Pappailu 2.0

[Diddley Bow]

Kiitos mielipiteistä. Itse olen edelleen sillä kannalla, että mitä aikaisemmin, niin sen parempi. Nyt jo on tullut kysymyksiä, kuten "miksi sä et voi sitä allekirjoittaa?". Työstän asiaa pojan äidin kanssa ja yritän käännyttää päätä. Ja vaikka mitään perhettä ei ole, niin olen siinä käsityksessä, että "perheen sisäinen adoptio" on edelleen mahdollinen. Vaatii vain multa panostusta isolla kädellä. Siihenkin tartun kyllä, lupaan.

[nowaysis]

Tsemiä! Tuo nyt tosiaan vihjaa, että jäbä alkaa jotenkin päästä selville siitä, että jotain spessua tilanteessa on.

Haluatko äidin luvan kertomisellesi, että välit pysyis mahdollisimman kunnossa?

[prosessi]

Kiitos mielipiteistä. Itse olen edelleen sillä kannalla, että mitä aikaisemmin, niin sen parempi. Nyt jo on tullut kysymyksiä, kuten "miksi sä et voi sitä allekirjoittaa?". Työstän asiaa pojan äidin kanssa ja yritän käännyttää päätä. Ja vaikka mitään perhettä ei ole, niin olen siinä käsityksessä, että "perheen sisäinen adoptio" on edelleen mahdollinen. Vaatii vain multa panostusta isolla kädellä. Siihenkin tartun kyllä, lupaan.

Joo, suoriin kysymyksiin täytyy kyllä pystyä vastaamaan rehellisesti, ja adoptioasiat kannattaa hoitaa kuntoon ennen murrosikää, jolloin soppaa voi sotkea vaikka mikä kriisi.

[Diddley Bow]

Haluatko äidin luvan kertomisellesi, että välit pysyis mahdollisimman kunnossa?

En mä mitään lupaa keneltäkään tarvitse, mutta jotta molemmissa osoitteissa osattais olla haastavassa tilanteessa pikku-ukon tukena, niin olisi hyvä että ollaan kertomisen suhteen samalla aaltopituudella.

[prosessi]

Mielenkiintoista väittää tieteellisten julkaisujen artikkelien sisällöistä tehtyä koosteartikkelia "puoskaroinniksi" ja korvata niiden tieto omalla höpinälläsi... Tärkein linkkaamani artikkelin tutkimuksista löytyy täältä.

Kyllä tuo nyt aikamoista paradigman muutosta vaatii. Mitä seuraavaksi, atkinsin dietti on paras sanoo Pekka Puska?

Epigeneettisiä muutoksia pidetään dynaamisina eikä pysyvinä kuten oikeita geenimuutoksia. Eli kun oikeasti sotket geenisi jonkun kanssa geenit muuttuvat. Mutta tässä epä.. anteeksi epigenetiikassa muutokset voivat muuttua takaisin. Onhan tämä kuin katselisi jälkikäteen ilmastopaneelien "hockey stickiä".

Tietenkin tieteen uudet tulokset vaativat paradigman muutosta, muutenhan ne eivät tuloksina olisi merkittäviä. Tutkimustulokset juuri kertovat, että vaikka epigeneettiset muutokset voivat "muuttua takaisin", on systeemissä estoja liian helpolle takaisin muuttumiselle, eli epigeneettiset muutokset periytyvät yhtä nätisti kuin geneettisetkin. Ja kun geenejä sotketaan jonkun kanssa, tapahtuu silloinkin tietenkin usein muutoksia myös "takaisinpäin", eli merkittävää eroa ei tuossakaan mielessä ole.

Lainaan artikkelista vielä kiltisti muutaman oikeasti ajatuksia herättävän kappaleen. Parhaat kuvaukset rottatutkimusten menetelmistä alkavat artikkelin sivulla 2.

