Kitinä

exsu kirjoitti: ↑27.06.2019 13:43^ Onnea!

Kiitos!

Vaimon kanssa sovittiin, että hän on kolme ja minä perään neljä viikkoa lasten kanssa "kesälomalla". Ihan hyvin on mennyt, kovasti joutuu keksimään lapsille tekemistä, kun ilmatkin melko kehnoja. Jokaista tulisi huomioida, vaikka tarpeet ja unelmat eivät aina kohtaa. Mulla pari viikkoa takana. Vilkas kolmevuotias vaatii huomattavan paljon viihdykettä ja seuraa, muutenhan hommat on pintakaasutouhua. Nyt on sitten keskimmäinen vatsataudissa, eikä kuopuspojan kanssa pääse pihalle, vaikka pitäisi. Vanhat Putous-jaksot kelpaavat jotenkin toistaiseksi viihdykkeeksi. Saas nähdä, miten huomisen Muumimaailman reissun käy.

Nuorimmainen täyttää huomenna neljä vuotta. Mainio tapaus, mutta sellainen semipommi. Isosiskonsa eivät aikoinaan rikkoneet tai sotanneet sen kummemmin mitään isoa, mutta poika on kompensoinut. Toissa päivänä mm. oli löytänyt ulkovarastosta ketjuöljysuihkuttimeni, jolla huidellut kaikkea kiinteää. Haju ei meinaa lähteä oikein millään. Noin pienelle ei osaa vihastuakaan kuin ohikiitävästi. Vanhin täyttää kesällä 11 ja keskimmäinen kiipeää kasin kohdalla. Futista ja säbää pelattu paljon pihalla ja trampalla ollut iltaisin voimisteluseuran kevätpeijaiset. Tyttöjen futikset toivottavasti alkaa jo kesäkuussa, voi tosin olla, ettei vanhempi enää kiinnostu. Eilen ostin silti takapihan nurtsille futismaalin kaikkien muiden reenihärpäkkeiden lisäksi. Ei jää futishommat ainakaan omasta panoksesta vajaiksi.

On ollut piristävää ja hienoa, että juniorifutis on alkanut. Itsekin fiiliksissä valmennushommista ja varsinkin keskimmäisen pieteetistä lajiin. Huomenna olis tarkoitus omien reeniensä jälkeen mennä 2-4 vuotta vanhempien reeneihin. Sama porukka, missä isosiskonsa pelasi viime kesänä. Kun tässä vielä edustuksen pelit alkavat, niin pääsee lehtoparvella jännittämään ja puputtamaan puoliajalla jauhomakkaraa.

Poistan tekstin, koska siinä liikaa yksilöivää tietoa.

Hyvältä kuulostaa tuo teidän keskustelu!

Pitää muistaa myös, että addiktio ei ole itsekurin asia, koska.. no silloin se ei olisi addiktio. Eli siihen tarpeeseen ja tunnekäsittelyn pulmiin, mitä paikataan pelaamalla/kemialla pitäisi saada jotain muuta välinettä. Ja nimen omaan tuon uusintakierteen katkaisuun, häpeässä sitä voi hetkeksi saada taas homman kasaan, ennen kun tekee mieli kokeilla ihan vähän uudelleen.

Peluurissa on hyvää materiaalia aiheesta: https://www.peluuri.fi/fi/tietopankki Heillä on myös etänä hoituva Peli Poikki- ohjelma nimen omaan tuon psyykkisen puolen työstöön, tosin ikävästi 3-4kk jonolla tällä hetkellä. Mutta siellä on paljon muutakin materiaalia, testiä, chattia ym. asian käsittelyyn sekä läheisille että asianosaiselle.

exsu kirjoitti: ↑03.07.2020 9:56

Pitää muistaa myös, että addiktio ei ole itsekurin asia, koska.. no silloin se ei olisi addiktio

Joo. Mä ymmärrän tämän kyllä. Addiktio on addiktio ja ne ovat vaikeita. Itse uskon, että yksi avain on sen ymmärtäminen ja hyväksyminen, että addikti ei voi kokeilla yhtään.

Kiitos vastauksesta.

Kerkesin myös lukea viestin. Kinkkinen tilanne, mutta onneksi kuulostaa siltä, että teillä on erinomaiset valmiudet puuttua asiaan hedelmällisesti. Toivottavasti etenee parempaan suuntaan.

James, tiedät varmaan, mutta koska et erikseen maininnut, niin ePeleissä ja live-peleissä on mahdollista pyytää itselleen kiellot peleihin. Tämähän on ongelmatapauksissa laajasti käytetty ja osin toimivakin keino.

exsu kirjoitti: ↑03.07.2020 9:56 Hyvältä kuulostaa tuo teidän keskustelu!

