lopullisesti lukkoon, jne., voi ainakin ajatella tekevänsä parhaansa objektiivisen käsityksen muodostamiseksi.
2. Yritys tehdä tekoja, jotka käytännössä ja pitkän aikavälin huomioon ottaen johtavat mahdollisimman tehokkaasti ykköskohdassa muodostettuun (koko ajan muuttuvaan) tavoitteeseen. Tässäkään yrityksessä ei voi täydellisesti onnistua, koska mm. täydellinen vapaa-ajan ja työajan välinen optimointi ei kerta kaikkiaan ole ihmiselle mahdollista (myös ihmisen sisäiset prosessit ovat liian monimutkainen kokonaisuus ihmisen itsensä ymmärrettäväksi). Voi vain jatkuvasti pyrkiä parempaan ja tehdä muutoksia aiempien havaittujen virheiden pohjalta.
Nuo kaksi kohtaa muodostavat siis käyttämäni ilmaisun "pyrkiä/yrittää toimia kokonaishyvinvointia edistävällä tavalla".
Pyrin siis toimimaan parhaan tietoni, taitoni ja mahdollisuuksieni mukaan mahdollisimman optimaalisesti. Eli jos teko Z kaiken parhaan tietoni, käsitykseni, uskomukseni ja palautteen perusteella hankitun kokemukseni mukaan on merkitsevästi huonompi vaihtoehto kuin teko X, ja minun on mahdollista valita näistä jompi kumpi, pyrkimykseni on, että valitsen tehdä X. Mutta ymmärrän, että käytännön tasolla en voi tässä jatkuvasti ja täydellisesti onnistua, enkä lopulta koko maailman mittakaavaa ajatellen edes tietää, johtaako toimintani edes keskimäärin hyvään tulokseen, koska muuttujia on yksinkertaisesti aivan liikaa että kukaan voisi tällaista faktapohjalta laskelmoida. Allekirjoitan siis tuon, mitä sanot, mutta en ole varma tarkoititko juuri tätä tarkennustani vastaavaa asiaa vai mahdollisesti jotakin muuta.
Otetaan sitten vielä selvyyden vuoksi viitekehykseksi tuo urpiaisen esille tuoma yksittäisten tilanteiden hahmottaminen. Jos puhutaan siitä, mikä olisi paras mahdollinen teko kokonaishyvinvoinnin eteen kussakin yksittäisessä tilanteessa, en useimmiten (en itse asiassa koskaan) tee juuri sitä tekoa. Minulle on täysin selvää, että sen teon tekeminen ei käytännössä edistä yhteistä hyvää, koska käytännössä maailma ei ole yhtä kuin yksittäinen teko tai yksittäinen hetki, vaan jatkuva tekojen ja hetkien sarja, jossa jokainen teko vaikuttaa seuraavaan. Vaikutukset ovat ainakin kolmenlaisia: suoria vaikutuksia, välillisiä vaikutuksia ja trade off -vaikutuksia (= kun teet jotakin, viet itseltäsi mahdollisuuden useisiin muihin tekoihin samalla hetkellä). Mm. tämän vuoksi en hyväksy väittämää, jonka mukaan se, että en lähetä heti kaikkia rahojani (tai osaa niistä) Afrikkaan, osoittaa että en pyri toimimaan optimaalisesti.
Iso ero on siinä, että urpiainen explikoi asian selkeästi - eikä edes näytä kuvittelevansa, että tietäisi mikä olisi avain hyvinvoinnin absoluuttiseen maksimointiin tai optimointiin.
Ja sun mielestäsi mä siis näytän kuvittelevani, että tiedän? Niin arvelinkin. Vaikka en ole missään vaiheessa näin sanonut, käytän kuitenkin sanontatapoja, joista useille ihmisille näemmä syntyy se kuva, että kuvittelen tietäväni. Tämä on tosiaan haaste mun elämässä yleisemminkin: mä en itse oikein pysty laittamaan itseäni käyttämään kieltä, joka omasta mielestäni tarkoittaa muuta kuin mitä haluan sanoa - mutta ei sekään kätevää ole, että moni ihminen tulkitsee mun sanomiset eri tavalla kuin mikä niiden sisältö mielestäni on.
Otetaan esimerkki tuolta kodin remonttiketjusta. Pyysin siellä stetson-harrison-kustannusarviota spekseillä, joihin sisältyi seuraavat kohdat: "tarjous per 100m2", ja "puretaan 4 m kantavaa seinää". Olin aika varma jo tuota kirjoittaessani, että ainakin joku tekee noiden perusteella virheellisiä tulkintoja, mutta koska ne tulkinnat olisivat joka tapauksessa epäolennaisia kysymykseni kannalta, en viitsinyt ruveta laveammin kuvailemaan tilannetta. Tässä ei nyt ole olennaista se, tuliko niitä virhetulkintoja, vaan se että niiden todennäköisyys on tällä ilmaisutavalla suuri. Tuo, mitä olen sanonut, ei itsessään sisällä virheellistä informaatiota, mutta huonoa kommunikaatiota se tavallaan on silti, koska moni ihminen omassa mielessään lisää tuon muotoiseen tekstiin informaatiota, jota siinä ei tosiasiassa ole. Täydellisessä kommunikaatiossa tämä olisi huomioitu jo ennalta, ja kommunikaation muodon avulla sen mahdollisuus minimoitu.
