Voimaharjoittelu ei ole pahasta alle 15v myöskään, yleinen konsensus on se, että tekniikka nimenomaan kannattaa opetella nuorena ja sitten pikkuhiljaa paketti kasassa rautoja.
Proggressio ei tietenkään ole eikä pidäkään olla aikuista vastaava.
Pappailu 2.0
-
McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 11070
- Liittynyt: 13.11.2005 22:14
- Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
- Viesti:
Re: Pappailu 2.0
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
Ei ole mitään estettä, etteikö lapsi voisi voimaharjoitella. Omalla painollahan voi tehdä vaikka mitä. Kyse on isommista painoista, joista voi olla vahinkoja lapselle tai nuorelle.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Re: Pappailu 2.0
Joo, lapsille kannaattaa heti opettaa, että raskaiden esineiden nosteleminen on koneiden ja robottien hommaa. Kehopaino riittää varsin pitkälle. Harva jaksaa vetää leukoja yhdellä kädellä.
Comedy is my safe space
Re: Pappailu 2.0
No, huomenna mennään kokeilemaan muutamaa perusjuttua. Pienet painot, pitkähköt sarjat ja fokus tekniikassa. Voihan se olla että skidi toteaa "not my juttu" ja se on fine, mutta kieltämättä hiljaa mielessäni elättelen toiveita että innostuis. Mutta lupaan että en painosta 
Amazing shit happens!
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
Makaroonilaatikon jälkeen hyppään syvään päätyyn. Viimeksi 30 vuotta sitten kävin laskettelerinteessä. Nyt sitten perillisten pyynnöstä Ylläksen kaltevalle. Tyttärille eka kerta. Jännittää kuin nuorta varasta. Eniten ehkä se, jos kaadun hississä tai teen jotain noloa, kuten kaadun, lasken lasten päälle tai en osaa painaa monoa siteeseen.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
Seurataan tilannehuoneesta reissun etenemistä!Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑03.03.2021 10:50 Makaroonilaatikon jälkeen hyppään syvään päätyyn. Viimeksi 30 vuotta sitten kävin laskettelerinteessä. Nyt sitten perillisten pyynnöstä Ylläksen kaltevalle. Tyttärille eka kerta. Jännittää kuin nuorta varasta. Eniten ehkä se, jos kaadun hississä tai teen jotain noloa, kuten kaadun, lasken lasten päälle tai en osaa painaa monoa siteeseen.
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
^ Systeemit oli muuttuneet ja hävetti vuokraamossa noobiuteni. Mut kolme tuntia tyttäriäni opettaen meni mukavasti. Lihasmuisti on jännä juttu. Eli tosi pitkänkin ajan päästä homma jatkui muutaman laskun jälkeen kuin ei olisi taukoa ollutkaan. En edes hississä möhlinyt. Tytöt tykkäsivät tosi paljon.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑03.03.2021 16:46 ^ Systeemit oli muuttuneet ja hävetti vuokraamossa noobiuteni. Mut kolme tuntia tyttäriäni opettaen meni mukavasti. Lihasmuisti on jännä juttu. Eli tosi pitkänkin ajan päästä homma jatkui muutaman laskun jälkeen kuin ei olisi taukoa ollutkaan. En edes hississä möhlinyt. Tytöt tykkäsivät tosi paljon.
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
Re: Pappailu 2.0
Tukeakseni mieheni isähommia tilasin meille vaavisängyn. Hyvin rullaa, paljon kätevämpi kuin vaunut 
https://vaavi.fi/tuote/vaavisanky/
Tilasin sängyn sunnuntaina ja merkkasin lähetyspäiväksi maanantain. Sänky tuotiin eilen kotiovelle ja nyt poika on ajellut sängyllä pitkin kämppää.
https://vaavi.fi/tuote/vaavisanky/
Tilasin sängyn sunnuntaina ja merkkasin lähetyspäiväksi maanantain. Sänky tuotiin eilen kotiovelle ja nyt poika on ajellut sängyllä pitkin kämppää.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
Sulla on vauvakuume!
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
Voi olla!
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
It is not about you, it is about us. Eli onko myös vaimolla?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Re: Pappailu 2.0
Mitä vaimo tähän liittyy???? Eikö James oo siinä iässä missä aloitetaan alusta nuoren tyttöystävän kanssa?Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑12.03.2021 10:47It is not about you, it is about us. Eli onko myös vaimolla?
