Pappailu 2.0

[Manaaja]

Jos sä rupeaisit tekemään bikinirajauksia? Eiks se oo vähän sama kuin tuo leikkuupuimurin kuljettaminen?

En suostu ajamaan mitään ilman polttomoottoria. Asiakkaat saattaa säikähtää kun nykäsen jonseredin käyntiin.

[küllküll]

Eilinen ilta meni taas valtataisteluksi pojan kanssa. Saatoin ylireagoida, kolmen tunnin yöunet edellisenä yönä eivät ole omiaan tekemään miehestä joviaalia purukumihermoista pehmoisää...

Taitaa pitää paikkansa vanha sanonta, että kasvattaminen on kaksisuuntainen tie. Pakko tässä on itsekin peiliin katsoa ja yrittää jotenkin tätä temperamenttiään saada kuriin. Ignore taitaisi olla parempi keino ohjata oikean käytöksen suuntaan, kuin flippaaminen, iltasadun polttaminen ja jäähymaraton Eipä sillä, olen huomannut että vaimo flippailee nykyään ihan samalla tavalla kuin minäkin. Alkaa toista vuotta kestänyt valvominen näemmä vaatia veronsa.

Onneksi tuli aamulla halaamaan että "isi minä olen nyt paremmalla tuulella" ja pitipä tuota itsekin anteeksipyyntö esittää halauksen kera.

Onko muilla palstafaijoilla samaa "raivonhallintaongelmaa?"

[Boner]

Onko muilla palstafaijoilla samaa "raivonhallintaongelmaa?"

On on. Eilen viimeksi nappasin jannua housun persuksista kiinni hieman liian kovakouraisesti ja jannu pelästyi itkuun. Oli menossa yläkertaan kun äiti oli siellä hoitamassa erittäin tärkeää puhelua. Ei uskonut kun kielsin moneen kertaan, että sinne ei nyt saaa mennä. Katsoi vain minuun ja otti askeleen kerrallaan ylöspäin. Minulla oli huutava 6 viikkoinen vauva sylissä ja jannu oli juuri kiukutellut huutoitkua kun ei saanut jotain tahtomaansa..

Mikään ei kuitenkaan lyö lujempaa vatsaan kuin kaksi vuotias poika joka katuvin ilmein ja kostein silmin sanoo "anteeksi isi"

[küllküll]

^ Vetää kyllä joo miehen aika vaisuksi.

Meillä on tuollaista samanlaista "ähähää, katotaan kauanko äijän pinna venyy"-härnäämistä usein. Tuskin se sitä pahuuttaan tekee, hakee vaan rajojaan. Mutta kun ei vaan pinna kestä sitäkään, että jos kymmenen kertaa sanot "EI!" niin eiku mennään vaan.

Hieman kyllä hirvittää, mitä murrosikä tuo tullessaan. On nähtävästi perinyt molempien vanhempiensa "parhaat" puolet eli erittäin lyhyen pinnan ja pitkävihaisuuden

[Boner]

Hieman kyllä hirvittää, mitä murrosikä tuo tullessaan. On nähtävästi perinyt molempien vanhempiensa "parhaat" puolet eli erittäin lyhyen pinnan ja pitkävihaisuuden

Meillä ei onneksi ole kuin minulla lyhyt pinna. Vaimo puolestaan on lehmähermoisin ihminen mitä tunnen, paitsi minua kohtaan. Muksujen kanssa se on ihan täydellinen enkeli.

Itse en ole öisin joutunut heräämään vissiin kertaakaan vauvan takia. Jannulle vaihdan vaipan yöllä jos satun heräämään ja vaippa on märkä. Vaimo valvoo vauvan kanssa, hoivaa, hoitaa, lepertelee ja huolehtii. Uskomatonta miten joku jaksaa..

