Itsekkyydestä

[EveryWoman]

Onpa tosiaankin hämmentävän nöyrää ajatella, että pystyisi laskelmoimaan omien toimiensa seurauksia koko maailmalle siten, että onnistuu omilla valinnoillaan pitämään näiden seurauksien tasapainon positiivisen puolella.

Mitä sä nyt vänkäät? Siis meinaatko, että sinä, joka pyrit kaikella toiminnallasi optimoimaan maailman kokonaisuuden hyvinvoinnin, pidät hybriksenä sitä, että joku pyrkii siihen, että toimiensa seuraukset olisivat pääsääntöisesti ja keskimäärin pikemminkin myönteisiä kuin kielteisiä? Minä ajattelisin, että tuo minun kantani on paitsi nöyrä, myös kaiken eettisen toiminnan ennakkoehto (ainkin, jos hyväksytään seurausetiikka).

Nyt alkaa vihdoin valjeta tämän väärinkäsityksen perusta.

Mä tarkoitan sitä, että erilaisia muuttujia parhaani mukaan tasapainottamalla (optimoimalla) pyrin parasta mahdollista lopputulosta kohti, jolloin käytännössä en tietenkään tätä maksimia tavoita, mutta pääsen kuitenkin lähemmäksi sitä kuin jos pyrkisin vain jonkinlaiseen keskimäärin hyvään tulokseen.

Sä taas päädyt jollakin (ilmeisesti erilaisella) prosessilla omasta mielestäsi samantapaiseen lopputulokseen kuin minäkin, mutta et jostain syystä halua sanoa tavoittelevasi yhtään enempää kuin mihin käytännössä kykenet. Tästä seuraa, että pystyt omasta mielestäsi saavuttamaan tavoitteesi täydellisesti, mistä puolestaan seuraa mielikuva messiasharhasta.

[NuoriD]

Niitä muita autoilijoita ei ehkä ollut viime aikoina rökitetty Kitinässä egoismista ihan yhtä pahasti kuin sua. Olisitko ihan yhtä varmasti toiminut samoin vaikkapa kolme vuotta sitten?

Tässä tapauksessa kitinällä ei ollut vaikutusta. Olen aina toiminut samoin. Minä olen se, joka menee asemtunnelin sammuneilta tsekkaamaan, mikä on pössis.

[Lilo]

Onko tämä se sama paikka jossa miesten kyrvät maistuvat suklaalta ja ejakuloivat rahaa?

Kyllä toi taitaa olla vaan sun henk.koht. fantasiasi. Mutta otapa rohkeasti puheeksi rakastajasi kanssa!

Vinkkinä, ensin mainitun voit helposti toteuttaa vaikkapa suklaakastikkeella. Jälkimmäinen saattaakin sitten olla partnerillesi hiukan kivuliaampi homma.

[EveryWoman]

^Tuossa yllä esitän täydellisesti tämän keskustelun akikki epäselvyydet ja kiistat ratkaisevan argumentin.

Epäuskottavaa. Ja kuten näet, minä en väittänyt mitään vastaavaa.

Se voi ensi alkuun olla hieman vaikeaselkoinen, koska en käytä sanojen normaaleja, intersubjektiivisia merkityksiä, mutta vakuutan teille, että minun antamillani merkityksillä voi operoida aivan yhtä hyvin kuin objektiivisillakin merkityksillä.

Tuo sinun käsitehässäkkäsi on kuitenkin huomattavasti omaani vaikeaselkoisempi, jonka ainakin kaksi keskustelijaa on kuitenkin pystynyt ymmärtämään.

PS Toivon, että EW korjaat viestisi lainausket oikein - en haluaisi, että kenellekään tulee kuva, että olisin sanonut jotain noin hullua kuin esitätä minun sanoneen.

Mitä vikaa? Kyseessä on kuitenkin minun väittämäni kuvaus. Muistutan, että sinäkin laitat sanoja minun suuhuni, etkä todellakaan tee korjauksia, vaikka olen kolmen vuoden ajan sitä sinulta pyytänyt.

[urpiainen]

Onpa tosiaankin hämmentävän nöyrää ajatella, että pystyisi laskelmoimaan omien toimiensa seurauksia koko maailmalle siten, että onnistuu omilla valinnoillaan pitämään näiden seurauksien tasapainon positiivisen puolella.

Mitä sä nyt vänkäät? Siis meinaatko, että sinä, joka pyrit kaikella toiminnallasi optimoimaan maailman kokonaisuuden hyvinvoinnin, pidät hybriksenä sitä, että joku pyrkii siihen, että toimiensa seuraukset olisivat pääsääntöisesti ja keskimäärin pikemminkin myönteisiä kuin kielteisiä? Minä ajattelisin, että tuo minun kantani on paitsi nöyrä, myös kaiken eettisen toiminnan ennakkoehto (ainkin, jos hyväksytään seurausetiikka).