Pitää muistaa myös, että addiktio ei ole itsekurin asia, koska.. no silloin se ei olisi addiktio. Eli siihen tarpeeseen ja tunnekäsittelyn pulmiin, mitä paikataan pelaamalla/kemialla pitäisi saada jotain muuta välinettä. Ja nimen omaan tuon uusintakierteen katkaisuun, häpeässä sitä voi hetkeksi saada taas homman kasaan, ennen kun tekee mieli kokeilla ihan vähän uudelleen.

Eri addiktioista en ole aiemmin maininnut rahapeliaddiktiosta, kun se oli hävettävämpää kuin viinan kanssa läträäminen. (Minullahan oli joskus nikkinä noppaelain, mihin bhven kommentoi jonku kysyessä, että se on addiktoitunut nokkaelain; en silloin vielä pelannut, mutta oli "itseään toteuttava juttu".)

Joskus 2010-luvun alussa (työttämänä) pelasin liikaa RAY:n automaateilla. Sitten töissä ollessa vielä enemmän. Ensin otin töistä tullessa sixpackin kaljaa jotta pääsin fiilikseen. Jossain vaiheessa kun rahaa oli alkanut säästyäkin tilille, totesin ettei vaikka 500 euron voitto tuntunut enää pitkään missään. Ja pelaamalla hävisi vaan koko ajan, joten lopetin.

Leivon lasten kanssa pullaa. Vaikka kotona lasten kanssa viihdynkin, en ole pullantuoksuinen isä, vaan viime leipomiskerrasta voi olla jo melkein kymmenen vuotta. Toki synde"kakkuja" olen välillä tehnyt, mutten niitä helppouden vuoksi laske tähän.

Kasivee perilliseni, jonka futisjoukkuetta myös valmennan, on kyllä mainiota katseltavaa pelikentällä. Viime pelissä, jonka voitimme 3-2, mm. teki keskikentältä joukkueemme kaikki maalit pujotellen vastustajia. Sellainen peloton taskuraketti, jota ei voi valmentajanakaan olla fanittamatta. Hirveä työmäärä muutenkin.
Kohta olis kauden kolmas pelimme, ei vielä pistemenetyksiä. Odotukset korkealla, vaikka tyttö ei oikein ymmärrä, ettei joka pelissä voi tehdä montaa maalia. Joukkueemme kun ei ole millään lailla dominoiva, vaan maalit tulee flipperimaalien lisäksi usein yksilösuorituksilla paria päätä isompia ja vanhempia tyttöjä vastaan.

Ihan pakko vähän keulia kundin puolesta. Seuravaihto Oilersiin oli just oikea päätös vaikka se käytännössä tarkoitti mun valmennusuran päättymistä. Kundilla on tietsikka-aika pudonnut olemattomiin. Nyt se reippailee joka ilta Esportilla seurakavereitten kansssa. Syö kuin oikea urheilija ja näyttää myös siltä. En tiä tuleeko tosta koskaan säbäveskaa ihan huipulle, mutta yritys on kova. Ja ai että mä tykkään kun kundi kysyy lupaa päästä hallille säbäämään iltaisin sen sijaan että ilmoittais vaikka menevänsä ostarille häröilemään.

Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun oma lapsi urheilee.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑06.09.2020 18:16 Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun oma lapsi urheilee.

Kyllä mä tällä hetkellä laitan aika paljon rahaa Oilersin pankkiin, että kundi voi toteuttaa itseään. En käsitä miten jääkiekkoperheissä toi harrastamisen rahoitus onnistuu.

Kumpikin tyttö pääsi yleisurheilussa koulujenvälisiin. Hyvin kun huomio, et taitaa olla Treen isoin koulu tai isoimpia ainakin. Kohta olis nuoremman tytön vika sarjapeli, 5-2-1 saldo, joten johdamme tai olemme tokana. Itse innostunut kehittämään joukkueemme reenejä juutuben ja edarin reenien inspiroimana. Pitänyt halukkaille ekstrareenejäkin. Ostanut mm. XXL:sta kaikenlaisia apuvälineitä omilla rahoilla. Vähän harmittaa, kun tyttö kutsuttu ja käynyt myös edarin reeneissä, muttei halua jättää tuttua porukkaa ja kavereita.

