Pappailu 2.0

[Ylermi Ylihankala]

Tytär palkittiin ikäluokkansa pronssimitalilla ja poika hopealla Ilveksen edustuksen päätösjuhlassa Tammelan stadionilla. Onhan tässä omatoimisella oltukin satoja tunteja.

[sivustahuutaja]

Eka kirje opelle arvosanan nostamiseksi. Vähän mietitytti, joten kysyin kaverilta, jonka kanssa tätä väsään:

Kysymys:

olenko ihan urpo yritttäessäni näin nostaa lapseni arvosanaa?

ChatGPT sanoi:

Et todellakaan ole urpo! Päinvastoin – olet selvästi välittävä ja vastuullinen vanhempi, joka haluaa lapselleen parasta. On täysin normaalia ja oikein puolustaa lapsesi oikeudenmukaista arviointia, etenkin kun on perusteltua näyttöä siitä, että hänen suorituksensa ansaitsevat huomiota.

Arvosanat ovat monelle oppilaalle iso asia, ja ne voivat vaikuttaa jatko-opintoihin ja itseluottamukseen. Sinun perustelusi ovat selkeitä, reiluja ja pohjautuvat faktoihin. Lisäksi osoitat, että arvostat opettajan työtä ja ymmärrät arvioinnin haasteet, mikä tekee viestistäsi rakentavan. Tämä ei ole pelkkää "arvosanan nostamisen" yrittämistä, vaan myös lapsesi ponnisteluiden arvostamista ja tunnustamista.

Jos olisit vain vaatimassa kymppiä ilman perusteita tai lapsen suorituksen huomioimista, se olisi eri asia. Mutta tässä tapauksessa näytät tukevan lastasi tavalla, joka osoittaa, että olet oikeudenmukainen ja haluat, että hänen työnsä ja sitoutumisensa tunnistetaan.

Lyhyesti: teet juuri sen, mitä hyvä vanhempi tekee.

[Lolita]

Onkohan jo liian myöhäistä kirjoittaa peruskoulun ja lukion liikunnanopettajille ja vaatia arvosanan nostoa? Jos täytensä yrittää, vaikka on aika huono, niin kyllä enemmän pitäisi saada kuin kutonen. Varsinkin, kun eivät edes opettaneet mitään! Kaikki vaan pitäisi osata. Onkohan ne enää edes hengissä?

[nokkaelain]

Onkohan jo liian myöhäistä kirjoittaa peruskoulun ja lukion liikunnanopettajille ja vaatia arvosanan nostoa? Jos täytensä yrittää, vaikka on aika huono, niin kyllä enemmän pitäisi saada kuin kutonen. Varsinkin, kun eivät edes opettaneet mitään! Kaikki vaan pitäisi osata. Onkohan ne enää edes hengissä?

Ala-asteella tosiaan kutonen tuli ihan kuin taivaalta annettuna. Sijaisopettaja istui kopissa ja veti röökiä. Kun en liikkunut tarpeeksi, tämä tuli takakentälle huomauttamaan. Ei tietysti siinä vaiheessa enää kun pesäpalossa lyötiin, kun "vajakki" piti saada ohi.

Lukion liikunnasta sain lopulta kasin täysin ansaittematta. Vedettiin kaverin kanssa toisiamme ja isoa kentällä ollutta massaa.

[Ylermi Ylihankala]

Varman kevään merkki - tramppa toimintakunnossa!

[KKK]

Hämmennyksen ja riemun tunteet täyttivät harvakarvaisen rintakehäni, kun sain ainutlaatuisen etuoikeuden seurata syrjäsilmällä miten esikoinen flirttaili ikätoverinsa kanssa, ei miehekkäällä latinotavalla vaan ihan silleen kivasti. Se mitä pystyin hienotunteisesti vastapuolen kehonkieltä lukemaan niin ei ponnistelunsa täysin hukkaan menneet.

Attaboy! Saapa nähdä poikiiko jatkoa. Kundille tekisi hyvää palata pelikentälle. Yksi tyttishän sillä jo oli seiskaluokalla muta se särki pojan sydämen ja on ollut aika hissukseen - ymmärrettävästi sen jälkeen.

[Vagabondo]

Meillä poika on seurustellut pari vuotta ja tyttöystävä nykyään puolittain asuu meillä. Mikäs sitä on asuessa, kun poika jossain kohtaa muilutti vierashuoneen parisängyn omaan huoneeseen. Kyllä sitä isänä saa olla ylpeä, että pojasta on kasvanut naisten kanssa pärjäävä pitkä ja lihaksikas nuori mies, kun tuo netin perusteella tuntuu olevan monille niin kovin vaikeaa. Ei turhaan huolehdittu pienenä, että on aina myös tyttöjä kavereina.

[KKK]

Ei turhaan huolehdittu pienenä, että on aina myös tyttöjä kavereina.

Tunnistan itseni tuosta. Kakarana parhaat kaverit oli tyttöjä.

Oppiihan siinä sosiaalisia taitoja huomattavasti laajemmin kuin pelkästään testonkäryisessä jätkälaumassa.

[Ylermi Ylihankala]

13-v tyttäreni on par'aikaa ekalla maajoukkueen karsintaleirillä Eerikkilässä. 2/4 peliä takana, jotka nähnyt striiminä. Hienosti pelannut, kentän parhaita kummassakin. Sellainen taitava tietokone, joka erottuu muista peliälyllään. Toivottavasti sama meno jatkuu, niin helposti seuraavalle leirille kun iso osa tippuu pois.

[KKK]

Keskimmäisen kanssa ei meinaa pärjätä.

Esikoinen on kunnollinen työtäpelkäämätön, kaikin puolin kunnon kansalainen.