Nyt alkaa vihdoin valjeta tämän väärinkäsityksen perusta.

Mä tarkoitan sitä, että erilaisia muuttujia parhaani mukaan tasapainottamalla (optimoimalla) pyrin parasta mahdollista lopputulosta kohti, jolloin käytännössä en tietenkään tätä maksimia tavoita, mutta pääsen kuitenkin lähemmäksi sitä kuin jos pyrkisin vain jonkinlaiseen keskimäärin hyvään tulokseen.

Sä taas päädyt jollakin (ilmeisesti erilaisella) prosessilla omasta mielestäsi samantapaiseen lopputulokseen kuin minäkin, mutta et jostain syystä halua sanoa tavoittelevasi yhtään enempää kuin mihin käytännössä kykenet. Tästä seuraa, että pystyt omasta mielestäsi saavuttamaan tavoitteesi täydellisesti, mistä puolestaan seuraa mielikuva messiasharhasta.

No on meissä se ero, että toimiessani omasta mielestäni suht koht eettisesti ja hyvin tiedostan samalla, että olen kaukana optimoinnista enkä edes siihen pyri. Ja toisaalta messiasharhan tunnusmerkki ei millään ole se, että onnistuu pyrkimyksissään (muutkin kun messiaat onnistuvat aika monissa pyrkimyksissään). Messiasharhan (mä en voi uskoa, että keskustelen tästä) tunnusmerkki on pikemminkin pyrkimyksen megalomaanisuus sekä ennen muuta se, että minä olen korostanut koko ajan kalvavaa huonoaomaatuntoani ja riittämättömyyden tunnettani, kun taas sinä korostat oikein riemulla vapauttasi näistä, koska tiedät pyrkiväsi toimillasi optimoimaan koko maailman hyvinvoinnin.

[EveryWoman]

Tässä tapauksessa kitinällä ei ollut vaikutusta. Olen aina toiminut samoin. Minä olen se, joka menee asemtunnelin sammuneilta tsekkaamaan, mikä on pössis.

Tämä on osoitus siitä, miten sinun persoonallisuutesi eroaa normista. Minäkin mm. näen paljon muita enemmän vaivaa ymmärtääkseni muiden ihmisten sanomisia, koska olen persoonallisuuteni vuoksi poikkeuksellisen herkkä ymmärtämishaluttomuuden suhteen. Ja menen muita herkemmin väliin kun havaitsen, että jotakuta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin muita epäitsekkäämpi ihminen; noi jutut (ja muutama muu) vain laukaisevat mun epäitsekkäät mekanismit poikkeuksellisen herkästi.

[Vagabondo]

^Tuossa yllä esitän täydellisesti tämän keskustelun akikki epäselvyydet ja kiistat ratkaisevan argumentin. Se voi ensi alkuun olla hieman vaikeaselkoinen, koska en käytä sanojen normaaleja, intersubjektiivisia merkityksiä, mutta vakuutan teille, että minun antamillani merkityksillä voi operoida aivan yhtä hyvin kuin objektiivisillakin merkityksillä. oletan, että hyvinä keskustelijoina näette sen verran vaivaa, että kaivatte itse esiin, mitkä minun idiosynkraattiset merkitysmääritelmäni ovat.

Vaikka tiedeyhteisöllä on tarkat määritelmät joillekin alaan oleellisesti liittyville sanoille, on aika epärealistista ja elitististä kuvitella kaikkien olevan tietoisia näistä määritelmistä. Tiedeyhteisön ulkopuolella on oikeastaan oletusarvoista, että jossain vaiheessa sanoja käytetään väärässä tarkoituksessa tai niiden sisältö on ymmärretty väärin. Kannattaako siitä jauhaa sivukaupalla vittuilevaan sävyyn? Tämä sillä oletuksella, että olet jonkinlaisia humanistisia opintoja suorittanut, kuten teksteistäsi äkkiseltään tulee pääteltyä.

Toisaalta miten vaikea on ymmärtää ja hyväksyä, että jollain on epälooginen maailmankuva? Onko se kellään täysin looginen? Tuskin. EW on sentään itse miettinyt maailman kuvaansa, eikä ole ottanut jotain valmiiksi tarjolla olevaa epäloogista maailmankuvaa. Ymmärtäisin rakentavan kritiikin, jos kokisit että toiminnassa on jotain mielestäsi epäeettistä. Turhanpäiväinen räksytys ei anna oikein hyvää kuvaa sinustakaan.

[urpiainen]

PS Toivon, että EW korjaat viestisi lainausket oikein - en haluaisi, että kenellekään tulee kuva, että olisin sanonut jotain noin hullua kuin esitätä minun sanoneen.

