Kitinä

Vagabondo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Kummallista. Onkohan esim. tämä jotenkin yleinen kokemus Suomessa, urheilupiireissä tai yleisemminkin?

Artikkeli tuntui täysin käsittämättömältä

Minustakin luettuani tuntui niin kummalliselta, että melkein tulee mieleen, että onkohan tyyppi tulkinnut sukulaisiaan vähän väärin.

Toisaalta taas juttelin jokin aika sitten eläköityneen teollisuuspampun kanssa. Tyyppi oli kovin ylpeä kahdesta aikuisesta tyttärestään, joista toinen oli sairaanhoitaja ja toinen joku taidepuolen harrastelija-kotiäiti. Ylpeys tuntui kuitenkin kohdistuvan näiden tyttärien saavutuksiin perheenäiteinä (sekä siihen, miten menestyneet miehet näillä olivat) eikä esimerkiksi sairaanhoitajan työn sankarillisuuteen. Poikaansa tämä vanheneva patruuna taas oli selvästi vähän pettynyt; poikaparka oli jumittunut sinänsä ihan kelpo asemaan ison yrityksen keskijohdossa, kun vastaavassa iässä pamppu itse oli ollut jo johtoryhmätasoa. En voinut olla kokematta reaktioita ja odotuksia sukupuolittuneina.

^ tuollaista poikia suosivaa asennetta esiintyy edelleen paikoittain. Toisaalta yleinen asenne tuntuu kuitenkin suosivan tyttöjä.

Joskus perheen poikiakin kohdellaan eri tavoin esim. Silloin kun yhdellä on vaikkapa oikea vakavasti otettava miesten laji, kuten lätkä, futis, moottoriurheilu. tms. Siinä on sitten aika turha sen frisbee-golffaajan saavan samaa huomiota ja panostusta.

Onnea ylermille ja tuleville isosiskoille myös. Aiheen ympärillä vellovaan keskusteluun vielä semmoinen näkökulma, että en ole vielä koskaan kuullut kenenkään paheksuvan, jos kolmen poikalapsen äiti toivoo ääneen vielä "pientä prinsessaa". Poikalapsen hehkutus tuntuu olevan paheksuttavampaa, johtuisiko sitten vieläkin jostain aataminaikaisesta ajatuksesta että tyttö on aina se kakkosvaihtoehto.

Itse tulkitsen yllen ilon pojasta lähinnä iloksi siitä että pentue monipuolistuu. Yhden lailla ilo olisi sama jos kahden pojan jälkeen olisi tyttö tulossa.

McJanne kirjoitti:Tänään tunsin kun vauva monotteli oikein huolella, varmaan siksi että tyhmempikin tajuaa.

Ma halkeeeeeeeeeeeeeeen

<3 <3 <3

Oletko jo ilmoittanut lapsen seuran harkkoihin

James Potkukelkka kirjoitti:Oletko jo ilmoittanut lapsen seuran harkkoihin

Psst, Tix väijyy!

^ja ^^

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:Oletko jo ilmoittanut lapsen seuran harkkoihin

Psst, Tix väijyy!

Älä oo noin katkera siitä että heität kivikautista paskaa läppää ja saat siitä palautetta.

So Hard kirjoitti:Älä oo noin katkera siitä että heität kivikautista paskaa läppää ja saat siitä palautetta.

Olet ihan oikeassa, kyllä täällä jokainen kirjoittaja tarvitsee moraalivartiointiasi. Sehän on välittämistä. Tulee turvallinen olo.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Älä oo noin katkera siitä että heität kivikautista paskaa läppää ja saat siitä palautetta.

Olet ihan oikeassa, kyllä täällä jokainen kirjoittaja tarvitsee moraalivartiointiasi. Sehän on välittämistä. Tulee turvallinen olo.

Itqparq. En ole ihan varma kumpi tänne nyt kirjoittaa, isä vai poika.

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/20160 ... 6_jk.shtml

Ei voi kuin todeta, että "melko" kusipäinen äiti lapsella.

