Kitinä

James Potkukelkka kirjoitti: ↑27.04.2017 12:58

Diddley Bow kirjoitti: ↑27.04.2017 12:54

James Potkukelkka kirjoitti: ↑27.04.2017 12:49

3 lasta, tytöt 16 ja 20, poika 18.

Mitenkäs sun lapset?

Tyttö 22. Opiskelee Turun lääkiksessä. Poika 11 ja opiskelee mitä opiskelee, lähinnä säbää ja elämänkoulua mun ohjauksessa.

Meillä poika on sellainen, että pitää käyttää kaikki uhkailu, kiristys ja lahjonta, jotta koulunkäynnistä tulisi jotain.

Harrastaako kundi mitään? Saako purettua apinan raivoa jonnekin? Ei sulla olis tarjota mun tytölle jotain alan kesäduunia?

Vanhimmalla tytöllä alkaa futis keskiviikkona. Mietin, et meniskö valmentajaksi ja jatkomietintänä, suorittaisko sen ekan valkkulisenssin, oliko se e. Tyttö ei ole juurikaan innostunut lajista, mutta halus silti kokeilla. Saas nähdä...

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑27.04.2017 13:46 Vanhimmalla tytöllä alkaa futis keskiviikkona. Mietin, et meniskö valmentajaksi ja jatkomietintänä, suorittaisko sen ekan valkkulisenssin, oliko se e. Tyttö ei ole juurikaan innostunut lajista, mutta halus silti kokeilla. Saas nähdä...

Mä melkein sanoisin, että se polte valmentamiseen pitää olla sisältä lähtöinen. Jos kakarat mahtuu siihen kuvioon, niin se on vain plussaa.

Mitään poltetta ei toistaiseksi ole.

Nyt olen kyllä vahvasti eri mieltä Jannen kanssa. Omien muksujen valmentaminen ei ole mikään ongelma, ellei siitä tee ongelmaa. Kävin tästä asiasta pitkän keskustelun säbäliiton valkkukoulutuksessa siksi, että mulla oli myös ennakkoasenne tähän vanhempi ja lapsi valmennussuhteeseen.

Diddley Bow kirjoitti: ↑27.04.2017 13:04

James Potkukelkka kirjoitti: ↑27.04.2017 12:58

Diddley Bow kirjoitti: ↑27.04.2017 12:54

Tyttö 22. Opiskelee Turun lääkiksessä. Poika 11 ja opiskelee mitä opiskelee, lähinnä säbää ja elämänkoulua mun ohjauksessa.

Meillä poika on sellainen, että pitää käyttää kaikki uhkailu, kiristys ja lahjonta, jotta koulunkäynnistä tulisi jotain.

Harrastaako kundi mitään? Saako purettua apinan raivoa jonnekin? Ei sulla olis tarjota mun tytölle jotain alan kesäduunia?

Jalkapalloa kavereiden kanssa potkii, mutta ei siis missään sarjassa.

Mulla ei valitettavasti ole mitään päätäntävaltaa muuhun kuin omaan yritykseeni, jossa olen ainoa työntekijä. Toimin vuokratiloissa isommissa yksiköissä. Eli en valitettavasti voi tuossa kesätyössä auttaa.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑28.04.2017 8:31Mulla ei valitettavasti ole mitään päätäntävaltaa muuhun kuin omaan yritykseeni, jossa olen ainoa työntekijä. Toimin vuokratiloissa isommissa yksiköissä. Eli en valitettavasti voi tuossa kesätyössä auttaa.

Ei huolta. Tyttö on kyllä hommannut jo kesäduunit. Ajattelin vain heittää verkot vesille, että sais duunia omalta alaltaan.

Diddley Bow kirjoitti: ↑28.04.2017 13:10

James Potkukelkka kirjoitti: ↑28.04.2017 8:31Mulla ei valitettavasti ole mitään päätäntävaltaa muuhun kuin omaan yritykseeni, jossa olen ainoa työntekijä. Toimin vuokratiloissa isommissa yksiköissä. Eli en valitettavasti voi tuossa kesätyössä auttaa.

Ei huolta. Tyttö on kyllä hommannut jo kesäduunit. Ajattelin vain heittää verkot vesille, että sais duunia omalta alaltaan.

Lääketieteen alalla se on ihan turhaa. Töihin pitkälti mennään, ei haeta.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑28.04.2017 8:31

Diddley Bow kirjoitti: ↑27.04.2017 13:04Harrastaako kundi mitään? Saako purettua apinan raivoa jonnekin?

Jalkapalloa kavereiden kanssa potkii, mutta ei siis missään sarjassa.

Mulla tuli kyllä Kitinäjuttujen pohjalta mieleen paljon raflaavampia vastauksia!

