Pappailu 2.0

[Tirina]

Ymmärrän kyllä tuon, että pitää olla yhdistävä elämäntilanne.
Minua esim. ei hireveästi kiinnosta tällä hetkellä mammailu ja pappailu. Ne typerät sukujuhlat ja leikkipuuhat.

Henkisyys ja materiaalisuus rulettaa.

[Ylermi Ylihankala]

Kiitokset onnitteluista, dumis taisi jo toisessa ketjussa. Mulla on lapsettomiakin kavereita, mutta tuo ajan puute on kouriintuntuva hidaste. Toinen öljyläikkä shikaanissa on energian puute. Nimittäin kun hoitaa perhevelvollisuudet alta pois, ei oikein irtoa virtaa tavata kavereita, kun pitäisi jaksaa urheillakin. Onneksi työkavereita näkee töissä.

[küllküll]

Jos olet joskus koettanut sammuttaa yksin kolmea metsäpaloa yksinäsi, apuna ainoastaan seulaksi haulikolla ammuttu vesiämpäri, saat valjun käsityksen siitä millainen meikäläisen rentouttava viikonloppu lasten kanssa on ollut. Äsken oli aika lähellä ettei F5, mutta sain vielä toistaiseksi estettyä myrskykeskuksen voimistumisen täysimittaiseksi, vanhatestamentilliseksi hurrikaaniksi

Kiitos, helpotti.
Ja Luojan kiitos, että huomenna pääsee töihin ja lastenhoitaja jatkaa tämän sirkustelua näiden spiidillä buustattujen rabiesapinoiden kanssa.

[Lolita]

Etkö viihdy lapsellisten kanssa vai eikö lapsellisilla ole enää aikaa hengailla.

Lapsellisilla on aikaa hengailla, lapset on mukavia pieninä annoksina, mutta meillä ei ole hirveästi enää yhteistä. Tosin itse olen omaan yksinäisyyteni vetäytynyt, niin hirveästi en valittaisi. Muutamien lapsettomien tuttavien kanssa ollaan tekemisissä silloin tällöin ja sielunsisar-työkaverini ei juurikaan tuo lapsiaan esille työajalla.

[Elppis]

Ja Luojan kiitos, että huomenna pääsee töihin ja lastenhoitaja jatkaa tämän sirkustelua näiden spiidillä buustattujen rabiesapinoiden kanssa.

Mies sanoi jotakuinkin näin klo 11.30 tänään, 3 päivän "vapaan" jälkeen

[Elppis]

Etkö viihdy lapsellisten kanssa vai eikö lapsellisilla ole enää aikaa hengailla.

Lapsellisilla on aikaa hengailla, lapset on mukavia pieninä annoksina, mutta meillä ei ole hirveästi enää yhteistä.

*viittaa* Mulla on sulle kirja luettuna (P.D. James).

[küllküll]

Mies sanoi jotakuinkin näin klo 11.30 tänään, 3 päivän "vapaan" jälkeen

Hatunnosto wifeylle, joka hoiti sirkusta yksin reilun viikon isin sukellellessa Franskassa. Minä olisin ollut viikon jälkeen valmista kauraa Pitkäänniemeen.

[CeDell Davis]

Yhdistelin eilen oman ulkoilun/liikunan ja pikku-ukon kanssa yhdessä olon sujuvasti siten, että itse valuin lenkkarit jalassa muutaman kilsan pojan fillarin perässä pallokentälle jossa vedettiin nappikset jalkaan ja leikittiin Litmasia. Tai siis toi toinen oli joku kreikkalainen piilokärki. Yhtäkaikki. Poika veti pari niin messevää muulinpotkua vastapalloon, että mä taidan tietää mikä siitä tulee isona! Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes alkoi olla kotiinlähdön aika. Samalle osalle nurmea jossa me olimme tuli tyttöjoukkue vetämään treenejään. Minä kun yritin ilmoittaa ukolle, että nyt kypärä päähän kotia kohti, niin hän ilmoitti haluavansa jäädä katselemaan kun tytöt pelaa. Silmät oli niin nauliintuneina niihin nuoriin tyttöihin, että olisi ollut kiva olla sen pään sisällä lukemassa ajatuskulkua, että mitähän se ajattelee. Seuraako se palloa vai…

[RP]

Mieheltä eli isältä pakostakin peräisin tämä "tietous". Söin päivällistä ja tytsä tonkimassa jääkaappia. Kipitti sitten viereen sinappipurkin kanssa ja totesi: "Et otanu siinapia (et ottanu sinappia)". Katselin hiukan sitä, että mitäs nyt. Ja sieltä pahmahti: "Iimota nimes (ilmota nimes)".