Mitenhän aikoo äiti hoitaa homman jatkossa? On aika selvä, että isä varmasti tulee ottamaan yhteyttä lapseen, kun tämä on vähän isompi. Siinä on aika paljon selittelemistä äidillä, että minkä vuoksi koko siihenastisen elämä on rakennettu valheelle. Tai jos tulee tarvetta selvitellä jotain perinnöllisiä sairauksia tms. Kaikki yksilöt eivät ole sopivia arjen vanhemmuuteen, mutta kyllä lapsella on silti oikeus juuriinsa. Ihan taapero ei tietysti pysty tuollaista käsittelemään, mutta kuusivuotiaskin jo ehkä joten kuten.

^^ Toi laki on ollu kyä ihan vitun järjetön. Onneks muuttu vihdoin.
Vaikka eipä se näköjää yhelle kaverillekkaa tuo takas sen nyt 7-v. tyttöö, vaikka sil on olemassa biologisesta isyydestä ja kaikista huoltajuuteen liittyvistä asioista (tapaamisajat, elatusmaksut jne) ihan sen äiskän allekirjottama paperikin. Hullu maailma.

Minähän lähestyn tuota ongelmaa aivan eri kulmasta. Eli pikku-ukko ei ole minun siittämä, mutta kyllä se mun poika on.

Ongelma on kuitenkin sama. Miksi asioista ei voi puhua? Ja mielellään ajoissa. Pojan äiti inttää, että kertoo kun aika on oikea. Ei ole oikeaa aikaa - on vain aika, jolloin asioista puhuttiin liian myöhään.

Mitenköhän asiaan olisi suhtauduttu, jos isä olisi ottanut biologisen tyttärensä parikuukautisena, muuttanut toiseen maahan ja kieltänyt koskaan näkemästä äitiään? Mä en voi käsittää miten tuo on edes mahdollista.

Poika saanut postia puolustusvoimista

Vastahan mä olin itse armeijassa.

http://www.iltalehti.fi/smliiga/2016030 ... 3_sm.shtml

James Potkukelkka kirjoitti:http://www.iltalehti.fi/smliiga/2016030 ... 3_sm.shtml

Sama tornipostia saanut poika?

juu

Ja edelleen sama, joka halusi osallistua 612-natsiperformanssiin? Meinasin vielä kysyä, että marssiiko se myös hassu musta huppari päällä pitkin Espoon öisiä katuja, mut sit mä hokasin, että ei tuo konsepti taida oikein toimia Espoossa. Paikalliset natsit partioivat varmaan isän Bemarilla (tai Teslalla?).

urpiainen kirjoitti:Ja edelleen sama, joka halusi osallistua 612-natsiperformanssiin?

Kyllä kyllä. Toivotaan, että tämä on sama juttu kuin Nalle Wahlroosin taistolaisuus.

Joo. Toi on kyllä hankala tilanne. Pojalla on selvästi tarvetta hakea jonkinlaista jännitystä tai arvatenkin pikemminkin voimakkaita kokemuksia ja vahvaa ryhmäidentiteettiä vähän kykseenalaisesta suunnasta. Varmaan aika tyypillistä teineille. Miten kaveri vastaa, kun keskustelette näistä harrasteista ja haluamastaan viiteryhmästä (kysyn ihan aidosti, koska mun nyt on aika vaikea kuvitella itseäni teinin vanhemmaksi, enkä yhtään tiedä, miten tällaiseen reagoisin)?

^Peruskeskustelu menee niin, että minä sanon "kuule tyyppi, nyt helvetti soikoon lopetat tuollaisen!", johon poika vastaa "joo".

Pitää toivoa että pysyy tuuri matkassa tuon perseilyvaiheen yli. Voisi olla hedelmällistä pyrkiä jatkamaan keskustelua vaikka muutamalla tarkentavalla kysymyksellä tämän uuden elämäntavan motiiveista ja jannun omasta arvoista tilanteen riskeistä. Ei tietenkään ole helppoa, jos keskustelukulttuuria ei ole oikein valmiina. Tsemppiä!

James Potkukelkka kirjoitti:^Peruskeskustelu menee niin, että minä sanon "kuule tyyppi, nyt helvetti soikoon lopetat tuollaisen!", johon poika vastaa "joo".

Tämähän ei ole keskustelu vaan vaatimus. Ei ihme jos kaikuu kuuroille korville, kun auktoriteetit tuntuis olevan ongelma muutenkin. Mitä luulet käyvän armeijassa?

Joo. Minusta Exsun lähestymistapa kuulosti totutun viisaalta.