Eräs suhdeajatus

[RolloTomasi]

Toisinaan joudun kuuntelemaan eri ihmisten nakemyksia parisuhteista ja siita, miten heidan suhteissaan menee. Yleensa en ymmarra asiasta mitaan, nyokyttelen vain paatani. Viimeksi kuulemastani ajatuksesta olisi kuitenkin hauskaa kuulla runkkareidenkin nakemykset. Se koskee avioitumista. Katkeraa tilitysta tama ei ole, koska minulla ei ole minkaanlaisia pariutumishaluja esittajaa kohtaan, vaan pikemminkin ihmettelya.

Ajatuksen esittaja yrittaa loytaa itselleen aviopuolison, ei seurustelukumppania tai muun kuin avioliiton kaltaista parisuhdetta.

Ihmisen ei pitaisi menna naimisiin rakastamansa tytto- tai poikaystavan kanssa, vaan ystavan. Tama johtuu siita, etta rakkaus seurustelukumppania kohtaan saattaa joskus loppua, ja se johtaisi avioeroon. Avioero on erittain paha juttu.

Tytto- ja poikaystavista ei siis aviopuolisoa tulisi ottaa. Seurustelu tai minkaan muun kaltainen parisuhde ei tule kuuloonkaan, jos haluaa naimisiin. Seurustelussa tunteet kumppania kohtaan ovat pinnallisia ja lyhytkestoisia, eika siksi sellaisen ihmisen kanssa voi edes harkita avioliittoa.

Kysymys ei siis ole siita, etta avioliitto nahtaisiin seurustelun jatkeena (mita se nyt valttamatta ei olekaan). Kysymys on pikemminkin siita, ettei avioliittoa saa edeltaa seurustelu tulevan aviopuolison kanssa.

Aviopuoliso tulisi ottaa ystavasta, mutta kuitenkin sellaisesta ystavasta, joka on enemman kuin ystava. Eli siis mista?

Onko tassa takana jonkinlainen ajatus avioitumisesta pelkan avioitumisen itsensa vuoksi?

[killkill]

Onhan tuossa oma logiikkansa.
IMHO romanttiselle rakkaudelle suhteen ja loppuelämänsä rakentaminen on vähän kuin brygaisi tornitalon rantahietikolle. Intohimoinen rakkaus on ihan jees tunne, mutta ei siitä muurilaastiksi ole. Kuivuu ja haurastuu kovin nopeasti. Vähän pienemmällä liekillä loimottava, runsaasti platonisia sidosaineita on kestävämpää tavaraa kivijalan valamiseen. Kuivuukin tasaisemmin eikä mokoma halkeile

[RolloTomasi]

Onhan tuossa oma logiikkansa.

Ootas...

Avioliittoon miehen kanssa ehdottomasti kylla.
Avoliittoon tai seurusteluun tuon saman miehen kanssa ehdottomasti ei.
(Ehdottomasti ei myos avoliitolle ja seurustelulle yleensa.)

En ihan taysin vielakaan ymmarra...

[Hebuli]

(jonkun toisen ajatuksia:) Ihmisen ei pitaisi menna naimisiin rakastamansa tytto- tai poikaystavan kanssa, vaan ystavan. Tama johtuu siita, etta rakkaus seurustelukumppania kohtaan saattaa joskus loppua, ja se johtaisi avioeroon.

Toisaalta, jotkut eroavat avo-/aviopuolisoistaan juuri sen takia koska se tuntuu lähinnä vain ystävyyssuhteelta ("Me olimme enemmän kuin veli ja sisko."). Ystävät eivät tunne himoa toisiaan kohtaan, kai.

Meitä on ilmeisen moneen junaan, ja itse en haluaisi tai uskaltaisi vakavaan parisuhteeseen noin ajattelevan naisen kanssa. Jos hän on kanssani vain järkisyistä, tuntuu todennäköisemmältä että hän vaihtaa kumppania silmää räpäyttämättä jos joku toinen sittenkin onnistuu viemään häneltä jalat alta.

Avioero on erittain paha juttu.

Tai vaihtoehtoisesti joskus se on paras juttu mitä elämä voi siinä tilanteessa tarjota. Onko kyseisellä henkilöllä erityisempää parisuhdehistoriaa takanaan?

Eräs ex tosin sanoi että hän haluaa tästä lähin seurustella vakavammin vain henkilöiden kanssa joita on tuntenut kavereina jo kauemmin, esim. työpiireistä. Ilmeisesti olin sokkotreffinä niin traumaattinen kokemus hänelle. Taisi toisellakin exällä ollut kaikki edelliset exät työkavereita. Kumma juttu, itselleni työkaverin kanssa seukkailuun olisi aika korkea kynnys.