En olekaan vähään aikaan nauranut näin makeasti maha kippurassa, tytsällä myös hauskaa kun tajusi lohkaisseensa jotain hauskaa. Lähti veks todeten: "Ynynen (Hynynen)".

Cool. On yksi hauskimmista musavideoista, khylläh.

[Ylermi Ylihankala]

Eläintarhoissa sun muissa ollaan poikettu, mutta tänään korkattiin huvipuistoneitsyys Särkässä. Tyttö liketti kympillä, vaikkei ihan joka härvelssoniin päässytkään.

[küllküll]

Ton isomman kanssa meinaa aika usein hermo mennä, kun uhma on taas pahenemaan päin.

Pikkujäbän kanssa sen sijaan on hauska touhuta. Se on oppinut jo ilmaisemaan omaa tahtoa monellakin tavalla ja herrajjestas sitä draamaa, jos ei tahtoa saada läpi. Heittäydytään maahan parkumaan kuin mikäkin lawrenceolivier. Tänään nosti teepaitaa mahan päältä ja osoitti mahaansa sormella ikään kuin sanoen "tuus isi pärryttämään mun pakkia". Tämmöinen mörrimöykkikin tulee väkisin hyvälle tuulelle, kun pikkuinen poika nauraa rätkättää suu korvasta korvaan

[exsu]

Davelle teinitytön kasvatusopasta: http://adimages.sanomawsoy.fi/02/sanoma ... toohje.pdf

[Ylermi Ylihankala]

^ Hauska, parani loppua kohden.

Mä olen ihan omassa päässäni viime aikoina miettinyt, kuinka ihmeessa jaksan uusimman tuoman valvomisrumban? Olen monelle sanonut, ettei lapsenhoidossa ole muuta vaikeaa kuin unenpuute.

[küllküll]

Stressaa nämä joka puolelta tulevat kasvatusohjeet. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta a) aikuinen päättää b) ei joka helvetin asiasta ruveta käymään dialogia tyyliin "mikä Mikamarkuspetteriä tällä kertaa mahdollisesti harmittaa" tai hieromaan kauppaa tms. Kun on uloslähdön aika > silloin mennään ulos. Kun on aika lähteä leikkikentältä kotiin > silloin mennään kotiin eikä venkoilla. Minä määrään, sinä tottelet koska minä tiedän mikä sinulle on parasta. Jos joka asiassa ruvetaan pehmoilemaan, menetetään se vähäkin auktoriteetti joka kenties joskus oli.

Eilen esikoinen nosti leikkikentältä kotiinlähdöstä hoitopäivän päätteeksi aivan hirveän kauhean mekkalan. Pyysin nätisti varmasti 10-15 kertaa (ei ollenkaan minun tapaistani) mutta ei, juoksi vaan metsään karkuun, minä hiki päässä perästä. Lopulta kannoin kirkuvan kakaran kainalossani autoon (kymmenen äitykän ja hoitotädin katsoessa silmät suurena), jossa poika yritti rimpuilla vielä vöistä irti. Olen joskus vienyt baarista ulos humalaisia aikamiehiä, jotka pistävät vähemmän hanttiin kuin oma muksu tuossa. Kun ei kolme sanomista auttanut, minä rähähdin oikein kunnolla > siitä tuli sitten itku. Lopun iltaa "minä olen nyt isille vihainen".

Ei vaan aina jaksa. Oma painolasti kun on apinana niskassa (krooninen väsy, vitutus työkuvioihin, toisen härkäpäisyys ja jatkuva uhmailu, kuopuksen alkava uhma) niin on ollut välillä sietämistä. Sitten omat muut päänväkevyydet siihen päälle - en jaksa nyt eritellä - niin soppa on valmis. Poika onnistuu painelemaan mussa sellaisia nappeja, että taannun itsekin käyttäytymään kuin pikkukakara. Mikä tietenkin on väärin, minunhan tässä se pitkähermoinen aikuinen pitäisi olla. Mutta kun vaan ei pysty.

