Kitinä

Pohjustuksena:

http://www.talouselama.fi/tyoelama/onge ... 492169.ece


Jos olen lomalla tai sairauslomalla niin vastaan aina, tai soitan perään jos missasin puhelun. Parin minuutin puhelulla, voin säästää duunikavereilta ison vaivan jonkun asian selvittämisessä, ja vastaavasti voi olla että homma ei ole odottamassa paluutani duuniin entistä suuremmalla prioriteetillä.

En ymmärrä miten kukaan hyötyisi mitään vastamattomuudesta. Mielestäni moinen toiminta on silkkaa työyhteisön jaloillle kusemista ja duunikavereille vittuilua.

masa kirjoitti: En ymmärrä miten kukaan hyötyisi mitään vastamattomuudesta. Mielestäni moinen toiminta on silkkaa työyhteisön jaloillle kusemista ja duunikavereille vittuilua.

100% samaa mieltä. Vaikka olen sairaslomalla, se ei tarkoita sitä että haluan että joku muu kusee hommani sillä aikaa tai jollain on vaikeuksia hoitaa mun hommia kun en suostu vastaamaan tiedusteluihin. Monessa tapauksessa puhelu on henkilöltä, joka tarvitsee esim. minun asiakkaastani tietoa, joka minulla on henk. koht. sähköpostissa. Tässä puolipäivävapaalla puhelin soi aika tiuhaan, TJ oli päättänyt pitää palaverin, missä katsottiin jokaisen asiakkaan status ja kelle pitäisi tehdä ja mitä, tottakai juuri kun minä olin poissa. Olivat sentään niin fiksuja, että soittivat kesken palaverin ja kysyivät minunkin mielipidettäni ja sitä, mitä minkälaiset sopimukset minulla on ollut omien asiakkaideni kanssa puhelimitse/sähköpostitse, etteivät tallo varpaille.

Kaikista eniten ketuttaisi se, että olet ollut esim. nilkkamurtuman takia 4 vko töistä pois, sillä välin joku toinen on ottanut työt hoitaakseen, hoitanut kaikki päin metsää eikä ole vaivaunut ongelmatilanteissa soittamaan kertaakan, kun ei kehtaa soittaa sairaslomalaiselle.

Komppaan edellisiä ja vastaan ehdottomasti.

Vastaan ja pikimmiten.

Vastaan, varsinkin kun sairaslomalle jäädessä saatta ihan hyvin jäädä jokin proggis kesken, joka sitten siirtyy toisen hoidettavaksi, vastaamatta jättäminen on puhdasta vittuilua imo.

Vastaan puhelut ja sähköpostit, kun nekin tulevat puhelimeen. Kotoata ei nyt niin paljon voi tehdä edes että se paranemista suuremmin häiritsisi.

Vuosiloma on sitten kokonaan toinen juttu. Sähköposti pysyy kiinni ja vastaan vain kolmeen numeroon, koska tiedän että silloin on oikeasti hätä jos niistä soitetaan.

Vaikka vähän vituttaakin, että lomalla soittelevat, niin vastaan aina. Ei täältä turhia soitella.

Vastaan jos löydän puhelimen.

Joo, ei viitti kusta duunikaverien sukille. Neuvon mitä pystyn luurista.

Jos muistin ottaa puhelimen kotiin ja siinä on varausta, toisaalta ei mulle pomot soittele vaan työyhteisön muut jäsenet..

masa kirjoitti:Pohjustuksena:

http://www.talouselama.fi/tyoelama/onge ... 492169.ece

Johan oli ihme firma, jos yksi soitto sairaslomalaiselle aiheutti pulinaa?

Ihan tiedoksi kaikille: sairaslomalla saa tehdä töitä:
http://www.talouselama.fi/tyoelama/article213031.ece

Eli totta munassa minulle saa soittaa saikulla ja voin jopa tehdä jotain oikeita hommiakin. Olen itse asiassa käynyt kerran hoitamassa yhden palaverin kesken sairasloman. Ei tuollainen yksi palaveri tuhoa toipumista kun muuten ottaa rauhallisesti.

Enemmänhan sitä pystyy sairaslomalla lepäämään, jos voi luottaa siihen, että työkaverit tekevät kaikkensa, jotta palatessa ei ole pöytä täynnä käsiin räjähtäneitä hommia. Joku puhelu on pikku juttu.

Saa soittaa ja vastaan.
Työkaverit ja pomo vaan tuppaavat panttamaan soittojaan. Toisaalta harmi, koskapa helpottaisi töihin paluuta.

masa kirjoitti:Pohjustuksena:

http://www.talouselama.fi/tyoelama/onge ... 492169.ece

Tuo muuten hieman hymyilytti, kun sen luki mielessään flunssa, vatsatauti tai migreeni. Vakavan sairauden tai pitkän sairasloman yhteydessä tietenkin ihan asiaa.

sivustahuutaja kirjoitti: Johan oli ihme firma, jos yksi soitto sairaslomalaiselle aiheutti pulinaa?
.

Kauppalehden sivuilla olevan vastaavan jutun kommentointi oli melkoista luettavaa. Se palsta näyttää keränneet kaikki sellaiset henkilöt, joita kukaan ei haluaisi duunikaverikseen.