[RP]

No mä en ole isä, mutta aina olen ollut lyhytpinnainen. Nyt siis lyhytpinnainen äiti. Tytsä koettelee, on äitiinsä tullut. Itsepäinen kuin mikä. Tietää juuri mistä naruista vetää saadakseen äidin ärähtämään tai jotain muuta vastaavaa, isäänsä ei koettele. Isä kun ei pinnauttele juuri mistään. Hyvä jos koskaan.

Pinna on toki kasvanut, ei täällä nonstoppina katkeilla. Mutta joskus.

[Melnais]

Meillä on raivoäiti, lehmänhermot on isällä. On saanut ihan tosissaan opetella keinoja estää tunteitaan tulvimasta yli pienelle, toistaiseksi parhaiten on toiminut ennakointi ja tukiverkkojen käyttäminen hyväksi aina kun mahdollista kuormituksen estämiseksi.

Sitten kun tilanne on edellämainituista huolimatta päällä, koitan ajatella että itku tai kiukuttelu johtuu asioista joita lapsi ei voi vielä osata -> minun tulisi pystyä auttamaan, tahi kivusta/epämukavuudesta -> minun täytyisi pystyä auttamaan edes olemalla rauhallisesti läsnä.

Kyllä on niin totta että lapsi kasvattaa enemmän vanhempiaan kuin he lasta.

[Ylermi Ylihankala]

Mä en ole kyllä keskinyt univajeeseen lääkettä. Lapsen kanssa pärjään joten kuten, mutta vaimon kanssa ei tule mitään. Sama juttu kummallakin vanhemmalla. Totaalinen juttu, johon ainoa respa on nukkuminen.

[Riemumieli]

Hermostumiset aiheuttavat pohdintaa jälkeenpäin. Miksi pitää hermostua, kun siihen ei ole suurempaa syytä. Olen huomaavinani sellaista, että vanhempien välit vaikuttavat lapseen suhtautumiseen valitettavan paljon.

En ihmettele enää joidenkin päätöstä erota, jotta lapset voisivat paremmin. Kun normaalin määritelmä opitaan kotona, ei ole hyvä, että lapsi pitää normaalina jatkuvaa riitelyä ja yleistä inhimillisen lämmön puutetta.

[küllküll]

^ Itsellä se on yhtä paljon hermostumista siihen, että tuntee itsensä riittämättömäksi. "Kyllähän minun pitäisi tämäkin kiukuttelu kestää, mutta kun vaan ei kestä. RAIVO NOUSEE!" Tottakai samassa vaakakupissa painaa, jos töissä on ollut paska päivä, pomo on vittuillut tai ei ole jaksanut tehdä salilla mitään. Tai jotain.

Siitä olen kiitollinen, ettei ole juuri lasten nähden riidelty. Harvoin siihen on ollut aihettakaan, ihme ja kumma. Ehkei sitä vaan enää jaksa pikkujutuista nillittää.

Ja on siinä tietysti sekin, että yhteiset "vastoinkäymiset" hitsaavat me-henkeä lujemmaksi.

[Elppis]

No mä en ole isä, mutta aina olen ollut lyhytpinnainen. Nyt siis lyhytpinnainen äiti. Tytsä koettelee, on äitiinsä tullut. Itsepäinen kuin mikä. Tietää juuri mistä naruista vetää saadakseen äidin ärähtämään tai jotain muuta vastaavaa, isäänsä ei koettele. Isä kun ei pinnauttele juuri mistään. Hyvä jos koskaan.

Pinna on toki kasvanut, ei täällä nonstoppina katkeilla. Mutta joskus.

Kuin omasta suustani. Leukalihakset ovat vahvistuneet kun on oppinut puremaan hammasta.

[mustaenkeli]

Meillä sekä lasteni isä että kuopuksemme (2-vee) ovat äärimmäisen temperamenttisia ja ottavat toisistaan mittaa päivittäin. Se ei ole kaunista.