Mitä vikaa?

No ei mitään vakavaa - kirjoitit (viesti klo 10.44) vain nimimerkkimme väärinpäin: niin kuin muka minä olisin väittänyt egoisimia ja altruismia yhteensopiviksi ja sinä olisit syyttänyt minua ristiriitaisuudesta.

[urpiainen]

Vaikka tiedeyhteisöllä on tarkat määritelmät joillekin alaan oleellisesti liittyville sanoille, on aika epärealistista ja elitististä kuvitella kaikkien olevan tietoisia näistä määritelmistä. Tiedeyhteisön ulkopuolella on oikeastaan oletusarvoista, että jossain vaiheessa sanoja käytetään väärässä tarkoituksessa tai niiden sisältö on ymmärretty väärin. Kannattaako siitä jauhaa sivukaupalla vittuilevaan sävyyn? Tämä sillä oletuksella, että olet jonkinlaisia humanistisia opintoja suorittanut, kuten teksteistäsi äkkiseltään tulee pääteltyä.

No tässä on tietysti mukana kitinähistoria. Mä olen selittänyt egoismin ja altruismin evoluutiobiologiset, motivaatiopsykologiset ja arkikäytölliset määritelmät EW:lle moneen kertaan sekä sen, miksi ne ovat toisensa poissulkevia, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Käsitteellinen siivous kun varmaan johtaisi EW:n opinkin siivoukseen, ja sitä hän ei halua tehdä.

[EveryWoman]

No on meissä se ero, että toimiessani omasta mielestäni suht koht eettisesti ja hyvin tiedostan samalla, että olen kaukana optimoinnista enkä edes siihen pyri.

Mutta pyrit "suht koht eettisyyteen", mihin pääseminen ei ole sen todennäköisempää kuin täydelliseen optimiinkaan, paitsi jos tietää absoluuttisella varmuudella 1. mikä on hyvää, ja 2. miten siihen pääsee. Tällöin voi yksinkertaisesti katsoa, mitkä toimet riittävät siihen että seurauksien balanssi menee plussalle, ja jättäytyä muissa toimissaan egoismin varaan.

Ja toisaalta messiasharhan tunnusmerkki ei millään ole se, että onnistuu pyrkimyksissään (muutkin kun messiaat onnistuvat aika monissa pyrkimyksissään). Messiasharhan (mä en voi uskoa, että keskustelen tästä) tunnusmerkki on pikemminkin pyrkimyksen megalomaanisuus...

Kyllä tuo ylläkuvattu aika megalomaanista mun silmissä on.

...sekä ennen muuta se, että minä olen korostanut koko ajan kalvavaa huonoaomaatuntoani ja riittämättömyyden tunnettani, kun taas sinä korostat oikein riemulla vapauttasi näistä, koska tiedät pyrkiväsi toimillasi optimoimaan koko maailman hyvinvoinnin.

Kalvava huono omatunto ei ole osoitus siitä, että oman toiminnan seuraukset ovat keskimäärin myönteisiä. Eikö pikemminkin omantunnon kalvamattomuus viittaisi siihen, että toimii hyvin? Pl. psykopaatit, joilla omaatuntoa ei ole.

[huima]

Onpa tosiaankin hämmentävän nöyrää ajatella, että pystyisi laskelmoimaan omien toimiensa seurauksia koko maailmalle siten, että onnistuu omilla valinnoillaan pitämään näiden seurauksien tasapainon positiivisen puolella.

Te mahdollisesti ajattelette urpiaisen kanssa henkilökohtaisesta tekemisestänne ja sen hyvyydestä samalla tavalla. Teette tekoja jotka eivät ole nykyisen teidän käsissänne olevan tiedon mukaisesti varsinaisesti pahoja, mutta eivät välttämättä myöskään parasta mahdollista mitä voisitte tehdä maailman kokonaishyvinvoinnin parantamiseksi.

Iso ero on siinä, että urpiainen explikoi asian selkeästi - eikä edes näytä kuvittelevansa, että tietäisi mikä olisi avain hyvinvoinnin absoluuttiseen maksimointiin tai optimointiin.

Messiaskompleksista syyttäminen on aika osuvaa, kun kirjoituksistasi sai oikeasti sen kuvan että ajattelisit, että se mitä teet olisi sitä parasta mitä voit hyvinvoinnin eteen tehdä. Taustalla voi olla väärinymmärrys siitä mitä oikeasti tarkoitat, mutta se on se epäselvän kommunikoinnin vaara.


Mutta olenko ymmärtänyt uskomuksesi oikein?

1) Sinä uskot, että tekemällä asiaa jossa olet hyvä - pystyt luomaan maailmaan hyvää enemmän kuin tekemällä jotain muuta.

