Kitinä

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_be ... ic_artists

Mielenkiintoinen lista. Pari huomiota:

ABBA on sijalla neljä. Listalla on monta ruotsalaista artistia.

Eniten ihmettelen, miten Led Zeppelin on sijalla kuusi, siis niin korkealla. Se on myynyt enemmän kuin Rolling Stones, mitä en voi käsittää. Kuten "kiviäkin kiinnostaa" -ketjussa kerroin, olen kuunnellut viime aikoina Led Zeppelinin Mothershipiä. Kyllähän siinä ihan ok biisejä on, mutta jos esim. Rollareiden levyistä tehtäisiin best of -kokoelma, olisi se mielestäni kertaluokkaa kovempi.

Jotenkin tuntuu, että Led Zeppelinin markkoinnissa on onnistuttu aikoinaan erinomaisesti.

NuoriD kirjoitti: Eniten ihmettelen, miten Led Zeppelin on sijalla kuusi, siis niin korkealla. Se on myynyt enemmän kuin Rolling Stones, mitä en voi käsittää. Kuten "kiviäkin kiinnostaa" -ketjussa kerroin, olen kuunnellut viime aikoina Led Zeppelinin Mothershipiä. Kyllähän siinä ihan ok biisejä on, mutta jos esim. Rollareiden levyistä tehtäisiin best of -kokoelma, olisi se mielestäni kertaluokkaa kovempi.

Musiikin laadun ja myyntimäärien välillä ei ole korrelaatiota, ellei myyntimääriä yksiselitteisesti pidetä laadun mittarina, joka mielestäni olisi liian julmaa jopa populaarimusiikin kohdalla. En tarkoita, etteikö hyväkin musiikki voisi ja toisinaan ole myynytkin paljon, mutta monesti myyntimääriin vaikuttavat monet ulkomusiikilliset asiat. Vallankin mitä lähemmäs tätä päivää tullaan.

Vagabondo kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Eniten ihmettelen, miten Led Zeppelin on sijalla kuusi, siis niin korkealla. Se on myynyt enemmän kuin Rolling Stones, mitä en voi käsittää. Kuten "kiviäkin kiinnostaa" -ketjussa kerroin, olen kuunnellut viime aikoina Led Zeppelinin Mothershipiä. Kyllähän siinä ihan ok biisejä on, mutta jos esim. Rollareiden levyistä tehtäisiin best of -kokoelma, olisi se mielestäni kertaluokkaa kovempi.

Musiikin laadun ja myyntimäärien välillä ei ole korrelaatiota, ellei myyntimääriä yksiselitteisesti pidetä laadun mittarina, joka mielestäni olisi liian julmaa jopa populaarimusiikin kohdalla. En tarkoita, etteikö hyväkin musiikki voisi ja toisinaan ole myynytkin paljon, mutta monesti myyntimääriin vaikuttavat monet ulkomusiikilliset asiat. Vallankin mitä lähemmäs tätä päivää tullaan.

En väittänytkään, että musiikin laatu ja myyntimäärät ovat sama asia. Led Zeppelin saattaa sitä paitsi olla hyvin laadukasta musiikkia. En vain tajua, miksi se on myynyt noin hyvin.

Niin, yritin tuoda esiin, että imagolla, markkinoinnilla, ajoituksella, medianäkyvyydellä, bändin kansallisuudella/päämarkkina-alueen populaation koolla ja ostovoimalla, jne on suuri vaikutus. Led Zeppeliinin kohdalla, kuten exPerttikin totesi, Stairway to heaven kappaleen myyttinen maine kaikkien aikojen parhaana rock-kappaleena lienee vauhdittanut yhtyeen myyntiä läpi vuosikymmenien.

Kyllä kyllä. Silti ajattelisi, että Rollareilla kaikki nuo ovat kunnossa vähintään yhtä hyvin kuin Led Zeppelinillä.

exPertti kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Kyllä kyllä. Silti ajattelisi, että Rollareilla kaikki nuo ovat kunnossa vähintään yhtä hyvin kuin Led Zeppelinillä.

Meneekö heillä sitten huonosti?

