Sivu 90/90

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 11.05.2022 9:00
Kirjoittaja Ylermi Ylihankala
Pojalla illalla ekat futispelinsä. Onhan se suloista. Ja näitä on odotettu.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 12.05.2022 10:10
Kirjoittaja Ylermi Ylihankala
Ylermi Ylihankala kirjoitti: 11.05.2022 9:00 Pojalla illalla ekat futispelinsä. Onhan se suloista. Ja näitä on odotettu.
Poika vuotta muita nuorempana kaatuili koko ajan. Mut hienoja syöttöjä, kova yritys ja mahanalus täynnä jalkoja aina kentällä ollessaan. Viihdyttävä suoritus kerrassaan. Yhdet itkutkin mahtui. Ainoana valmentajana jouduin huolehtimaan peluutuksen, kirjanpidon ja kaiken, mitä 6-7- vuotiailla pojilla eteen tulee, kuten älä syö sitä kumirouhetta tai tuletko pois, kun sulla on kenkäkin irronnut.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 23.05.2022 21:21
Kirjoittaja KKK
Vanhin poika tuottaa isälleen koko ajan ylpeyttä. Hommasi ekan kesätyöpaikkansa, osallistuu harvinaisen vähällä mukinalla kotitaloustöihin ja maksoi velkansa tietokoneen hankinnasta tekemällä pari viikonloppua täyttä päivää remonttireiskan hanslankarina, kertaakaan päivän pituudesta valittamatta.

Keskimmäinen taas on samanlainen kuin minä nuorena eli yrittää luistella aina kaikesta ja on hommissaan vähän huolimaton...

Nuorimmainen on edelleen hassu pikku ukko jolle alkaa kehittyä oma voimakas tahto - kuten äidillään - mutta kömpii edelleen syliin ja käpertyy kainaloon kun luen iltasatua.

On ne vaan aika ihania, silloinkin kuin rähisevät ja sähisevät kuin pussillinen kulkukissoja

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 23.05.2022 22:29
Kirjoittaja Vagabondo
Tuon ainokaisen teiniytyminen aiheutti aikansa pientä haikeutta. Piti henkisesti hyvästellä se pikku pojan isä -ajanjakso. Oli hieno vaihe elämässä. Lapsi ei ollut meille mikään välttämättömyys ja sen verran monta vuotta meni ennen kuin tärppäsi, että ehdittiin jo varautua siihenkin, että luomuna ei onnistu ja päätetty että hoitoihin ei mennä. Onneksi tuo lapsi syntyi. Niin hieno kokemus ollut kokonaisuudessaan.

Nyt näyttää että ollaan saatu aikaan fiksu nuori ihminen. Vahva usko, että tulee pärjäämään elämässä.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 28.05.2022 13:40
Kirjoittaja Diddley Bow
Voi kettulan väki että isänä oleminen on välillä haastavaa. En ala pidemmän kaavan mukaan tilannetta selostamaan, mutta toi mun urheilullinen poikani on vaihtamassa lajia lennosta, ehkä. Menneen kauden tilastoissa valtakunnallisesti toiseksi paras veskari säbässä omassa ikäluokassaan, mut kun koripallo on ruvennut kiinnostamaan. Ja Honka on lennosta tarjonnut paikkaa ikäluokan pääsarjajoukkueen try outille. Kahteen pääsarjatason urheiluun iskän lompakko ei taivu.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 28.05.2022 14:17
Kirjoittaja Ylermi Ylihankala
^ Mun on helppo samastua. Mulle oli kova paikka jo, kun kaupparitasolla valmentamani nuorempi tytär meni edustukseen, enkä voinut olla arjessa mukana. Ja sitten, kun talvella uhkasi lopettaa, kun räntäsateessa futis ei ollutkaan kivaa.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 28.05.2022 20:12
Kirjoittaja Vagabondo
Mä jouduin hautaamaan unelmat pojan urheilu-urasta jo kun se oli pieni. Fyysisesti olisi lahjoja, mutta ei mitään motivaatiota harjoitteluun. Saati että suostuisi tekemään asioita jonkun ohjeiden mukaisesti. Toisaalta ehkä ihan hyvä että romahdus tuli ennen kuin ehdin rakentaa kovin korkeita pilvilinnoja :lol:

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 10.06.2022 9:55
Kirjoittaja Ylermi Ylihankala
Pokkean illalla kaksoisveljellä hoitamassa kaksivuotiaita kaksosiaan. Otan seurakseni pari omaa lasta, kun kerran halusivat. Eka kerta veljen lapsia hoitamassa. Hieman jänskättää, etteivät nyt vaan vierasta liikaa.

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 06.07.2022 16:01
Kirjoittaja Diddley Bow
Tyttären rakenneultrassa kaikki hyvin! Poikaa kuulemma pukkaa, mut eihän näistä aina voi olla varma. Marraskuussa kuullaan ensirääkäisy :h:

Re: Pappailu 2.0

Lähetetty: 06.07.2022 21:32
Kirjoittaja KKK
Esikoinen on oma-aloitteisesti alkanut ohjata saliharjoitteluaan tennistä tukevaksi, siitä pisteet. Kävisi joka päivä salilla, jos päästäisin. Kasvoi minun ohitseni just (188cm) ja ikää tuli juuri 14 vuotta. Parin vuoden päästä ne nostaa mut nilkoista ilmaan ja ravistelee lompakon ja autonavaimet päästäkseen kylille. Äänikin on jo matalampi kuin minulla :D Täytyy nauttia näistä viimeisistä vuosista kun olen häntä fyysisesti vahvempi.

En ole löytänyt vielä tapaa millä keskimmäisen saisi innostuman liikkumisesta. Kundin hartiat painuvat jo etulysyyn ja niskat on usein jumissa - vaikka meillä on varsin tiukat rajat ruutuajalle - toisin kuin luokkakavereilla jotka tuntuvat jumittavan känny kädessä kellon ympäri.

Nuorimmainen opettelee pyöräilyä. Jääkaapin syövät päivittäin tyhjäksi, mutta se kai kuuluu asiaan.

Ihania ovat.