2) Sinä uskot että tällä tavalla tekemäsi / luomasi hyvä:n vaikutus on suurempi, kuin ko. toimien aiheuttamat negatiiviset vaikutukset.

3) Sinä uskot että optimoimalla paikallisesti toimiasi - kun opit enemmän niiden vaikutuksista, pystyt optimoimaan toimiasi kohti paikallista hyvänluonnin maksimia.

[urpiainen]

No on meissä se ero, että toimiessani omasta mielestäni suht koht eettisesti ja hyvin tiedostan samalla, että olen kaukana optimoinnista enkä edes siihen pyri.

Mutta pyrit "suht koht eettisyyteen", mihin pääseminen ei ole sen todennäköisempää kuin täydelliseen optimiinkaan

Häh? Mä pyrin siihen, että toimillani olisi keskimäärin enemmän positiivisia kuin negatiivisia seurauksia, sä siihen, että toimilla ei ole vain keskimäärin positiivisia seurauksia vaan että niiden positiivisten seurausten määrä on myös optimoitu. Miten ihmeessä sä voit väittää, että mun kantani onnistuminen "ei ole sen todennäköisempää"? Haloo?

Kalvava huono omatunto ei ole osoitus siitä, että oman toiminnan seuraukset ovat keskimäärin myönteisiä. Eikö pikemminkin omantunnon kalvamattomuus viittaisi siihen, että toimii hyvin? Pl. psykopaatit, joilla omaatuntoa ei ole.

No siis mun näkökulmastani me ei ensinnäkään voida sulkea psykopaatteja pois tästä keskustelusta, koska tuo ylpeä julistuksesi siitä, että muiden hyvinvointi ja kärsimys ovat sinulle arvokkaita vain sitä kautta, miten ne kontribuoivat omaan mielihyvääsi, on aika tarkkaan sitä, mitä psykopatialla arkikielesä tarkoitetaan.

[EveryWoman]

viesti klo 10.44

Korjattu.

Nyt oikeisiin töihin!

[urpiainen]

Nyt oikeisiin töihin!

Kannatan!

[EveryWoman]

Vaikka tiedeyhteisöllä on tarkat määritelmät joillekin alaan oleellisesti liittyville sanoille, on aika epärealistista ja elitististä kuvitella kaikkien olevan tietoisia näistä määritelmistä. Tiedeyhteisön ulkopuolella on oikeastaan oletusarvoista, että jossain vaiheessa sanoja käytetään väärässä tarkoituksessa tai niiden sisältö on ymmärretty väärin. Kannattaako siitä jauhaa sivukaupalla vittuilevaan sävyyn? Tämä sillä oletuksella, että olet jonkinlaisia humanistisia opintoja suorittanut, kuten teksteistäsi äkkiseltään tulee pääteltyä.

No tässä on tietysti mukana kitinähistoria. Mä olen selittänyt egoismin ja altruismin evoluutiobiologiset, motivaatiopsykologiset ja arkikäytölliset määritelmät EW:lle moneen kertaan sekä sen, miksi ne ovat toisensa poissulkevia, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Käsitteellinen siivous kun varmaan johtaisi EW:n opinkin siivoukseen, ja sitä hän ei halua tehdä.

Tähän vielä: mun egoismini ja altruismini/utilitarismini ovat eri hierarkiatasoilla. Siksi ne eivät sulje toisiaan pois siten kuin suorassa vastakkainasettelussa kävisi. Näiden tasojen "siivoaminen" pois on kuin asettaisi rakentamani korttitalon kortit uudelleen vierekkäin siten, että taloon jää vain yksi taso. En hyväksy moista yksiuloitteisuutta, eikä sellaista tarvitsekaan hyväksyä.

[huima]

Häh? Mä pyrin siihen, että toimillani olisi keskimäärin enemmän positiivisia kuin negatiivisia seurauksia, sä siihen, että toimilla ei ole vain keskimäärin positiivisia seurauksia vaan että niiden positiivisten seurausten määrä on myös optimoitu. Miten ihmeessä sä voit väittää, että mun kantani onnistuminen "ei ole sen todennäköisempää"? Haloo?

Tämän väittelyn ja argumentoinnin ongelma on siinä, että se mitä EW on kirjoittanut ei ole se mitä EW ajattelee - ja jos ottaa aiemmin kirjoitettuja ajatuksia ylös, johtaen niistä jotain selkeitä väitteitä - joutuu vain ristiriitaisiin tilanteisiin, koska EW on jo korjannut myöhemmin tarkoittaneensa pallokalalla perunamuussia ja pallokalasta puhuminen vielä uudestaan ja uudestaan on törkeää tikulla silmään pistelyä.