[küllküll]

Esikoinen laattasi sitten eilen illalla sängyn täyteen pari tuntia nukkumaan menon jälkeen. Oli ressu aivan kauhuissaan, ensimmäinen kerta kun hänen elämässään ruoka tulee suusta ulos eikä vaan mene sisään. Yö menikin sitten tunnin välein tuttia etsiessä ja hunajavettä keitellessä louskuttavaa yskää rauhoittamaan...

[Ylermi Ylihankala]

Yö menikin sitten tunnin välein tuttia etsiessä ja hunajavettä keitellessä louskuttavaa yskää rauhoittamaan...

Mites teillä tuo yövalvomisvastuu on sovittu. Sinähän olet työssäkäyvä. Sori etukäteen, jos oot jo aiemmin kertonut.

[RP]

Yö menikin sitten tunnin välein tuttia etsiessä ja hunajavettä keitellessä louskuttavaa yskää rauhoittamaan... :swirl:

Mites teillä tuo yövalvomisvastuu on sovittu. Sinähän olet työssäkäyvä. Sori etukäteen, jos oot jo aiemmin kertonut.

No ei sillä tosiaan aina ole merkitystä kumpi käy töissä. Joskus tytsälle ei kelpaa muu kuin isä, joskus ei muu kuin äiti. Turha siinä sitten on louskuttaa että huomenna olisi töitä tai ei olisi.

[Ylermi Ylihankala]

Turha siinä sitten on louskuttaa että huomenna olisi töitä tai ei olisi.

Tottakai nämä asiat ovat sovittavissa ja jokaisella omanlaisensa kulttuuri. Kysyin, koska minua kiinnostaa muiden kulttuurit. Työelämässä olevan huomioiminen yövalvomisissa kiinnostaa eritoten.

[Boner]

Tottakai nämä asiat ovat sovittavissa ja jokaisella omanlaisensa kulttuuri. Kysyin, koska minua kiinnostaa muiden kulttuurit. Työelämässä olevan huomioiminen yövalvomisissa kiinnostaa eritoten.

Eukko hoitaa vauvan ja minä pojan. Pojasta tosin ei pahemmin ole muuta vaivaa, kuin joka aamu noin klo 6.00 herääminen, jolloin minä nostan pojan samaan sänkyyn meidän kanssa. Sit se vetääkin zetaa 8.00-8.30 asti.

Viikonloppuisin nousen pojan kanssa ylös joskus kasin paikkeilla ja eukko nukkuu vauvan kanssa niin pitkään kuin jaksaa. Aika perfect diili IMO.


Ainiin, hoidanhan minä pojan pesut ja nukuttamiset aina..

[RP]

Yleensä hoidan nuo yötilanteet, silloin en hoida jos on iskäkelpaa-tilanne. Viikonloppuisin nukutaan vuorotellen pitkään eli mies lauantaisin ja mä sunnuntaisin.

Mies hoitaa pääsääntöisesti nukuttamisen, iltasyötöt ja pesut. Tämä ei sinänsä ole mikään "tehtävänjako" vaan se on heidän tapansa viettää myös sitä keskinäistä aikaa. Kuten viikonloppuisin mies käy tytsän kanssa ulkona. Itse harvemmin menen mukaan vaan hoidan silloin joitakin kotitöitä kun kerrankin on rauhaa niitä tehdä.

[Ylermi Ylihankala]

^ ...ei sitä tiedä, koska toinen pukkaa, jos pukkaa.

[Boner]

^ ...ei sitä tiedä, koska toinen pukkaa, jos pukkaa.

Jos on toinen tilauksessa niin hanki semmone malli jossa on kaukosäädin ja mute-näppäin. On meinaan pää aika lujilla välillä.

[Ylermi Ylihankala]

Viikonloppuisin nukutaan vuorotellen pitkään eli mies lauantaisin ja mä sunnuntaisin.
...viikonloppuisin mies käy tytsän kanssa ulkona. Itse harvemmin menen mukaan vaan hoidan silloin joitakin kotitöitä kun kerrankin on rauhaa niitä tehdä.

