Kitinä

Vielä sen verran, että tuoreena isänä isä ei välttämättä heti koe mitään tajuntaa räjäyttävää. Isä kasvaa isänä olemiseen ajan kanssa.

Jos oikein muistan, ekat fiilikset itsellä oli jännittyneet ja vähän hämmentyneet, mutta ei mitään kosmista räjähdystä.

Yllättävän vähän veemäistä tämä on ollut. Tokihan elämä on muuttunut paljon, mutta vaimo on pysynyt täysijärkisenä eikä ole ollut mitään tunteita, että itse olisi jotenkin matkustaja. Eipä kyllä toisaalta mitään pakahtuvan liikuttuneita pikkuisharhojakaan. Olen nyt ollut viikon duunissa ja kotiin on kiva mennä. Suhteellisuusteorian, kansantalouden, todennäköisyyslaskennan eikä tietojenkäsittelyteorian luentoja ei kuitenkaan ole ihan vielä aloitettu.

Jään joulukuussa 8kk vanhempainvapaalle, joten katsotaan keväämmällä uudestaan.

Watuttaa 18v pojan laiskuus. Kaveria lähinnä kiinnostaa notkua netissä, potkia jalkapalloa, juoda kaljaa, pelata pokeria ja hengata kavereiden kanssa. Opiskeluun patistaminen on kuin narulla yrittäisi työntää.

Joo, isämoodiin ei heti pääse tai joudu. Siihen menee monta kuukautta. Eikä siihen vauvaan heti kiinny. Äitillä on yhdeksän kuukauden etumatka ja imettämisen luoma lisävaikutus. Alussa sitä vaan yrittää olla vaimon tukena.

Mä pääsin ainokaisestani helpolla. Ei koliikkia ja nukkui hyvin ja pitkään. Toinen ja kolmas vuosi oli rankimmat (teini-ikä toki vielä testaamatta). Työläin vaihe oli, kun osasi kävellä muttei omannut yhtään tolkkua, niin hereillä ollessaan toisen piti koko ajan vahtia mitä tekee. Rasittavinta oli järjettömät kilarit, kun löi ja potki niin paljon kuin pienestä ihmisestä irtoaa ja kun koitti pitää kädet ja jalat kurissa, niin koitti puskea päällä. Kerran onnistuikin mäjäyttämään oikein nasevasti leukaa.

Meillä 1v 8kk alkaa näyttää nyt ekoja merkkejä tuosta kilarivaiheesta. Tähän asti ollut iisi tapaus.

Itse pyöritin kaikkea logistiikkaa ensimmäiset pari viikkoa ml. vauvaan liittyvät vaipat, pesut ja pukemiset, kun äiti oli immobiili imetysasema. Kun mobiliteetti palasi niin homma tasoittui ja nyt kun olen duunissa niin vastuu on valtaosin äidillä. Joulukuussa kapula taas vaihtuu.Tiimityötä ilman draamaa.

En oikein ymmärrä tuota, että olisin "vaimon tukena" enkä sitäkään, ettei kiintymystä lapseen olisi viiden viikon kohdalla. Eipä minulla nuo (positiiviset) tunteet muutenkaan ole mitään auringonsäteitä pilviverhosta, enkelikuoron pasuunaa ja galaksien räjähdyksiä. Hyvin menee, mutta menköön.

elco kirjoitti: ↑02.08.2017 12:02
En oikein ymmärrä tuota, että olisin "vaimon tukena" enkä sitäkään, ettei kiintymystä lapseen olisi viiden viikon kohdalla. Eipä minulla nuo (positiiviset) tunteet muutenkaan ole mitään auringonsäteitä pilviverhosta, enkelikuoron pasuunaa ja galaksien räjähdyksiä. Hyvin menee, mutta menköön.

En ihan saa selvää, mitä tarkoitat "ettei kiintymystä lapseen olisi viiden viikon kohdalla". Mun pointtini oli, että aika moni tuore isä mun käsittääkseni huolestuu/kokee huonoutta siitä, että ei koekaan mitään tajunnan räjäyttävää heti. Ja yritin sanoa, että se on turhaa. Mutta en suoraan väittänyt, että sinä kuuluisit tähän joukkoon.

Hyvä, että menee hyvin.

+1 Elco, relaa vähän.

^ Kuka täällä taas mussuttaa?

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.08.2017 9:15 Watuttaa 18v pojan laiskuus. Kaveria lähinnä kiinnostaa notkua netissä, potkia jalkapalloa, juoda kaljaa, pelata pokeria ja hengata kavereiden kanssa. Opiskeluun patistaminen on kuin narulla yrittäisi työntää.

Katkaise rahoitus?

