Kitinä

sivustahuutaja kirjoitti:Gruner Veltliner on kiva rypäle. Tässä hyvä vaihtoehto kympillä:
https://eshop.atea.com/fi/product/logit ... did=884760

Älä ota enää yhtä lasia.

Elis oikea linkki:
https://viinilehti.fi/viinit/steinschad ... tein-2015/

Työkeikalla tuli vedettyä punkkua piffin kera ja voi voikukka kun oli hyvää. Kerrankin vähän kalliimpaa kun firma maksoi.

Rucahue syrah reserva

Tuli eilen ensimmäistä kertaa käytyä Grand Champagne Helsinki tapahtumassa juomia maistelemassa. Mun samppanja tietämyshän on ollut aika rajallinen, kun en ole oikein raaskinut niihin panostaa, kun hinta-laatu -suhde ei ole oikein vakuuttanut, mutta nyt oli tilaisuus hieman paikata tuota aukkoa sivistyksessä. Hyvän valikoiman ja 4cl annoskoon myötä hieman harvinaisemmatkin vaihtoehdot olivat ihan mahdollisuuksien rajoissa, joskin yhdelle tuo 4cl on ihan liikaa. Ostimmekin aina vain yhden lasillisen laatuaan, jonka sitten jaoimme vaimon kanssa. Silti 2cl per lasi puolet pienemmällä hinnalla olisi ollut riittävästi ja tarjonnut mahdollisuuden maistaa tuplasti enemmän vaihtoehtoja.

Kuuluisat ja kalliit osastolta tuli testattua Dom Perignon. Olihan se hyvää, mutta hyvin tavanomaisen makuista. Pullolla hintaa ainakin puolet liikaa ollakseen millään tasolla mielekäs tuote. Tähän ei tarvitse enää palata.

Muuten maisteltiinkin hieman pienempien talojen tuotteita ja koitettiin löytää hieman persoonallisempia pullotteita. Testatuista parhaiten omaa makua miellytti Gossetin tuotanto. Päädyimmekin lopulta maistamaan lähes kaikki tarjolla olleet versiot. Päivän mielenkiintoisin tuote oli Gossetin 15 vuotta kellarissa kypsytetty erikoispullote, jota ei näköjään mainita edes valmistajan kotisivujen tuotevalikoimassa. Myös normivalikoiman kallein Gosset Celebris oli käsittämättömän hienon makuinen tuote, mutta eihän tälläisiä oikein ole järkeä ostaa pulloina. Oli kuitenkin hienoa päästä maistamaan.

Sen verran eilisen pohjalta joutuu aikaisempaa näkemystään muuttamaan, että nyt on löytänyt ainakin muutaman vaihtoehdon joita voi kuvitella ostavansa ihan pullonakin. Gosset Excellencen lisäksi ainakin Andre Clouet Rose mahtuu mahdollisuuksien listalle. Vallankin kun meidän suosikki Franciacortan Ca' del Boscon hinta on noussut reilusti ja on nykyään edellä mainittujen kanssa samassa 40 euron hintaluokassa.

Arancione Originale Ripasso 2014

Pitkästä aikaa voin komppailla isoa B:tä.

Aika erikoinen valkkari tuli vastaan:
https://viinilehti.fi/viinit/redoma-branco-2015/

Jos sherrystä pitää, niin tuo uppoaa varmasti. Itse kaipasin hitusen voimakkaampaa ruokaa seuraksi. Ei oikein kanalla höystetyn herkkutattirisoton kanssa pelittänyt.

Ehdottomasti testaan uudestaan kun keksin sopivan ruokaparin.

Menin kylläkin ostamaan suosituksen perusteella Femar Vini Gran Appassoa, mutta oli loppu. Tuommoista tyttö sitten suositteli. En usko, että hävisin kaupassa.

Petyin kylläkin ostamaani viskiin.

urpiainen kirjoitti: ↑25.08.2017 21:16
Pitkästä aikaa voin komppailla isoa B:tä.

En muista tuota koskaan maistaneeni, mutta uskon teitä, koska Valpolicella on suosikkialueeni punaviineissä.

Vagabondo kirjoitti: ↑28.08.2017 8:04

urpiainen kirjoitti: ↑25.08.2017 21:16
Pitkästä aikaa voin komppailla isoa B:tä.

En muista tuota koskaan maistaneeni, mutta uskon teitä, koska Valpolicella on suosikkialueeni punaviineissä.