[pajazzo]

Toisaalta, jotkut eroavat avo-/aviopuolisoistaan juuri sen takia koska se tuntuu lähinnä vain ystävyyssuhteelta ("Me olimme enemmän kuin veli ja sisko."). Ystävät eivät tunne himoa toisiaan kohtaan, kai.

Komppaan tätä kympillä. Näinhän se menee. Jos kumppanien välillä ei ole himoa, eikä sitä ole ehkä koskaan oikein ollutkaan, ei suhde kestä. Kyllä se niin vaan on. Seksi on kuitenkin aika iso osa suhteen rakennetta. Pitää kuitenkin muistaa myös se, että hyvä seksi ja paska suhde eivät myöskään kanna yhteiseloa kovinkaan pitkälle. Balanssia pitää olla.

[EveryWoman]

Onhan tuossa oma logiikkansa.

Niin minustakin. Tyyppi vain näkee ystävyyden ( rakkauden) ja ihastumisen toisensa poissulkevina tekijöinä, joita ne eivät ole. Tämä johtaa turhaan mustavalkoisuuteen esitetyssä mielipiteessä.

Suhdetta ei tosiaan voi rakentaa ihastumisen tunteelle, ainakaan sellaista suhdetta jonka toivoo kestävän. Niin voimakas kuin se tunne voikin olla, se on luonteeltaan päättyvää lajia. Rakkaus, jonka lievempänä muotona pidän ystävyyttä, sen sijaan kerran alettuaan kestää niin kauan kuin sen jakavat ihmiset ovat valmiita rakastamaan toisiaan. Sen kestoon voi siis itse vaikuttaa, mutta sen alkaminen ei välttämättä käy helposti (ja joissakin parisuhteissa tämä minun tarkoittamani rakkaus ei ehdi alkaa ollenkaan).

Pidän täysin mahdollisena, että sellainenkin suhde, jossa ei ole ollenkaan koettu ihastumisvaihetta, voi toimia ja kestää jos osapuolet vain osaavat ja haluavat rakastaa toisiaan. Rakastamisen halua toki edesauttaa mm. se, että henkilöt sopivat yhteen seksuaalisesti ja persoonallisuuksiltaan - en siis usko että ketkä tahansa kaksi ihmistä voisivat muodostaa keskenään toimivan parisuhteen (en vain pidä ihastumisvaihetta parisuhteen toimivuuden kannalta välttämättömänä). Myös voimakas ihastumisvaihe suhteen alussa edesauttaa halua rakastaa toista - mutta toisaalta monet tuntuvat nykyään sekoittavan sen rakkauteen. Tämä on vaarallista, koska jos rakkauteen ja rakastamiseen ei kiinnitetä suhteessa mitään huomiota, vaan luullaan ihastumisen olevan sitä, joudutaan helposti ihastumisfiiliksen orjiksi - ja suhde hajoaa siinä vaiheessa kun ihastumisen jälkeistä "arkea" ilman rakkautta on eletty sietokyvyn ylittävä aika.

Siksi ymmärrän, että jollekin voi tulla mieleen ajatella koko ihastumisen olevan pahasta. En kuitenkaan itse ole samaa mieltä. Ihastuminen sumentaa järjen väliaikaisesti, mikä on aika monelle tarpeellista, jotta voisi heittäytyä suhteeseen täysipainoisesti ja alkaa luottaa toiseen ehdottomasti (mikä puolestaan helpottaa rakastamisvaiheeseen pääsyä). Jos ihmisen annetaan edetä parisuhteessa pelkän järkeilyn varassa, yllättävän usein tarpeeton kyynisyys ja lyhytnäköinen oman edun tavoittelu saavat vallan. Sellaisissa olosuhteissa rakkautta on vähän vaikea saada syttymään.

[RolloTomasi]

Parisuhteileva maailma alkaa saada aivan uskomattomia ulottuvuuksia!

(Oma paatokseni siita, etta en koskaan tule parisuhteilevaan maailmaan vahvistuu, koska koko hommaan liittyy aivan liian paljon teoriaa ja teoreettisia keskusteluja.)

[Melnais]

Parisuhteileva maailma alkaa saada aivan uskomattomia ulottuvuuksia!