It was Razin, working with fellow biochemist Howard Cedar, who showed these attachments weren’t just brief, meaningless affairs. The methyl groups could become married permanently to the DNA, getting replicated right along with it through a hundred generations. As in any good marriage, moreover, the attachment of the methyl groups significantly altered the behavior of whichever gene they wed, inhibiting its transcription, much like a jealous spouse. It did so, Razin and Cedar showed, by tightening the thread of DNA as it wrapped around a molecular spool, called a histone, inside the nucleus. The tighter it is wrapped, the harder to produce proteins from the gene.

Consider what that means: Without a mutation to the DNA code itself, the attached methyl groups cause long-term, heritable change in gene function. Other molecules, called acetyl groups, were found to play the opposite role, unwinding DNA around the histone spool, and so making it easier for RNA to transcribe a given gene.

Before publishing their findings, Meaney and Szyf conducted a third crucial experiment, hoping to overwhelm the inevitable skeptics who would rise up to question their results. After all, it could be argued, what if the epigenetic changes observed in the rats’ brains were not directly causing the behavioral changes in the adults, but were merely co-occurring? Freud certainly knew the enduring power of bad mothers to screw up people’s lives. Maybe the emotional effects were unrelated to the epigenetic change.

To test that possibility, Meaney and Szyf took yet another litter of rats raised by rotten mothers. This time, after the usual damage had been done, they infused their brains with trichostatin A, a drug that can remove methyl groups. These animals showed none of the behavioral deficits usually seen in such offspring, and their brains showed none of the epigenetic changes.

“It was crazy to think that injecting it straight into the brain would work,” says Szyf. “But it did. It was like rebooting a computer.”

Despite such seemingly overwhelming evidence, when the pair wrote it all up in a paper, one of the reviewers at a top science journal refused to believe it, stating he had never before seen evidence that a mother’s behavior could cause epigenetic change.

“Of course he hadn’t,” Szyf says. “We wouldn’t have bothered to report the study if it had already been proved.”

In the end, their landmark paper, “Epigenetic programming by maternal behavior,” was published in June 2004 in the journal Nature Neuroscience.

Meilläkin kotona ilmeisesti tapahtui epigeneettisiä muutoksia, kun ottotyttöni on yllättäen päättänyt lähteä sukunsa ensimmäisenä luonnontiedepuolelle, kuten isäpuolensa.

Kyllä tapahtui, ja ne vaikutukset periytyvät. Tavallaan vähän pelottavaakin, että joku voi halutessaan kaapata jonkun muun lapsen geenit ja muokata ne uusiksi, vaikka tuo lapsen selviytymiskeinona tietenkin evoluution näkökulmasta onkin äärimmäisen hyödyllistä.

[Ylermi Ylihankala]

Reilu parivuotias Mila-tyttö aloitti tänään päiväkotitaipaleensa. Kohtahan se jo työntelee mua rullatuolissani.

[disasterpiece]

Reilu parivuotias Mila-tyttö aloitti tänään päiväkotitaipaleensa. Kohtahan se jo työntelee mua rullatuolissani.

Täällä kans 2,5-v tänään ekaa päivää päiväkodissa. Melkein samat nimetkin tytöillä

[Ylermi Ylihankala]

Reilu parivuotias Mila-tyttö aloitti tänään päiväkotitaipaleensa. Kohtahan se jo työntelee mua rullatuolissani.

Täällä kans 2,5-v tänään ekaa päivää päiväkodissa. Melkein samat nimetkin tytöillä

Teillä Mika? :prööt:

[disasterpiece]

Reilu parivuotias Mila-tyttö aloitti tänään päiväkotitaipaleensa. Kohtahan se jo työntelee mua rullatuolissani.

Täällä kans 2,5-v tänään ekaa päivää päiväkodissa. Melkein samat nimetkin tytöillä

Teillä Mika? :prööt:

No melkein, Minka Mila taitaa olla melko suosittu nimi tällä hetkellä.