EW ei osaa valitettavasti argumentoida asioita selkeästi, mikä pistää kaikki muut hankalaan tilaan. Voi tehdä vain arvauksia ja tulkintoja, jotka saattavat olla vaikka kuinka metsässä - varsinkin kun on selkeää, että kirjoittaessaan itse jotain EW:llä voi olla samoille sanoille ihan eri merkitykset.

Mutta siis hienoa tämä on.

Ymmärtää taas paremmin, että on erilaisia ihmisiä, joiden kanssa ei pidä joutua väittelyyn.

[NuoriD]

EW: kyllä mun nähdäksen objektiivinen tosiasia on, että olet tämän ketjun alkupuolella kirjoittanut eri tavoin kuin loppupuolella.

Ketjun alkupuolelta löytyy" toimin täydellisen optimoidusti" -tekstiä (ei juuri näillä sanoin).

Ei ole tietenkään ennen kuulumatonta, että ajatukset ja ilmaisu tarkentuvat keskustelun edetessä, mutta huomaatko ja myönnätkö, että näin on käynyt? Jos huomaat ja myönnät, niin saatat ymmärtää, että ketjun alkupuolen messiashybris laittoi palkokasvit sieraimeen.

[urpiainen]

Vaikka tiedeyhteisöllä on tarkat määritelmät joillekin alaan oleellisesti liittyville sanoille, on aika epärealistista ja elitististä kuvitella kaikkien olevan tietoisia näistä määritelmistä. Tiedeyhteisön ulkopuolella on oikeastaan oletusarvoista, että jossain vaiheessa sanoja käytetään väärässä tarkoituksessa tai niiden sisältö on ymmärretty väärin. Kannattaako siitä jauhaa sivukaupalla vittuilevaan sävyyn? Tämä sillä oletuksella, että olet jonkinlaisia humanistisia opintoja suorittanut, kuten teksteistäsi äkkiseltään tulee pääteltyä.

No tässä on tietysti mukana kitinähistoria. Mä olen selittänyt egoismin ja altruismin evoluutiobiologiset, motivaatiopsykologiset ja arkikäytölliset määritelmät EW:lle moneen kertaan sekä sen, miksi ne ovat toisensa poissulkevia, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Käsitteellinen siivous kun varmaan johtaisi EW:n opinkin siivoukseen, ja sitä hän ei halua tehdä.

Tähän vielä: mun egoismini ja altruismini/utilitarismini ovat eri hierarkiatasoilla. Siksi ne eivät sulje toisiaan pois siten kuin suorassa vastakkainasettelussa kävisi. Näiden tasojen "siivoaminen" pois on kuin asettaisi rakentamani korttitalon kortit uudelleen vierekkäin siten, että taloon jää vain yksi taso. En hyväksy moista yksiuloitteisuutta, eikä sellaista tarvitsekaan hyväksyä.

Mä olen selittänyt egoismin ja altruismin evoluutiobiologiset, motivaatiopsykologiset ja arkikäytölliset määritelmät EW:lle moneen kertaan sekä sen, miksi ne ovat toisensa poissulkevia, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Käsitteellinen siivous kun varmaan johtaisi EW:n opinkin siivoukseen, ja sitä hän ei halua tehdä.
Erityisesti, kuten olen selittänyt monen kertaan, tuo kannattamasi hierarkiamalli on ihan standardikamaa keskusteluissa, ja tutkailemalla muutakin kuin päänsisustasi voisit saada asiasta sanottua jotain tolkullistakin. Sinänsä pidän siitä, että kutsut oppikyhäelmiäsi korttitaloksi - en itsekään osaisi sattuvammin laittaa.

[NuoriD]

Homo heidelbergensiksellä on asiaa

[urpiainen]

"Rivikin vähemmän..." on sinun väittämäsi, ei minun.

No pyritkö kaikissa toimissasi optimoimaan maailman hyvinvointia vai et?

Kyllä pyrin (tekemilläni muokkauksilla), mistä ei loogisesti seuraa tuo "Rivikin vähemmän...". Perustelin jo aiemmin numeroiduilla kohdilla 1. ja 2.

Ihan ilman sarvia ja hampaita: nyt en ymmärrä. Vaikka luen kohdat 1 ja 2. Minusta näyttää, että pyrkimyksestäsi täytyy seurata, että uskot, tai ainakin uskoit kun tilanne oli päällä, tuon "rivikin vähemmän..." jutun.

[Zeb]

Typerryttävä on liian lievä ilmaisu kuvaamaan tätä ketjua. Onko joku lukenut tämän alusta loppuun?

[NuoriD]

^Mä en ole lukenut ihan jokaista postausta, mutta kyllä noin 90-95%

[aasi]

^Mä en ole lukenut ihan jokaista postausta, mutta kyllä noin 90-95%

[masa]

Typerryttävä on liian lievä ilmaisu kuvaamaan tätä ketjua. Onko joku lukenut tämän alusta loppuun?