Ekaan samis eli mulla vapaan osuessa joka toinen on pidemmät unet. Lasken muuten aina hyvissä ajoin etukäteen...oikein odotan tuota aamua kun saa nukkua pitkään.

Ulkojutuissa me pyritään olla koko perhe liikkeellä, kun mulla on vapari. Sama juttu kyläilyissä tai maksullisissa puuhasteluissa. Eihän tuo aina tietenkään onnistu.

[küllküll]

Mites teillä tuo yövalvomisvastuu on sovittu. Sinähän olet työssäkäyvä. Sori etukäteen, jos oot jo aiemmin kertonut.

Ollaan koetettu vuorotella, mm. tossa joulunalusviikolla nukuin neljä vai oliko viis yötä jr:n kanssa. Nyt vaan on homma valitettavasti kääntynyt niin, että meikäläisen läsnäollessa se ei vaan rauhoitu, ei sitten millään. Ei. Huutaa niin kauan, että äiti tulee.

Käytännössä nyksään siis minä nukun esikoisen kanssa yhdessä huoneessa ja vaimo jr:n kanssa toisessa.

Sitä en tiedä, miten homma pyöritetään kun rva palaa duuniin. Sitten on vaan pakko ottaa välillä huutoyötä, että toinenkin työssäkäyvä saap nukkua.

Esikoisella melkein 39 astetta kuumetta ja molemmilla semmoinen hauska louskuttava yskä. Ehanata.

[AngryBird]

Esikoisella melkein 39 astetta kuumetta ja molemmilla semmoinen hauska louskuttava yskä. Ehanata.

Laryngiitti. Onneksolkoon.

edit: Linkki
http://www.lastenlaakari.com/11.htm

Tuokin on ollut meillä riesana parikymmentä kertaa alkaen 11-kuisena. *huoh*

[Melnais]

Tottakai nämä asiat ovat sovittavissa ja jokaisella omanlaisensa kulttuuri. Kysyin, koska minua kiinnostaa muiden kulttuurit. Työelämässä olevan huomioiminen yövalvomisissa kiinnostaa eritoten.

Koska kysyit; minä nukun lapsen kanssa ja työssäkäyvä mies äänieristetyssä huoneessa toisaalla talossa. Lapsi tupsahtaa kainalooni puolenyön maissa. Käytössä siis perhepeti, tyttö ei suostu pinnasängyssä nukkumaan ja toisekseen heräilee yhä niin monasti yössä (x 6-10) että oma uni katkeaa vähemmän kun saa rauhoiteltua lasta nousematta ylös.

Vähän tiristämällä olen saanut noin joka toinen viikko itselleni tasausyön samaisessa studiokopissa. Nyt on yhtä juhlaa kun mies viettää isäkolmiviikkoistaan, ollaan nukuttu vuoroöin muksun vieressä. Mun keikkatöihin paluuni ei kuviota muuta kuin siltä osin että aion kimakasti vaatia joka viikko lepoyöni.

Kyllä olen vähän kateellinen hyvin nukkuvien vauvojen perheille vaikka parempaan suuntaan meilläkin on menty. Jos toista lasta on tullakseen, isä joutuu ottamaan isomman haltuunsa öisin. Tai sitä toista ei laiteta koskaan alulle.

[mustaenkeli]

Mikä on paras ja pitkäikäisin turvaistuin 10,5 kiloiselle 2-vuotiaalle erittäin temperamenttiselle naisenalulle, joka tähän asti kulkenut autossa istuimessa, jossa semmosilla samanlaisilla "valjailla" kiinni istuimessa kuin yleisimmissä turvakaukaloissa ja kaupan kaukaloostoskärryissä. Nyt tuo vaan on keksinyt alkaa rimpuilla ittensä noista henkseleistään kiemurrellen irti niin, että lopulta vartalon yläosa ja kädet ilman mitään vöitä. Turvavyön kiristäminen ei auta asiaa lainkaan. Varsinaiseen vyöistuimeen tuo on vielä ilmeisesti aivan liian pieni.