[Vesper]

Itse olisin ehdottanut Melaa.

[Ylermi Ylihankala]

Itse olisin ehdottanut Melaa.

mekkoon?

Seuraava tyttäreni voisi olla Mecco.

[KKK]

Nuorempi hra 4-vee on omaksunut ärsyttävän tavan vauvalässyttää, vaikka osaa lievää R-vikaa lukuunottamatta puhua ihan "normaalisti". Hiukan meinaa käydä kulmaan tuo. Tarhasta on isoveljensä mukaan tuon pollannut, joltain itseään vanhemmalta tytöltä vielä.

Saman herran ja koiran kanssa meinaa olla vaikeata. Isompi osaa leikkiä koiran kanssa nätisti, mutta pienempi retuuttaa ihan kuin pehmolelua. Vaikka rakilla on pitkä pinna, murahtaa välillä kovaakin - josta tietysti (lauman) alfa-uroksen pitää sitä kurmoottaa. Hiukan hirvittää, että jonain päivänä tulee hammasta. On selitetty kiljoona kertaa, mitä seuraa jos haukkuva koira puree. Ei mene jakeluun. Millähän saisi?

[So Hard]

On selitetty kiljoona kertaa, mitä seuraa jos haukkuva koira puree. Ei mene jakeluun. Millähän saisi?

Kyllä se sitten menee kun se koira ekan kerran näykkää.

[Kiukkutipu]

On selitetty kiljoona kertaa, mitä seuraa jos haukkuva koira puree. Ei mene jakeluun. Millähän saisi?

Kyllä se sitten menee kun se koira ekan kerran näykkää.

Tällä menetelmällä meillä meni jakeluun. Kerrasta.

[So Hard]

Tällä menetelmällä meillä meni jakeluun. Kerrasta.

Mä kanssa luulen että useimmat ei toista samaa virhettä, tulee sellainen terveellinen kunnioitus.

[exsu]

Toimii ainakin tutun koiran kanssa. Oma narttu on vähän huonohermoinen, jonkun aikaa kestää lääräämistä ja korvista repimistä, sen jälkeen vilauttaa ensin hammasta ja jos sekään ei riitä, näpsäyttää sormille. Verta valuvaa haavaa ei ole saanut aikaiseksi, mutta riittävän kokemuksen siitä, että turpiin tulee jos et kakara käsitä lopettaa.

Toisaalta tuttavan saman rotuinen puri isännältään pikkusormen irti kynsienleikkausyrityksestä syntyneen erimielisyyden yhteydessä. Eli aika varma kannattaa olla koiran vitutuskäyttäytymisestä ennen kuin päästää sen opettamaan.

[exsu]

Tarkoitus ei varmaan ollutkaan, että purisi kunnolla, vaan että sen verran näykkäisisi, että idea tulisi selväksi. Eläimen kohdalla ei tietenkään mikään ole varmaa.

[exsu]

Mä luulen, että aika monella on jonkinlainen käsitys siitä, miten oma koira reagoi tuollaisessa tilanteessa. En usko, että esim. Kiukkutipu on tahallaan usuttanut koiraa lapsen päälle, vaan samassa taloudessa koirien kiusauksen riittävän kauan jatkuessa tulee väkisinkin sellaisia tilanteita, että koiralla palaa käämi. Tämä on varmasti ollut myös jollain tasolla odotettavissa, ja jos ennakko-oletus olisi, että käämin palaminen tarkoittaa sitä, että lapsi saa oikeasti vakavan vamman, niin tilanteen ennaltaehkäisemiseksi olisi tehty mierkittävästi isompia liikkeitä.

Tosin joku vanhempi halusi opettaa taaperoaan joskus myös mun koiran avulla ("anna sen vaan rähähtää, niin siitä oppii!"), kieltäydyin kunniasta, koska a) en ollut varma olisiko se koira tyytynyt vain rähisemään ja b) lapsi oli oikeasti tosi pieni, eikä varmasti itse osannut arvioida tilannetta.