Mietin tuossa illalla lenkillä luistellessani, että olenpa perkele onnistunut siirtämään oman isäni "kasvatusmetodit" omille mukuloilleni... vaikka monesti olen vannonut, ettei ikinä. No, vyöremmiä eivät sentään ole saaneet.

Ei ollut eilisen jälkeen mikään "vuoden kasvattaja"-olo. Ei.

[Lolita]

Minä määrään, sinä tottelet koska minä tiedän mikä sinulle on parasta. Jos joka asiassa ruvetaan pehmoilemaan, menetetään se vähäkin auktoriteetti joka kenties joskus oli.

Ei ollut eilisen jälkeen mikään "vuoden kasvattaja"-olo. Ei.

Kyllä sä olet vuoden isä kuitenkin. Ei aikuisen tarvitse olla mikään lehmänhermoinen kaikkitietävä ja kaikkivoipa viilipytty. Saa lapselle suuttua ja ärähtää aiheesta, ei se rikki mene. Eiköhän sitä itse tiedä minkä verran lapselle voi/kannattaa suuttua menemättä liiallisuuksiin ja pelottamatta toista. Olet kuitenkin paljon muutakin kuin vihainen isä, joten vaaka on tasan. Hyvin sä vedät.

[Mirkku]

Poika onnistuu painelemaan mussa sellaisia nappeja, että taannun itsekin käyttäytymään kuin pikkukakara. Mikä tietenkin on väärin, minunhan tässä se pitkähermoinen aikuinen pitäisi olla. Mutta kun vaan ei pysty.

Aina ei pysty, ei. Itsekin olen ihmetellyt tätä. Jos joku aikuinen "lällättelisi" samoin kuin oma poika joskus, nauraisin itseni tärviölle. Pojan näin tehdessä on itsehillintä koetuksella, ettei kiihdy 0-100 kolmessa sekunnissa

[Lolita]

Ai niin, sain Freakonomics-kirjan luettua pari viikkoa sitten, ja sen mukaan vanhempien vaikutus lapsiinsa on todella pieni. Ei se kyllä ihan käy minun järkeeni, mutta uskottava se on kun amerikkalaisessa kirjassa lukee. Jokainen varmaan ajattelee aikuisena selvinneensä vanhemmistaan ja kasvatuksestaan huolimatta, mutta tosiasia taitaa olla että jokseenkin jokainen selviää täysipäiseksi aikuiseksi vanhemmistaan ja kasvatuksestaan huolimatta.

[RP]

Poika onnistuu painelemaan mussa sellaisia nappeja, että taannun itsekin käyttäytymään kuin pikkukakara. Mikä tietenkin on väärin, minunhan tässä se pitkähermoinen aikuinen pitäisi olla. Mutta kun vaan ei pysty.

Onhan se hienoa jos jollain on ne lehmän hermot, jollain taas ei ole ja se on mun mielestä vain pakko hyväksyä. Juuri vein rääkyvän tytsän nukkumaan aikamoisella vauhdilla kun mitta sanoi poks rytinällä.

Aamusta asti kitinää ja väninää, halutaan mutta ei haluta, tehdään pöllön töitä ei totella. Mun pääni ei kauan kestä, niin se vaan menee. Tytsä osaa kyllä painella oikeista nappuloista, ei siinä mitään.

Mun mielestä jo se että pohdit näitä, on "hyvän vanhemman" merkki.

[Ylermi Ylihankala]

Jäsen M aloittaa päiväkodin ylihuomenna. Ilma on sakea (ei viina) odotuksesta.

[Elppis]

Minä määrään, sinä tottelet koska minä tiedän mikä sinulle on parasta. Jos joka asiassa ruvetaan pehmoilemaan, menetetään se vähäkin auktoriteetti joka kenties joskus oli.

Ei ollut eilisen jälkeen mikään "vuoden kasvattaja"-olo. Ei.

Kyllä sä olet vuoden isä kuitenkin. Ei aikuisen tarvitse olla mikään lehmänhermoinen kaikkitietävä ja kaikkivoipa viilipytty. Saa lapselle suuttua ja ärähtää aiheesta, ei se rikki mene. Eiköhän sitä itse tiedä minkä verran lapselle voi/kannattaa suuttua menemättä liiallisuuksiin ja pelottamatta toista. Olet kuitenkin paljon muutakin kuin vihainen isä, joten vaaka on tasan. Hyvin sä vedät.