^ Älä nyt jauha Eiraa. Eri asia, jos olisi jonkun antifan paikallisosaston jäsen.

urpiainen kirjoitti: ↑28.04.2017 13:35

James Potkukelkka kirjoitti: ↑28.04.2017 8:31

Diddley Bow kirjoitti: ↑27.04.2017 13:04Harrastaako kundi mitään? Saako purettua apinan raivoa jonnekin?

Jalkapalloa kavereiden kanssa potkii, mutta ei siis missään sarjassa.

Mulla tuli kyllä Kitinäjuttujen pohjalta mieleen paljon raflaavampia vastauksia!

Vahvasti kiinnostais, että saatko sä purettua yhtään mitään minnekkään?

Keskimmäinen meni eilen skede-oppiin. Aluksi näytti tosi huonolta, keskittyi lähinnä häröilyyn. Mutta sitten kun oppi vahingossa yhden trikin - lauta varpaille, hyppäytetään dekki pyörilleen ja itse tasajalka-alastulo päälle niin syttyi innostus. Tänä aamuna ennen kouluunlähtöä piti päästä harjoittelemaan ja illaksi tahtoi minua vielä omaehtoiseen harjoitteluun viemään.

Täytyy opettaa sille, että virallinen skeittausbiisi on Suicidalin "Possessed to Skate"! Mitään muuta mä en osaakaan skeittauksesta sille opettaa, paitsi ehkä periksiantamattomuutta ja tasapainon tärkeyttä.

Miksi moneen eri hoitoon? Kuulostaa tosi hankalalta järjestelyltä. Miksei ennemmin joko täyspäiväisesti päiväkotiin tai sinne pph:lle?

Poika on saanut koulussa erityisopesta kuraattoriin asti kaikki varpailleen snadisti erikoisella käytöksellään. Ei mitenkään häiriöksi, vaan aivan juurikin päinvastoin. Kaikki eivät ole sosiaalisesti ylikyvykkäitä, vaikka vanhemmissa saattaisi olla sitä vikaa. Omaksi ilokseen laittoi vähän vauhtia rattaisiin kirjoittamalla alla olevan tarinan tarinavihkoon.

"Masentunut Pertti

Olipa kerran hyvin masentunut poika joka oli 5 luokalla. Pojan nimi oli Pertti. Hänellä oli kavereita ja hänen opettajansa oli kiva. Pertti oli halunnut tulla poliisiksi eikä miksikään auton korjaajaksi tai pelleksi. (ei pahalla) Mutta pertillä ei ollut paljoa tekemistä. Ja hänellä oli kyllä rahaa mutta hän ei halunnut mitään. Yleensä kaikki kysyivät miksi hän on tylsistynyt? Mutta hän hei tietänyt syytä häntä ei kiinnostanut mikään. Hän keskittyi yhteen asiaan kuten mietti mitä taivaassa on. Hän mietti yleensä puolet päivästä ja joskus hän kuulee omaa nimeänsä ja kuulee ääniä päässään. Muttei tiennyt miksi hän yritti kerran rentoutua meditoimalla. Ja hänen päässä tuntui koko ajan oudolt niinkuin mieti mieti mieti! Hän ei voinut lopettaa hän kävi mielen sopukoissansa ja mietti että mitä teen. Hän tapasi sokean miehen ja kysyi mitä ajattelet? Mies sanoi – jos et taivu niin katkeat. Pertti kysyi – mitä se tarkoittaa? Mies sanoi päätät omasi kohtalosi. Pertti tajusi sen mutta emme koskaan tiedä mitä hän ajatteli."

Luokan opettaja on onneksi samalla kartalla ja kommentoi kirjoitusta hyvin kirjoitetuksi.

Olikse ekalla vai tokalla? Tuohan on erinomainen kirjoitus, tarkkanäköinen ja empaattinen. Voi olla, että kirjoittajakin hieman pitkästyy välillä jos muut opettelee tavaamaan ja itse voi tuottaa jotain tuollaista.

exsu kirjoitti: ↑01.06.2017 16:33 Olikse ekalla vai tokalla? Tuohan on erinomainen kirjoitus, tarkkanäköinen ja empaattinen. Voi olla, että kirjoittajakin hieman pitkästyy välillä jos muut opettelee tavaamaan ja itse voi tuottaa jotain tuollaista.

Ei tässä nyt kuitenkaan mistään älyköstä ole kyse, vaan ihan tavallisesta nelosluokan lopettaneesta säbätaiturista. Oleellinen juttu tässä on nyt se, että on omalla käytöksellään saanut kuraattorit, erityisopet ja terkat huolestumaan, ja oliko jopa joku koulupsykologi paikalla kun kaikki kokoonnuttiin ihmettelemään pojan koulunkäyntiä. Koulunkäynti sujuu ja häiriökäyttäytymistä ei ole. Jotain poikamaista käyttäytymistä ilmenee (lievää). Ja sitten poika menee ja ruokkii tehosekoitinta kirjoitetun kaltaisella tarinalla. Masennuskortti nostettiin esiin.