Onhan tuolla sinun listallasi 100 miljoonaa myyneitä laatubändejä kuten Modern Talking.

Mua ärsyttää kaikki, mitä en ymmärrä. Modern Talkingin myynniin ymmärrän hyvin. Kauniit pojat laulavat tarttuvalla melodialla varustettua discoa. Kassakone on aina huutanut hoosiannaa tuolle.

Mutta ero Rollereiden ja Led Zeppelinin välillä on hyvin pieni ja saattaa johtua siitäkin, että Rollarit ovat myyneet paljon aikana, jolloin levymyynnin tilastointi ei ollut vielä niin luotettavaa. Ja kyllä Keithille varmaan tupakkarahat ovat jääneet.

Kansallisuus/Päämarkkina-alue

Jos katsot tarkemmin levymyyntejä linkkisi TOP6 osalta, huomaat US-levymyynnin olevan huomattavasti muita markkina-alueita isompaa ja sen merkitys on suuri. Led zeppelin on kuuden kärjestä kolmantena:

Beatles 207,1 miljoonaa,
Jackson 175,1 miljoonaa,
Led Zeppelin 113,5 miljoonaa,
Madonna 84,7 miljoonaa,
Queen 41,3 miljoonaa ja
ABBA 12,7 miljoonaa.

USA:ssa levymyynnit on aivan omaa luokkaansa muuhun maailmaan verrattuna ja vallankin 60- ja 70-lukujen aikana, jolloin sikäläinen ostovoima oli huomattava eurooppaan verrattuna. Sikäläisen yhtyeiden on perinteisesti ollut helpompi nousta huipulle pohjois-amerikan markkinoilla ja se on jäänyt monilta menestyneiltä eurooppalaisilta yhtyeiltä saavuttamatta ja ilmeisesti siellä Rolling Stoneskin häviää Led Zeppeliinille. Valitettavasti linkistäsi ei asiaa pysty tarkistamaan.

Oikeastaan Led Zeppeliiniä suurempi kysymys on, kuinka ABBA on saanut myytyä levyjään niin paljon, että on neljäntenä säälittävästä 12,7 miljoonan US-myynnistä huolimatta. Jopa myös euroopassa (UK:ssa ABBAa enemmän) hyvin pärjännyt Queen on myynyt USA:ssa 3,5 kertaisesti ja silti häviää kokonaismyynnissä ABBA:lle.

ABBAsta: bändillä on valtava määrä todella tarttuvia discobiisejä. Ei siis mielestäni mitään ihmeellistä levymyynnissä (ellei sitten ihmetellä USA:n myynnin huonoutta).

Vagabondo kirjoitti:Kansallisuus/Päämarkkina-alue

Jos katsot tarkemmin levymyyntejä linkkisi TOP6 osalta, huomaat US-levymyynnin olevan huomattavasti muita markkina-alueita isompaa ja sen merkitys on suuri. Led zeppelin on kuuden kärjestä kolmantena:

Beatles 207,1 miljoonaa,
Jackson 175,1 miljoonaa,
Led Zeppelin 113,5 miljoonaa,
Madonna 84,7 miljoonaa,
Queen 41,3 miljoonaa ja
ABBA 12,7 miljoonaa.

USA:ssa levymyynnit on aivan omaa luokkaansa muuhun maailmaan verrattuna ja vallankin 60- ja 70-lukujen aikana, jolloin sikäläinen ostovoima oli huomattava eurooppaan verrattuna. Sikäläisen yhtyeiden on perinteisesti ollut helpompi nousta huipulle pohjois-amerikan markkinoilla ja se on jäänyt monilta menestyneiltä eurooppalaisilta yhtyeiltä saavuttamatta ja ilmeisesti siellä Rolling Stoneskin häviää Led Zeppeliinille. Valitettavasti linkistäsi ei asiaa pysty tarkistamaan.

Oikeastaan Led Zeppeliiniä suurempi kysymys on, kuinka ABBA on saanut myytyä levyjään niin paljon, että on neljäntenä säälittävästä 12,7 miljoonan US-myynnistä huolimatta. Jopa myös euroopassa (UK:ssa ABBAa enemmän) hyvin pärjännyt Queen on myynyt USA:ssa 3,5 kertaisesti ja silti häviää kokonaismyynnissä ABBA:lle.