Mun korvissa Valpolicella kaikuu vähän sellaiselta helpostijuotavalta jatko-opiskelijaviiniltä (kun siis on jätetty erilaiset libisvaiheet taakse ja siirrytty punaviineihin), ja vaikka ripassot ovat perus-valpolicellaa huomattavasti kompleksisempia, jotenkin ne ovat usein makuuni vähän turhan hedelmäisiä ja makean mausteisia. Tämä nimenomainen ripasso ei kai ole pärjännyt erilaisissa arvioinneissa edes hintaluokassaan kovin hyvin, mutta kun joku toi tätä hiljattain tuliaisiksi illanistujaisiin, sopi se ainakin silloiseen ruokaan peräti erinomaisesti ja maistui kerrassaan upealta. Täytyy maistaa pian uudestaan.

urpiainen kirjoitti: ↑28.08.2017 9:46 Mun korvissa Valpolicella kaikuu vähän sellaiselta helpostijuotavalta jatko-opiskelijaviiniltä (kun siis on jätetty erilaiset libisvaiheet taakse ja siirrytty punaviineihin), ja vaikka ripassot ovat perus-valpolicellaa huomattavasti kompleksisempia, jotenkin ne ovat usein makuuni vähän turhan hedelmäisiä ja makean mausteisia.

Niitä on niin monenlaisia... tai siis hintaisia ja ALKOssa yleensä hinta korrolei aika hyvin viinin makuominaisuuksien kanssa ja sama pätee Valpolicellaan. Kun Valpolicellassa siirrytään amaroneihin, niin ne on kaikki maultaan pitkiä, vivahteikkaita ja muuntautuvia, mutta näin yli 20€+ hintaluokan pulloissa pitää ollakin, enkä mitenkään osaa liittää niihin mielikuvaa jatko-opiskejaviinistä, vaikka edulliseen perus-valpolicellaan se ehkä istuukin.

Maku kysymyksiä sitten minkälaisesta viinistä tykkää. Mä haluan punaviinini voimakkaana. Jos otan kevyempää, niin yleensä vaihdan valkoviiniin. Nykyään olen sentään oppinut arvostamaan kevyitä Toscanalaisiakin viinejä, mutta ne ei vaan ole mulle se juttu.

Joo. Jotenkin kun korostit aluetta, ajattelin nimenomaan vain Valpolicellaa. Miellän ripassot ja amaronet enemmän tyyleiksi, vaikka alueluokituksia kai ne ihan samassa mielessä oikeastaan ovat. Mut joo, amaronet (joita kyllä kalleudestaan johtuen en ole kovin usein maistellut) ovat paljon voimakkaampia ja lämpimämpiä, vaikka mulla on toisinaan vähän vaikeuksia niiden sellaisen makeaan vivahtavan mausteisuuden ja kuivattujen hedelmien maun kanssa.

urpiainen kirjoitti: ↑28.08.2017 10:33kuivattujen hedelmien maun kanssa.

No amaronejen rypäleet kerätään viimeisenä Valpolicellan alueella ja niitä kuivatetaan ennen valmistusta, jotta niistä saadaan rusinaisempia.

Valpolicellan alueen viinit nimetään valmistustavan mukaan, joka antaa viitteitä siitä minkä tasoinen viini on kyseessä. Perusviinit on valpolicella nimellä. Superiore tarkoittaa valikoiduista rypäleistä valmistettua viini ja ovat siten yleensä parempi laatuisia. Ripasso tarkoittaa, että viinin valmistuksessa on mukana amaronen valmistuksessa kertaalleen käytettyjä rypäleitä. Amaroneen rypäleet siis kerättiin viimeisenä, kaikista parhailta paikoilta ja käsittääkseni vielä tiukemmalla seulalla kuin superioren valmistuksessa. 3 ensin mainittua voi esiintyä saman tuotteen nimessä. Valpolicella ripasso superiore on teoriassa toiseksi paras tyyli amaronejen jälkeen valpolicellan alueelta, mutta tietenkään pelkkä valmistustyyli ei takaa lopullisen tuotteen laatua.

Vagabondo kirjoitti: ↑28.08.2017 11:14

urpiainen kirjoitti: ↑28.08.2017 10:33kuivattujen hedelmien maun kanssa.

No amaronejen rypäleet kerätään viimeisenä Valpolicellan alueella ja niitä kuivatetaan ennen valmistusta, jotta niistä saadaan rusinaisempia.