Juu, kyllä perinteinen lastenkasvatuksen Pyhä Kolminaisuus, eli uhkailu, kiristys ja lahjonta on käytössä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.08.2017 13:15 Juu, kyllä perinteinen lastenkasvatuksen Pyhä Kolminaisuus, eli uhkailu, kiristys ja lahjonta on käytössä.

Joo, en vain usko että notkumiselämäntyyli on erityisen palkitsevaa ilman mahdollistajaa. Tokko 18 v kotona asuva yhteiskunnalta saa merkittäviä eriä. Duuni mäkissä tai varastossa voi lisätä lukumotivaatiota

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.08.2017 8:23 ^^Ensimmäisen kohdalla oli alkuun aivan sama fiilis. Ihmettelin, mitä tästä oikein vouhotetaan, helppoahan tämä on. Sitten alkoivat koliikkivaivat.

Lapseni nukkui ensimmäiset puoli vuotta 12h yöunia (syöden vain välissä), mutta lapsissa on huomattavan suuria eroja. Itsekin mietin pitkään, että koko vauvahomma on paljon helpompi projekti kun mitä luulin etukäteen. Sen sijaan kaverin lapsi on kärsinyt syntymästä lähtien koliikista jo pidempään. Sai aika hyvin perspektiiviä kun vauvansa itki koko kolme tuntia jonka vietimme yhdessä ja itse yritin lohdutella itkevää äiti-ihmistä. Ei ole helppoa ei.

Eilen oli tytöillä eka futispelinsä. Aikamoinen tunteen palo löytyi kannustajastakin. Kasivuotias olis ansainnut paikoistaan maalin, mut vihuilla loistava maalivahti, joka tukki myös melkein oman suuni torjunnoillaan.

Poika lähtee tänään armeijaan Upinniemeen.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑08.01.2018 8:37 Poika lähtee tänään armeijaan Upinniemeen.

Mitä veikkaat lopputulokseksi? Upseeri ja herrasmies, alipiellystö, miehistö vai maitojuna ja vapautus?

^Sanoisin, että jokainen noista on mahdollinen

Jos olisi pakko johonkin kohtaan panos asettaa, niin veikkaisin 6kk:n palvelua.

^ Toi o kyllä tärkeä rasti, koska jos aikoo laivaston upseeriksi, diplomi-insinööriksi ja porschemieheksi niin tuossa voi jo sulkea oven kokolailla peruuttamattomasti.

Oma jantteri täyttää jo 11, ja harrastaa painia, futista ja lätkää. Koulu on pelkkää erinomaista, täysiä pisteitä ja ranskan kieltä. Pituutta ja ulkonäköä riittää, joten mahdollisuudet menestymiseen ovat melkoiset. Kun vielä oppisi olemaan arvonsa tunteva herrasmies eikä isänsä tapainen itseään ruoskiva alemmuuskompleksi, homma olisi pihvi.

Jäbä 7kk ja nukkuu edelleen kuin enkeli: nyt tuli 2 viikkoa putkeen 11-12h yössä keskeytymätöntä. Mobiliteetti on aluillaan ja ryömii huoneesta toiseen motivoituneena. Tiedä sitten miltä putkimieheltä on perinyt miellyttävän luonteensa.

Olen nyt ollut 8 viikkoa vapaalla ja kuukauden yksin himassa. Jossain määrin raskasta tämä on puuduttavuudessaan ja voin vain kuvitella miten veemäistä olisi hyvin väsyneenä. Parin viikon päästä pääsee onneksi viikoksi Meksikoon tuulettumaan.

McJanne kirjoitti: ↑01.02.2018 19:57 Ehkä tää tästä.

:peukku:

Isyysloma tulee tällä viikolla puoliväliin: 16½ viikkoa takana ja saman verran edessä.

Yksittäisistä vähän vaikeammista päivistä huolimatta pää on edelleen suunnilleen kasassa, vaikka eipä hullu välttämättä tiedä olevansa hullu. Jäbä on tolpillaan, mutta tarvitsee vielä tukea dallatessa. Tässä kuussa luultavasti saavutetaan vaihe, jossa mitään aivotoimintaa ei vielä ole, mutta dallaus sujuu. Jäbä on myös suuri luokattoman performanssitaiteen ystävä.

Esisuunnitelma oli opiskella datatieteilyä ja kirjoittaa kirjaa. Mitään en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.

Eiköhän tuo jatkuvasti raiteilta tippuva juna jota elämäksikin kutsutaan ole lapsiluvun osalta nyt täysi. Ei yksi kaveri pysty manageeraamaan kuin yhtä perhettä niin että jälkikasvu saa riittävän määrän huomiota, kasvatusta jne. Full rekkis mode tietty mahdollinen niin että joku muu korjaa jäljet, mutta mikäs pointti niitä lapsia on hankkia jos ei niistä aio huolta pitää, oli sitten pariskuntana yksin taikka erillään.