Tiedät varmaan, että Led Zeppelin oli brittiläinen bändi?

NuoriD kirjoitti:Tiedät varmaan, että Led Zeppelin oli brittiläinen bändi?

En tietenkään. Stairwaytä lukuunottamatta kuulemani kappaleet (lainasin kerran kirjastosta yhden levyn) eivät ole vakuuttaneet, joten en ole sen levyjä koskaan ostanut enkä ole ollut siitä muutenkaan kiinnostunut. Mielestäni yliarvostettua kamaa. Kunhan kaivelin lukuja sun linkistä

Led Zeppelin on Led Zeppelin, eivät sille Keith Richards tai Mick Jagger mtn voi.

Makuasioita toki, mutta Rollareihin verrattuna Zeppelin kicks ass!!1!1!1!!!

NuoriD kirjoitti: Led Zeppelin saattaa sitä paitsi olla hyvin laadukasta musiikkia. En vain tajua, miksi se on myynyt noin hyvin.

Led Zeppelin vetoaa perusrockin kuluttajien lisäksi myös esim. proge-, jazz- ja tietysti Heavy-ihmisiin. Zeppelinistä löytyy kaikille kuunneltavaa. Samaa ei voi sanoa Rolling Stonesta.

Niin, makuasioita. Itse pidän aikalaisistaan enemmän esimerkiksi Deep purplesta tai Grand funk railroadista.

Minulle Rolling Stones ja Led Zeppelin eivät kummatkaan ole koskaan iskeneet niin kovaa kuin statuksensa perusteella kai pitäisi. Zepeillä muutama mahtava kipale, Rollareilla ei niin montaa. Näitä enemmän toki kummastuttaa U2:n suosio, niiltä kun en ole kuullut kuin yhden hyvän zibaleen. Kuuntelen pierunsurinaa mielummin kuin Bonon vinkumista.

pierupylly kirjoitti:Minulle Rolling Stones ja Led Zeppelin eivät kummatkaan ole koskaan iskeneet niin kovaa kuin statuksensa perusteella kai pitäisi. Zepeillä muutama mahtava kipale, Rollareilla ei niin montaa. Näitä enemmän toki kummastuttaa U2:n suosio, niiltä kun en ole kuullut kuin yhden hyvän zibaleen. Kuuntelen pierunsurinaa mielummin kuin Bonon vinkumista.

Hyvän musiikin ei pidäkään miellyttää kaikkia. Niin sanotusti, kun yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Mun mielestä Bono on U2:n heikoin lenkki ja bändin suosio nojaa hyvään bändisoittoon, joka saa huonommankin sävellyksen kuulostamaan hyvältä. Vallankin livenä yhtye on rautaa. Tyyppiesimerkkinä tulee mieleen hold me, drill me, etc batman tunnarin kertosäe. Sävellys on todella ohut, mutta kokonaisuus toimii ainakin minun mielestä hyvin.

Vagabondo kirjoitti:Tyyppiesimerkkinä tulee mieleen hold me, drill me, etc batman tunnarin kertosäe. Sävellys on todella ohut, mutta kokonaisuus toimii ainakin minun mielestä hyvin.

Tämä oli juurikin se omasta mielestäni onnistunut U2-sävellys. Tai onnistunut on väärä sana, tarttuva ehkä oikeampi. Se lopun sinfoniajuttu antaa tuolle tarvittavan loppusilauksen.

"Hyvä bändisoitto" on kaiketi myös makuasia. Se U2:n delay-kitara on mielestäni ennemmin osoitus laiskuudesta kuin hyvästä soitannosta.

pierupylly kirjoitti:"Hyvä bändisoitto" on kaiketi myös makuasia.

Ehdottomasti. Itse arvostan enemmän tunnetta kuin puhdasta tekniikkaa, vaikka monesti hyvästä kappaleesta löytyy molemmat.

pierupylly kirjoitti:"Hyvä bändisoitto" on kaiketi myös makuasia. Se U2:n delay-kitara on mielestäni ennemmin osoitus laiskuudesta kuin hyvästä soitannosta.