Valpolicellan alueen viinit nimetään valmistustavan mukaan, joka antaa viitteitä siitä minkä tasoinen viini on kyseessä. Perusviinit on valpolicella nimellä. Superiore tarkoittaa valikoiduista rypäleistä valmistettua viini ja ovat siten yleensä parempi laatuisia. Ripasso tarkoittaa, että viinin valmistuksessa on mukana amaronen valmistuksessa kertaalleen käytettyjä rypäleitä. Amaroneen rypäleet siis kerättiin viimeisenä, kaikista parhailta paikoilta ja käsittääkseni vielä tiukemmalla seulalla kuin superioren valmistuksessa. 3 ensin mainittua voi esiintyä saman tuotteen nimessä. Valpolicella ripasso superiore on teoriassa toiseksi paras tyyli amaronejen jälkeen valpolicellan alueelta, mutta tietenkään pelkkä valmistustyyli ei takaa lopullisen tuotteen laatua.

Nyt tuli vakava bon voyage -tunne jostain vuosien takaa:
viewtopic.php?f=6&t=8351&hilit=wire&start=25#p479272

En ole varma oliko linkkisi oikein tai ymmärsinkö sitä. Jos yritit viestiä, että Valpolicellan luokitusjärjestelmä oli sinulle entuudestaan tuttu, niin olisi sen kohteliaamminkin voinut kertoa. Aikaisempi viestintäsi ei nimittäin antanut täyttä varmuutta, että se olisi sinulla hanskassa ja ajatukseni oli vain selventää asiaa eikä suinkaan vittuilla.

Italialaisista, edullisemmista (no, on tääkin yli kympin) viineistä olen jo jonkun aikaa olut aika tykästynyt tähän: https://www.alko.fi/tuotteet/452547/Pog ... collo-2015 Jotenkin sopii minun makuuni oikein hyvin sellaiseksi talon punaviiniksi, jota voi arkisemmin, ja miksei juhlallisemminkin, yhdistellä aika moneen ruokaan, jos jostain syystä ei kerkeä suunnittelemaan täsmäparitusta ruoalle ja juomalle.

Hyvin mehumaistahan tuo ostokseni on. Vanhemmiten olen alkanut inhoamaan tanniinejakin.

Edelleenkään pahemmin välitä vinkuista, mutta tämä Audrey Wilkinson Semillon 2016 oli oikein nautittavaa.

Laivalta nappasin mukaan jonkun vähähiilarisen. No Bone dry on nimensä mukainen, imi varmaan ilmastakin kosteutta kun oli niin kuiva.

Ei pöllömpää nuo pari pikkuhuikkaa, jotka lipittelin.

^ ei kai viinillä ole muuta mahdollisuutta olla vähähiilarinen kuin olla vähäsokerinen?

Teet parempia hankintoja keskittymällä termiin ’kuiva’.

Nappasit tomahawkin niin pitihän sille sitten punkkukin noutaa. Kalenterivuoden tärkein juhlapäivä niin ajattelin ottaa sitten jotain vähän parempaa.

On muuten hyvää.

Penfolds Kalimna Bin 28 Shiraz 2016

McJanne kirjoitti: ↑11.03.2020 16:21

urpiainen kirjoitti: ↑11.03.2020 14:31

McJanne kirjoitti: ↑11.03.2020 14:16 Toi on ihan jäätävää paskaa, kitkerää ja karvasta.

No, en ole vielä itse kokeillut. Kyllä kai useimmat nuoret bordeaux't ovat aika kireän tanniinisia ja vaativat sopivaa ruokaa (punaista lihaa korkeintaan mediumina?) kumppanikseen, vaikka tämän merlot'na kai pitäisi pehmeämmästä päästä olla? Mä olen viime vuosina ei-eurooppalaisten viinien hillomaisuuteen tottuneena kokenut monet perinteisemmän tyylin ranskalaisen kitkeryyden ja karvauden jopa melkein raikkautena, ja odotukset ovat kovat tämänkin suhteen. Erityisesti, kun olen ennenkin mennyt saman tyypin bordeaux-suositusten perässä: viewtopic.php?f=14&t=9397&p=617097&hili ... en#p617097

Tuo nimenomainen on siltikin ihan omaa luokkaansa paskuudessa, erikoiseristä tänä vuonna karmeampaa on ollut ainoastaan #wine #redwine #australia #patritti #mclarenvale #merlot #2017 mutta vain kapealla marginaalilla.

Kerro toki miltä maistui, kiinnostaa tietää onko "makuni kehittynyt" hieman ohi noista.