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
En halua olla perheerikkoja. Edes yllyttää siihen.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Re: Pappailu 2.0
Eikö toi ollut enemmän uhkailua
Niin paljon kun pojastani pidän, niin en tosiaankaan haluaisi aloittaa enää alusta. Mä oon jo liian vanha nukkumaan huonosti.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
Lapsenlapset ovat sosiaalisesti hyväksyttävä ja kaikinpuolin paras ratkaisu.
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
-
Ylermi Ylihankala
- Kitisijä
- Viestit: 14294
- Liittynyt: 22.09.2008 13:03
Re: Pappailu 2.0
OK. Ehdin jo innostua.James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.03.2021 11:01 Lapsenlapset ovat sosiaalisesti hyväksyttävä ja kaikinpuolin paras ratkaisu.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Re: Pappailu 2.0
No älä pelkää, et sä voi synnyttää vaikka kuinka söisit soijaa.
Universaali disclaimer.
Re: Pappailu 2.0
Mies vähätteli pappailuaan eli tässä tapauksessa vauvahoitokykenevyyttään. Ihmettelin, että mitä se vauvan hoito nyt sitten on, varsinkin sellainen, mitä hän ei voi tehdä, kun mun mielestä se on syöttämistä, pesemistä, nukuttamista, vaipan vaihtoa ja seurustelua. Kaikkia näitä mies voi tehdä aivan hyvin ja tekeekin. Ehkä näin ymmärryksen pilkahduksen hänen silmissään. Vauvan siirtymät hoituu vaavisängyllä tai äiti-uberilla.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Re: Pappailu 2.0
Isääni ei enää ole.
En tavoittanut häntä puhelimella muutamaan päivään toissa viikolla. En huolestunut erityisesti vielä tässä vaiheessa. Mies teki "katoamistempun" puolisen vuotta sitten, ilmoittautui kuitenkin lopulta. Siinä vaiheessa kun puhelimen akku kuivahti huolestuin toden teolla. Onnistuin löytämään yksinasuvan miehen naapurin. Kävi koputtelemassa. Valot päällä, auto pihassa, kukaan ei avaa. Nyt tuli jo oikeasti pahoja aavistuksia.
Hälykeskus lupasi laittaa partion vielä samana iltana. Valvoin oikeastaan koko yön puhelimen ääressä.
Seuraavana aamuna töissä ollessani vaimo soitti. Partio oli käynyt oven takana tuomassa suru-uutisen. Menin itkemään tyhjään kokoustilaan.
Mies oli ollut useita päiviä kuolleena. Verta valtava lammikko lattialla. Ilmeisesti kaatunut ja satuttanut vähän itseään. Kulkenut ympäri kämppää, vaihtanut vaatteitaan, verta oli joka puolella. Sitten lopulta olohuoneen suulle maallinen taivallus oli päättynyt ja sieltä valtavasta kuivuneesta verilammikosta poliisi hänet löysi. Kalmasiivoojan hälytin saman tien, ehtivät ajoissa. Osa muovimatosta ja joitakin huonekaluja oli poistettu, muuten ei olisi arvannut mitä tapahtunut. Betonilattiaan saakka veri ja ruumisnesteet eivät vielä ehtineet.
Viikonloppuna oltiin tyhjentämässä irtaimistoa. Aika karua hommaa. Miljoona asiaa ja byrokratiaa hoidettavana. Sisaruksen kanssa tähän asti yhteisymmärrys perinnönjaosta. Testamentin olemassaolosta ei ole tietoa vielä, kuolintodistusta odotellaan että päästään pankkiin.
Suru tulee aaltoina. Käyn töissä normaalisti, itken silloin kun itkettää.
Kaikista kamalinta on, miten yksin mies kuollessaan oli. Välimme olivat aina vaikeat, aikoinaan erittäin riitaisat, mutta molempien aikuistuttua muuttuivat - jos ei lämpimiksi niin asialliseksi. Vaikka lapsuudessani ei ollut aina läsnä, auttoi aina aikuisena missä vaan pystyi. Minäkin yritin hänen peräänsä katsoa ja auttaa siinä missä vain voin.
Arvoitus käärittynä mysteeriin oli tuo mies. Sitä sukupolvea joka ei puhunut tunteistaan vaan keskittyi toteuttamaan asioita.