En ole vielä pystynyt ratkaisemaan, miten voisin onnistua sekä valitsemaan sanani siten, että niistä ei pääsisi syntymään vääränlaisia mielikuvia, ja toisaalta myös siten, että niiden sisältämä informaatio olisi omasta mielestäni riittävän eksaktia. Oman hankaluutensa tähän tuo vielä se, että en myöskään aina onnistu ilmaisemaan itseäni edes omasta mielestäni riittävän tarkasti. Näin käy varmasti kaikille muillekin, mutta minun tapauksessani seuraukset ovat usein ikävämpiä, kun ajatukseni ovat muutenkin niin poikkeavia, että niiden täydellinen ymmärtäminen on jo lähtökohdiltaan epäonnistumaan viritetty tehtävä.
Messiaskompleksista syyttäminen on aika osuvaa, kun kirjoituksistasi sai oikeasti sen kuvan että ajattelisit, että se mitä teet olisi sitä parasta mitä voit hyvinvoinnin eteen tehdä. Taustalla voi olla väärinymmärrys siitä mitä oikeasti tarkoitat, mutta se on se epäselvän kommunikoinnin vaara.
Nimenomaan.
Mutta olenko ymmärtänyt uskomuksesi oikein?
1) Sinä uskot, että tekemällä asiaa jossa olet hyvä - pystyt luomaan maailmaan hyvää enemmän kuin tekemällä jotain muuta.
Osapuilleen kyllä. Tarkemmin ilmaistuna: "Käyttämällä suurimman osan ajastani sellaisten asioiden tekemiseen, joissa olen hyvä (/voin tulla hyväksi), maailma hyötyy enemmän kuin jos käyttäisin aikani johonkin muuhun".
2) Sinä uskot että tällä tavalla tekemäsi / luomasi hyvä:n vaikutus on suurempi, kuin ko. toimien aiheuttamat negatiiviset vaikutukset.
Tästä en tunnista omaa ajatustani. Mitä tahansa teenkin, pyrin minimoimaan toimieni kielteisiä vaikutuksia. Esim. vaatesuunnittelua, jossa olen hyvä, voi uskoakseni tehdä joko siten, että se parantaa maailmaa tai siten, että se huonontaa maailmaa entisestään.
Tämä sääntö, jota noudatan ammatinvalinnassa (ja muiden, elämän mittakaavassa pääasiallisten, ajankäyttökohteiden valitsemisessa), ei kelpaa kuvaamaan tekojen sijaintia hyvä/huono -akselilla. Tässä on enemmänkin kyse siitä, mikä monista sinänsä hyvistä vaihtoehdoista (esim. kaikkien niiden ammattien joukko, joiden uskotaan edistävän maailman hyvää) kannattaa valita, jossa lopputulos olisi parempi verrattuna siihen, että hyvien vaihtoehtojen joukosta valitaan jokin randomilla tai vaikkapa maksettavan palkan perusteella. Tarvitsen tätä sääntöä, koska en voi yksin toimia kaikissa maailman hyvää edistävissä ammateissa, vaan suurimmasta osasta on jollakin perusteella luovuttava.
3) Sinä uskot että optimoimalla paikallisesti toimiasi - kun opit enemmän niiden vaikutuksista, pystyt optimoimaan toimiasi kohti paikallista hyvänluonnin maksimia.
Mjoo, paitsi tuo sana "paikallisesti" on vähän hankala, koska kyllähän osalla valinnoistani on ihan suoriakin ei-paikallisia vaikutuksia, ja nämä vaikutukset myös painavat vaa'assa kun yritän optimoida toimintaani. Toisaalta tuossa sanassa on järkeä, koska täysin ei-paikkasidonnaisesti en tietenkään voi toimia, olenhan ihminen, joka aina väistämättä sijaitsee jossakin paikassa ja jonka toimista suuri osa vaikuttaa välittömimmin lähiympäristöön. Palautetta toimistani - eli kokemustietoa, joka vaikuttaa optimoinnin prosessiin - puolestaan saan lähes täysin paikallisesti, joten siinä kohtaa tuo on oikeinkin osuva kuvaus. Tämän palautteen perusteella joudun osittain tekemään päätelmiä siitäkin, mikä suuremmassa mittakaavassa olisi hyvää toimintaa ja mikä huonoa. En voi kuin uskoa ja luottaa maailman olevan systeemi, jossa pieni mittakaava ja suuri mittakaava toimivat olennaisilta osiltaan samoilla lainalaisuuksilla. Tästä on paljon yksittäisiä käytännön esimerkkejä, mutta ei mitään sellaista tutkimustietoa, joka aukottomasti ja yleispätevästi osoittaisi asian olevan näin.
(Kiitti huima!)