Mulle tulisi äärettömän huono omatunto jos en saikulla pystyisi edes puhelimitse helpottamaan muiden kasvanutta työtaakkaa. Mikä näitä minäminä -ihmisiä oikein vaivaa? Vittu alan olemaan Gattacan linjoilla: nukea vaan koko paskarodulle!

So Hard kirjoitti:Vastaan puhelut ja sähköpostit, kun nekin tulevat puhelimeen. Kotoata ei nyt niin paljon voi tehdä edes että se paranemista suuremmin häiritsisi.

Vuosiloma on sitten kokonaan toinen juttu. Sähköposti pysyy kiinni ja vastaan vain kolmeen numeroon, koska tiedän että silloin on oikeasti hätä jos niistä soitetaan.

Sama. Sairaslomalla hoidan niin paljon kun mahdollista, jos vain kunto antaa myöten. Oikealla lomalla taas mahdollisimman vähän. Työpuhelin on kiinni, ja luotan siihen, että työkaverit soittavat omaan vain jos on oikeasti hätä.

Vaola kirjoitti:Tosin rajansa kaikella. Ja sekin tapauskohtaista. Esim. sellainen, että soitetaan vuosilomien alkaessa melkein joka päivä

Vuosilomat ovat tiedossa etukäteen, joten häirinnän tarpeen pitäisi olla minimaalista. Kyllä ne työt pitää hoitaa niin, että jokainen voi jäädä vuosilomalleen rauhassa. Erikoistilanteet ovat sitten eri juttu.

Vaola kirjoitti:Ja onhan tuossa vastuunsa myös lomalle jäävällä hoitaa homma niin, ettei puheluita tulisi.

Kyllä. Mutta myös työyhteisön pitää tukea sitä, että ennen lomaa on aikaa ja mahdollisuuksia laittaa asiat kuntoon.

Helppo vastata myöntävästi, koska nykyiseltä työpaikaltani ei lomilla soitella, jos asia ei ole todella tärkeä. Jos minulla on tarvetta ottaa yhteyttä tiimiläisiini loman aikana, saatan perusteellisen harkinnan tyyliin "haluaisinko itse lomalla tämän viestin" jälkeen laittaa tekstarin. Tällainen tapaus voisi vaikkapa olla äkillinen parin päivän työmatka, josta ei lomalle jäädessä ollut tietoa.

Tämä tota ehkä vähän riippuu sairauden laadusta. Mä en oikein tiedä miten herkästi jengi ottaa saikkua. Itse olen muistaakseni ollut edellisen kerran lekurin määräämällä sairaslomalla joskus 2003. Silloin olinkin sitten niin kipeä/sekaisin/tokkurassa, ettei puhelimeen vastaamisesta olisi ollut mitään hyötyä kenellekään.

Normaalisti kun olen kipeä teen kotoa töitä noin puolikkaan päivän eli hoidan pakolliset kuviot.

elco kirjoitti:
Normaalisti kun olen kipeä teen kotoa töitä noin puolikkaan päivän eli hoidan pakolliset kuviot.

Missäs firmassa asiat noin huonosti on hoidettu? Vai onko itseaiheutettua puhtaalla paskan puhumisella, jotta saa itsensä vaikuttamaan korvaamattomalta ja liksan pidettyä ylhäällä, ts. itse manipuloitu palkkaamasta ketään muuta? Jos tästä ei ole kyse, niin tuollaista paskaa yleensä tulee vain naispomojen suusta, kun ovat oikeasti vain raukkoja.

edit: Niin, jäi itseltä vastaamatta. Pomolle en tietenkään ikinä, mutta duunikaverille kyllä. Aika säälitys pitää olla jos sille pomolleen vastaa.

Olen vastannut, tosin harvoin on soiteltu, mutta soiton tullessa tiesi että nyt on jotain pahasti vialla. Siis pomona kun olin.

Itse olen kerran joutunut soittamaan työntekijälle sairaslomansa aikana, ja ihan ok kun tiesi syyn poissa olollensa. Olen myös jättänyt soittamatta, ja näin ollen työyhteisön kanssa on tehty hieman extraa asian selvittämiseksi, mutta näin hyvä työyhteisö toimiikin. Joustavasti, suuntaan ja toiseen. Jotkut sairauslomien syyt kuten esim. lähipiirin kuolemantapaukset yms. on ehdottomia "ei soiteta perään vaan hoidetaan hommat vaikeimman kautta"-linjauksia.

Mun työsuhteeni eivät ole niin vakituisia, että voisin puhua asiasta sen varsinaisessa merkityksessä. Mutta vastailen kyllä puhelimeeni nykyisinkin, enkä näe syytä, miksen tekisi niin oikeissakin töissä. Tämä sisältää tietenkin oletuksen siitä, että soitetaan vain silloin kun on oikeasti tärkeätä asiaa. Jos homma menisi siihen, että pyrittäisiin juoksuttamaan sairasvuoteella ikäänkuin olisin sataprosenttisesti osa käytettävissä olevaa työvoimaa, joutuisin käymään vakavan asiallisen keskustelun sairasloman syvimmästä olemuksesta ja syistä, joilla sille jäädään. Näkisin kuitenkin, että jos pikku flunssa laittaa aivot täysin narikkaan ja työkavereiden jeesaaminen saitastelijan omissa projekteissa tuntuu silkalta ikävältä velvollisuudelta, ei työpaikan ja alan valinta ole mennyt ihan täysin nappiin.