Toivon niin että olisin saanut hänet hyvästellä. Tuntuu niin saatanan epäreilulta että koronan takia eristäytynyt vielä suht hyväkuntoinen mies viedään meiltä tuolla tavalla. Tunnen syyllisyyttä miksen soittanut useammin. Mutta kun ne puhelut olivat niin hiton vaikeita ja väkinäisiä. Kai hänellekin vaikeita.
Tavaroita peratessamme sisarus oli löytänyt nipun ruutupapereita, joissa oli kaikkia tarvittavia verkkopankkitunnuksia ym. Vanhan miehen vapisevala käsialalla kirjoittamia. Paperit aivan kuivuneen veren tahraamia. Ikäänkuin vainaja olisi tajunnut että lähtö tulee mutta viimeisillä voimillaan hoiperrellut asiakirjakaapille ottamaan tärkeät paperit esiin.
Tuntuu niin saatanan pahalta. Ainoa valopilkku tässä kaikessa on, että en voi eikä tarvitse hukuttaa murheitaan viinaan. Minulla on pienen pieni epäilys että ruumiinavaus paljastaa vainajan veressä olleen reippaasti alkoholia. Vaatekaapista löytyi 20 tyhjää konkkupulloa, jääkaapissa olevasta kolmen vartin brandypullosta oli vain sormenleveys jäljellä. Jos kuolinsyytä on ollut viina avustamassa, olikin vasta kolmas mies lähipiiristä jonka grogi kaatoi. Enkä epäile hetkeäkään etten lopulta olisi itsekin mennyt samaa tietä jos sama ralli olisi jatkunut.
Kotimatkalla ajelin murhemielin yksin pimeää maantietä ja räpläsin tapani mukaan radiota kanavalta toiselle. En pysty selittämään miksi palasin iskelmäkanavalle koska en ikinä kuuntele sitä. Kuulin biisin lopun. Juonnon perusteella vainaan lempiartisti lopetteli kaihoisaa tangoa ja juontaja luki perään jonkun kuulijan lähettämät terveiset joissa todettiin suunnilleen näin: "vaikka elämä meitä välillä kaltoin kohtelee, onneksi Radio Iskelmä soittaa aina hyvää musiikkia. Terveisin tyttö Karjalasta". Sieltä oli faijakin kotoisin.
Aika hemmetinmoinen sattuma minusta.
Tiedän että suru on prosessi ja ikävä hellittää joku päivä. On vaan niin saatanan monta asiaa joita olisin halunnut kysyä ja joita hänelle lausua.
En tavoittanut häntä puhelimella muutamaan päivään toissa viikolla. En huolestunut erityisesti vielä tässä vaiheessa. Mies teki "katoamistempun" puolisen vuotta sitten, ilmoittautui kuitenkin lopulta. Siinä vaiheessa kun puhelimen akku kuivahti huolestuin toden teolla. Onnistuin löytämään yksinasuvan miehen naapurin. Kävi koputtelemassa. Valot päällä, auto pihassa, kukaan ei avaa. Nyt tuli jo oikeasti pahoja aavistuksia.
Hälykeskus lupasi laittaa partion vielä samana iltana. Valvoin oikeastaan koko yön puhelimen ääressä.
Seuraavana aamuna töissä ollessani vaimo soitti. Partio oli käynyt oven takana tuomassa suru-uutisen. Menin itkemään tyhjään kokoustilaan.
Mies oli ollut useita päiviä kuolleena. Verta valtava lammikko lattialla. Ilmeisesti kaatunut ja satuttanut vähän itseään. Kulkenut ympäri kämppää, vaihtanut vaatteitaan, verta oli joka puolella. Sitten lopulta olohuoneen suulle maallinen taivallus oli päättynyt ja sieltä valtavasta kuivuneesta verilammikosta poliisi hänet löysi. Kalmasiivoojan hälytin saman tien, ehtivät ajoissa. Osa muovimatosta ja joitakin huonekaluja oli poistettu, muuten ei olisi arvannut mitä tapahtunut. Betonilattiaan saakka veri ja ruumisnesteet eivät vielä ehtineet.
Viikonloppuna oltiin tyhjentämässä irtaimistoa. Aika karua hommaa. Miljoona asiaa ja byrokratiaa hoidettavana. Sisaruksen kanssa tähän asti yhteisymmärrys perinnönjaosta. Testamentin olemassaolosta ei ole tietoa vielä, kuolintodistusta odotellaan että päästään pankkiin.