(Oma paatokseni siita, etta en koskaan tule parisuhteilevaan maailmaan vahvistuu, koska koko hommaan liittyy aivan liian paljon teoriaa ja teoreettisia keskusteluja.)

Itsehän sinä niitä teorioita kehittelet, oikeasti riittää aitous, suhteellisuudentaju ja toisen huomioiminen. Ei näistä ole tarkkoja sääntöjä olemassa, kuten ei mistään muustakaan ihmisten välisestä toiminnasta.

Jos itse yrittäisin noudattaa Kityn neuvoja suhteessani, hyppäisin turhautuneena parvekkeelta ylianalysoituani ensin miehen käytöksen ja kiinnitettyäni sen pohjalta neuroottisen paljon huomiota omaani. Onneksi on lupa olla epätäydellinen ja osaamaton, tuntuu kuin olisi saanut armahduksen.

[killkill]

...koko hommaan liittyy aivan liian paljon teoriaa ja teoreettisia keskusteluja

Ihan niinkuin elokuvien katseluunkin
Sitäpaitsi valkokankaan rakkaustarinoista saa enemmän irti tietäessään miltä tuntuu kun a) sydän revitään rinnasta, ja se tallotaan stilettikorolla tartar-pihviksi tai b) kun saa pitää Ihmistä käsivarsillaan ja heittää jonkun kuolemattoman leffasloganin.

[1108]

Eikö tämäkin kuuluisi osatoon "Shrink" ?

[slam]

Pidän täysin mahdollisena, että sellainenkin suhde, jossa ei ole ollenkaan koettu ihastumisvaihetta, voi toimia ja kestää jos osapuolet vain osaavat ja haluavat rakastaa toisiaan.

En oikein usko ilman ihastusta olevan kunnollista suhdetta... ehkä, jonkinlainen luovutuksen kautta saavutettu voitto, mutta ei "hieno"

Perustuuhan ihmisten väliset suhteet, vaikka mihin. Kaikista suurin syy on saada olla, jonkun kanssa, vaikka sitten olisi enemmän pitänyt siitä toisesta ihmisestä, jota ei saanut. Status vaikuttaa myös.

Yleensä suhteessa on aina sellainen luopuvampi osapuoli, joka joutuu antamaan enemmän anteeksi rakkauden teoreettiselle olemassa olemattomuudelle Eli luovuttamaan omista etsinnöistään ja tyytymään tähän tapaukseen, joka ei häntä kovin edes kiinnosta.

Olen kaverisuhteissa, niin pitkä kestoinen ihminen, että haluaisin napsahtavan kohdalle sellaisen mukavan ihmisen, jonka kanssa voisi pitempään oleskella. Moinen mietintö herättää asiasta kysymyksiä, että mikä on minun turn off prosenttuaalisuus? Ja mitä naiset yleensä hakevat....

[RolloTomasi]

Itsehän sinä niitä teorioita kehittelet, oikeasti riittää aitous, suhteellisuudentaju ja toisen huomioiminen. Ei näistä ole tarkkoja sääntöjä olemassa, kuten ei mistään muustakaan ihmisten välisestä toiminnasta.

Tuo nyt on aika helpottavaa luettavaa, mutta jotenkin epauskottavaa, ottaen huomioon kaiken sen maaran, mita ihmiset kirjoittavat ja puhuvat suhteista, niiden puuttumisesta ja tarpeesta niihin.

Lahes kaikkien ihmisten jutut pyorivat enemman tai vahemman suhteissa. Tai sitten he kirjoittavat etteivat ole suhteessa, joka nyt on kuitenkin vain saman asian toinen puoli.

Jos sinulle heitetaan pakka raportteja sellaisesta kulttuurista, johon et itse kuulu, mutta johon ympariston paine yrittaa sinua pakottaa, niin mita sina tekisit niiden raporttien kanssa? Etko yrittaisi saada selville sita, minkalaiseen paikkaan sinua ollaan tyontamassa?

Ja Kity on aivan oikea paikka nahda, minkalaisia ihmiset ovat. Mita he ajattelevat muista ihmisista ja toisistaan. Miten he elavat. Miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin. Kity on se hetki, jolloin nakee, mita haarukan paassa todella on.

...koko hommaan liittyy aivan liian paljon teoriaa ja teoreettisia keskusteluja

Ihan niinkuin elokuvien katseluunkin

Silla erolla, etta se on hauskaa

Eikö tämäkin kuuluisi osatoon "Shrink" ?

Ei, minusta paskanjauhanta on aivan oikea paikka talle ketjulle.