No nyt kokeilin. Maistelin tätä karitsan kareen kanssa, ja mahtavasti toimi. En mitenkään erityisesti dekantoinut viiniä, kunhan avasin pullon noin tuntia ennen nauttimista samalla kun jäähdytin sitä vähän sopivampaan lämpötilaan, mutta taisi lipsahtaa vähän turhan viileäksi. Ehkä ensimmäisissä suullisissa oli aika voimakas yrttinen maku, joka taittui vähän epämiellyttävästi sellaiseen lääkemäiseen suuntaan. Tämä ongelma kuitenkin hävisi nopeasti, joko viinin lämmetessä ja saadessa lisää ilmaa, tai maistelijan maailmansyleilyhalukkuuden noustessa hyvän ruoan ja juoman myötä. En nyt ehkä rohkene kuvailla makua enempää, ettei Ylermi kiihotu liikaa, mutta siis minun makuni ei selvästikään ole vielä saavuttanut korkeampaa kehitystasoa, ja pidin tästä oikein kovasti. Ostaisin lisää, jos olisi saatavilla!

Kyseessä siis tämä: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006418509.html

En nyt ehkä rohkene kuvailla makua enempää, ettei Ylermi kiihotu liikaa,

urpiainen kirjoitti: ↑16.03.2020 11:40

McJanne kirjoitti: ↑11.03.2020 16:21

urpiainen kirjoitti: ↑11.03.2020 14:31
No, en ole vielä itse kokeillut. Kyllä kai useimmat nuoret bordeaux't ovat aika kireän tanniinisia ja vaativat sopivaa ruokaa (punaista lihaa korkeintaan mediumina?) kumppanikseen, vaikka tämän merlot'na kai pitäisi pehmeämmästä päästä olla? Mä olen viime vuosina ei-eurooppalaisten viinien hillomaisuuteen tottuneena kokenut monet perinteisemmän tyylin ranskalaisen kitkeryyden ja karvauden jopa melkein raikkautena, ja odotukset ovat kovat tämänkin suhteen. Erityisesti, kun olen ennenkin mennyt saman tyypin bordeaux-suositusten perässä: viewtopic.php?f=14&t=9397&p=617097&hili ... en#p617097

Tuo nimenomainen on siltikin ihan omaa luokkaansa paskuudessa, erikoiseristä tänä vuonna karmeampaa on ollut ainoastaan #wine #redwine #australia #patritti #mclarenvale #merlot #2017 mutta vain kapealla marginaalilla.

Kerro toki miltä maistui, kiinnostaa tietää onko "makuni kehittynyt" hieman ohi noista.

No nyt kokeilin. Maistelin tätä karitsan kareen kanssa, ja mahtavasti toimi. En mitenkään erityisesti dekantoinut viiniä, kunhan avasin pullon noin tuntia ennen nauttimista samalla kun jäähdytin sitä vähän sopivampaan lämpötilaan, mutta taisi lipsahtaa vähän turhan viileäksi. Ehkä ensimmäisissä suullisissa oli aika voimakas yrttinen maku, joka taittui vähän epämiellyttävästi sellaiseen lääkemäiseen suuntaan. Tämä ongelma kuitenkin hävisi nopeasti, joko viinin lämmetessä ja saadessa lisää ilmaa, tai maistelijan maailmansyleilyhalukkuuden noustessa hyvän ruoan ja juoman myötä. En nyt ehkä rohkene kuvailla makua enempää, ettei Ylermi kiihotu liikaa, mutta siis minun makuni ei selvästikään ole vielä saavuttanut korkeampaa kehitystasoa, ja pidin tästä oikein kovasti. Ostaisin lisää, jos olisi saatavilla!

Kyseessä siis tämä: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006418509.html

Vertaamalla Jannen, Urpiaisen ja HS:n arvioita epäilisin Jannen nauttiman pullon olleen ainakin jossain määrin etikoitunutta. Mä olen vähän kyllästynyt punaviineihin, kun nämä vähän kalliimmat pullot tuntuu niin usein etikoituvan tuolla Alkon hyllyssä seisoessaan. Kotisäilytyksestä mä luovuin jo 10 vuotta sitten, kun ei ole täydellisiä säilytysolosuhteita ja meni pulloja liian isolla prossalla pilalle. Alkoon sentään ne saa palauttaa, mutta meneehän siinä ilta pilalle, jos ainoa varta vasten hankittu pullo on viallinen.

McJanne kirjoitti: ↑16.03.2020 14:10 ^joo, se on juuri se ongelma, toki raportoin tämän Alkolle ja ostin seuraavana päivänä mielenipahoittamiseksi aina luotettavaa

Mutta ei etikoituneen yksilön perusteella voi arvioida viiniä, koska se ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Kuitenkin dissasit pokkana viinin ihan paskaksi. Hämmentävää