Suru tulee aaltoina. Käyn töissä normaalisti, itken silloin kun itkettää.
Kaikista kamalinta on, miten yksin mies kuollessaan oli. Välimme olivat aina vaikeat, aikoinaan erittäin riitaisat, mutta molempien aikuistuttua muuttuivat - jos ei lämpimiksi niin asialliseksi. Vaikka lapsuudessani ei ollut aina läsnä, auttoi aina aikuisena missä vaan pystyi. Minäkin yritin hänen peräänsä katsoa ja auttaa siinä missä vain voin.
Arvoitus käärittynä mysteeriin oli tuo mies. Sitä sukupolvea joka ei puhunut tunteistaan vaan keskittyi toteuttamaan asioita.
Toivon niin että olisin saanut hänet hyvästellä. Tuntuu niin saatanan epäreilulta että koronan takia eristäytynyt vielä suht hyväkuntoinen mies viedään meiltä tuolla tavalla. Tunnen syyllisyyttä miksen soittanut useammin. Mutta kun ne puhelut olivat niin hiton vaikeita ja väkinäisiä. Kai hänellekin vaikeita.
Tavaroita peratessamme sisarus oli löytänyt nipun ruutupapereita, joissa oli kaikkia tarvittavia verkkopankkitunnuksia ym. Vanhan miehen vapisevala käsialalla kirjoittamia. Paperit aivan kuivuneen veren tahraamia. Ikäänkuin vainaja olisi tajunnut että lähtö tulee mutta viimeisillä voimillaan hoiperrellut asiakirjakaapille ottamaan tärkeät paperit esiin.
Tuntuu niin saatanan pahalta. Ainoa valopilkku tässä kaikessa on, että en voi eikä tarvitse hukuttaa murheitaan viinaan. Minulla on pienen pieni epäilys että ruumiinavaus paljastaa vainajan veressä olleen reippaasti alkoholia. Vaatekaapista löytyi 20 tyhjää konkkupulloa, jääkaapissa olevasta kolmen vartin brandypullosta oli vain sormenleveys jäljellä. Jos kuolinsyytä on ollut viina avustamassa, olikin vasta kolmas mies lähipiiristä jonka grogi kaatoi. Enkä epäile hetkeäkään etten lopulta olisi itsekin mennyt samaa tietä jos sama ralli olisi jatkunut.
Kotimatkalla ajelin murhemielin yksin pimeää maantietä ja räpläsin tapani mukaan radiota kanavalta toiselle. En pysty selittämään miksi palasin iskelmäkanavalle koska en ikinä kuuntele sitä. Kuulin biisin lopun. Juonnon perusteella vainaan lempiartisti lopetteli kaihoisaa tangoa ja juontaja luki perään jonkun kuulijan lähettämät terveiset joissa todettiin suunnilleen näin: "vaikka elämä meitä välillä kaltoin kohtelee, onneksi Radio Iskelmä soittaa aina hyvää musiikkia. Terveisin tyttö Karjalasta". Sieltä oli faijakin kotoisin.
Aika hemmetinmoinen sattuma minusta.
Tiedän että suru on prosessi ja ikävä hellittää joku päivä. On vaan niin saatanan monta asiaa joita olisin halunnut kysyä ja joita hänelle lausua.
Amazing shit happens!
Re: Pappailu 2.0
Otan osaa 
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
^^Otan osaa 
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
-
James Potkukelkka
- Kitisijä
- Viestit: 22534
- Liittynyt: 23.01.2014 9:59
Re: Pappailu 2.0
Itse pelkään, että poika taas alkanut pelaamaan. Jos on, niin se oli sitten siinä. Enää ei tule euroakaan rahaa ja en usko mitään. Mutta nostetaan tänään kissa pöydälle.
Edelleen aion sanoa, että rakastamme häntä aina ja siihen tämä
ei vaikuta. Mutta rahaa ei tule ja en usko mitään, jos on pelannut.
Mutta selvitetään asia tänään.
Edelleen aion sanoa, että rakastamme häntä aina ja siihen tämä
ei vaikuta. Mutta rahaa ei tule ja en usko mitään, jos on pelannut.
Mutta selvitetään asia tänään.
monia ei miellytä ajatus henkisesti ja fyysisesti raskaasta ja kuluttavasta työstä huonolla palkalla
Re: Pappailu 2.0
Osanotot KKK:lle ja myötätuntoa myös Davelle hankaluuksissa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."