Vaikka en U2:sta itse hirveämmin lämpenekään, niin täytyy tähän aivopierupyllyyn sanoa että aika vähissä taitaa olla ne Edgeä ahkerammat kitaristit, jotka jaksavat Edgen tapaan etsiä tuntikausia juuri-sitä-tiettyä-soundia irti kepistä mitä kaipaavat.

Manaaja kirjoitti:

pierupylly kirjoitti:"Hyvä bändisoitto" on kaiketi myös makuasia. Se U2:n delay-kitara on mielestäni ennemmin osoitus laiskuudesta kuin hyvästä soitannosta.

Vaikka en U2:sta itse hirveämmin lämpenekään, niin täytyy tähän aivopierupyllyyn sanoa että aika vähissä taitaa olla ne Edgeä ahkerammat kitaristit, jotka jaksavat Edgen tapaan etsiä tuntikausia juuri-sitä-tiettyä-soundia irti kepistä mitä kaipaavat.

Multakorvana en oikein jaksa arvostaa sitä, että levytyssession aluksi etsitään esim. paria viikkoa sitä oikeaa rumpusoundia.

Hifismiin taipuvaisena osaan arvostaa hyviä soundeja, mutta huonommatkin käy, kunhan miksauspöydän ääressä ei olla töppäilty. Kaikista ärsyttävintä on, heavy musiikissa varsin yleinen, matalien bassotaajuuksien pois leikkaaminen.

Manaaja kirjoitti:Vaikka en U2:sta itse hirveämmin lämpenekään, niin täytyy tähän aivopierupyllyyn sanoa että aika vähissä taitaa olla ne Edgeä ahkerammat kitaristit, jotka jaksavat Edgen tapaan etsiä tuntikausia juuri-sitä-tiettyä-soundia irti kepistä mitä kaipaavat.

Onko sinulla sitten jotain faktatietoa tuosta, että paljonko Edge kuluttaa aikaansa soundien etsiskelyyn? Vai miksi epäilet, että hän kuluttaa soundipolitiikkaan enemmän aikaa kuin muut?

pierupylly kirjoitti:Onko sinulla sitten jotain faktatietoa tuosta, että paljonko Edge kuluttaa aikaansa soundien etsiskelyyn? Vai miksi epäilet, että hän kuluttaa soundipolitiikkaan enemmän aikaa kuin muut?

Hyvinpä näemmä U2 ja Edgen tunnet.

pierupylly kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Vaikka en U2:sta itse hirveämmin lämpenekään, niin täytyy tähän aivopierupyllyyn sanoa että aika vähissä taitaa olla ne Edgeä ahkerammat kitaristit, jotka jaksavat Edgen tapaan etsiä tuntikausia juuri-sitä-tiettyä-soundia irti kepistä mitä kaipaavat.

Onko sinulla sitten jotain faktatietoa tuosta, että paljonko Edge kuluttaa aikaansa soundien etsiskelyyn? Vai miksi epäilet, että hän kuluttaa soundipolitiikkaan enemmän aikaa kuin muut?

Eiköhän tuo musiikin laatu puhu puolestaan?

ABBA on kyllä hieno esimerkki kaupallisuuden ja taiteellisuuden yhdistämisestä. Biisit eivät mene samaan muottiin, toistoa on suorastaan hämmästyttävän vähän. Melodiat purevat.
Suosittelen silti jonkin hyvän kokoelman hankkimista, koska bändi ei saanut albumipolitiikkaansa oikein futaamaan.

masa kirjoitti: Hyvinpä näemmä U2 ja Edgen tunnet.

No daah. Siksihän kysyin, kun en tunne. Miksi kysyisin asiaa, jos tietäisin?

Elppis kirjoitti:Eiköhän tuo musiikin laatu puhu puolestaan?

Eli mitä paskempaa musiikki, sitä kauemmin kitaristi runkkaa soundejaan? Ihan loogistahan se toki toisaalta.