Olen lukenut lähes joka ikisen postauksen, joissa on enintään 20 sanaa.

Voittaako sillä jotain?

[EveryWoman]

Te mahdollisesti ajattelette urpiaisen kanssa henkilökohtaisesta tekemisestänne ja sen hyvyydestä samalla tavalla.

Näin minäkin uskon. Erot ovat ainakin pääasiallisesti käsitteellisiä.

Mä en osaa/pysty käyttämään käsitteitä samalla tavalla kuin suurin osa ihmisistä niitä käyttää, paitsi väliaikaisesti ja kohtuuttoman suurin ponnistuksin. Urpiainen puolestaan pitää normitapaa jotenkin ainoana oikeana ja muita parempana, vaikka se tosiasiassa sisältää enemmän epätarkkuuksia ja itsestäänselvyyksien perusteettomia olettamisia kuin oma tapani. Toisaalta minun kielenkäyttöäni on kuitenkin ihmisten yleensä vaikeampi ymmärtää, joten kummallakin tavalla on omat etunsa.

Yleensä se ei omassa tuttavapiirissäni ole ongelma, että eri ihmiset käyttävät käsitteitä eri tavoilla, koska käsitteet voi aina määritellä kulloistakin keskustelua varten siten, että kaikki ovat niistä samaa mieltä (lopultahan käsitteet ovat kuitenkin vain välineitä; eri kielilläkin voi hyvin puhua samoista aiheista, kunhan vain keskustelijat ymmärtävät käytetyn kielen käsitteiden merkityksiä). Urpiaisen kanssa tämä ei oikein ole onnistunut, koska hänen mielestään käsitteillä on vain yksi, muita oikeampi, merkitys - nimittäin se, mitä hän itse kunkin sanan merkityksenä pitää. Tämä absolutistinen tulkintatyyli ulottuu hänellä myös sanontatapohin, lauseisiin ja virkkeisiin. Niinpä, kun sanon: "Pyrin tekemään X", hänen mielestään se on täsmälleen sama asia kuin sanoisin: "Onnistun tekemään X", ja tällaisesta käsitteellisestä tulkintavaikeudesta joudumme sitten keskustelemaan yli kymmenen sivun verran (plus kaikki aiempien vuosien keskustelut, joissa on yleensä kyse samantapaisista jutuista).

Kun keskustelen tuttujeni kanssa, tämä määrittelyosuus vilahtaa alta pois hujauksessa, minkä jälkeen itse keskustelu voi alkaa. Esimerkkinä siitä, miten tämä tapahtuu, voi lukea Vagabondon ja EW:n välistä viestien vaihtoa tästä ketjusta. Urpiaisen kanssa keskustelu ei puolestaan vielä kolmen vuodenkaan jälkeen ole kunnolla alkanut.

Teette tekoja jotka eivät ole nykyisen teidän käsissänne olevan tiedon mukaisesti varsinaisesti pahoja, mutta eivät välttämättä myöskään parasta mahdollista mitä voisitte tehdä maailman kokonaishyvinvoinnin parantamiseksi.

Tää on sen verran yleisluontoisesti sanottu, että tarkennan hieman.

Uskon, että kun yritän toimia mahdollisimman hyvin, pääsen ainakin lähelle parasta mihinkäytännössä pystyn. Vielä selvitys siitä, mitä tämä "yrittäminen" minulle sisältää:

1. Yritys hahmottaa, mitä maailman maksimaalinen hyvä käytännössä olisi ja millä keinoilla se toteutuisi. Tätä käsitystähän ei voi kukaan koskaan täydellisesti muodostaa, koska maailma on siihen liian suuri ja monimutkainen. Mutta jos jatkuvalla prosessilla yrittää, eli ottaa asioista selvää, keskustelee ihmisten kanssa (mahdollisimman erilaisten ihmisten), yrittää ymmärtää omistaan poikkeavia näkökantoja, tarkastelee, erittelee ja pohtii erilaisten tekojen käytännön seurauksia, välttää lyömästä mitään käsitystään lopullisesti lukkoon, jne., voi ainakin ajatella tekevänsä parhaansa objektiivisen käsityksen muodostamiseksi.

2. Yritys tehdä tekoja, jotka käytännössä ja pitkän aikavälin huomioon ottaen johtavat mahdollisimman tehokkaasti ykköskohdassa muodostettuun (koko ajan muuttuvaan) tavoitteeseen. Tässäkään yrityksessä ei voi täydellisesti onnistua, koska mm. täydellinen vapaa-ajan ja työajan välinen optimointi ei kerta kaikkiaan ole ihmiselle mahdollista (myös ihmisen sisäiset prosessit ovat liian monimutkainen kokonaisuus ihmisen itsensä ymmärrettäväksi). Voi vain jatkuvasti pyrkiä parempaan ja tehdä muutoksia aiempien havaittujen virheiden pohjalta.