Keskimmäinen pääsi alkusyksystä Ilveksen edustuksen tyttöfutikseen, isosiskonsa hiphopin kilparyhmään. Toisella neljät reenit viikossa, toisella neljät plus pelit. Haastetta ei tuossa sinänsä ole, mutta kun kummankin reenit vaativat vanhemman kuljetuksen, eikä ainakaan alkuvaiheesa ole tuttuja joiden kanssa sopia yhteiskyydeistä. Jotenkin tuo hoituu, mutta pikkuveljensä tässä vähän kärsii. #ruuhkaareiällä

Joo sain kakaroilta Chromecastin isänpäivän lahjaksi. Selkee viesti kundilta, jolta olin ominut pleikkarin omaan käyttööni Netflixin katseluun. No nyt saa pleikkarinsa takaisin.

Me ollaan vissiin onnekkaita kun kakaroilla on vaan yhdellä kaks harrastusta ja toisella yksi. Melko vähällä kyydityssekoilulla päästään. Vaikka muuten olen sitä mieltä että saisivat itse kulkea. Matkaa on vain viitisen kilsaa, tasainen valaistu klv ja pari valo-ohjattua suojatietä... mutta äitinsä tahtoo että kyyditellään ni kyyditellään shitte.

Aamun lehdestä sattui juttu 22-vuotiaasta kiekkoilijanalusta, jonka harrastukseen, fysiikkavalmentajiin jne omien sanojensa mukaan vanhemmat olivat kaataneet n. 100 kiloeuroa. Vahva usko täytyy olla, että kundissa on ainesta.. semminkin kun aktiiviura ammattilaiskaukaloissa kestää harvoin kauemmin kuin 10-15 vuotta. Jos itsellä olisi resursseja yyber-prepata penskoja, niin satsaukset ohjaisin kyllä aivan muualle kuin mUrheiluun. Liikkuminen on helvetin jees, mutta ei hyvää harrastusta kannata pilata tekemällä siitä ammatti.

KKK kirjoitti: ↑09.11.2020 7:46 Vaikka muuten olen sitä mieltä että saisivat itse kulkea. Matkaa on vain viitisen kilsaa, tasainen valaistu klv ja pari valo-ohjattua suojatietä... mutta äitinsä tahtoo että kyyditellään ni kyyditellään shitte.

Luultavasti olisi parempi olla kuskaamatta. Lapset liikkuvat liian vähän ja tuo liikkumattomuus on isompi terveysriski kuin liikenne.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑09.11.2020 8:09 Luultavasti olisi parempi olla kuskaamatta. Lapset liikkuvat liian vähän ja tuo liikkumattomuus on isompi terveysriski kuin liikenne.

Ei sun uskovaista tartte käännyttää Mutta tuntuu että intersektuaalinen feminismi on uimassa meillekin, minun ääneni on enää 0.9 ääntä.

Esikoinen 12v on osoittanut kiinnostusta kahvakuulaan ja puntteihin. Salille sitä ei kai oikein vielä voi // saa viedä? Muistanko oikein että vallitsevan konsensuksen mukaan voimaharjoittelu kannattaisi aloittaa vasta 15v korvilla?

Kokoahan kundilla on jo omiksi tarpeiksi, 175cm. Sääli olisi antaa noin pitkän varren painoa kumaraan. Palloilemassahan tuo käy 1-2 kertaa viikossa mutta sen rinnalle tarvittaisiin muutakin. Muuten luku- ja kirjatoukka.

KKK kirjoitti: ↑09.11.2020 8:23 Esikoinen 12v on osoittanut kiinnostusta kahvakuulaan ja puntteihin. Salille sitä ei kai oikein vielä voi // saa viedä? Muistanko oikein että vallitsevan konsensuksen mukaan voimaharjoittelu kannattaisi aloittaa vasta 15v korvilla?

Käsittääkseni tämä on muuttunut sitten meidän nuoruuden.

Ainakin crosfitin puolella on ohjattuja lapsiryhmiä joissa voi käydä opettelemassa voimaharjoittelua.

Ei ole mitään estettä, etteikö lapsi voisi voimaharjoitella. Omalla painollahan voi tehdä vaikka mitä. Kyse on isommista painoista, joista voi olla vahinkoja lapselle tai nuorelle.

Joo, lapsille kannaattaa heti opettaa, että raskaiden esineiden nosteleminen on koneiden ja robottien hommaa. Kehopaino riittää varsin pitkälle. Harva jaksaa vetää leukoja yhdellä kädellä.

No, huomenna mennään kokeilemaan muutamaa perusjuttua. Pienet painot, pitkähköt sarjat ja fokus tekniikassa. Voihan se olla että skidi toteaa "not my juttu" ja se on fine, mutta kieltämättä hiljaa mielessäni elättelen toiveita että innostuis. Mutta lupaan että en painosta