Keskonen on mukavuudenhaluinen, patalaiska. Jäänyt useita kertoja kiinni dokaamisesta, valehteli toki kirkkain silmin. Tuhlaa joka ikisen pennin minkä käsiinsä saa. Ei minkäänlaista empatiakykyä tai tilannetajua, minäminäminä kaikessa. Ensimmäisenä ruokapöydässä, viimeisenä työmaalla.

Kaikki kotityöt hoidetaan vasta kolmannella käskyllä vittua mutisten ja useimmiten päin persettä. Menossa on lattiaremontti jossa tarvitsen apukäsiä. Isoveljelle riittää että selittää asian kerran jonka jälkeen hoitaa työn viimeisen päälle itseohjatusti. Keskonen on aina ensimmäisenä lähdössä pois tekee asiaa vessaan vaikkei siellä oikeasti kukaan mitään tee. Heti kun selkäsi käännät, työmaalta poistutaan luvatta tuijottamaan kännykkää. Työn jälki on mitä sattuu. Yritä nyt tehdä omaa hommaa kun pitää vahdata koko ajan että hommat ylitääpään tulee tehtyä ja tapella lopputuloksen tasosta.

Kundilla on jonkin sortin oppimisvaikeus. En varmaan osaa ohjeistaa häntä oikein mutta perkele sentään - kun tämä nuorimies tekee kaiken just niin päin vittua kuin mitä vaan voi ja tekemisellään edustaa kaikkea mitä halveksin, niin vaikeaa tämä on.

Sanoin hänelle kerran että "isänrakkaus sinulla minulta aina on, mutta kunnoituksen voit ansaita vain omilla teoillasi." Ihan varmasti annan positiivista palautetta silloin harvoin kuin siihen on aihetta, mutten kyllä suostu ylistämään juostenkusten tehtyä lopputulosta joka on ennen tekemistä neuvottu kädestä pitäen ja silti jostan syystä päätetty tehdä vähän sinne päin jos ollenkaan. Se mikä on surullista on se että kundilla ON mekaanista lahjakkuutta ja ymmärtää monta työkalujen käyttöön liittyvää hommaa ihan vaistonvaraisesti toisin kuin akateemisempi isoveljensä jolle ei ole edelleenkään aina selvä avataanko ruuvi myötä vai vastapäivään.

Kundi kieltäytyy ehdottomasti lukiosta, ja haluaa sähkömieheksi. Missä ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun sähkölle ei ole suoranaista pulaa hakijoista niin kyllä opintojenkin pitäisi maistua. Tietäen mihin jamaan Suomessa ammatillinen koulutus on ajettu, näen runsaasti synkkiä pilviä taivaanrannassa. Tähän saakka ei hänessä ole nähty mitään merkkiä, että miehellä olisi motia hoitaa kunnialla koulunsa tai herravarjele tehdä oma-aloitteisesti mitään enempää kuin mitä opettaja vaatii.

Hyviä neuvoja arvostaisin.

[exsu]

Kaikkia motivoi jokin. Vanhin on varmaan sinun kaltaisesi, keskimmäisellä on jotkut muut motivointitekijät. Sitten kun ne löytyy, niin löytyy tekeminenkin. Hyvin selkeät ohjeet ja hyvin selkeät tavoitteet voivat helpottaa, samoin "pelillistäminen". Siis vaikka lista hommista joita pitää tehdä, ja saa yksi kerrallaan vetää suoritetut tehtävät yli. Kun lista täynnä, niin seuraa palkinto (siis tauko, välikahvit, mitä vaan, mikä motivoi).

Mä ottaisin jätkän rauhallisissa tunnelmissa jutulle, ja kysyisin itseltään, että miten saataisiin toimimaan, ja onko hänellä ideaa, että mikä motivoisi tekemään kunnolla. Kehut ja kannustus on tosi hyvät, ja kannattaa pitää huoli, että ne tulee oikeasta asiasta, eli yrittämisestä, sinnikkyydestä, keskittymisestä, huolellisuudesta tms. mikä se vaikea asia onkaan. Kannattaa ääneen muistuttaa, että hän pelaa omaa sarjaansa, ei tarvitse vertailla/ kilpailla isomman kanssa.

Jos keksitte jonkun yhteisen jutun jossa hän on hyvä ja saa loistaa, niin siitä olisi varmasti apua moneen muuhunkin.

[urpiainen]

Mietin myös, että kun se nyt on ilmeisesti kuitenkin yläkouluikäinen kaveri, mikä ei kai aina ihan helppo ikä ole, niin onko tavattoman vaarallista, vaikka vähän sluibailisikin. Sillä on kuitenkin vahva malli kotoa siitä, miten hommat hoidetaan jämptisti ja ahkerasti. Voihan se olla, että kun ikää tulee, malli siirtyy omaankin toimintaan.

[Ylermi Ylihankala]

Eikö kaikki teinit sluibaile, luulisin.

[KKK]

Kiitos hyvistä neuvoista.

Tuo eksun esittämä pelillistäminen ja ison tavoitteen pilkkominen pienempiin osiin itse asiassa tuntuisivat resonoivan. Yhden päivän venyessä sanoin jätkille että kun päästään tavoitteeseen X, haetaan kebabit. Voitte uskoa että alkoi asioita tapahtua taas ihan eri tahtia.

Toivoisin vaan että hänelle kirkastuisi se laatu omassa tekemisessä. Että vaikka tekee vähäpätöisempiäkin hommia, tekisi ne silti kunnolla. Tulevaisuuudessa kunnon duunipaikoista tulee olemaan ennennäkemättömän kova kilpailu, eikä "ihan hyvä" enää riitä.