Nuo kaksi kohtaa muodostavat siis käyttämäni ilmaisun "pyrkiä/yrittää toimia kokonaishyvinvointia edistävällä tavalla".

Pyrin siis toimimaan parhaan tietoni, taitoni ja mahdollisuuksieni mukaan mahdollisimman optimaalisesti. Eli jos teko Z kaiken parhaan tietoni, käsitykseni, uskomukseni ja palautteen perusteella hankitun kokemukseni mukaan on merkitsevästi huonompi vaihtoehto kuin teko X, ja minun on mahdollista valita näistä jompi kumpi, pyrkimykseni on, että valitsen tehdä X. Mutta ymmärrän, että käytännön tasolla en voi tässä jatkuvasti ja täydellisesti onnistua, enkä lopulta koko maailman mittakaavaa ajatellen edes tietää, johtaako toimintani edes keskimäärin hyvään tulokseen, koska muuttujia on yksinkertaisesti aivan liikaa että kukaan voisi tällaista faktapohjalta laskelmoida. Allekirjoitan siis tuon, mitä sanot, mutta en ole varma tarkoititko juuri tätä tarkennustani vastaavaa asiaa vai mahdollisesti jotakin muuta.

Otetaan sitten vielä selvyyden vuoksi viitekehykseksi tuo urpiaisen esille tuoma yksittäisten tilanteiden hahmottaminen. Jos puhutaan siitä, mikä olisi paras mahdollinen teko kokonaishyvinvoinnin eteen kussakin yksittäisessä tilanteessa, en useimmiten (en itse asiassa koskaan) tee juuri sitä tekoa. Minulle on täysin selvää, että sen teon tekeminen ei käytännössä edistä yhteistä hyvää, koska käytännössä maailma ei ole yhtä kuin yksittäinen teko tai yksittäinen hetki, vaan jatkuva tekojen ja hetkien sarja, jossa jokainen teko vaikuttaa seuraavaan. Vaikutukset ovat ainakin kolmenlaisia: suoria vaikutuksia, välillisiä vaikutuksia ja trade off -vaikutuksia (= kun teet jotakin, viet itseltäsi mahdollisuuden useisiin muihin tekoihin samalla hetkellä). Mm. tämän vuoksi en hyväksy väittämää, jonka mukaan se, että en lähetä heti kaikkia rahojani (tai osaa niistä) Afrikkaan, osoittaa että en pyri toimimaan optimaalisesti.

Iso ero on siinä, että urpiainen explikoi asian selkeästi - eikä edes näytä kuvittelevansa, että tietäisi mikä olisi avain hyvinvoinnin absoluuttiseen maksimointiin tai optimointiin.

Ja sun mielestäsi mä siis näytän kuvittelevani, että tiedän? Niin arvelinkin. Vaikka en ole missään vaiheessa näin sanonut, käytän kuitenkin sanontatapoja, joista useille ihmisille näemmä syntyy se kuva, että kuvittelen tietäväni. Tämä on tosiaan haaste mun elämässä yleisemminkin: mä en itse oikein pysty laittamaan itseäni käyttämään kieltä, joka omasta mielestäni tarkoittaa muuta kuin mitä haluan sanoa - mutta ei sekään kätevää ole, että moni ihminen tulkitsee mun sanomiset eri tavalla kuin mikä niiden sisältö mielestäni on.

Otetaan esimerkki tuolta kodin remonttiketjusta. Pyysin siellä stetson-harrison-kustannusarviota spekseillä, joihin sisältyi seuraavat kohdat: "tarjous per 100m2", ja "puretaan 4 m kantavaa seinää". Olin aika varma jo tuota kirjoittaessani, että ainakin joku tekee noiden perusteella virheellisiä tulkintoja, mutta koska ne tulkinnat olisivat joka tapauksessa epäolennaisia kysymykseni kannalta, en viitsinyt ruveta laveammin kuvailemaan tilannetta. Tässä ei nyt ole olennaista se, tuliko niitä virhetulkintoja, vaan se että niiden todennäköisyys on tällä ilmaisutavalla suuri. Tuo, mitä olen sanonut, ei itsessään sisällä virheellistä informaatiota, mutta huonoa kommunikaatiota se tavallaan on silti, koska moni ihminen omassa mielessään lisää tuon muotoiseen tekstiin informaatiota, jota siinä ei tosiasiassa ole. Täydellisessä kommunikaatiossa tämä olisi huomioitu jo ennalta, ja kommunikaation muodon avulla sen mahdollisuus minimoitu.