Näin on! Lapselle pitää näyttää ja osoittaa ne rajat, reaktiotahan se lapsi itsekin hakee kiukuttelullaan (kai? ). Henkistä tai fyysistä väkivaltaa en suvaitse, mutta kyllä sitä itsekin alenee suht koht nopeasti siihen samalle backtalk-tasolle, mikä meillä nyt on menossa.

Tällä hetkellä suosituimmat on:

"Anna mun olla rauhassa" - (käsken sitten huoneeseensa, siinä saa olla rauhassa, doh! Ei sitten menekään koska ei tajua näköjään "rauhassaolon" merkitystä täysin ).

"Älä puhu mulle" - ja minähän puhun, minä olen äiti.

"En kuuntele sinua" - näsäviisas minäni iskee tähän provoon AINA! "kuunteletpas, kuulet nytkin mitä sanon" - "enhän kuule". "noniin, kato nyt, kuulit!". Doh.

Ansa viritetty.

[Liisalotta]

Sisarkateus ja mustasukkaisuus.

Ideoita miten päästä näistä ohi? On aika vahvaa esiintymää meillä.

Olen koettanut ottaa pikkusen syliin toisella kädellä ja isomman toiseen kainaloon. Välillä teen vain isomman kanssa juttuja ja koetan opettaa miten olla pienemmän kanssa. Muuta, mitä?

Meillä toimi ainakin jossain määrin se, että vaikka olin fyysisesti sidottu pienempään (imetys, vatsavaivojen takia kanniskelu), niin pidin ns. henkisesti seuraa koko ajan isommalle. Toimii tietysti vaan niin kauan kun pienempi on niin pieni että sitä voi vaan kantaa mukana ja sille riittää fyysinen läheisyys (ja sitten vaippaa vaihtaessa ja isomman nukkuessa yms. juttelee sillekin). Itse siis koko ajan pienempää imettäessä tms. juttelin isommalle, kyselin kaikkea jne. ja leikkiessä kanniskelin pienempää vaan mukana, mutta sitä ei yritettykään ottaa mukaan leikkiin.

[ninnithequeen]

Sisarkateus ja mustasukkaisuus.

Ideoita miten päästä näistä ohi? On aika vahvaa esiintymää meillä.

Olen koettanut ottaa pikkusen syliin toisella kädellä ja isomman toiseen kainaloon. Välillä teen vain isomman kanssa juttuja ja koetan opettaa miten olla pienemmän kanssa. Muuta, mitä?

Tee lapset 7 vuoden välein

Tytsä on ihan rakastunut veljeensä ja reipas auttaja, vaihtaa vaipat ja syöttää ja kaikki. Alussa oli ongelmia, kun pikkuveli ei ollutkaan valmis leikkikaveri ja sitten tuli "äiti kumpaa sä rakastat enemmän, mua vai Miskaa?" Vastaamalla molempia yhtä paljon, mutta sua oon rakastanut kauemmin selvisin aika hyvin.

[Riemumieli]

Pieniin lapsiin ei ole luottaminen. Kävimme viimeisenä lomavkonloppuna kaupassa mummon kanssa ja kun aloimme pakkaamaan tavaroita, poika sanoi menevänsä viereiseen akvaarioliikkeeseen kaloja katsomaan.

Kohta mummo sanoi, että tuolla se poika juoksee kaupan ovesta ulos ja minä että ei voi juosta, kun on akvaarioliikkeessä kaloja katsomassa. Lähdin sitten kuitenkin katsomaan, kun mummo kivenkovaan väitti, että siellä se menee.

Ja siellähän se meni. Tuli juuri ulko-ovesta takaisin sisään itkien isää etsiessään. Oli matkalla Alkoon minua huudellen, mikä juomistapani tuntien oli hupsua. No loppu hyvin, kaikki hyvin, mitään järkevää selitystä paniikkilähdölle ei ollut. Ei vain huomannut, että olimme samassa paikassa muutaman metrin päässä.

[küllküll]

Sisarkateus ja mustasukkaisuus. Ideoita miten päästä näistä ohi?

En ole keksinyt muuta kuin tasapuolisuuden ja kompromissien tekemisen. Joskus toimii, joskus ei.

[Ylermi Ylihankala]

Vaimo palaa huomenna työelämään reilun parin vuoden kotona olon jälkeen. Saas nähdä miten tuo heijastuu. Mites teillä jo työelämään palanneilla sujui työhönpaluu?