[So Hard]

En ole yhtään innostunut ajatuksesta, että koira päästetään puremaan lapsia.

Voihan lapset tietty uimaankin opettaa heittämällä syvään veteen.

Jotkut lapset tapaavat vaan pienenä olemaan hieman epäsensitiivisiä ympäristönsä ongelmille. Harva aikuinen toisaalta taas tapaa vetää koiria hännästä. Ja silti epäilen, että jokaista ei ole typerä piski purrut.

No tää on vähän sama juttu kuin isompiensa kiusaaminen. Jos ei usko puhetta, luultavasti saa turpaansa ainakin kerran kunnes oppii. Eihän kukaan nyt tietoisesti laita koiraa puremaan ihmisiä, mutta jos on riittävän kovakorvainen lapsi niin oppi tulee aina kantapään kautta.

[exsu]

Tosin joku vanhempi halusi opettaa taaperoaan joskus myös mun koiran avulla

Tämä voisi tulla kuvauksena Miika Nousiaisen nuoruudesta eikä 2013 niin ei tuntuisi ihan idioottimaiselta.

No tää oli ehkä ennemmin jotain 2000 kuin 2013.

[So Hard]

Idea päästää eläin puremaan on kyllä yksi typerimmistä mitä olen tällä palstalla kuullut.

No sellaisen idea kyllä olisi tyhmä, mutta ei sellaista kukaan ole esittänytkään. Niin vaan voi käydä jos aikuisia ei kuunnella.

Pertin taloudessa varmaan olisi niin, että jos lapsi kiusaisi koiraa, niin koira sidottaisiin kiinni ja laitettaisiin kuonokoppaan.

[Kiukkutipu]

Jos jumalauta sanoo toistasataa kertaa, että nyt loppu se koiran repiminen ja lyöminen tai se kohta hermostuu ja antaa hammasta, ja kun se ei lopu (6-vuotias lapsi) kaikesta huolimatta, niin koira todella antoi hammasta.
Ei, se ei purrut enkä olettanutkaan että se tekee niin, ennemmin kolautti kuonolla mutta nokka nyt sattui olemaan rutussa ja hampaat esillä.
Että kyllä sillä aika pitkä pinna OLI.

Nykyään se ei oikein tykkää sietää minkään kokoisia lapsia.

[KKK]

Koiruus selvästikin mieltää paikkansa laumassa tokavikaksi, koska lauman pienin (nelivuotias) on ainoa jolle se uskaltaa murahtaa - edellyttäen että minä tai vaimo ei olla vieressä. Joka kerran sitä on kurmootettu siitä välittömästi (selälleen maahan ja torumurinaa päälle)

Ei tuo piski ole oikeastaan minkäänlaisia agren merkkejä osoittanut ikinä, mutta hitostako noista tietää. Täytyy vaan olla tarkkana. Inhottaisi viedä tuota piikille koska muuten niin mukava tapaus. Poislukien lenkittäminen, menee joka hajun perässä sikin sokin. Metsässä sen kanssa on mukava mennä, mutta kaupunkialueella yhtä helvetin säätämistä.

Yritän saada sen ensi kesänä veteen. Ensimmäinen omistaja oli opettanut uimaan heittämällä laiturilta veteen - josta seuraa että suihkuun vieminenkin on työn ja tuskan takana.

[Diddley Bow]

Pitää olla hyvissä ajoin hereillä, joten laitampa kyselyn kehiin. Nyt kun tuo luukkupöksy nro 1 valmistuu ylioppilaaksi, niin herää kysymys; mitä laitetaan? Kyse on siis nuoresta naisesta. Mielellään jotain pysyvää ja mahdollisesti sellaista johon voi kaivertaa jotain älyvapaata viestiä.

[Diddley Bow]

Joo ei. Ei mitään härpäkkeitä. Jotain pysyvää.