Tulkitsen, että koulumaailmassa anturit on yliherkkään moodiin asetettu, jos jonkun lapsen, joka ei ole ydinperheen piirissä, käytös on edes piirun verran erottuvaa. Meillä on meidän järjestelyt ja sen takia poikaa ei tulis nostaa kenenkään tutkaan.

Kyllä mä edelleen ajattelen, että tuo on alakoululaiselta kovin tarkkanäköinen ja empaattinen kuvaus masennuksesta. Tosin en ymmärrä, miksi lapsi ei voisi kirjoittaa fiktiota tuollaisesta siinä missä dinosauruksista tai ravihevosistakin.

Hyvähän se on että oppilashuollolla resursseja ottaa huoli puheeksi aika pienellä kynnyksellä. Toivottavasti ei tosiaan realisoidu arjessa turhaksi alleviivaamiseksi, ettei heidän hypoteesinsa muutu itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

exsu kirjoitti: ↑02.06.2017 20:52Hyvähän se on että oppilashuollolla resursseja ottaa huoli puheeksi aika pienellä kynnyksellä.

Varmasti näin, mutta jotain ammattitaitoa toivois noihin tulkintoihin "rikkinäisten" perheiden kykyyn hoitaa lastenhuolto.

Diddley Bow kirjoitti: ↑01.06.2017 12:00 Omaksi ilokseen laittoi vähän vauhtia rattaisiin kirjoittamalla alla olevan tarinan tarinavihkoon.

Kirjoitin joskus saman ikäisenä vastaavantyyppisen tarinan ihan vaan vittuillakseni. Tarinani roboteista sun muista minua kiinnostavista jutuista eivät olleet herättäneet mitään reaktioita, mutta sellainen laskelmoivasti kirjoitettu juttu sitten sai jonkun kirjoituspalkinnon, joka on vieläkin seinällä vanhempien luona.

elco next generation. Synnytys ja eka 30 tuntia mennyt hienosti.

Synnytystä hehkutetaan miehen kannalta hieman turhaan. Sekä kamaluus että elämäni hienoin hetki-aspektit eivät oikein materialisoituneet. Tokihan on naisen kannalta veemäinen suoritus.

^
Onnea ny kuitenkin !

Jaksamista Nosferatu-miehelle. Miehen on ehkä helpompi päästä tohon tunnekelkkaan mukaan, jos suorituksen pituus on lyhempi. Mutta kolmessa synnytyksessä mukana olleena - joista kaksi viimeisintä ilman minkäänlaista anestesiaa rouvalle - puheet "heikommasta astiasta" ovat antiikkista, patriarkaalista hevonpaskaa. Tavallaan oli "hauska" kuulla sitä kielenkäyttöä ponnistusvaiheen ollessa kovimmillaan. Kuningattareni kun yleensä on hyvin huoliteltu ulosanniltaan.

Ja jos yhtään helpottaa, mä huomasin aidosti nauttivani vauva-touhuista vasta kolmannen pojan kanssa. Johtuu varmaan siitä, että kahden ensimmäisen kanssa olin niin fucked-up kuin olla ja voi. Nykyään herään mielelläni aamuviideltä leikkimään pikku viishampaan kanssa ja nuuhkimaan sitä lämmintä maitoista tuoksua. Ei tarkoita sitä, että nro 1 ja 2 olisivat mitenkään ei-rakkaita, mutta se vauvavaihe meni heidän kohdallaan omista päänväkevyyksistä toipuessa.

Jäbä nukkui viime yönä kymmenen tuntia putkeen 21-7. Ikää kuukausi ja yöt mennään 0-1 pysähdyksen taktiikalla.

Tulkintani on, että muut vauvankasvattajat ovat heikkoja ja draamaherkkiä, kun eivät mussuttamatta näin suffelista proggiksesta selviä.

Toi alkuvaihe, eka vuosi, on sitä, että kun johonkin tottuu, niin voi olla melkein varma, että se muuttuu. Sellaista aaltoliikettä. Toki voi olla, että kyseessä on säännön vahvistava poikkeus.

^^Ensimmäisen kohdalla oli alkuun aivan sama fiilis. Ihmettelin, mitä tästä oikein vouhotetaan, helppoahan tämä on. Sitten alkoivat koliikkivaivat. Kun klo 04 pomputtaa sylissä naama punaisena räkä poskella huutavaa lasta muutaman yön putkeen vuorovedoin vaimon kanssa, mieli muuttuu.

Mutta tietysti lapsissa on eroja. Meidän kolmesta eka oli ns. koliikkivauva, muut eivät.