En ole vielä pystynyt ratkaisemaan, miten voisin onnistua sekä valitsemaan sanani siten, että niistä ei pääsisi syntymään vääränlaisia mielikuvia, ja toisaalta myös siten, että niiden sisältämä informaatio olisi omasta mielestäni riittävän eksaktia. Oman hankaluutensa tähän tuo vielä se, että en myöskään aina onnistu ilmaisemaan itseäni edes omasta mielestäni riittävän tarkasti. Näin käy varmasti kaikille muillekin, mutta minun tapauksessani seuraukset ovat usein ikävämpiä, kun ajatukseni ovat muutenkin niin poikkeavia, että niiden täydellinen ymmärtäminen on jo lähtökohdiltaan epäonnistumaan viritetty tehtävä.

Messiaskompleksista syyttäminen on aika osuvaa, kun kirjoituksistasi sai oikeasti sen kuvan että ajattelisit, että se mitä teet olisi sitä parasta mitä voit hyvinvoinnin eteen tehdä. Taustalla voi olla väärinymmärrys siitä mitä oikeasti tarkoitat, mutta se on se epäselvän kommunikoinnin vaara.

Nimenomaan.

Mutta olenko ymmärtänyt uskomuksesi oikein?

1) Sinä uskot, että tekemällä asiaa jossa olet hyvä - pystyt luomaan maailmaan hyvää enemmän kuin tekemällä jotain muuta.

Osapuilleen kyllä. Tarkemmin ilmaistuna: "Käyttämällä suurimman osan ajastani sellaisten asioiden tekemiseen, joissa olen hyvä (/voin tulla hyväksi), maailma hyötyy enemmän kuin jos käyttäisin aikani johonkin muuhun".

2) Sinä uskot että tällä tavalla tekemäsi / luomasi hyvä:n vaikutus on suurempi, kuin ko. toimien aiheuttamat negatiiviset vaikutukset.

Tästä en tunnista omaa ajatustani. Mitä tahansa teenkin, pyrin minimoimaan toimieni kielteisiä vaikutuksia. Esim. vaatesuunnittelua, jossa olen hyvä, voi uskoakseni tehdä joko siten, että se parantaa maailmaa tai siten, että se huonontaa maailmaa entisestään.

Tämä sääntö, jota noudatan ammatinvalinnassa (ja muiden, elämän mittakaavassa pääasiallisten, ajankäyttökohteiden valitsemisessa), ei kelpaa kuvaamaan tekojen sijaintia hyvä/huono -akselilla. Tässä on enemmänkin kyse siitä, mikä monista sinänsä hyvistä vaihtoehdoista (esim. kaikkien niiden ammattien joukko, joiden uskotaan edistävän maailman hyvää) kannattaa valita, jossa lopputulos olisi parempi verrattuna siihen, että hyvien vaihtoehtojen joukosta valitaan jokin randomilla tai vaikkapa maksettavan palkan perusteella. Tarvitsen tätä sääntöä, koska en voi yksin toimia kaikissa maailman hyvää edistävissä ammateissa, vaan suurimmasta osasta on jollakin perusteella luovuttava.

3) Sinä uskot että optimoimalla paikallisesti toimiasi - kun opit enemmän niiden vaikutuksista, pystyt optimoimaan toimiasi kohti paikallista hyvänluonnin maksimia.

Mjoo, paitsi tuo sana "paikallisesti" on vähän hankala, koska kyllähän osalla valinnoistani on ihan suoriakin ei-paikallisia vaikutuksia, ja nämä vaikutukset myös painavat vaa'assa kun yritän optimoida toimintaani. Toisaalta tuossa sanassa on järkeä, koska täysin ei-paikkasidonnaisesti en tietenkään voi toimia, olenhan ihminen, joka aina väistämättä sijaitsee jossakin paikassa ja jonka toimista suuri osa vaikuttaa välittömimmin lähiympäristöön. Palautetta toimistani - eli kokemustietoa, joka vaikuttaa optimoinnin prosessiin - puolestaan saan lähes täysin paikallisesti, joten siinä kohtaa tuo on oikeinkin osuva kuvaus. Tämän palautteen perusteella joudun osittain tekemään päätelmiä siitäkin, mikä suuremmassa mittakaavassa olisi hyvää toimintaa ja mikä huonoa. En voi kuin uskoa ja luottaa maailman olevan systeemi, jossa pieni mittakaava ja suuri mittakaava toimivat olennaisilta osiltaan samoilla lainalaisuuksilla. Tästä on paljon yksittäisiä käytännön esimerkkejä, mutta ei mitään sellaista tutkimustietoa, joka aukottomasti ja yleispätevästi osoittaisi asian olevan näin.

(Kiitti huima!)